arkisto:

joulukuu 2014

Vanhan vuoden mutinoita

914460_331325817046418_1619513788_n

Vanha vuosi 2014 on lopuillaan. Miten meni? Kai ihan hyvin. Aika mukava vuosi, oikeastaan ihan tavallinen.
Ja olen etenkin viime vuosina ymmärtänyt, että “tavallinen” on usein paras kohteliaisuus.

80e130eea54411e3b17612ef1cbf7aa1_8 8064a580aba011e3a4f01235071e850a_8924873_1396179740636201_143645255_n1170531_219929981530069_51547989_n      1515125_1410309279233228_2102294285_n 1599014_696830557015460_782179915_n 1737561_1421590528080921_506132679_n 1738428_588867294526848_216568390_n 1889132_217135105144521_850620317_n10251561_500861740040703_1302668698_n 1921874_833369870012078_317713565_n10011201_296964543787801_1756296837_n 10175293_865279186819416_1837959341_n 10249106_602869483132580_1028317513_n 10249118_1476956755867546_413230613_n10311215_1481578648741558_1408000719_n 10299731_757102261001492_1328223348_n10326465_1464834237084577_1861289070_n 10354451_781256588559347_107581839_n 10387943_795615297115908_662891858_n923652_536914049751881_1610261720_n1169756_275664602604770_684845562_n10388046_801261359898370_1381244098_n1515463_655862081160033_1023654848_n927088_319270288236770_1035357718_n10431773_1448791248702810_1833649481_n10413087_318779581605285_1245579934_n10467730_1457423117837662_1257820142_n 10413780_1419475881662454_387803162_n   10475078_515886365224332_1482108015_n 10488796_652424024811395_943290980_n 10502684_532048640260321_646324193_n 10520167_795126707198268_26907619_n 10561179_431430273664247_224479409_n 10576084_1448618695405206_619619836_n10654986_685644884857896_816706595_n 10661295_816912945005795_364604106_n10005490_829838357066593_223424131_n10725104_1557341314484409_544055107_nd7fea254b29f11e3bc620eb29dbbaea3_8 f95090a6a12f11e3af0c12857895c600_810817996_761588730586025_390793812_n

Vuoden kuvasatoa selatessa huomaa, että aika on syöksynyt valoa nopeammin. En ole ehtinyt vielä syviin uuden vuoden analyyseihin, mutta pyhitän sille huomisen.

Ehkä koostan tännekin sitten vanhan vuoden muistioni ja kirjaan ylös uuden vuoden tavoitteeni, jotta muistan ne vielä muutamankin kuukauden päästä (Huom! Ei lupauksia, vaan tavoitteita. Ne kantavat pidemmälle, sillä epäonnistumisen tuottama lannistus on vähemmän lamauttavaa).

Omasta mielestäni meni hyvin.
Nyt glitteriä ja humua ( = saunaa ja rentoilua), sillä on juhlan aika.
Ihanaa uuden vuoden aattoa kaikille!

– Henriikka

Kuvat: Instagram / @AAMUKAHVILLA

Kuinka saada itsensä liikkeelle joulun jälkeen?

_MG_0838 kopio

Hävettää. En ole urheillut kahteen kuukauteen kunnolla. Inhoan sellaista jojoilua, mutta edustan sitä itse – en painon suhteen vaan urheiluaktiivisuuteni suhteen.

Viime talven ja kevään juoksin adidasheimossa. Treenejä kertyi neljästi viidesti viikossa helmikuun alusta kesäkuulle saakka. Kesän lomailin. Muka juoksentelin vähän, mutta en mitään kunnollista. Kutsuttakoon kesää armolliseksi taantumaksi. Syyskuun alussa tartuin itseäni kauluksista ja raahasin itseni salille ensi kertaa elämässä. Kävin syyskuun alusta marraskuun alkuun asti salilla ja spinningissä 4-5 kertaa viikossa ja valehtelematta rakastin sitä. Loppuvuodeksi koitti matkaputki: Alankomaat, Belgia, Saksa, Itävalta, Islanti ja nyt joulu, ja yhtäkkiä olen ollut treenamatta kaksi kuukautta. En osannut ulkomailla napata lenkkareita naulasta ja mennä juoksemaan. En osannut kysellä, olisiko hotellilla salia. Ja kotona luistin treeneistä, kun en kuitenkaan pääsisi rytmiin kiinni ennen seuraavaa reissua.

Kuinka nostan jojoilevan peppuni penkistä? Kuinka palautan rytmin ja löydän adrenaliinin riemun? Ennen kaikkea: kuinka ihmeessä opin saamaan liikunnasta pysyvän osan arkea? Terveys ja hyvinvointi on itselleni elämän pohja, se kiinnostaa kaikilla elämän osa-alueilla. Miten ihmiset ehtivät urheilla? Miksi muut onnistuvat liikkumaan vuodesta toiseen tasaisesti ja itse poukkoilen kuin mikäkin kapinateini? Miksi en liiku ja treenaa, vaikka tiedän rakastavani sitä?

_MG_0714 kopio_MG_0707 kopio_MG_0752 kopio

Olen pohtinut uusia lajivaltauksia. Salillakäynti ja juoksu ovat tuttuja ja turvallisia. Molemmista nautin ja molemmat ovat aikataulullisesti ja toteutuksellisesti helppoja. En kuitenkaan ole mikään maratoonari, saati painonnostaja. En halua keskittyä vain yhteen.

Toisaalta kaipaisin kuitenkin yhdessäoloa ja sellaista jaettua treenihenkeä. Kaipaisin kannustusta ja ylävitosta maaliviivalla. Että tavoitteita ja onnistumisia voisi jakaa ja kiukunkin voisi iskeä kaverin pitelemään nyrkkeilysäkkiin. Lisäksi kaipaisin entisenä teline- ja joukkuevoimistelija venyttelyä ja tietynlaista oman kehon viemistä äärirajoille: akrobatiaa ja temppuja (haha). Vaikka spagaati ja puolivoltti menee vielä, kroppa alkaa kankeutua koko ajan.

Toisaalta olen joukkupelajaaja. Kaipaan pesistä, korista ja ultimatea. Kaipaan kössiä, säbää ja lacrossea. Että voi kirmata liian isossa t-paidassa ja korissortseissa pää punaisena, henki puuskuen.

Mikä laji sopisi tällaiselle urheilua rakastavalle jojolle, joka haluaa kaikkea mutta ei tee mitään? Joka haluaa kasvattaa kuntoa, kiinteyttää (huom! ei ainakaan suuresti kasvattaa) lihaksia, huoltaa kroppaa ja löytää uusia taitoja ja äärirajoja, mutta ennen kaikkea löytää liikunnasta riemua ja saada kunnon kiksejä? Joka ei ole valmis antamaan koko elämäänsä urheilulle ja joka haluaa tietää yhtä lailla myös ruokavaliosta, unesta ja kokonaisvaltaistaa koko touhun.

Eikä ehdottomasti mitään sellaista ääripäätä, että syön pelkkiä jauheita, pukeudun aina trikoisiin, pyörittelen silmiä muiden herkkuhetkille, priorisoin treenit ystäviltä, kieltäydyn teatraalisesti kylmästä skumpasta, kasvatan ojentajaani ja unohdan aivoni.

_MG_0828 kopio
_MG_0679 kopio

Tervejärkisiä urheilijoita tarvitaan apuun. Kannattaako ilmoittautua johonkin bootcampille, entä urheiluvalmennukseen (onko sellaista)? Mikä laji voisi olla sopiva? Mistä löytäisin sopivan seuran ja treenin? Päivä- ja blogiduunia pyörittävä geeniperimältään ja harrastustaustaltaan kovaankiin treeniin sopiva, savuton ja hyväkäytöksinen nainen etsii apua. Treenitahtitoive neljä kertaa viikossa, ilman verenmakua suussa, itkua kurkussa ja oksennusta sylissä.

Help me.

– Henriikka

Trikoot, huppari, takki, kengät /adidas (huppari & trikoot saatu), Kuulokkeet / Audio-Technica – ONTO (Ebaysta, vanha malli)

Vuoden taiteilijalöytö: Jenniemilia Design

yhteistyössä Jenniemilia Design
10488130_1455807421337877_7332619781385031637_n

Trashionistat ovat olleet kovaa huutoa lähivuosina. Itse olen yhdistänyt sen lähinnä muotiin ja osittain sisustukseen. Törmäsin kuitenkin marraskuussa facebookia selatessani kuvataiteilijaan, joka kutsuu itseään trashionistaksi. Vaikka en yleisesti uskokaan taiteen voivan tehdä läheskään yhtä suurta vaikutusta tietokoneen ruudulta kuin livenä, pysäytti maailmankarttaa mukaileva värikäs teos minut täysin. Olen päivätyöni kautta kuvataiteen kanssa tekemisissä päivittäin ja joskus harvoin työt iskevät oikein kunnolla. Tämä oli sellainen hetki.

Kirjoitin taiteilijalle samantien ylistäviä sanoja, nimittäin aitojen kehujen suhteen haluan mieluummin olla liian anteliais kuin pihdata. Kirjoittelimme aikamme ja löysimme sattumalta myös huvittavan yhteensattuman: olemme molemmat kotoisin Kouvolasta. Oma tieni on kulkenut muutamien lyhyiden maailmanmatkojen ja Jyväskylän kautta Helsinkiin, kun taas Jenni Emilia on saanut lähiaikoina viedä uraansa eteenpäin Brysselissä. Hetkeä myöhemmin Jenni Emilia kertoi löytäneensä blogini ja pohti yhteistyön mahdollisuutta. Hooray, huusin minä, sillä saan yhteistyön johdosta arpoa yhdelle lukijalle yhden taiteilijan teoksista. Sanotte mitä sanotte, mutta tämä on upein palkinto mitä olen koskaan saanut kenellekään toimittaa.

10530775_1454520441466575_4016858624779915138_n1507106_1514235882161697_2296657938125867048_n1623652_1464404430478176_3744581056423370866_n10416990_1512471972338088_9165386873334868010_n

Jenni Emilia on valmistunut taideteollisesta korkeakoulusta muotitaiteen maisteriksi ja toimii nykyään freelance-suunnittelijana sekä vapaana taiteilijana Jenniemilia Design -nimellä. Hän on kerännyt kansainvälistä perspektiiviä Espanjasta, Kaliforniasta, Prahasta ja Kiinasta ja teoksia on ollut esillä myös Torontossa ja Pietarissa, Suomen nykytaiteen museossa KIASMASSA, Kulttuuritehdas Korjaamossa, Rakkautta ja Anarkiaa –filmifestivaaleissa Helsingissä sekä voittanut ryhmäteoksella 1. palkinnon Madness & Art Catwalk -muotisuunnittelukilpailussa, Münsterissa, Saksassa. Taiteessaan hän lähtee liikkeelle väreistä sekä erilaisten tekniikoiden kehittelystä ja villistäkin yhdistelystä. Taitelija hyödyntää kollaasitekniikkaa – hän on luonteeltaan dyykkaaja, trashionista.

Erilaisten rojujen ja tilpehöörin kerääminen on minulle inspiraation lähde, taiteilija kertoo. Luon uusia tunnelmia ja kokonaisuuksia yhdistelemällä eri asioita ja havaintoja ympärilläni.

– Nautin siitä, miten työt syntyvät tekemisen kautta ja miten lopputulos voi olla itsellekin yllätys. Yleensä suosin kirkkaita värejä. Uusien tekniikoiden hakeminen ja kokeileminen on ensiarvoisen tärkeää.

– Ei ole hyvä jämähtää toistamaan samaa. Siihen kyllästyy itsekin helposti. 

Ulkomailla asuminen on antanut tekemiseen suurta vapautta. Innostusta ja iloa. Se on mahdollistanut entistä suuremman panostamisen oman taiteen tekemiseen.

– Kynnys uuden tekemiseen ei saa milloinkaan kasvaa liian korkeaksi. On pysyttävä liikkeessä, etsittävä uutta ja pidettävä taitoa yllä.

10445489_1450463408538945_6233566052382913313_n10338713_1448242548761031_3605929634944321090_n10525871_1457749674476985_2468758576018766724_nJa nyt lisätietoa lupaamastani arvonnasta: Arvon kolmiosaisen maailmankartta-teoksen (3 kpl 40x80cm, ei kuvaa ohessa mutta 5.kuvan kaltainen). Olen niin otettu tästä, sillä tiedän harvinaisen hyvin, että luovan alan freelancerin leipä on harvoin se kaupungin pullein. Näin osallistut:

– Käy tykkäämässä Jenniemilia Designin facebook-sivusta.
– Jätä tänne blogin kommenttiboksiin nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi.
– Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, ma 12.1.2014 saakka. EDIT: Arvonta on päättynyt!
– Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja teos on haettavissa Helsingistä tai postitetaan sovittaessa (postimaksut voittajalle).

Ready? Saa osallistua. Tällaisissa taiteilijanaisissa on tulevaisuuden toivoa.

Taide on minun tapani välittää viestiä ympäristöstä ja varmistaa, että yhteistä jaettavaa on vielä huomennakin.
Jenni Emilia

– Henriikka

Kuvat: Jenni Emilia Design -facebook
Tekstit lähteet: Jenni Emilia, Laura Luotolan kirjoittama tiedote

EDIT: VOITTAJA ON ARVOTTU. VOITTAJA: Noora / Villakoiria ja kissankarvaa

Kaikki asut vuodelta 2014

En uskaltaisi luokitella tätä muotiblogiksi, mutta myönnettävähän se on, että suuri osa jutuista käsittelee rättejä ja lumppuja. Tässä tulisi kaikki kuluneena vuonna blogissa esitellyt asukokonaisuudet.

Yritän pitää second handin ja kestävän kehityksen majakoiden lamput kirkkaina, surkean trikoon loitolla ja akryylilampun sammuksissa. Ketjuliikkeeitä pyrin välttämättämään, mutta sädekehää on turha kiillotella, sillä tälläkin hetkellä jalassa on henkkamaukan sukat. Vaatehävikki on tarkoitus saada minimiin. Kotimainen ja pohjoismainen design on ehdoton intohimo ja olen myös se, joka kahlitsee itsensä viimeisen purku-uhan alla olevan kivijalkaliikkeen ovenkarmiin.

Tänä vuonna mentiin näillä vermeillä. Löydä kollaasista ykkössuosikki ja suurin floppi.

tammikuu-aamukahvilla
IMG_0971-kopio
flowerdress5
collegehousu2monkitakki2
pumashirt4zara41 helmikuu-aamukahvillachocolate16IMG_2436-kopioIMG_3328-kopioIMG_3505-kopioleatherpantsmaaliskuu-aamukahvillaDSC7149ab-kopioIMG_4105-kopioIMG_5076-2-kopioIMG_5664-kopioIMG_6825-kopioIMG_6070-kopiohuhtikuu-aamukahvillaIMG_6332-kopiolosangeleskingsteddybeartesti2-kopiotoukokuu-aamukahvillaIMG_1088-kopioIMG_9914-kopioIMG_0839-kopiovihreatakkiIMG_1401-kopiokes_kuu-aamukahvillaIMG_2882-kopioIMG_3308-kopioIMG_2674-kopioIMG_4892-kopioMG_1458-kopiohein_kuu-aamukahvillaIMG_4427-kopioIMG_4339-kopioIMG_5355-kopioIMG_4384-kopioIMG_8130-kopioelokuu-aamukahvillaIMG_0029-kopioIMG_0272-kopioIMG_1414-kopioIMG_0597-kopioIMG_9581-kopioIMG_9162-kopioIMG_9835-kopioIMG_1457-kopiosyyskuu-aamukahvillaIMG_0737-kopioIMG_1984-kopioIMG_1594-kopiolokakuu-aamukahvillaIMG_2305-kopioIMG_9816-kopioIMG_1529-kopioIMG_2988-kopiomarraskuu-aamukahvillaIMG_0800-kopioIMG_9875-kopiojoulukuu-aamukahvillaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMG_2744-kopio

Tänä vuonna tyyliin on suurimpana varmasti vaikuttanut se, että aloitin toukokuussa kokopäiväisessä työssä, eikä toimistotyyliksi sovi totutut rikkinäiset farkut ja jätticollege. Toisaalta tyyli on muuttunut myös pysyvämmäksi ja pyrin hankkimaan vähemmän mutta laadukkaampaa. Aikaa ei ole löytynyt enää yhtä lailla jokaviikkoisiin kirppiskierroksiin, mutta nettikirpputoreilta on edelleen suurin osa vaatekaapista.

Kertokaahan tämän vuoden lempparit ja inhokit? Tammikuun viimeinen ja toukokuun toinen ovat omaan silmääni oudoimmat, kauniimmaksi tunsin itseni toukokuun toiseksi viimeisessä asussa.

Vinkkejä ensi vuoteen? Mikä toimii, mikä ei?

– Henriikka

Asut vuodelta 2012: osa 1, osa 2, Asut vuodelta 2013

Kalenterikuukaudet Julian blogista

Tack och hej joulu!

_MG_0291 kopio

Aivan uskomattoman vähän sanottavaa. Aivan älyttömän vähän kirjoitettavaa. Pää on tyhjä ja käteni ovat levänneet näppäimistöllä ihan liian kauan. Mikään ei ole typerämpää kuin istua turhaan koneella. Joulu alkaa olla hiljalleen ohi ja Janne huusi juuri viereiseltä sohvalta: “Ylihuomenna alkaa terveelliset elämäntavat!” Täytyy varmaan nauhoittaa ja kuunteluttaa, kun kaipaan lenkkiseuraa.

Olen sentään päässyt sängystä ylös, vaikka nukuinkin viime yönä 12 tuntia. Tänään olemme hoksanneet, että Kouvola on Suomen kaunein talvikaupunki. Kaikki betoni peittyy lumeen. Harmaa ja valkoinen sopivat hyvin yhteen. Kävimme pyörähtämässä alennusmyynneissä ja oli ihanaa, että toisin kuin Helsingissä, kauppojen asiakaspalvelijat oikeasti puhuvat paljon ja uskaltavat kommentoida. Ostin alusvaatteita ja lumilautakypärän, hyvä saalis.

_MG_2820 kopio_MG_0030 kopio_MG_0012 kopio_MG_0032 kopio

Olen selaillut edellisjoulujen kuvia läpi. Joulunajan kuvat ovat olleet onnellisia kautta linjan: vuonna 2011 olin ruskeatukkainen ja ruutujakkuinen, 2012 joulun jälkeen olin syksyn reissuista ruskea ja lähdimme pyhien jälkeen heti kolmeksi viikoksi Thaimaahan. Viime vuonna oli juhlavinta kautta aikain, joulu aikuisten kesken. Tänä vuonna oli rauhallista, iloista ja kaikkien iloksi valkoista. Rakkaita ihmisiä riitti ympärillä enemmän kuin milloinkaan ennen, ja ennen perhejoulua oli ystävien joulujuhlat ja näimme pientä kummityttöäkin.

_MG_0572 kopio_MG_0564 kopio_MG_0058 kopio_MG_0060 kopio_MG_0065 kopio_MG_0116 kopio_MG_0125 kopio_MG_0132 kopio_MG_0154 kopio_MG_0178 kopio_MG_0282 kopio

Loppujen lopuksi kaikki joulut ovat aika samanlaisia. Kuusenkoristeita, kinkkua ja saunassa lyhyemmät löylyt kuin ollaan uhkailtu. Niin ihanaa kuin koko marras-joulukuun aika onkin, ei joulua jaksaisi kuin kerran vuoteen, onhan se aikamoista temmellystä. Itse ainakin kaipaan rutiineja: pientä pakkoa nousta sängystä ja ihan tavallista ruokaa. Töitä en kuitenkaan vielä kaipaa, sen verran tiiviisti olen ollut työpöydän ääressä koko syksyn. Lomailen mielelläni loman loppuun ja palaan arjen kiemuroihin kun aika on.

_MG_0633 kopio_MG_0334 kopio_MG_0642 kopio_MG_0643 kopio

 Pian luvassa leffailtaa. Jäätelöä ja taukoa jouluruuista. Glögiä menee vielä, samoin piparkakut ja homejuusto. Oikeastaan aika kiva, että joulun turvana on vielä ainakin huomeninen sunnuntai.

– Henriikka

Meidän joulu, rakas joulu

_MG_0228 kopio
_MG_0341 kopio
_MG_0207 kopio_MG_0240 kopio_MG_0322 kopio_MG_2810 kopio_MG_0275 kopio
_MG_0328 kopio
_MG_0314 kopio_MG_0371 kopio_MG_0373 kopio
_MG_0414 kopio _MG_0479 kopio
_MG_0458 kopio
_MG_0521 kopio
_MG_0509 kopio
_MG_0543 kopio
_MG_0555 kopio
_MG_0599 kopio
_MG_0608 kopio_MG_0417 kopio
_MG_0615 kopio_MG_0537 kopio
_MG_0618 kopio

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille, ehkä viilettättekin jo Tapanin tansseissa. Minä kiskotellen hiljalleen jouluruokien ja pyhäpäivien jälkeen takaisin päiviin, jolloin kaupat on auki ja päivien päätarkoitus voi olla jotain muutakin kuin lautapelit ja sisarusten kanssa painiminen. Meillä oli ihana joulunodotus ja aatto anoppilassa ja joulupäivä oman perheen luona Kouvolassa. Perhe on paras, kuin myös joulu.

– Henriikka

Rauhallista joulua itse kullekin säädylle!

seimityypit kopio

Kahdeskymmenesneljäs joulukuuta, jouluaatto 2014. Kylmä pakkaspäivä ja jouluntuoksuinen anoppila. Ihanaa, taas kerran yhtä ihanaa.

Ylläolevassa kuvassa on muisto lapsuudesta, 90-luvun puolesta välistä. Paimen, nuori neitsyt Maria sylissään Jeesus-vauva, haudanvakava kertoja (kädessä Raamattu, ei clutch) ja riemukas viestinviejä-enkeli. Esitimme joka joulu sisarusparven voimin jouluevankeliumin isovanhemmille. Ilmeestäni päätellen näyttelijänhomma ei kiinnostanut yhtä paljon kuin odottavat lahjapaketit. Meidät olisi kaikki neljä otettu samantien Teatterikorkeakouluun, mutta oli vielä tarhat ja koulut kesken. Pikkusiskolta joka tapauksessa hieno suoritus nousta Jeesuksen roolista Mariaksi.

Huomenna viettämään vielä toista joulua toisen, sen alkuperäisen, perheen luokse. Mutta sitä ennen joulurauhaa, saunaa, riisipuuroa ja yökirkko. Ja ehkä muutama pakettikin. Kaunista ja rauhallista joulua teille kaikille.

– Henriikka

Takaisin Islantiin: parahin reissutakki

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islannissa ollaan taas, laavasta muodostuneitten vuorten katveessa. Aiheena ei kuitenkaan ole Islanti sinänsä, vaan mukana matkassa ollut oranssipinkki takki, joka suojasi tuulelta ja lumisateelta niin hyvin kuin vain takki voi suojata: Kyseessä on Haglöfsin Chute II Q (saatu blogin kautta).

Meidän perheessä on aina harrastettu paljon talviurheilua. Olimme joka vuosi ainakin kerran laskureissulla olIessani muksu ja rinteessä saattoi mennä aamusta iltaan helposti viikon päivät. Nykyisin pääsen mäkeen muutaman kerran vuodessa, mutta se on sen arvoista. Hiihdon makuun en ole vielä päässyt, mutta myös luistelu on jokatalvinen juttu, jonka lisäksi kunnon metsäily ja lumisota on pakko kokea jos lunta riittää. Tulevaisuudessa toivon oppivani talvivaelluksen ja -telttailun saloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isoveljeni on laskuidolini (anteeksi isä, olet urhea kakkonen) ja viime vuosina hän on vaihtanut Haglöfsin laskukamoihin. Räikeänvihreä takki on näyttänyt lunta vasten hyvältä. Niin lasku- kuin muissakin urheilukamoissa saa mielestäni olla reilusti väriä ja asennetta, ja Haglöfsin överikirkkaat laskupuvut ovat alkaneet miellyttää silmää yhä enemmän.

Haflöfs halusi antaa Chuten takin ja housut testiin bloggaajalle, joka laskee ja talviurheilee. Odotan kovasti, että pääsen kokeilemaan näitä myös rinteessä (oi toivottavasti jossain suuremmassa mäessä kuin Serenassa tai Messilässä). Nyt Islannin tuiskeessa ja lumisateessa tuntui ainakin hyvältä: vuori lämmitti ja kuori suojasi. Työkaverini näkivat minut kymmenien metrien päästä, enkä päässyt eksymään seurueesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mites muilla laskijoilla? Mennäänkö rinteessä tummilla sävyillä, överikuoseilla vai kunnon väreillä? Onko merkkiuskollisia? Entäs laskupukuja, joista on vain huonoja kokemuksia? Käyttääkö joku vielä vanhaa kunnon haalaria? Miltä näyttää teidän silmään minun neonpukuni?

Huomenna mennään jouluaatossa, jännittää jännittää. Pakkanen on kivunnut yli kympin ja tuntuu, että olisi pitänyt ottaa Haglöfs joululomalle villakangastakin sijaan. Jääkaapissa odottaa eilen tehty Rocky Road -kakku, joka odottaa koristeluaan. Herkkupäivä on jouluna joka päivä.

– Henriikka

Rakas Mickey

_MG_2744 kopio

Tampereella, kaupungissa jossa kaikki on punaista tiiltä, ja asiakaspalvelijat puhuvat yli puolet aiheen vierestä. Jossa koski määrittää elämää ja askeleita, eikä asukkeja vaikuta häiritsevän, ettei jäähallia ja raitiovaunukiskoja ole vieläkään laitettu paikalleen.

Päällä ikisuosikki Mickey Square Dress, R/H:lta tietenkin. Rakastan R/H:ta ja viime keväänä kävi mieletön mäihä, kun naapuri myi kaupunginosamme facebook-kirppiksellä kyseistä paitaa/mekkoa yli puoleen hintaan ovh:sta. Olen harkinnut jo jonkun aikaa myös Mickey-neuleen ostamista, mutta päättänyt odottamaan mahdollisia alennuslöytöjä. Enhän minä sellaistakaan tarvitse.

_MG_2790 kopio _MG_2787 kopio

Ostin joululahjat valmiiksi jo Helsingistä ja Reykjavikista, joten nämä päivät menee stressittä (joulustressi, mikä se on?). On kuitenkin mukava ujuttautua kiireisen Tampereen keskelle ja kiertää kauppahallia ja design-kortteleita. Sinänsä harmillista, että suuret ketjukaupat ovat pullollaan ihmisiä ja pienemmät kivijalkaliikkeet tyytyvät pikkuisen tavallista tiuhempaan tahtiin.

Syyttävä sormi saa kaivautua omaankin napaan, olen itsekin ostanut useamman lahjan pienemmällä volyymilla porhaltavan putiikin sijasta jättiläiskaupasta.

_MG_2808 kopio

Ylihuomenna koittaa aatto. Huomenne ei tarvitse Kangasalan lämmöstä karata Tampereelle saakka. Toivotaan lunta, paljon paljon lunta, niin päästään soramontulle pulkkailemaan. Saa Mickey-meiningit jäädä naulaan ja tilalle toppatakkia ja villahousua.

– Henriikka

mekko / R/H, takki / Twist & Tango, kengät / Vagabond, farkut / Levi’s

Lomahyggeä ja pikkuisia jouluja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkujouluja ei voi olla liikaa. Usein naamioin kaikki joulun lähettyvillä tapahtuvat ystävien visiitit ja tapaamiset pikkujouluiksi. Kun nimeää näkemiset jo etukäteen, tunnelma on jo valmiiksi hygge.

Olemme ystävystyneet Idan kanssa tämän vuoden kuluessa ja eilen vietimme yhdessä siis historian ensimmäisiä pikkujouluja. Pääsin Tampereelle Idan uuteen kauniiseen kotiin. Oli salaattia ja juustoja, glögiä ja suklaata. Puhuttavaa riitti eikä päästy vajaa kolmetuntisten pikkareiden aikana edes alkuun. Syömisessä päästiin tosin maaliviivoille asti, petollisen hyviä herkkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Glögisuositus löytyi eilen jaettavaksi: Lapin Marian vanilja-mustikka-luomuglögi (kuulostaa parodisen hienolta) löytyi Tampereen Punnitse ja Säästä -liikkeestä ja oli aidosti vaniljainen. Onhan nämä joulun herkkujuomat vähän sellaisia sokeripommeja, toisaalta en ole löytänyt itsestäni vielä totaalista sokeripoliisia ja haluan säilyttää glögittelyn jouluperinteenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Mitäs tähän päivään? Hidasta, laiskaa kiskottelua aamusta yli puolenpäivän. Kuusenkoristelua ja muuta satunnaista ihanaa. Illalla on ystävien joulujuhlat ja ennen sitä pitää vielä suunnitella, mitä kakkuja leivon jouluksi.

Joululomaa, joululomaaaa. Täytyy hokea sitä välillä itselleen, että muistaa pysyä tyytyväisenä.
Pihalla pakastaa ja kaipaan pulkkamäkeen.

– Henriikka

Kuvat: Ida / 365 days with Ida

Tule joulu kultainen

Choose Joy Printable 8x10

Tässä sitä ollaan ja loma on alkanut. Olen jaksanut taas tämänkin vuoden melkein loppuun saakka. Ja miksipä en olisi? Elämä kantaa ja hymy majailee suupielissä. Joskus ei meinaa jaksaa ja nuupahdan, mutta vierellä kulkee kaveri, joka nappaa silloin reppuselkään. Kyynisyydeltä ja totaalisilta turhautumisen hetkiltä ei voi täysin välttyä, mutta lähes aina valitsen ilon.

Vuosi 2014 on ollut taas aikamoinen ilon vuosi, mutta en nyt kerro siitä. Ne kliseiset puheet ja pohdinnat saatte sitten tarjoiltuna vasta uuden vuoden tienoilla parin viikon päästä. Sitten tulee vuosikatsaukset kuukausittain, listaukset vierailluista maista ja vuoden asut kätevästi yhtenä köntsänä. Tulee haaveet, jotka hups vain ovat käyneet toteen ja tulee liuta uusia unelmia ensi vuodelle. Tulee analyysiä siitä, kuinka on ollut niin vaikeaa, ja kuitenkin kaikki on vahvistanut kuin barbaarin salitreeni konsanaan.

 Mutta nyt ei ole vielä sen aika, sillä kuka haluaisi skipata vuoden parhaat hetket joulukuun lopulta. Huomaan, että vuosi vuodelta uuden vuoden analyyseihin halutaan syöksyä yhä kiireemmin. Mutta koska joulu on nimenomaan rauhan juhla, miksi tappaa se kurkkimalla liikaa seuraavaan vuoteen? Ehtiihän sitä vaikka välipäivinä.

Tänään alkoi loma. Se on ihmeellisen pitkä: 2,5 viikkoa. Ehdin kerrankin nähdä kunnolla molemmat perheet, viettää molempien kanssa aikaa kyllästymiseen saakka ja oikeasti olla läsnä. Se on joulussa parasta.

– Henriikka

Kuva: magentaandlime.net
(HUOM! Täältä saa ladattua ilmaiseksi kuvanmukaiset posterit itselleen)

Ps. Blogilista toimii taas! Hurraa. Kaikki haamukirjoitukset ovat nyt lopullisesti kadonneet, eikä lista päivitä omiaan.

Joulun pakottamaton ilo

yhteistyössä  Suomen Lähikauppa

piheporukka copy

Minä olen niitä jouluihmisiä, ja onneksi ympärilläni on samanhenkistä väkeä. Luulenpa, että suomalaisista neljä viidestä kokee olevansa jonkun tason jouluihminen. Jouluihmisyys ei välttämättä tarkoita kaikille samaa asiaa, mutta vain pieni murto-osa on niitkä, jotka eivät oikeasti välitä joulusta lainkaan.

8-henkinen ystäväporukkamme on ollut tiiviisti yhdessä siitä saakka, kun muutimme takaisin Helsinkiin muutamia vuosia sitten. Perinteeksi muodostuneet pikkujoulut järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Lähdin mukaan Suomen Lähikaupan yhteistyöhön saadessani tietää, että voin järjestää ystävilleni pikkujoulut. Kuulin kahden kärpäsen liiskaantuvan kertaheitolla.

Maanantaisissa kekkereissä riitti valoa, jouluruokaa ja huonoja vitsejä, ja lahjojakin jaettiin aikuisikään nähden vähän liikaa. Ja kyllä, olemme niitä ystäväporukoita, joissa hoilotetaan joululauluja ääneen.

_MG_2419 copy
_MG_2656 copy

Tehtävä numero yksi oli kipaista ruokatarvikkeet Helsingin Mellunmäen Siwasta. Meillä oli tarkkaan harkittu, perinteinen joulumenu mietittynä ja perinteisin menetelmin paperilistalle kirjattuna: suklaata, herneitä, kalaa, laatikoita, kinkkua, glögiä, omenoita, mätiä, joulutorttuja, luumurahkaa… Vaikka olenkin ruoan suhteen kokeileva ja tykkään muun maailman ruokavaikutuksesta, tunnustaudun myös suomalaisen jouluruoan ystäväksi. Niihin makuihin liittyy niin paljon muistoja, että voi olla, ettei loppupeleissä hyvänolontunnetta tuo edes maku vaan muistijäljet hyvistä hetkistä makujen ja tuoksujen äärellä.

Tämä Siwa oli uusi paikka minulle, mutta kauppa oli kyllä valoisampi ja huomattavasti suurempi kuin oma lähi-Siwa. Uudistuksen myötä paikka on tehnyt pientä kasvojenkohotusta ja kauppaketjulle tuttu “nuhjuisuus” oli poissa.

Ladottiin ruoka kärryihin ja onniteltiin toisiamme siitä, kuinka tomerasti hoidimme kauppareissun. Mikään ei ole pahempaa kuin suunnittelemattomat suuret kauppaostokset ystäväporukalla. Paitsi kun videovuokraamosta ei löydy elokuvaa ja leffojen ääressä pyörii tuntikausia.

_MG_2317 copy
_MG_2195 copy_MG_2198 copy
_MG_2246 copy_MG_2312 copy
_MG_2347 copy

Ylläolevassa kuvassa flirttailen komealla, tummaihoiselle myyjälle (Vitsit vitsinä, mutta siltä tuo keimailu näyttää. Maksavalle asiakkaalle vähän too much?)

Toinen tehtävä oli ruoan valmistus, kolmas ja viimeinen koski syömistä. Kolmannen ohella juhlimme ja juttelimme, aidot kuusenkynttilät paloivat ja tähtitorttujen sakarat löysivät kaiken askartelun jälkeen paikkansa.

_MG_2380 copy_MG_2633 copy _MG_2478 copy_MG_2509 copy_MG_2525 copy_MG_2491 copy_MG_2546 copy
_MG_2557 copy
_MG_2628 copy_MG_2597 copy
_MG_2536 copy

Väsymystä alkoi näkyä itse kunkin silmissä, mutta maanantaijuhlat venyivät kuitenkin puoleen yöhön: “kyllähän sitä viimeisen viikon jaksaa ennen lomaa vaikka nukkumatta“.

Joulun alla tuntuu, että ystäville tulee heittää hyvästejä pitkäksi aikaa. Todellisuudessa tauko on parisen viikkoa, jos sitäkään. Toiset pysyvät joulunajan visusti kodeissaan, eikä minkäänlaista lomareissua ole edes tiedossa. Kuin vietettäisiin yksi viikonloppu. Jouluheipat on kuitenkin hyvä tekosyy pippaloida ja kippistellä, halailla ja itkeskellä (ehkä ei viimeistä kuitenkaan).

IMG_2583 copyIMG_2702 copy_MG_2691 copy_MG_2644 copy

Joululauluja laulaessa meni sukset ristiin, kun toisten suosikit nostivat toisilta oksun kurkkuun ja toisinpäin. Joulurauha saatiin kuitenkin säilytettyä ja vatsa kiitti niin kuin mielikin.

Kiitos ystävät, tätä on joulun pakottamaton ilo.

 -Henriikka

Täs mä vaan

_MG_3447_bw copy2

Kaisu Jouppi se on killeri. Kiva ja douppi ja kätevä kameransa kanssa. Kaisu otti minusta tällaisia kuvia pari viikkoa sitten studiossaan. Sainpa samalla käytyä elämäni ensi kerran Järvenpäässä (tai no, vähintään siinä asemalla…). Halusin uuden kuvan tuohon blogin sivupalkkiin (Karoliinakin ehti kommentoida, ettei se vanha ole hääppoinen) ja tiesin Kaisulla olevan homma hanskassa.

Näytän näissä kuvissa kai aika lailla itseltäni, ja siihen näissä kuvissa pyrittiinkin. Olin vähän väsynyt päivän jäljiltä, mutta oikeastaan se kertoo minusta ja arjestani yhtä lailla kuin virkeät aamut. Olen tavallisen näköinen, onnellinen nuori nainen, jolla on toivottavasti enemmän elämää edessä kuin takana. Eräs ystäväni lähetti minulle pari päivää sitten viestin, jossa kuvaili minua seuraavasti: “Sä oot kulmista vähän hioutumaton, sillä lailla hyvällä tapaa. On ihanaa, että lähellä on ihminen, jota elämä ei oo vielä laisin kyynistänyt tai kylmettänyt.

_MG_4059_bw copy_MG_3465 copy2

Selasin eilen pari vuotta vanhoja blogimerkintöjä. Kirjoitustyyli on pysynyt ennallaan, hiusten väri on välillä vaihdellut ja vaatetyylit ovat heitelleet laidasta laitaan. Toisaalta olen kasvanut paljon, toisaalta taantunut vuosia. Mitään kirjoituksia en ole poistanut, mutta tuntuu, että tällaisena nykyisenä olen enemmän oma itseni kuin koskaan. Hiukset värjäämättöminä ja vähän sekaisin, mieli kiinni haaveissa ja kuulakärkikynät työpöydällä kauniissa rivissä.

Ja näköjään nauran. Paljon ja alaviistoon.

_MG_3688 copy_MG_3405_bw copy

 Aina toisinaan tohdin aprikoida, pitäisikö elää vakavammin ja murehtia säännöllisemmin. Kyllä tässä maailmassa harmiakin riittäisi kaikkien harteille. Sitten palaan toteamaan, ettei minun lisätaakkani kevennä kenenkään kuormaa.

Taas kerran aloitan kirjoittamaan kevyesti ja päädyn kahlaamaan syvällä. Huomaan sen aina siitä, että ensimmäiseksi kirjoitettu otsikko tuntuu lopetuslainien rinnalla kontrastisen keveältä. Enpä ainakaan säikytä ketään ensimetreillä.
Täs mä vaan.

– Henriikka

Kuvat: Kaisu Jouppi / www.kaisujouppi.com / www.muutamahetki.bellablogit.fi

Luminen Reykjavik ja Golden Circle

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä kirjoittaa vain neljän yön matkasta Islantiin, jonka aikana kuitenkin tuntui näkevän niin paljon? Miten selittää niitä ajatuksia auki, joita karu saari herätteli? Miten kuvailla geysiriä, miten jäähileinä piiskaavaa tuulta? Miten selittää avaruudellinen ulkonäkö? Miten kuvailla maailmanlopun tunnetta vesiputouksella?

En tiedä. Toisaalta Islanti vastasi odotuksia, toisaalta ei yhtään. Tiesin luonnon olevan suuressa osassa, mutta en tiennyt luonnonsuojelun olevan niin minimaalista. Tiesin ihmisten käyttävän villapaitoja, mutta en tiennyt niiden vallan ulottuvan työunivormuiksi asti. Tiesin miesten olevan komeita ja partaisia, mutta en sitä, että he ovat tosiaan kaikki. Vaikka tiesin, että ihmisiä on vähän, en uskonut koko Islannissa olevan puolta vähemmän porukkaa kuin pelkästään Helsingissä.

Ristiriitainen, koukuttava Islanti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari päivää meni työnteossa ja pääkaupungissa, lauantai jäi luonnolle. Reykjavikissa keskityimme joulun tuntuun, Mondon matkaoppaan suosittelemiin ravintoloihin ja kahviloihin ja tapasimmepa oppaan kirjoittajaa, Reykjavikissa asuvaa Satuakin viinin ja ruoan äärellä. Kävimme luonnonvaraisella Blue Lagoonilla uimassa ja korvat meinasi paleltua samalla, kun pylly uhkasi kärventyä.

Lauantaina vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään Golden Circleä, Reykjavikin läheisyyteen sijoittuvaa kuuluisaa rinkiä, jonka varrelle osuu niin geysir, magmavuoret kuin mieletön vesiputouskin. Lunta satoi niin paljon, ettei eteen nähnyt. Siitä kertoo kuudenneksi viimeinen kuva. Vesiputous oli oma suosikki. Seisoin sen äärellä ja mietin, että luonto se on lopulta ihmistä vahvempi. Jos tulisi maailmanloppu, tämä vesiputous jatkaisi pauhaamistaan.

Ennen maailmanloppua tahdon käydä kuitenkin Islannissa vielä muina vuodenaikoina. Kesällä ainakin. Onko Islannissa joka miehen oikeudet? Saako telttailla? Pitää selvittää. Ennen maailmanloppua on kyllä muutama muukin asia listalla, esimerkiksi laskuvarjohyppy ja Etelä-Amerikka.

– Henriikka

Ps. En oikein osanut kertoa mitään “vinkkejä”, sillä aika oli rajallinen ja työt verottivat kaupunkikiertelystä. Kysy ihmeessä, jos nousi kysyttävää.

Paketointivinkkejä joululahjoille

6cbc96825cc9b65e66cb1ce19961490d

Minun piti olla se ahkera joulutonttu, joka tekee kaikki lahjat itse ja paketoi viimeisen päälle. Ja paketoi vieläpä hyvissä ajoin, jotta voi dokumentoida niistä jutun blogiin ja jakaa tonttupajansa riemua itse kullekin säädylle. Piti olla omatekemät joulukortit, jotka ehtivät kepeästi matkaan joulupostimerkeillä. Viimeisten viikkojen piti olla yhtä tyyntä ja rauhaa, kun istun kotona, kuusi tuoksuu ja kruunukynttilät palavat kauniisti juuri sopivan kokoisella liekillä.

Ja sitten olinkin se, joka ei ole tehnyt yhtäkään lahjaa itse. Joka ei ole tehnyt yhtäkään korttia itse. Joka ei ole kirjoittanut tai lähettänyt yhtäkään korttia, ainakaan joulumerkillä. Joka ei ole paketoinut yhtäkään lahjaa niin kauniisti, että sitä kannattaisi dokumentoida. Jolla on joulusiivous tekemättä ja jolta jää joulusiivous tekemättä. Tasosta kertoo se, että meinasin ottaa lentokoneen oksennuspussin lahjapussiksi. Käsi ylös, se nuhjuisin tonttu olen minä.

Aina ei ehdi, ei jaksa. Ystäväni varmasti pitävät myös keskinkertaisista paketeistani. Ja onhan minulla vielä aikaa skarpata viimeisiin paketteihin, molempien perheiden lahjat odottavat kääröjään (ainiin, ja hankkimistaan…). Vaikka en omia ideoita saanutkaan tänä vuonna tiskiin, tulisi tässä muutama paketointi-idea joululahjoille.

Joulupallo pakettiin (ylin kuva)

Pienet kuusenkoristeeksi tarkoitetut joulupallot ajavat asiansa paketin piristäjänä. Sido narulla kiinni ja valitse pallon koko paketin mukaan.

7d87c4a94e26115119a4b014d83a28ac

Kuusenoksilla kivaksi

Kasvit piristävät paketin kuin paketin, mutta tänä jouluna olen iloinnut etenkin kuusesta. Pienikin oksa antaa väriä lahjalle. Taitavin vääntää paketin päälle kranssin.

869cefd9f7f3c43850fbbbb1995f4a3a

Samettisolmuja

Perinteinen lahjanaru alkaa helposti kyllästyttää. Mikset kokeilisi näyttävää samettia? (kuulostan aivan ostos-tv:ltä)

ba55aa118d19b455314bdef1974ac695

Riemuin helkkäilevät

Kulkuset ovat kauniita ja jouluisia. Soivat piristeet käyvät lahjaan kuin lahjaan, ja kulkusiakin saa nykyään monenlaisia.

e964c6edf274dd696cbc241d51abb613 copy

Pehmeät paketit ommellen

Lapaset, villasukat ja muut pienet pehmeät piiloutuvat hyvin, kun yhdistät kaksi voimapaperia, pakkauspaperia, kartonkia tms. ja ompelet ompelukoneella tai neulalla yhteen. Varo, ettet ompele lahjaa! Muodoissa ja materiaaleissa voi käyttää luovuutta. Tämä on oma suosikkini.

PROJ-0868_2-600x600-2

Vinkurat metallitervehdykset

Pari vuotta sitten väänsin paksusta, pehmeästä metallilangasta nimiä lahjapakettien päälle. Askarteluliikkeistä saa metallilankaa eri paksuisina ja vääntelyyn on olemassa myös oma “tikku-työkalunsa”, joka helpottaa tekemistä.

Vuoden nuhjuisin tonttu kunnostautuu. Ehkä ehdin vielä joulupuuhiin.

-Henriikka

Ps. Paketointivinkkejä vuodelta 2011 täällä ja vuodelta 2013 täällä.

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

Islanti, oi Islanti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islanti-hurahtamista on ollut havaittavissa. Tänään palasin kotiin väsyneenä ja yltiöpäisen nälkäisenä. Olisin voinut syödä koko saaren, jos olisin vielä jäänyt. Kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen taksi nappasi vuokra-asunnolta ja tiputti Reykjavikin lentokentälle. Torkahtelin ja nukuin koko matkan Suomeen saakka. Viimeisillä voimilla poikkesin kotimatkalla Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäisissä ja rahtasin kotiin kaksi ihanaa duunia pikkuriikkiseen taidekokoelmaani.

Mutta Islanti. Siinä vasta oli jotain. En muista koska olisin ihastunut johonkin matkakohteeseeni yhtä paljon. Henki salpautui monesti ja toisaalta tuntui niin arkiselta, kuin olisi tullut kotiin. Lentokoneen ikkunasta paljastui piskuinen, karu saari lumipeitossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi veljet, noita vuoria. Tämä fiilistelyblogi nostaa taas päätään niin korkealle, että pilviä hipoo. Olkoot nämä pari otosta esimakua, myöhemmin kunnon katsausta. Sen voin kertoa, että palaan varmasti.

One touch of nature makes the whole world kin.
-William Shakespeare

 

– Henriikka

Kun muut vaihtaa mustaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka syksy keskusteluihin löytää tiensä vahvat lupaukset: Tänä talvena pukeudun väreihin! Tänä talvena taistelen harmautta vastaan, en pukeudu vain mustaan ja harmaaseen! 

Oman kokemukseni mukaan yhdeksän kymmenestä valehtelee. Minä en uhkaile väreillä, mutta huomaan syksy- ja talvikausi toisen jälkeen pettäväni päinvastauksen lupaukseni: Tänä vuonna harjoittelen pukeutumaan mustaan. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kuvat eivät ole Islannista, lumisista kuvista saatte nauttia huomenissa. Tämä asu on parin viikon takaa Itävallasta, kun huomasin jälleen kerran olevani porukan väripelle. Perusfarkut, peruspaita, perustakki. Tavallista pukeutumista, normcoreksi ne kai nykyisin kutsuvat. Minä kutsun normaaleiksi vaatteiksi, jotka eivät kuitenkaan satu olemaan mustia tai harmaita. Paitsi takki. Damit, hävisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomenna on herätys 04.00, kun lentokenttä ja rakas kotimaa kutsuu. Huomenna ehtii vielä Helsingissä Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäisiin ja olisiko Korjaamon joulumarkkinatkin peräti tänä viikonloppuna?

Uskomatonta, että pari viikkoa jouluun. Alkaa jo vatsan pohjassa nipistellä.

– Henriikka

paita, kengät, pipo/second hand, huivi/Balmuir, takki/Twist & Tango, farkut/Levi’s

Hyväntekeväisyyshuutokauppa: Lights on!

IMG_0638 copy

Muistattehan, kun kirjoitin pari viikkoa sitten hyväntekeväisyysprojektista, jossa tuunaillaan valaisinkehikkoja ihmiskaupan vastaisen työn hyväksi? Huutokauppa on nyt auki ja päättyy ylihuomenna, Lucian päivänä 13.12. Huutokauppa on auki huuto.netissä ja pottia on kerrytetty tähän mennessä jo useilla sadoilla euroilla.

Ollaan tärkeän asian äärellä. Toivon, että huutokaupan summa kasvaa yhä entisestään. Olen itsekin huutanut useampaa kehikkoa itselleni. En niinkään sen vuoksi, että tarvitsisin uutta valaisinta, vaan sen vuoksi että aihe on tärkeä. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät projektin keskeisen idean sisustuhaaveittensa yli.

IMG_0610 copy

Oma lampputunaukseni syntyi kirpputorilta löydetystä pöytäliinasta, joka on mukavasti ajan patinoima ja luonnonvalkoinen. Tunaus itsessään oli yksinkertainen: Poistin liinasta sen keskiosan, jotta sen pystyi pujottamaan lamppujohtoon. Asettelin liinan paikalleen ja harsin sen kehikkoon kiinni.

Lamppu sopisi hyvin meidän kotiimme tai kesämökille, mutta taidan jättää sen kuitenkin muiden huudettavaksi. Jos joku ei pidä pitsi-ideasta, saa liinan helposti irti, ja ostaja voi tehdä kehikosta itselleen mieluisen. Olihan se alkuperäinen, kultainen kehikkokin todella kaunis sellaisenaan.

IMG_0627 copy

Huutokauppaan pääset tästä. Käyhän kurkkaamassa kehikkovalikoima ja huuda itsellesi lemppari. Postikulutkin kuuluvat hintaan. Kaikki kulut käytetään ihmiskaupan vastaiseen työhön. Lisätietoja löydät hankkeen nettisivuilta.

Terveisiä Islannista. Unohdin USB-johdon kotiin, enkä saa siirrettyä kuvia vielä koneelle, mutta reissukuvia ja -kuulumisia viimeistään sunnuntaina (Instagramista löytää viimeisimmät kuvat). Tämä todellakin on kylmä unelmien saari. Nautin sydän pomppien, vuorien ympäröimänä.

– Henriikka

Islanti – Unelmien matka

Screen Shot 2014-12-10 at 11.24.42 AM

Voin varmuudella luvata, että tänään starttaava reissuni on tämän vuoden viimeinen. Sietääkin olla, nimittäin viimeisen kuukauden aikana eniten tekemäni kotityö on ollut matkalaukun pakkaaminen. Purkaminen on jäänyt vähemmälle. Jannelle on jäänyt kaikki kiitolliset: pyykit, tiskit, imurointi…

Suuntaan tänään työmatkalle Reykjavikiin ja palaan sunnuntai-päivällä kotiin. Olen unelmoinut Islannista niin kauan kuin muistan. Islanti on ainoa paikka, josta olen oikeasti haaveillut myös hyvin systemaattisesti: kerännyt linkkejä, ottanut ylös kehuttuja majapaikkoja ja kahviloita, tutkinut karttaa ja säästänyt kauniit kuvat. Usein matkasuunnitelmani alkavat vasta, kun aikataulu on selvä. Islanti on ollut selkeä poikkeus, ja kyllä nyt hymyilyttää.

Voi olla, ja onkin, että pikainen reissu avaa kaupunkia ja maata vain hiekanjyväsen verran. Se tuntuu kuitenkin tähän saumaan niin riittävältä, että suupielet yhdistyvät pian korvaonkaloiden kanssa. Täältä tullaan, sinä jäinen saari. En pelkää edes ennustettuja pakkaslukemia, sillä minulla on Gore Tex -kengät ja villasukat.

Ja kun palaan, sukellan jouluun. Nautin siitä kuin pieni lapsi ja laulan joululauluja aamusta iltaan. Paketoin lahjoja, käytän tonttulakkia ja ripustan jouluvaloja joka ovenkarmiin. Kynttilät saavat palaa taukoamatta joululoman alusta aina loppiaiseen saakka.

– Henriikka

Kuva: Flickr: take me away

Ketään ei kiinnosta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämässä riittää niitä hetkiä, kun miettii: “Ei ehkä pitäisi enää näin vanhana, vaikka olisi kyllä kiva.” Ei ehkä viitsi, kehtaa, uskalla. Heittäytyä ja nauraa, pelleillä ja hassutella. On huomattavan paljon vaikeampaa asettaa itseään naurunalaiseksi ja olla piittaamatta ympärillä möllöttävistä silmäpareista. Ihan niin kuin ketään oikeasti kiinnostaisi juuri sinun tekemisesi.

Yksi sellainen hetki koitti Wienissä, Olympuksen Playground -tilassa, josta löytyi erilaisia valo- ja videokuvausinstallaatioita. Eräässä tilassa oli mahdollisuutena pukea haalarit päälle ja mennä kuosiseinälle typerännäköisenä heilumaan. Ensimmäinen ajatukseni oli “joojoojoo” ja tuhat huutomerkkiä. Toinen ajatukseni oli “ehkä ei kuitenkaan pitäisi“, ja kun siitä ajatuksesta päästiin, hilluimme Jennin kanssa haalarit päällä kuin pikkumuksut. Eikä harmittanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tullut tulokseen (esittelen kyllä ihmeen usein näitä vankkoja tutkimustuloksiani täällä blogissa), että ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa minun hassutteluni. On turha pelätä liikaa kasvojen menettämistä. Jos joskus heittäytyykin tunteella johonkin, harva oikeasti kohottaa kulmiaan kovin korkealle.

Usein minulle esitetty kysymys on, miten kehtaan poseerata ja ottaa valokuvia julkisella paikalla. Olen päätynyt tähän julkeaan toimintaan yksinkertaisesti siitä syystä, että en itsekään kiinnitä erityistä huomioita muihin ympärillä kuvaaviin. Hyvin yleinen harhaluulo on se, että muut ovat kiinnostuneita “juuri sinun valokuvatuokiostasi”, “juuri sinun tekemisistäsi”.

Tietysti ihmiset ovat kiinnostuneita myös muista ihmisistä, niin minäkin. Mutta ei tämä maailma onneksi pyöri yksittäisten napojen ympärillä. Ei minun, ei sinun. Siis hengitä ja hassuttele, jos siltä tuntuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 En tiedä välittyykö sinne lapsenomaista riemua, mutta sitä tässä hetkessä riitti. Haluaisin ainakin itse olla kapinoimassa sitä aivoihin sitkeästi puskevaa ajatusta vastaan, että muiden katseilla on suurin painoarvo.

Meinasin jättää haalarit päälle, mutta ajattelin, että pitäähän mahdollisimman monen muunkin päästä pöllöilemään.

– Henriikka

Kuvat: minä ja Jenni/Pupulandia