Siellä minä nyt vihdoin olen, Twitterissä.
Olen pitkään seurannut Twitterin menoa duunista käsin, työpaikkojen tileiltä. Olen näinkin pitkään ollut itse liittymättä juttuun mukaan. Sairaslomat ovat kuitenkin antoisaa aikaa: joskus neljä vuotta sitten perustin blogin ollessani vatsataudissa anoppilassa, nyt viikon flunssailun jälkeen oli Twitter-ajatus kypsynyt valmiiksi.
Siinä missä Facebookiin nostan uusimmat blogiartikkelit ja hassuja eläinvideoita ja Instagramiin uusimmat kuulumiset kuvina ja visuaalisia hetkiä elämästä, niin Twitteriin saatan jopa joskus kirjoittaa ihan oikeita mielipiteitä ja ajatuksia. Saas nähdä.
Twitterissä nähdään.
– Henriikka Simojoki / @henriikkasi
Kuva: Kaisu Jouppi
Huh, tuonne mä en päädy varmaan koskaan! Jotenkin ahdistaa tää erilaisten somepalvelujen määrä. Toisaalta mä oonkin enemmän visuaalinen ihminen ja tykkään kuvapainoitteisista asioista. Sulla on kyllä hyviä ajatuksia ja mielipiteitä, joten uskon että Twitter on ihan kelpo paikka kaltaisellesi :)
Eikä onneksi tarvitsekaan mennä, jos ei tunnu omalta. Olen arponut aikani ja nyt taitaa olla Twitterin vuoro.
Mua ärsyttää koko twitter kun tuntuu et siellä pitäs yrittää olla niin hiton hauska ja nokkela :D eikä merkkimäärä riitä yhtään mihinkään!
Haha, pitää taistella vastaan. Voi olla ihan tavallinen, eikä välttämättä niin hauska ja nokkela.