Kevätolo: kaikki kuntoon HETINYT

Mistä tietää, että on valmis kevääseen? Haluaa laittaa kaiken uusiksi, tai fiksata vähintään parempaan kuntoon.

Alkuviikon aikana olen jo päättänyt peseväni kotona ikkunat (palkkaavani siskoni), siivoavani koko asunnon ja vinttikomeron perinpohjaisesti, myyväni puolet omaisuudestani (taas kerran), laativani treeniohjelman huhtikuun alusta kesään, aloittavani venyttelyn, ostavani polkupyörän, huoltavani retkivarusteeni, lankkaavani kaikki kenkäni, varaavani kokovartalohieronnan ja tekeväni listan hankinnoista, joita olen jo pitkään harkinnut.

On sellaista pientä uudistumisen ja uudistamisen tuntua ilmassa.

Koko uudistumisen hurmio kasvaa suoraan verrannollisesti valon määrään. Aurinko on paistanut Pyhän mökkimme ikkunoista sisään niin voimakkaasti, että olen jaksanut pitää läppärin kantta ennätyksellisen pitkään auki.

Olen taas muistanut, että rakastan työtäni, rakastan olla yrittäjä.

Vaikka yritänkin olla tällä viikolla melko verkkainen työntekijä, tavoitteeton lomailija, niin on tuntunut ihanalta vastata sähköposteihin (rakastan kirjoittaa iloisia, ajateltuja viestejä, vaikka usein saankin vastaukseksi vain lyhyen kuittauksen), ruksia tehtävälistalta tekemättä jääneitä tehtäviä laadituiksi, palata blogin uuden ulkoasun fiksailun pariin (kyllä! vihdoin!) ja ylipäänsä kierrättää mielessä, mitä kaikkea onkaan alkuvuodelta rästissä.

Pidän suoraan sanoen työstäni niin paljon, etten malta lopettaa niiden tekemistä, kun pääsen alkuun.

Rakastan myös raha-asioita. En rahaa itseään, vaan tehdä excel-taulukoita, vastata tarjouspyyntöihin, konsultoida muita yrittäjiä raha-asioissa ja pyytää itse apua, ku sitä tarvitsen. Olen kiinnostunut rahan liikkeistä ja markkinatalouden rattaista, sekä käymään yleisesti koko raha-keskustelua. Naisten rahakeskustelu innostaa eritoten.

Olen jo ikuisuuden halunnut sukeltaa täysillä sijoittamisen, osakkeiden ja rahastojen maailmaan. Ensimmäiset osakkeeni ostin alkuvuodesta, mutta toivon, että loppukeväästä saan otettua kunnon steppejä kohti salkkumaailmaa. Siis tietoutta ainakin, jos en toimintaan vielä yllä.

Kirjanpidon kaltaisesta summien pyörittelystä en pidä, siksi minulla on kirjanpitäjä. En myöskään ole kovin ahkera arjen talouden hallitsija ja säästäjä, joten näidenkin kohdalla voisin vähän kohentaa tapojani. Auttakoon kevät näissäkin.

Vähän hönösti työasioihin sekoittuu myös ystävien yhteydenpito. Olen blogikommentteihin vastaamisessa susisurkea, mutta muuten somessa hyvin aktiivinen. Työasiat etenevät vauhdilla ja osaan mielestäni priorisoida työhommat hyvin.

Ystävien kanssa minun pitäisi kyllä petrata aivan hulluna: en vastaa heille melkein koskaan. Viestit saattavat odottaa vastaamatta viikkotolkulla ja sitten noin kerran kuukaudessa pidän vastaustalkoita, joiden aikana käyn läpi kaikki kanavat, skrollailen viestejä alaspäin ja vastailen ihanien ystävien ihaniin viesteihin.

En yksinkertaisesti jaksa roikkua somelinjoilla “vapaa-ajallani”, kun yhdistän puhelimella ja läppärillä olon niin vahvasti työntekoon. En muutenkaan ole mikään päivittäinen viestittelijä. Minulle riittää usein tieto, että ystäväni ovat siellä jossain ja minä jossain heitä varten.

Tällä hetkellä minulla on olo, että olen aivan Prinsessa Ruususena mökissäni, kun linnut ja muut metsäneläimet siivoavat kanssani, ompelevat mekkoni, letittelevät hiukseni ja muutenkin fiksaavat elämäni kuntoon tähtipölyisesti ja elämäniloisesti. (Ei onneksi miestä, vaan elämää varten!) Valo virtaa sisään ja uudistaa. Olo on raikas.

Todellisuus on, että olen virunut vuokramökissämme kolmatta päivää likaisin hiuksin ja samassa, vanhassa paidassa. Läppärin kelmeä valo heijastaa kasvoille, vaikka kello lähestyy puolta yhtätoista, ja WhatsAppissa odottaa ystävän kuuden minuutin ääniviesti, johon muistan vastata varmaan kolmen viikon päästä.

No, ainakin olo mielessäni on raikas. Yritän tuoda siitä hippusen käytäntöönkin.

-Henriikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.