Kaupallinen yhteistyö: Timma Pikkusiskoni asuu satojen kilometrin päästä minusta. Tarkistin juuri karttapalvelusta, että meneekö tuhat kilometria rikki, mutta ei aivan – Porvoon ja Äkäslompolon välillä on suorinta reittiä 939 kilometria. On sanomattakin selvää, että on usein ikävä. On ikävä sellaista tavanomaista oloa yhdessä. Istumista vierekkäin sohvalla kirjoja lukien. Päiväkävelyjä. Pitkiä iltapäiväkahveja ja -kakkuja. Vaatteiden lainailua.Lue lisää

Kaupallinen yhteistyö: PR-matka Pikkusiskoni muutti vähintään vuodeksi kanssani eri kaupunkiin. Ihan hyvin mahdollista, ettemme tule enää koskaan asumaan samalla paikkakunnalla, minkä oikeastaan ymmärrän juuri nyt, tätä kirjoittaessani. Apua! Kelle nyt soitan paniikkihetkellä: ”voitko tulla tänne, heti?” Samalla kun olen miettinyt siskoani tänään, on mieleeni tullut viime kesän yhteiset reissut. Saimme ennätyksellisen paljon yhteisiä päiviä menneenLue lisää

Minulla on sisko, niin kuin moni teistä tietää, ja hän on minulle aivan valtava aarre. Olen muutaman viime kuukauden aikana palannut viikoittain näihin kuviin. Ne ovat viime kesältä, Kuhmosta tietenkin. Soudamme ennen keskiyön saunaan menoa vihreällä soutuveneellämme auringonlaskua katsomaan. On tyyntä ja kaunista, muistan hyvin kuinka eteeristä kaikki oli, kuinka ympärillä kaikui hiljaisuus, ja airoistaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia Tunnistatteko tilanteen, tiedättekö tunteen? On ollut vieraita kylässä ja illalla kotiin viemisiksi annetaan mukaan notkuvan pöydän viimeiset herkut. Aamulla on päällä hirveä nurina ja katumus, kun tekisi niin paljon mieli sitä mukaan annettua herkkua. No minä tunnistan! Olen juuri se, joka ähkyoloissaan pyytää piilottamaan karkkipussin (tai heittää sen roskiin)Lue lisää

Tuli kamala ikävä siskoa. Sellainen ikävä, ettei sitä voi korvata kukaan toinen. On ikävä suoria, mutta rakkaudella lauottuja kommentteja, käpertymistä vierekkäin, maneereita, jotka tunnistaa löytyvän myös itsestään. Sitä uskomatonta yhteyttä, kun jotain tapahtuu, ja molemmat katsoo toisiaan välittömästi ymmärtäen, miksi toinen katsoi. Ja hyvin usein sitä seurannutta naurua. Janne kertoi eilen puhelimessa, että oli käynytLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Meidän perheen tyttöjen kesken on aina puhuttu tyylistä ja vaatteista. Olemme aina kyselleet neuvoa ja mielipiteitä, sekä jakaneet tyylimietteitä toisillemme. Usein sovussa, aina ei. Kun olimme lapsia, äiti vei meidät kerran vuodessa junalla tyttöjen reissulla Helsinkiin, jossa saimme valita muutamia suosikkivaatteitamme. Ne tuntuvat muistojenkirjossa jollain tapaa sellaisilta taianhohtoisilta päiviltä. Kiertelimme suurkaupungin kauppoja,Lue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia Vietimme eilen vuoden ensimmäisiä pikkujouluja. Hauskinta oli, että ne pidettiin puolen tunnin varoitusajalla. ”Moi. Tuutko meille juomaan glögiä ja herkuttelemaan vähän? Olis kiva nähdä”, soitin siskolleni. Hän saapui paikalle lähes seuraavalla raitiovaunulla. Ajattelen koko ajan mielessäni sanaa ”pikkujoulupäiväkahvit”, vaikka kahvin sijasta tarjolla olikin glögiä. Glögin rinnalle mantelia ja rusinoita,Lue lisää

Minulla on oma aikayksikkö. Se on minun ja siskoni ikäero eli noin kolme vuotta. Olen tottunut ajattelemaan asioita siitä näkökulmasta: ”Joo, se oli silloin, kun olin samanikäinen kuin Roosaliina nyt.” En tiedä miksen hahmota maailmaa yhtä vahvasti isoveljieni ikien mukaan. Jostain syystä vain tämä aikayksikkö on iskostunut vahvasti päähäni. Roosaliina täytti juuri lokakuussa 24 vuotta.Lue lisää

Suomessa sataa kuulemma lunta. Uskoisikohan? Arvatkaa mitä? Täällä ei. Olen kaukana ensilumesta, paratiisisaarella. Kello on 22:50, ja lämpömittari näyttää 28. En tiedä kumpi säätila on absurdimpi: kotikadun ensilumi vai nykyhetkeni. Kuvissa on Vietnamin Phu Quoc  ja hetkiä tältä päivältä: palmun varjot Sao Beachilla, äitini kerjäämässä minulta kananmunakarkkeja Haribo-pussista, palmunlehtiä yläilmoista ja kolmet flipflopit: eilen omatLue lisää

Äiti täytti eilen 54 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin luonnollisesti täällä Singaporessa. Ostimme lähikaupasta paukkuserpentiiniä, vähän kornin kultakoukeroisen onnittelukortin ja pienen, vaaleanpunaisen pullon kuohuvaa. Sitten me laulaen yllätimme äidin, jonka sydän pomppasi kurkkuun paukkuyllätyksestämme. Ei ääneen vuoksi, vaan siksi, että hän samantien alkoi panikoimaan, että yllätyksistä lähtevä haju voisi tarttua majapaikkamme mattoon. Mietin heti, että ei ollutLue lisää

Tänään on ollut ensimmäinen kokonainen päivä Singaporessa. Saavuimme äitini ja siskoni kanssa eilen illalla perille ja nukuimme viime yön viiden tunnin aikaerosta huolimatta kuin vaavit. Lämpötila ei laske juuri alle 30 asteen yölläkään, joten Suomen viileät syyspuuskat on jo reilussa vuorokaudessa unohdettu. Millainen on ensivaikutelmani kaupungista? Tai siis maasta! Tai siis molemmista, tarkemmin sanoen. TuntuuLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs Olen lapsesta saakka ollut Lapin kävijä, mutta vierailut ovat aina sijoittuneet talviaikaan. Lappi oli minulle pitkään yksinkertaisesti pidemmät rinteet ja paksumpi lumikerros kuin Kouvolan kotikeskuksessani Mielakassa. Simppelisti silkat paremmat puitteet lumilautailulle. Mutta mitä vielä! Viimeisten vuosien aikana olen laajentanut ymmärrystäni pikkuhiljaa. On olemassa monen rakastama kesä-Lappi ja syys-Lappikin. Luoja tietää, josLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs Vietin elämäni ensimmäistä ruskalomaa syyskuussa Lapissa. Kohteena oli viime talveltakin tuttu Ylläs ja seurana sisareni. Vietimme aktiivisen, mutta rentouttavan viispäiväisen alkuruskan väreissä, upean usvan keskellä. Meloimme, pyöräilimme, retkeilimme, harhailimme sumussa, söimme reilusti eväitä ja kaadoimme termarista höryäviä kupillisia kuksiimme. Seurasimme ruskamummoja löytääkseemme perille ja kun kerran harhauduimme omille teillemme pyörillä, meinasimmeLue lisää

Aamulla hampaita pestessäni minulla pyöri päässä laulu menneisyydestä: ”paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vauva, kun sä ryömit äitin masusta!” Se oli 4-vuotiaan isoveljeni improvisoima laulu pikkusisarukselle, joka oli juuri syntynyt maailmaan. Nauhoitimme C-kasetille terveiset sairaalaan, kun sisko oli juuri saanut nähdä ihan oikean maailman. Kasetti oli ”Valitut Palat”, ja välillä sieltä soiLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Juttelin muutama päivä sitten erään läheisen ystäväni kanssa ystävistä ja ystävyydestä. Olen ymmärtänyt kuluneen kesän aikana kunnolla erään olennaisen asian. Olen ihmetellyt usein, miten muilla tuntuu olevan niin paljon aikaa ystävilleen. En ole kuitenkaan aina muistanut, että itselläni on niiden ystävien lisäksi tukiverkostossa kaksi suurta perhettä, jotka ajavat lopulta ainaLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Näissä kuvissa minä ja sisareni seisomme jalat tukevasti Porkkalanniemen kalliolla. On toukokuu, ja kesä vielä edessä päin. Muistan odottavan olon; kesä toisi mukanaan niin paljon vapautta ja niin paljon uutta. Nenä oli vielä pisamaton, varpaat ja napa kalmanvalkoiset. Voisin jatkaa aatoksia vaikka miten pitkälle toukokuiseen oloon, mutta siirrän huomion nyt kuitenkin varusteisiimme.Lue lisää

Vanhemmillani on ollut suuri huoli siitä, että välitän someen laittamillani mökkikuvillani liian ruusuista kuvaa koko kesämökkitouhusta. Olen toki puolustellut seuraajieni medianlukutaitoa ja yrittänyt kertoa, että harva tahtoo nähdä kuvia hikisistä ihmisistä hakkaamassa halkoja. Mutta tottahan se on, ettei mökkeily ole ainaista suolla hyräilyä ja lakanpoimintaa, lettukestejä ja kauniita auringonlaskuja (vaikka paljon sitäkin!). Täksi viikonlopuksi kokoonnuimmeLue lisää

kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Tuttu tuoksu heti ovella. Tuttu tunne tutulla sohvalla. Tuttua kahvia tutusta mukista. Ihanaa olla taas viikon reissun jälkeen kotona. Tuttu tuntuu ihanalta. Mietin matkoilla usein koti-ikävää ja miksi poden sitä herkästi. Vaikka koti-ikävä ei saakaan minua jäämään kotiin, se pysyy kesytettynä mielessä koko ajan. Luulen, että tunnen ikävää, sillä minullaLue lisää

Auringonlaskuissa ja revontulissa on jotain samaa ja ihmeellistä. Niitä ei voi itse määrätä. Voit ehkä päättää, mihin menet sellaista etsimään tai katsomaan, mutta loppu ei ole käsissäsi. Et voi tietää tulevatko pilvet tielle tai minkä väriseksi taivas muuttuu. Et pysty päättämään itse, millä minuutilla aurinko laskee tai revontulet leimahtavat. Ehkä ne ovat siksi niin hienoja.Lue lisää

Terveiset Kreikasta, Naxoksen saarelta. Aurinkoreissuvaihde on selkestästi mennyt päälle: en juuri koskaan syö kotona sipsiä, mutta aurinkolomilla aina! Parhaita on salt & vinegar -makuiset, tietysti. Myös perinteiset, pelkällä suolalla maustetut sopivat. Ja öö, kaikki muut. Appelsiinimehu on täällä aivan järkyttävää. Voisi luulla toisin, sillä puissa kasvaa aitoja appelsiineja, mutta kyllä se vain maistuu aivan tiskiaineelta.Lue lisää