Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada muistot kirkkaammiksi ja ehkä vielä vähän kauniimmiksi kuin hetket todellisuudessa olivatkaan.
Naurattaa tuo ensimmäinen kuva. Kylähullu perheenihän se siinä. Kalakilpailu käytiin onnistuneesti samana päivänä ja puiset mitalit roikkuvat kaulassa illallisen yhteydessä järjestyn palkintogaalan vuoksi. Päässä palkinnonjaossa luovutetut lakit ja kaikilla jalassaan mökki-crocs-kopiot. Aivan yhtä kamalat jokaisella.
Ja vähän liikuttaakin nämä kuvat. Tunnen ylpeyttä perheestäni, tunnen onnea elokuusta. Itse olen raggarina mustassa hupparissa, farkut rikki ja hiukset sotkussa. Tänä iltana iski kesäöiden kaipuu. Halu päästä mökin lämpöön, aitan kattolampun alle korttia pelaamaan.
Äiti on ihan johtajana pyjamassaan. Johtaa laumaa maailman sympaattisin mies rinnallaan. Ja tällä nimityksellä tarkoitan isääni. Joku kirjoitti toissakesänä johonkin kirjoitukseeni isästäni hänen vaikuttavan maailman sympaattisimmalta mieheltä. Ja voitte kuvitella, että hän on muistanut tituleerata itseään näillä sanoilla siitä lähtien.
Kesäöiden kaipuu. Varmasti lähes kaikille tuttu tunne. Eikä sitä poista edes into siitä, että vihdoin pakastaa, ja Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt sytytetty. Stockmannin jouluikkuna on satumainen ja kaupunki kauneimmillaan. Mutta kesäyöt nyt vain ovat kesäöitä.
-Henriikka
Ehkä tyhmä juttu, mutta joka kerta kun teet uuden postauksen, Suomen Blogimedian sivulla näkyy AINA sama valokuva (sinun oma kuvasi), joka ei ollenkaan kuvaa sitä, mitä postauksessa käsitellään. Kaikilla muilla bloggaajilla kuva vaihtuu aina kun mennään uuteen asiaan.
Mun ei tule koskaan luettua näitä sun juttuja kun jotenkin ajattelen että ”ai toi on toi tyyppi jolla ei oo mitään uutta sanottavaa kun taas mennään samalla kuvituksella”…
Ei kuule mikään tyhmä juttu vaan erittäin hyvä kommentti. Enpä ole itse asiaa tajunnut enkä tosiaan tiedä mistä tämä johtuu.
MUTTA kuulun Suomen Blogimedian blogeihin enää vain vajaa viikon, joten voi olla etten yritä enää fiksata tätä tässä ajassa.
Mutta arvostan AINA, kun joku tulee kertomaan teknisestä viasta. Koska esim. tämäkin oli jäänyt minulta ihan huomaamatta.
Eikö Jannella ole meikkiä, vai miksi hän noin piilottelee kasvojaan? Ihana kesäyön tunnelma näissä kuvissa!
Ei ollut :–( enkä todellakaan näy kuvissa ilman.
Yhyy miten ihania kuvia, niin onnellisia ihmisiä!
Hihih, kiitos Inkeri. Ihana kommentti.
Ihan mieletön tunnelma ja onni näissä kuvissa! Ja kaikki sellanen silottelemattomuus, ne mökkicrocsit ja isot hupparit <3
Kiitos Maria. Mökkielämä on kieltämättä aika silottelematonta. Ja hyvä niin.