Kevään eka pihajätski katosi suuhun lauantaina. Stockmannin eteisen Roberts Coffeen gelato maistui suussani silkalta onnelta, kuin olisin päässyt hetkeksi ajasta ikuisuuteen.

Olin epäileväinen pistaasin suhteen, ne kun tuppaavat aina maistumaan vain alkoholilta, mutta turhaan: suussa maistui ihkaoikea, kunnon pistaasinmaku (vaikkei tietenkään Katajanokan Signora Delizian voittanutta). Toiseksi mauksi valitsin kirsikkajugurtin, nam sillekin!

En voi väittää, etteikö olisi tehnyt mieli hilpaista eteisen lämmityksen syleilyyn syömään. Iltakuuden aurinko paistoi kuitenkin vielä juuri ja juuri vanhojen kerrostalojen takaa. Siristin silmiäni ja kuvittelin olevani Toscanassa. Saatoin melkein tuntea lämmön virtaavan villakangastakkini sisään ja villahuivini alle.

Ja minulla oli kuitenkin matalavartiset sukat! Ensimmäistä viikkoa.

Voi miten rakastankaan jäätelöä. En yleensä saa minkäänlaisia etukortteja täyteen, mutta Ciao Gelatolta olen saanut jo ainakin neljä ilmaista jäätelöä etukorttien täytyttyä jätskileimoista. Se on kyllä sääli, että kotiin hankitusta litrapakkauksesta saa siitäkin vain yhden leiman.

Jos saisin valita minkälaisia makuja vaan tulevalle kesälle, niin kaipaisin inkivääri-kinuskia ja tyrni-salmiakki-suklaata. Ja kolmanneksi vaikka minttu-valkosuklaa.

Nam.

-Henriikka

kengät/Nike, hattu&paita/second hand, takki/Twist & Tango, farkut/Tiger of Sweden