arkisto:

elokuu 2021

Nurmeksen Bomba-hotelli ja nykykarjalainen luksus

Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Bomba, Lakeland Bomba & Visit Karelia

Kesän viimeinen reissu suuntautui Pohjois-Karjalaan, Nurmeksen ja Bomban luonnonläheisiin maisemiin ja tunnelmiin. Reissun teemana oli ”nykykarjalainen luksus”, aika ihana sanapari! Olimme olleet pitkän viikonlopun mökillä, josta saimme mukaamme matkaseuraksi (kröhöm ja etenkin lastenhoitajiksi) vanhempani.

Olin jo pari vuotta miettinyt, että haluaisin käydä uudistuneessa Bomba Hotellissa. Olin kuullut siitä tarinoita sekä menneiltä vuosilta, että nyt uudistumisen jälkeen, joten halusin päästä itsekin näkemään, mistä oikein on kyse. Jo nimi ”Bomba” on niin eksoottinen, varsinkin kun tietää sen olevan Pohjois-Karjalassa, että onhan se itse koettava.

On hauskaa, että omien vanhempien ikäiset tietävät lähes poikkeuksetta, missä Bomba on, kun taas omalle ikäluokalle paikka ei ole ollut yhtä legendaarinen. Tässä sitä nostetaan sitä takaisin maailmankartalle.

Nurmes ja Porokylä

Matkasimme Pielisen rannalle, karjalaiskylän vierelle, kolmen kansallispuiston tuntumaan maanantaina puolenpäivän aikaa. Itse Bomba hotelli sijaitsee aivan Pielisen rannalla, mutta piipahdimme ensin Nurmeksen keskustassa kirpputoreilla ja toritapahtumassa, jonka jälkeen kävimme Porokylän keskustassa lounaalla. Nurmes on siitä hauska paikka, että sillä on kaksi aktiivista keskustaa: itse Nurmes ja sitten ihan lyhyen ajon päässä sijaitseva Porokylä.

Nurmeksessa kannattaa ainakin kiertää kirpputoreja ja aistia torin tunnelmaa. Torillahan on aina autenttista paikallismenoa, eikö totta? Itse fiilistelin, kun torilla oli myynnissä paljon paikallisia tuotteita ja jopa Pohjois-Karjalan vaakunasta tehty ryijy! Jos olisin Pohjois-Karjalsta kotoisin, olisin ehdottomasti ostanut sen seinälleni.

Porokylässä kannattaa ainakin käydä Nurmeksesta kotoisin olevan Sastan outlet-myymälässä. Seuraajat antoivat kiitosta myös Pielispakarista ja muista alueen leipomoista. Mökille mentäessä söimme erinomaiset särkipitsat Mammastiina-ravintolassa ja aivan huippupalvelua saimme keskustan jäätelökojulla sekä Haikki Burger -ruokavaunulla.

Lempi-ravintola

Tällä kertaa söimme lounasta Lempi-ravintolassa, joka oli ollut kiinni menomatkalla mökille. Muuten ravintola toimii ala cartena tarjoillen pitsaa, pastaa ynnä muuta, mutta lounasbuffetissa oli paikallisia makuja ja mukava kotiruokapaikan tuntu. Ylipäänsä koko Nurmeksen matkaa leimasi sellainen kotiruoka-fiilistely, sillä ihkaoikeaa mummola-ruokaa oli kerrankin useasti saatavilla.

Pohjois-Karjalassa ruoalla on pitkä historia ja merkityksellinen paikka perinteissä, minkä arvostus oli mukava huomata. Tekee mieli aina yskähdellä merkitsevästi, kun joku väittää, ettei Suomessa ole ruokakulttuuria. Täällähän on niitä useita! Esimerkiksi idän ja lännen erot ovat niin suuret, että nimenomaan aluekohtaiset ruokaperinteet ovat mielestäni kiinnostavimpia.

Break Sokos Hotel Bomba

Lounaan jälkeen suuntasimme itse Hotel Bombaan, aivan lyhyen ajomatkan päähän. Break Sokos Hotel Bomba on kylpylähotelli, jonka keskiössä on rentoutuminen ja luonnonläheisyys. Pielisen selkä avautuu mahtipontisena suoraan hotellin viekusta, mikä on kauneinta koko paikassa. Myös uudistettu hotelli on todella hieno, vaikka täytyy myöntää että jännitin vähän, olisiko paikka kuitenkin vähän nuhjuinen, vanha kun on. Ei ollut, vaan raikas ja viihtyisä, tyylikkäästi uudistettu.

Meidän rymysakillamme oli hotellista perhehuone, jotta saimme oman huoneen Tikun kanssa, ja vanhemmat omansa, ja lisäksi huoneiden väliin jäi pieni oleskelutila, jossa puoliso pystyi aamuvarhaiselle kukkumaan Tikun kanssa, joka herää yleensä aamuviideltä. Ikkunasta avautui näkymät järvelle ja huone toimi hyvänä tukikohtana reissullamme.

Villi Pohjola ja sähkö-fatbike -retki

Vanhemmat olivat mukanamme Bomballa ensimmäisen yön kahdesta, jolloin Tikku eli melkoisia kissanpäiviä, kun oli koko ajan jakamattoman huomion keskipisteenä. Sen lisäksi minä ja Partasuu pääsimme omille, lapsivapaille seikkailuillemme, mikä tuntui kyllä suurimmalta luksukselta koko reissussa.

Ihan ensiksi suuntasimme parinsadan metrin päähän hotellista, Villi Pohjola -yrityksen vuokraamolle, josta vuokrasimme sähköistetyt fatbiket käyttöömme. Villi Pohjolan välinevuokraus palvelee kesäaikaan päivittäin, ja pyörien lisäksi sieltä voisi vuokrata myös SUP-laudan tai soutuveneen, mikäli Pielinen on suotuisalla tuulella.

Suoraan sanoen emme olisi tuolle lenkille sähköä tarvinneet, mutta se toi aikamoista lisäpontta hommaan. Normaalin fatbiken ja sähköistetyn kanssa pelaaminen ovat kaksi ihan eri lajia. Siinä missä normaalin kanssa meno on kunnon sporttia, pääsee sähköllä pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Nytkin noin tunnissa teimme 16 kilometrin reissun ja pidimme vielä maisemien katselu tauonkin XX-laavulla. En ollut viime kesän jälkeen pyöräillyt kunnolla, ja olin aivan hurmiossa, kun alamäissä ei tarvinnut jännittää sisuksissa majailevan vauvan kohtaloa mahdollisten kaatumisten kohdalla.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukava ostaa hotellin respasta eväät ja klapit reppuun ja tulistella kukkulan päällä.

Bomba Spa

Pyöräilyn jälkeen oli kiva löhöillä hetki vauvelin kanssa huoneessa, ja päästää vanhemmat kylpylään. Sitten teimme vuoronvaihdon ja kipittelimme vuorostamme Bomba Spa:han. Kun aloimme olla Partasuun kanssa yhdessä, sanoin, etten oikein välitä kylpylöistä. Sen jälkeen olen kääntynyt kelkkaani jo useasti, ja nyt tuntuu, että ehkä olen sittenkin kylpylä ihminen.

Bomba Spa oli rentouttava ja ihana kylpylä. Me vietimme ehdottomasti suurimman osan ajasta vaihtaen kylmä- ja kuumavesialtaan välillä. Miten koukuttavaa! Myös ulkoporeallas oli ihana, samoin saunaosaston elämyssuihku, vaikka yllätyksekseni sainkin erään kuumaan elämyssuihkun päätteeksi kylmää vettä niskaani (”Wild Bomba experience” -suihku tai jotain sellaista). Jännitin ennakkoon, olisiko kylpylä tupaten täynnä ja täten koronan suhteen turvaton, mutta onneksi turvavälit pysyivät hyvin ja vastuullinen kylpeminen onnistui hyvin. Kylpylä on myös esteetön.

Trattoria Pielinen

Meidän spa-hetkemme aikana Tikku oli elänyt jälleen elämän onnellisia hetkiä, kun oli päässyt omaan spa:han, huoneen kylpyammeeseen. Kylpyhetkien jälkeen olikin jo hänen nukkumaanmenoaikansa, ja hän sammui onnellisesti matkasänkyynsä, minkä jälkeen me lähdimme viettämään treffi-iltaa alakerran ravintolaan.

Trattoria Pielinen oli poikkeus reissun ruokailuissa, sillä pohjois-karjalaisten makujen sijaan saimme maistaa palan Italiaa. Söimme kolme ruokalajia onnessamme ja hurvittelimme jopa kuplilla alkuun (miten se maistuukin aina niin juhlalta?) Otimme alkuun antipasteja, ja pääruoaksi pastaa ja risottoa. Pääruoan jälkeen jo melkein nukahdimme penkeillemme, mutta sinnikkäästi jatkoimme vielä suklaakakkuun, päärynasorbettiin ja kofeiinittomiin kahveihin, kun kerrankin sai olla rauhassa kaksin.

Vanhemmat saivat illallisensa suoraan huoneeseen, joten olimme kaikki aivan yöpuulle valmiit saapuessamme treffeiltämme takaisin.

Aamulla kävimme taas vuoronperään vanhempien kanssa aamiaisella. Laitoinkin jo Instagramiin aiemmin kiitosta hotellin aamiaisesta. Yleensä hotellien aamiaiset ovat suht samanlaisia keskenään, mutta täällä oli otettu kivasti huomioon paikallisuus ja tarjolla oli mukavia yksityiskohtia. Keliaakikkona jäin kaipaamaan vähän monipuolisempaa gluteenitonta valikoimaa (karjalanpiirakoita!), mutta muuten aamiainen oli tosi hyvä. Samaa kehuivat muutkin.

Pielisen Retki -kalastusretki

Aamiaisen jälkeen oli viimeinen mahdollisuus hyödyntää meidän huippua isovanhempi-palvelua, minkä todellakin teimme. Paikallinen Pielisen Retki -niminen yritys järjestää Nurmeksessa ja Kolilla erilaisia, räätälöityjä kalastusretkiä, jollaiselle pääsimme puolison kanssa osallistumaan. Tykkäämme molemmat kovasti kalastaa ja oli tosi kivaa päästä kokemaan kalastusta ammattilaisen opastamana, ammattilaisvälinein.

Oppaamme Toni otti meidät satamassa vastaan hymyillen. Koska järvi oli tuulinen, otimme suunnaksi saaren, jonka edustalla oli sopiva tyven. Kävimme läpi jigausta ja pääsimme heti perusohjeiden jälkeen hommiin. Oli mukava testata ja oppia uuutta, sillä olen vähän sellainen sunnuntaikalastelija. Vertikaalijigausta en ollut koskaan ennen kokeillut, enkä myöskään kuullut tarkemmin erilaisista jigeistä (ne on niitä löllöjä, värikkäitä ja glitter-koristeisia matoja ja kaloja, joita esimerkiksi Ida aina ihailee rautakaupoissa, hah).

Oma kalansaaliini jäi pyöreään nollaan, mutta onneksi Toni ja Partasuu nostivat veneeseen kuhan, pari ahventa ja hauenkin. Retkestä jäi tosi hyvä fiilis ja haave siitä, että voisimme joskus lähteä järjestetylle kalastusreissulle vaikka perheeni kanssa. Pielisen Retki on erikoistunut myös ruokaan, joten joku herkullinen outdoor-lounas kalastusretken keskellä olisi aika huippu idea.

Karjalaiskylä ja Bomban talo

Hotelli Bombaan majoittuvan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa alueen historiaan ja vieressä sijaitsevaan karjalaiseen kylään. Myös karjalaiskylässä voi yöpyä. Kylä henkii karjalaista rakennusarkkitehtuuria ja kulttuuria jokaista hirttään ja aittaansa myöten. Alueen kruuna toimii upean kaunis Bomban talo, jonka arkkitehtuuri kertoo alueen kirjavasta historiasta lännen ja idän välisenä kohtaamispisteenä. Talo on kunnioitus karjalaiselle rakennusarkkitehtuurille: rakenteissa on muun muassa hyödynnetty pitkiä, pyöreitä hirsipuita.

Myös Bomban talon ravintolassa karjalainen ruokakulttuuri elää vahvana. Tiistaina söimmekin perinteistä karjalaisruokaa talon pitopöydästä. Ja täällä sain niitä karjalanpiirakoitakin! Namm.

Herkkuruoan lisäksi Bomban talossa on käsityöläisputiikkeja ja näyttelyitä. Erityisesti yläkerran karjalaisputiikki on näkemisen ja kokemisen arvoinen, vaikka ei mitään tahtoisi ostaakaan. Ainakin meidän kohdalle osunut myyjä osasi kertoa tarinoita ja tuotteiden juurista valtavasti, ja perinteikkäät tuohituotteet, kankaat, korut ja muut käsityöt heräsivät henkiin ihan eri tavalla. Joku seuraaja osasi vinkata, että samainen myyjä taitaa myös laulun karjalan kielelle. Vau.

Puukarin pysäkki

Lounaan jälkeen sanoimme heipat vanhemmille, jotka lähtivät taittamaan kotimatkaa. Me otimme päivälepoa hotellilla, ihailimme jälleen järvimaisemia ja otimme ettosia ennen illan ohjelmaa.

Alkuillasta suuntasimme puolen tunnin päähän, Puukarin Pysäkille. Puukarin Pysäkki tarjoaa maatilamajoitusta, saunan ja ravintola-palveluita ja onnistuu tekemään sen kyllä isolla ammattitaidolla viimeistellen ja karjalaisuutta kunnioittaen.

Ensin suuntasimme tunnelmallisen ja valtavista hirsistä rakennetun saunan löylyihin. Uitimme jalkojamme pihan antimista tehdyissä jalkakylvyissä ja jo toistamiseen reissulla hurjastelimme: joimme kerrankin riittävän kuivan omenasiiderin puoliksi. Olo pääsi kyllä autuaan rennoksi, kun otti kunnolla löylyjä ja hipsi välillä pihamaalla pellavaisessa saunatakissa. Mikään rauhan tyyssija tämä ei ole, kun XX tie on aivan vieressä, mutta kauniit puitteet ja saunan luoma rauha antavat sen anteeksi.

Saunan jälkeen kokemamme illallinen oli yksi elämämme aterioista. Ihan oikeasti! Olimme hetkeä aiemmin saunan lauteilla miettineet Partasuun kanssa, että mikä on ollut paras tai mieleenjäänein yhdessä syömämme ateria. Hetkiä on paljon, mutta eilen mieleen nousi erityisesti kaksi erilaista muistoa: 30-vuotissynttäriviikollani alkuruokasimpukat Ravintola Faro:ssa sulkapallopelin jälkeen ja maatilalounas valkeakoskella, Ilolan maatilalla viime kesän fillariretkellä. Mietimme, että parasta on kyllä sellainen aito mummola-ruoka – tietämättä, että pian huokailisimme juuri sellaisen äärellä. Puukarin Pysäkin Anni teki meille nykykarjalaisen illallisen (salaatti kasvimaan kukista, nokkospestoa, itsetehtyjä leipiä, kaali- ja sienisalaattia, ahvenia, uusia perunoita, punajuurijäätelöä…), ja makumuistot olivat niin syviä, että aivan nousi kyyneleet silmiin.

En tiedä, millainen munkki meille oikein kävi, mutta Tikku nukkui parin minuutin heräämistä lukuun ottamatta koko kolmetuntisen vierailumme. Tällaista ei ole kyllä käynyt koskaan ennen yöunia, ja loppuillasta teki mieli mennä ihan vaunukopalle tarkistamaan, että onhan kaikki kunnossa. Aivan superluksus! Lopulta hän heräsi kikatellen ja hassutellen, kun olimme lähdössä ajamaan takaisin hotellille. Yöunirytmi meni siis hetkeksi vähän päälaelleen, mutta emme olleet siitä huolissamme, vaan nautimme omasta ajastamme. Kerrankos sitä!

Tiistai-illasta tulikin reissulle sellainen kirsikka kakun päälle, vaikka emme olleet osanneet odottaa näin tunnerikasta kokemusta. Voin kertoa, että hotellille palatessamme uni saapui herkästi. Onneksi myös pienimmälle meistä.

Puu-Nurmes

Keskiviikolle olimme jättäneet vielä yhden kohteen, jossa halusimme vielä käydä reissullamme. Olin kuullut paljon hyvää Puu-Nurmeksesta, mutta en silti osannut odottaa, miten kaunis ja vaikuttava se oli. Ylipäänsä Nurmeksesta tuli kyllä reissun aikana sellainen olo, että miksi en tiennyt, että täällähän on vaikka mitä.

Puu-Nurmes on idyllinen asuinalue Nurmeksen sydämessä. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneistä puutaloalueista. Pääosa rakennuskannasta on 1880-1930 väliseltä ajalta.
Jyrkkärinteisessä harjumaisemassa on vierekkäin toinen toistaan ihanampia, vanhoja puutaloja, joihin kuvittelimme itsemme asumassa. Osassa taloista toimii pieniä puoteja, ja harjulta avautuu näkymä alas Pieliselle.

Parhaiten tuosta alueesta saa otteen, kun jättää auton tiensivuun, ja kulkee jalkaisin tunnelmallisten talojen välissä. Elokuisin Puu-Nurmeksessa järjestetään myös avoimien ovien päivä, jolloin sisäpihoille ja taloihin pääsee ihan luvan kanssa kurkistamaan.

Puutalojen katveessa tepastelun jälkeen pakkasimme perheemme autoon ja suuntasimme kohti kotia. Kuuden tunnin ajomatka taittui 9 ja puolessa tunnissa, kun tuon nappulan kanssa pitää aina vähän pysähdellä ja ottaa enemmän lepotaukoja, mutta perille päästiin kunnialla.

Nurmeksesta ja Bombasta jäi tosi hyvä olo. Sellainen levännyt ja ilahtunut, että jaksoi hyvin järjestellä seuraavat päivät viikonlopun ristiäisiä. Tänne palaan mielelläni uudestaankin. Nykykarjalainen luksus on selkeästi makuuni.

-Henriikka

Tunnelmallinen museopäivä Saariston rengastiellä

Kaupallinen yhteistyö: Museokortti

Reissasimme viime viikolla Saariston rengasreitillä. Pikkusiskoni asui kesän Turun saaristossa, niin halusimme mennä häntä tapaamaan. Totesimme reissua suunnitellessa, että miksi emme kiertäisi Rengasreittiä vähän pidempäänkin, kun kerta menemme alueelle. Lopulta päädyimme kiertämään Paraisilta Nauvon kautta Kustaviin ja sieltä Turkuun saakka.

Toinen reissun päätavoite oli käydä kiertämässä Museokortin uuden Matkavinkit-palvelun reittiä ”Saariston Rengastien viehättävät museot”. Perjantaiksi sattui sadepäivä, joten se oli osuva päivä tutustua alueen museo- ja kulttuuritarjontaan.

Saariston Rengastie

Saariston Rengastie on klassinen ympyräreitti Turun saaristossa, jota pääsee kulkemaan polkupyörällä, autolla tai ihan julkisen liikenteen voimin. Paljon reitillä näkyi nimenomaan retkifillaroitsijaa – ja pyörä onkin siitä hyvä kulkupeli tuolla, että toisin kuin autolla, lauttaan mahtuu aina. Myös moottoripyöriä ja autoja riitti tänä kuumana kotimaan matkustuskesänä vaikka miten, mutta yllätyin itse, ettei kuitenkaan sen enempää. Olin varautunut, että reitti olisi aivan tukossa, mutta ilokseni olin väärässä.

Saaristotietä (tie 180) ajettaessa pääsee Paraisten, Nauvon ja Korppoon kautta Houtskarin Mossalaan asti, 104 kilometriä Turusta. Matkan varrella on losseja ja lauttoja.

Koska reitti on ollut suosittu jo pidempään, on sen varrella mukavasti palveluitakin: lähiruokaa tarjoilevia ravintoloita ja kahviloita, Bed & Breakfast-, camping- ja mökkimajoitusta sekä saaristohotelleita. Majoituksen ja ruoan lisäksi reitillä on mukavasti esimerkiksi luontonähtävyyksiä, kulttuurimatkailukohteita ja liikuntamahdollisuuksia.

Reitin kiertää autolla helposti parissa vuorokaudessakin, mutta itse käyttäisin matkaan enemmän aikaa, jotta matkan varrelle osuville mukaville kohteillekin jää aikaa. Rengasreitti on juuri sellainen reissukohde, että matkalla ollaan jo perillä.

Museokortti

Meillä, puolisolla ja minulla, oli molemmilla taskussamme Museokortit, kun lähdimme saaristo-fiilistelyllemme. Luulen, että lähes kaikille teillekin Museokortti on vähintään nimenä tuttu, mutta kertaanpa vielä, mistä oikein on kyse.

Museokortti on Suomen Museoliiton perustama yhteinen pääsylippu, jolla pääsee yli 300 suomalaiseen museoon ja kulttuurikohteeseen (Ateneum, Kiasma, Heureka ja monet pienemmät paikat). Kortilla saa myös valittuja etuja ja -lisäpalveluja Museokortin kumppaneilta. Kortti on voimassa vuoden päivät ensimmäisestä vierailusta lähtien, ja sen hinta on 72 euroa, joka on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta tuollaisesta potista kulttuurielämyksiä. Museokortti perustettiin vuonna 2015. Olen itsekin ostanut Museokortteja ystäville lahjaksi tässä lähivuosien aikana.

Minusta Museokortin ehdottomasti paras puoli on se, että museoihin ja kohteisiin voi hyvin mennä kortin kanssa vain piipahtamaan, eikä aina tarvitse nauttia ”koko rahan edestä”. Olen intensiivinen museokävijä – keskityn mieluummin yhteen näyttelyyn tai vaikka vain muutamaan teokseen kunnolla, kuin käytän samassa museossa tuntitolkulla aikaa. Näin kaikesta saa mielestäni paremmin irti. Museokortin kanssa kohteissa voi käydä vaikka vain piipahtamassa vikkelästi, jos esimerkiksi reissuaikataulu antaa armoa vain pienen hetken, eikä tarvitse harmitella pääsymaksua. Tämähän on usein vain henkinen este, kun pääsymaksut ovat useaan paikkaan hyvin maltillisia, mutta silti huomaan sen vaikuttavan. Museokortti kädessä on myös helppo käydä katsomassa, onko museo sellainen, että sinne haluaa mennä tarkemmin tutustumaan. Ja tuleehan siitä kieltämättä hyvä mieli ja sellainen ylpeä-kulttuurin-ystävä-fiilis, kun saa vinguttaa keltaista korttiaan kassalla.

Museokortin matkavinkit palvelu

Ja miksi Museokortti sitten liittyy hyvin läheisesti tähän meidän reissuumme?

Museokortti on lanseerannut uuden Museokortin matkavinkit -palvelun, jossa inspiroidaan kotimaanmatkoille ympäri Suomen ja tarjotaan ideoita elämyksiin reissun päällä. Käytännössä palvelu kerää siis yhteen museot, paikalliset nähtävyydet luontoelämyksineen kahviloineen, ravintoloineen ja majoituksineen.

Palvelu on reittisuunnittelun verraton apu. Palvelua voi käyttää hyvin esimerkiksi siihen, kun haluaa katsoa, mitä kaikkea esimerkiksi pidemmän työreissun tai ajetun mökkimatkan varrelle mahtuu. Helposti kun tulee ajettua vain tuttua reittiä, tutuilla pysähdyspaikoilla sen enempää miettimättä, vaikka matkan varrelle jää usein vaikka mitä koettavaa.

Palvelussa on lisäksi yli 20 erilaista valmista, erilaista reittiä ympäri Suomen: Suomenlinnan kulttuuriaarteet, Seikkailu lumoavassa Lapissa, Kertomusten kyydissä Tampereella… Reittien kiertämiseen menee päivästä useisiin, mutta niistä voi toki lohkaista vain palasen. Osa reiteistä soveltuu tiettyyn vuodenaikaan, osa sopii tutustuttavaksi ympäri vuoden. Me otimme päivän tutustuaksemme Saariston Rengastien viehättävät museot -reittiin, jonka varrelta valitsimme muutamia sopivia kohteita perjantaipäiväämme.

Noita valmiita kulttuurikierroksia oli mielenkiintoista tsekkailla läpi. Tulevaisuuden varalle pistin mieleeni erityisesti ”Hidasta matkailua taiteilijakodeissa” -kierroksen, sillä mielestäni on supermielenkiintoista päästä ihmisten oikeisiin koteihin aistimaan tunnelmaa ja miettimään elämäntarinoita. Tällaisiin kohteisiin pääsimme nytkin reissullamme, mikä oli huippua.

Saariston Rengasreitin viehättävät museot

Unelma olisi tietysti ollut, että olisimme päässeet kiertämään Rengastien museoreittiä nimenomaan polkupyörien selästä. 4-kuisen vauvan kanssa tämä ei kuitenkaan ollut vielä mahdollista, tai ainakaan niin helppoa, että olisimme nyt hommaan ryhtyneet. Auto kuitenkin kulki kivasti lossien ja lauttojen kautta Rengastien kohteisiin.

Matkan varrelle osuu useita Museokortti-kohteita, joissa tutustutaan alueen historiaan sekä vieraillaan merkkihenkilöiden kodeissa.

Kierros alkaa saaristonportilta, Paraisilta, joka on portti kuvankauniiseen saaristoon ja esittelee. talonpoikaistunnelmaa ja paikkakunnalle tärkeää kaivostoimintaa. Saarihyppely jatkuu Nauvon kautta kohti Korppoon saarta, jonka saaristokeskuksen näyttelyistä löytää merellisiä teemoja sekä taidetta. Korppoosta pompitaan saarien kautta Kustavin elämäntyyliä esittelevään saaristolaismuseoon, josta matka jatkuu kohti Asikaista ja Louhisaaren kotikartanoa ja aatelisperheen elämää.

Naantalissa odottaa pari kohdetta, Casa Haartmanin taiteilijakoti ja Naantalin museo vanhan kaupungissa. Raision museo Harkko esittelee taidetta, arkeologiaa ja kulttuurihistoriaa. Matkan päätepiste on Turku, jossa voi kokea taiteen, historian ja kulttuurin saralla vaikka mitä. Periaatteessa kierroksesta voi napata käytäväksi vain Turun osan, mikäli sinne on suuntaamassa vaikka kaupunkilomalle tai työreissuun, jossa riittää vapaa-aikaa kulttuurillekin.

Me kiersimme reitiltä neljä kohdetta. Olimme ajatelleet ehtivämme päivän aikana kolmeen, mutta Naantalissa piipahdimmekin vielä yhteen lisäkohteeseen, kun kello antoi myöden.

Kustavin saaristolaismuseo

Aloitimme aamupäivällä sympaattisesta ja pienestä, mutta tosi kiinnostavasta ja visuaalisesta Kustavin saaristolaismuseosta. Museo kertoo saariston ihmisistä sekä alueen elinkeinoista, tavoista ja kulttuurista. Rakennus itsessään on vanha ja kaunis punainen 1800-luvun puinen maalaistalo. Omaa suosikkipuuhaani oli tutkia tarkkaan museon esineistöä: vanhoja kalaverkkoja, villapaitoja, astioita ja muita sisustus- ja käyttötavaroita. Saaristolaisuus kiehtoo ja siitä olisi kiintoisaa oppia enemmänkin.

Louhisaaren kartano

Flemingien ja Mannerheimien ainutlaatuinen Louhisaaren kotikartano esittelee 1600–1800-lukujen aatelisperheen elämään. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto, kalmilainen puutarha sekä hedelmätarha. Tämä oli niin kaunis kohde, että melkein henki salpaantui. Miksen ollut käynyt täällä aiemmin?

Kartanon akustiikka oli hivenen haastava huutavan vauvan kanssa, mutta kuulivatpa kaikki kolmen kerroksen vieraat ainakin vauvamme kuulumiset. Hah. Huudoista huolimatta rakastin haahuilla huoneesta toiseen ja kuvitella itseni entisiin vuosisatoihin liihottelemaan. Huoneet, esineet ja arkkitehtuuri oli kuvankaunista ja harvinaista Suomessa.

Casa Haartman

Casa Haartman on Axel ja Hedvig Haartmanin taiteilijakoti Naantalissa. Tämä on esimerkki sellaisesta kohteesta, etten olisi kyllä osannut hakeutua paikalle ilman Matkavinkit-palvelua. Axel Haartman (1877-1969) oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hänen ja hänen vaimonsa taiteilijakoti on hyvin säilynyt ja esillä on tunnettujen taiteilijoiden, kuten Helene Schjerfbeckin, Fanny Churbergin ja Victor Westerholmin tauluja ja taide-esineitä, sekä Axel Haartmanin omia teoksia, kattomaalauksia ja itsesuunnittelemia huonekaluja. Kohde on nyt kolmatta kesää auki.

Huoneissa on uniikki ja mielenkiintoinen tunnelma. Sellainen, että kaikkea katsoo tarkkaan ja itsensä kuvittelee taiteilijapariskunnan sijasta kotiin puuhastelemaan arjen askareita, ja kirjoittamaan novelleja kirjoituspöydän ääreen. Pääkallot, taideteokset ja kummalliset esineet kutsuu ihmettelemään.

Naantalin museo

Naantalin museo on paikallismuseo vanhankaupungin kauniissa ympäristössä. Tajusin vasta vanhankaupunkiin astellessani, etten ole koskaan kunnolla tutustunut Naantaliin. Nyt en ehtinyt asiaa korjata, mutta tulevaisuudessa aion! Naantalin museo oli sadepäivämme, jonne jäi kun jäikin hetkonen aikaa päivän päätteeksi.

Museo toimii kahdessa eri kiinteistössä, Itsenäisyyden puiston reunoilla. Toinen osa on 1800-luvun porvariskoti ja käsityöläisen koti, jossa on neulamestarin työvälineitä. Perusnäyttely sisältää arkeologisen ja luostarihistoriallisen osuuden sekä kertomuksen kylpyläperinteestä Naantalissa. Vuosittain vaihtuva teemanäyttely keskittyi tällä kertaa muodin menneisiin vuosikymmeniin, ja kiinnosti itseäni kaikista eniten.

Hotel Kakola ja muut Museokortin kumppanit

Sen lisäksi että Museokortilla poikkeaa kulttuurikierrosten museokohteissa, kortilla saa etuja myös muilta kumppaneiltamme, kuten ravintoloilta ja hotellien palveluista. Me suuntasimme kierroksen jälkeen Turkuun, jossa olimme varanneet huoneen seuraavaksi yöksi Hotel Kakolasta. Kakolasta saa -10%-alennuksen majoituksesta Museokortilla.

Hotel Kakola on yksityinen ja kotimainen boutique-hotelli entisellä Kakolan vankila-alueella. Hotelliin on hienosti jätetty vankilantunnelmaa näkyviin yksityiskohtiin ja yleistunnelmaan. Iloa tuottavia asioita on myös tiivis yhteistyö kotimaisten tuottajien kanssa.

Omasta mielestäni parasta oli tietysti huoneen kylpyamme. Partasuu oli ennättänyt livahtaa huoneeseen Tikkua nukuttamaan jo ennen kuin itse saavuin paikalle. Hipsin sitten suoraan hämärän huoneen läpi kylpyhuoneeseen ja laitoin vaahtokylvyn valmistumaan. Aamulla päätin, että otan vielä aamukylvynkin.

Oli aivan ihanaa olla reissun päätteeksi yötä hotellissa. Vauva nukkui tyytyväisenä, ja turkulaiset kummit ehdottivat vielä kaiken kukkuraksi, että tulisivat aamiaisen ajaksi häntä katsomaan. Näin pääsimme hartaan pitkälle aamupalalle ihan kaksistaan. Tekipä hyvää.

Kirjoitin museopäivänämme Instagram Storyyn, että jostain syystä ”museo” on sanana minulle haastava. Se on jotenkin pölyinen ja epäkiinnostava, kuin kaikki museot olisivat vain vanhoja eläintenluita ja kivenpalasia. Todellisuudessa rakastan monia museoita ja oikein huumaannun niiden sisällöstä ja eritoten tarinoista. Haluan ammentaa elämänkertomuksia ja tietoa itseeni, oppia uutta ja inspiroitua. Museokortin kanssa se on kyllä entistä kivempaa ja helpompaa, kun voi nappailla pieniä palasia sieltä täältä ympäri Suomea.

Onko teillä Museokorttia? Ainakin muutama seuraaja kommentoi Instagramissa reissupäivänämme, että heillä on ollut Museokortti jo sen lanseerauksesta lähtien. Se on jo hyvä saavutus kyllä!

Rengastie fillarilla jää tulevaisuudelle haaveeksi. Ehkä sitten pystymme nappaamaan tuolta Matkavinkkien saaristokierrokselta loputkin kohteet.

Iloa ja elämys- ja kulttuuririkasta loppukesää kaikille.

-Henriikka