On just sellainen olo, ettei pysty itse sanoittamaan, mitkä ovat meneillään olevat tunteet ja tuoksut. Tarvitsisin sellaisen henkilökohtaisen muusikon, joka sanoittaisi aina tunnetilat ja fiilikset samantien helposti kerrottavaan ja esitettävään muotoon.

Tänään olin töissä toimistolla jo ennen kahdeksaa, tarkalleen kello 07:51. Olin käynyt hakemassa viereisestä kahvilasta jugurttiannoksen pähkinöillä (kello 07:43). Jouduin kieltäytymään karvaasti, mutta kohteliaasti mansikkasoseesta, koska sekaan laitetaan kuulemma hivenen sokeria.

Mitä pidemmälle syksy kulkee, sitä hatarammaksi käy sokerilakkolujuuteni. Mutta olen pitänyt pintani.

Lämmin syksy ehti mennä menojaan sillä aikaa, kun olin Havaijilla. Trenssikelitkin alkavat olla historiaa, enkä ehtinyt edes nahkatakki-ilonpitoon. Koko mieleni huutaa kyllästymiseen saakka pelkkää villaa, villaa ja villaa.

Tämän viikon olen viilettänyt Sastan vihreässä Sara-takissani. Kierrätetystä villasta valmistettu takki on pitänyt minut vähintään lämpöisenä, vaikka epämääräisia fiiliksiäni sekään ei ole minulle selvittänyt. Alle vielä villatakki, niin hyvä tulee.

Mutta tiedättekö tuon tunteen, mistä puhun? Syksy tulee. Toisaalta pimeys on ihanaa, toisaalta sen alle meinaa lyyhistyä. Tunnetilat eivät oikeastaan edes vuorottele, vaan ne ovat päälletysten koko ajan. Päässä surraa muistutus siitä, että vasta kahden kuukauden päästä on vuoden pimein aika.

Löysin kaupasta sokeritonta glögiä. Se auttaa syksyn ensihämmennykseen. Sen rinnalle pari kiloa mandariineja ja suurensuuri juustotarjotin. Entä olisikohan olemassa sokerittomia pipareita? Aurajuusto odottaa jääkaapissa, että pääsisi joulupiparien päälle.

Tällaista kaamoshämmennystä täällä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa on selkeämpää.

-Henriikka

takki/Sasta (saatu), turbaani/KN Collection (saatu), huivi/Samsoe & Samsoe, housut/Tiger of Sweden, kengät/second hand