Toin Jannen yllätyksenä Tahkolle. Vietämme autuaan rauhallista ja hidasta viikonloppua hotellissa, Tahkovuoren juurella.

Toistelin koko eilisen automatkan, että ei mennä sitten varsinaisesti tekemään mitään, olemaan vain. Sitähän me kaipaamme ja tarvitsemme, eikö totta? Yhdessäolo ja lepo riittää. En ollut suunnitellut sen kummempia lumettomalle marraskuun lomallemme. Luontohan kuiskii aina kauniita ja hotelliaamiaiset saavat helposti hymyilemään. Rapeat lakanat tainnuttavat rentouttavaan uneen.

Päästyämme perille jatkoin vielä toistojani: ei sitten tosiaan tarvitse ottaa stressiä mistään tai suunnitella. Tai voidaanhan me vaikka huomenna mennä hiihtämään ja vaikka lauantaina ratsastamaan ja toisaalta huomenna voisi tehdä vielä parin tunnin retken Tahkorinteen laavulle. Ehkä sunnuntaille voisi varata hieronnat ja käydä lenkillä. Ja salilla. Ja tänään ehditään vielä keilaamaan! Mutta ei tarvitse mitään suunnitella tai edes miettiä. Termariinkin saa kyllä kahvit helposti keitettyä, jos halutaan retkeillä enemmänkin. Mutta ei mietiskellä sen kummempia!

Jossain vaiheessa Janne totesi: ”On se kyllä hauska, kun sä sanot ettei tarvi miettiä mitään ja koko ajan sä pohdit ja suunnittelet kuitenkin.”

Ja ymmärsin todellakin hänen sanansa ja tajusin, että niinhän todellakin tein. Ja teen. Yritän olla ajattelematta seuraavaa hetkeä ja päivää, mutta se on minulle ihan älyttömän vaikeaa. Aivoni laittelevat asioita lokeroihinsa, listaavat lomamahdollisuuksia ja keräävät hyödynnettävää dataa suunnittelua varten. Tuntuu, että on ihan mahdotonta olla tehoton.

Yksi kämppiksistäni varmaan nauraa, jos lukee joskus tämän. Hän on nimennyt minut ryhmämme tehokkaaksi ”optimoijaksi”. Häntä alkaa usein hymyilyttää, kun alan kouluasioissa yhtäkkiä järjestellä kaikkea aivan tuhannen vimmalla, miettiä kuinka asian tekisi suoraviivaisimmin ja helpoimmin, mutta maksimaalisella hyödyllä.

Minun on kertakaikkiaan opittava päästämään tästä tavasta irti, löysäämään otetta. Eihän siitä tule mitään, jos olen odottanut maailman rennointa Tahko-lomaa ja sitten pohdin aamiaisella, että missä järjestyksessä minun kannattaa aamiaiseni syödä, jotta sen palaset asettuvat vatsassani optimaaliseen järjestykseen.

Mutta onneksi olen tänään osannut ottaa lepoa. Aina, kun mieleeni on tullut potentiaalista suunniteltavaa, olen päästänyt ajatuksen leijailemaan vapaasti pois mielestäni. Ei ole helppoa, mutta on aika alkaa opetella.

-Henriikka

pipo/Vaiko, Timberjack (coffee brown), takki/Fjällräven, Keb Eco Shell jacket w (lava)