Kuljetaan piristävästi pakkasen rajamailla. Käsineitä ei tarvitse keskipäivällä, mutta muuten ne alkavat olla ehdottomat. Sukkahousuissa pärjää vielä, sukkahousuitta vain ääriuhmalla. Arkeen kaipaa väriä, mutta vaatekaupoissa katselee kuitenkin niitä mukavan mustanpuhuvia.
Jos kauppoihin ylipäänsä jaksaa tallustaa tämän pimeän maailmankaikkeuden puhuessa.
Oma värienergiani koostuu tänäkin syksynä usein oranssista. Kaulahuivin olen ostanut joskus, kun en vielä tiennyt akryylin olevan yksi maailman suurimmista synneistä. Ellei suurin. Se on todellinen häpeäpilkkuni. Käytetään se nyt kuitenkin loppuun, jotta saadaan villaa tilalle ikuisiksi ajoiksi.
Lumin laukku on kuitenkin nahkaa ja takkikin Marimekolta, itse asiassa Samu-Jussi Kosken suunnittelema. Mieletön mäihä kävi viime Siivouspäivässä, kun pulitin myyjälle takista kahdeksan euroa. Viimeisen kuvan likitipahtavat kyyneleet johtuvatkin juuri kauniista takista ja liikutuksesta, eikä mistään turhasta talvituulesta. Tietenkin.
Elämä tuntuu hyvältä, vaikka jokaiselle illalle riittää tekemistä. Kaipaan jo jouluostoksille, enkä ole hämmentynyt keskustaan ilmestyneistä jouluvaloista. Omat muutamat joulukoristeet saavat kuitenkin vielä odottaa ensi kuun alkuun.
Eikä riittänyt muuten kapinahenkeä takeissakaan,
vaan talvitakit on haettu kanahäkistä pakkaspäivien varalle.
-Henriikka
Ps. Olisi kai sopiva aika muistuttaa viimevuotisesta joulukalenterista, jos joku tahtoo väkertaa.
ihanaa ku jollekin sopii oranssi, se on niin piristävä väri tähän ankeaan harmaaseen! :) Ja annettakoon se akryyli anteeksi :D
Oranssi sopii yllättävän monelle, kaikki ei sitä vain uskalla käyttää. Kiitos Naava taas kivasta kommentista. Ja synninpäästöstä.
Todella jännää, että teillä on siellä melekin syksy fiilis. Omasta ikkunasta kun katsoo ulos, näkyy kinoksittain lunta ja pakkasta on -20. Ei ole reilua tämä :D
Ei nii! Minäkin haluan lunta :D
Minusta lumi saa pysyä niin kaun poissa, että on joulu ja jouluostokset. Tämä melankolinen kaamos on niin ihanaa.
Ja missä ihmeessä ensimmäinen anonyymi asuu, jos on -20?
Tämä ensimmäinen anonyymi asuu kittilästä vielä poronkuseman verran pohjoiseen. :)
Hahah. Selvä. Kuulostaapa mielenkiintoiselta paikalta olla ja elää. Alan kyllä itsekin jo kaipaamaan lunta.
Ei vitsi, sulla on kyllä tuo vaatteiden yhdistely hallussa, yksinkertainen ja samalla persoonallinen asu (:
Tuli tosta akryylikommentista mieleen, että jos (/kun?) olet jonkunverran perehtynytkin noihin vaatteiden materiaalijuttuihin, niin olisi kiva jos kertoisit jossain jutussa vinkkejä, että millä perusteella pitää vaatteensa valita, jos haluaa kestävää ja ympäristöystävällistä. (Jos tähän voi nyt edes muita vinkkejä antaa, kuin keinokuitujen välttely? Itse oon ainakin aika pihalla tällasista asioista ja usean nukkaisen akryylivillatakin omistaja :D)
Samaa mieltä, en itsekään ole mitenkään valistunut materiaalimielessä ja olisi kiva kasvattaa tietoa asiasta.
Ja siis niin kaunis toi takki, todellinen löytö :)
Lisäksi vielä sun iho näyttää niin hyvältä ja siloiselta, joten materiaaliasiantuntijuuden lisäksi voisit valaista miten pidät ihosi hyvässä kunnossa, mieluisimmat hoitotuotteet jne.
Siunattua keskiviikkoa – Kaisa
joo materiaalivinkkejä ehdottomasti! itse tiedän sitä sun tätä ja suunnilleen jotain kaikesta mutta en mitään kunnolla. joten perinpohjainen valaisu asiaan olisi paikallaan :—-)
Tosi hyvä idea! Tämä on kyllä sellainen, mihin menee reilusti aikaa, mutta toisaalta myös kiinnostava prokkis kirjoittaa myös itselleni. Siis ehdottomasti toteutukseen enemmin tai myöhemmin. Vaikka en itsekään mikään uskomaton ammattilainen ole.
Ja kiitos myös kehuista.
Ainiin ja ihosta! Kiitos. Laitan vinkin korvan taakse ja lupaan toteuttaa senkin.
heippa! luin sun viime jouluisen kalenteripostauksen. voisinko kertoa jotain lisää niistä muista, mitä oot tehny aikasemmin! tahtoisin väkertää nyt jouluna jonkunlaisen kalenterin, mutta en keksi oikei mitää.
Hmmmm! Hitsi vie on vaikea kirjoittaa edellisistä, kun ei ole kuvia. Voisin yrittää tehdä vielä jonkunlaisen inspispostauksen, mihin käytän lainattuja kuvia. Yritän, mutta en lupaa. Hyvä idea.
Wäääää mikä takkikateus iski!!!! :D
Uskon, ähäkutti. Myyjä taisi olla todella epätoivoinen ja rahan tarpeessa.
Oi mikä asu – ihana!
Kiitos kiitos, oranssi piristää pimeydessä.
Ps. Aina tuun niin hyvälle mielellä tuosta sanaparista ”Pieni lintu”.
Wau mikä asu! Takin ja kaulahuivin voisin varsinkin kotiuttaa itsellenikin! :—) Ihanat!
Älä kotiuta kaulahuivia, akryylituskan joutuisit ottamaan harteillesi. Mutta takki kyllä sopisi. Kiitos kovasti!
Voi vitsi miten kiva asu; tuo takki pure love! Ja kaunis olet!
Kiitos lusikka. ”Pure Love” taitaa tosiaan olla osuvin yhtälö mitä takkiin ja Samu-Jussiin tulee.
Kyllä sä enää vähän vastaat kommenteihin… :( Sääli.
Pyyntösi on kuultu ja kirjattu ja asia korjattu.
Olen ollut tästä kyllä surullinen, ettei oikeasti meinaa aika riittää ja kuitenkin priorisoi uudet jutut ennen kommentteihin vastaamista. Siitä voit kuitenkin olla varma, että aivan varmasti aina vastaan ihan kaikkiin kommentteihin, vaikka se olisikin pari päivää myöhässä.
Ihanan persoonallista pukeutumista, värit suorastaan puskevat syksyn ankeudesta läpi. Ja kyllä, se on täysin positiivinen ja ilahduttava asia, näin harmaan ja sumuisen syksyjakson keskellä. Kivan piristävä oranssi kuitenkin pelastaa akryylihuivia edes hiukkasen, sillä niin mukava väripilkku se on syksyyn. Takki kelpaisi minullekin, voit olla varma siitä.
Terveisin uusi lukijasi, joka on jo tässä vaiheessa täysin hurahtanut blogiisi, päivä ei ala mukavasti jos ei pääse lukemaan postailujasi. Kommentteja tulee kyllä jatkossakin satelemaan, että varoppa vaan (jos sitä edes tarvitsee varoa)!
Voi kiitos Kiia. Oletpa jättänyt niin ihanan monta ja ihanaa kommenttia. Tervetuloa lukijakuntaan, toivottavasti jaksat hassuja höpinöitäni vielä pitkään, pitkään.
Asu mun makuun. Vitsit mikä löytö toi takki! Niin odotan, että rahatilanne vähän paranee niin pääsee taas shoppailemaan kirppiksille <3
Oijoi todella, kirppikset! Toivotan sulle kirppisonnea. Ja kiitos kivoista sanoista.
Pipo! Kaikki kunnia parhaalle vastaan kävelleelle pipomallille! Rakkauden ensihuumassa hankin viime talven malliston meleeratun näköisiä tuommoisia, ja lempi roihahti taas ilman kylmetessä. Täytynee metsästää nuita yksivärisiäkin, vallan kaunis, moneksi muuntuva ja ennen kaikkea korvat lämpimänä pitävä kun parhaillaan lämmittämässä on neljä kerrosta neuletta :) Vaikkakin akryylia, mutta rakkauteni olkoon ihan pikkuisen verran materiaalille sokeaa :-*
Tuo on kyllä älyttömän hyvä malli. On riittävän löysä, ettei hiukset mene läsään ja kuitenkin lämmin ja istuva. Aivan ihana.
Ihana pipo! Mistä olet sen hankkinut?:)
Heipphei ja suurkiitokset. Stadiumin viime talven mallistosta löytyi tuo aivan tosi hyvä pipo.