Tulin yöllä reissusta kotiin. Nukuimme pitkään ja hetki sitten söimme yhdessä aamupalaa. Mukava nähdä pitkästä aikaa, etenkin kun Janne ilahdutti aamuani tällaisella kohteliaisuudella:
”Heti kun sun kädestä loppuu ruoka, otat puhelimen.”
—
Kymmenen vuotta sitten olisin ehkä musertunut hiukan. Tai vetänyt dunkkuun. Nyt purskahdin nauruun: ”Huomasitko edes miten kauniisti sä mulle puhuit?” Itsepä on päättänyt, kenen vierellä kulkee.
-Henriikka
Hahaa :D Hei mut siis nyt pakko kysyä, mitä tuolla teidän katossa on? Tuollainen upeus on mennyt multa ihan täysin ohi aiemmin ihanaa blogiasi seuratessa! Onko sieltä kaivettu esiin joku vanha kattomaalaus tai onko taustalla ihan muunlainen tarina? Upealta näyttää joka tapauksessa!
Meidän katto on kieltämättä aika upea. Sieltä on raaputettu vanhat maalaukset näkyviin ja maalattu osaksi kokonaan uusiksi vanhojen maalausten mukaan. Monesti vaan makaan sohvalla ja ihastelen tuota uskomatonta taideteosta.
SULLA ON HALINALLEPÖKSYT <3 Ei mulla muuta.
HAHAH, ja hyvät pöksyt onkin.