Olen menossa sunnuntaina uudelle kirpputorille Kattilahalliin. Vien myös muutaman kassin vaatteita myyntiin, jaan pöydän parin kaverin kanssa. Olen seurannut uuden tapahtuman kehittymistä ja keskustelua siitä, tuleeko tästä kirppiksestä ”uusi Valtteri”. Hauskinta oli kuitenkin se, että täytenä yllätyksenä Nyt.fi:n sivuille ilmestyi tänään minun kuvallani varustettu juttu aiheesta. Klikkasin artikkelin auki mielenkiintoisen otsikon vuoksi ja jäin tuijottamaan: olenko minä tuossa kuvassa?

Minähän se tosiaan olen, banaanitakissani. Kuva on Hesarin arkistoista, syksyn haastattelun jäämiä (eli siis täysin laillinen kuva, no worries).

Mitä Kattilahallin kirpputoriin tulee, odotan siltä paljon. Uskon, että homma voi lähteä rullaamaan oikein mallikkaasti ja konseptista tulee hitti. Mutta matkalla on kyllä monia mutkia. Paikalle pitää tuoda oma viltti tai pöytä, eikä tarjolla ole parkkipaikkoja. Tässä kaksi tosi isoa kysymysmerkkiä tulevaisuudelle. Ilmaiskirpputoreissa tuo pöydättömyys on enemmän kuin fine, mutta 30 euron myyntipaikkaan haluisi jo vähän jotain muutakin kuin lattiapaikan. Vaikea myös hahmottaa, tulisivatko ihmiset todella kyydeillä ja julkisilla kirpputorimyyjiksi joka kerta? Let’s see, let’s see. Toivon kovasti kovasti, että näihin mutkiin saadaan suoruutta. Kello 12 aloitusaika on toisaalta kivaa vaihtelua aamuvirkkujen ajoille, mutta toisaalta omaa tunnelmaansa loi varhainen kirpputoriaamu ja se, että ostoskierroksen jälkeen oli vielä koko päivä tuhlattavaksi.

Kirpputorit ovat osa kaupunkikulttuuria. Harvassa paikassa näkee yhtä laajaa kansankirjoa, kuin kirppiksillä. Valtterin myötä konkreettinen toiminta vaihtui paljon virtuaaliseen myyntiin, huuto.nettiin ja kaupunginosien omiin kirppiskanaviin. Face to face on aina ykkönen, siksi peukut pystyyn Kattilahallille.

Peace, love ja sunnuntaina nähdään.

-Henriikka

Kattilahallin kirpputori
Sunnuntaina 9.helmikuuta 2014, klo 12-17
Sörnäisten rantatie 22

Tapahtuman facebook-sivu täällä.
Kuva: Nyt.fi / Sabrina Bqain