Se olisi elokuu, ja kesälistan deadline. Kirjoitan kuitenkin vasta huomenna siitä, kuinka listan kanssa kävi, sillä minullahan on vielä koko pitkä ilta toteuttaa kaikki rästit. (Voi tosin olla, että Venäjän viisumia en enää ehdi hankkia.)
Istun ruokapöydän ääressä ja kaikkialla on kamala sotku. Ikkuna on sepposen selällään, ja vanhoista ikkunanpielistä karisee maalia. En silti toivo ikkunaremonttia, sillä olen kiintynyt raparomanttisiin ikkunavanhuksiin, joiden alta vetää sopivasti. Huomio kiinnittyy muutenkin nyt eniten siihen, että pihalta ei virtaa enää lämmintä, eikä edes haaleaa ilmaa. Ilmavirta on aivan kylmä, ja minä kananlihalla.
Se on syksy, joka sieltä tuulee taloon.
Olen varannut jo usean syysretken kalenteriin. Huomenna lähden Liesjärven kansallispuistoon yhdeksi yöksi, sunnuntaista tiistaihin olen lähdössä telttailen Nuuksiossa toisen ystävän kanssa. Miten iloitsenkaan siitä, miten moni on kuluneena kesänä kysynyt retkikaverikseen, vaikka vain murto-osaan retkistä ovat aikataulut taipuneet.
”Voitaisko me sitten kerätä siellä metsässä jotain?”, kysyi ystävä, kenen kanssa suuntaan metsään sunnuntaina.
Nauroin, että varmasti voidaan. Ihan mitä vain halutaan. Keppejä, kiviä, yms. Hyvällä säkällä jopa suppilovahveroita.
Syksy tuntuu syvällä. Se on melkein oma tunteensa, joka yhdistää pohjoisessa asuvia. Miten moni ympärilläni on ehtinyt jo elokuun lopunkin aikana todeta, että syksyssä on ihan omaa taikaansa. Sellaista kaksijakoista tunnelmaa; toisaalta tekee mieli lähteä ulos ja vetää värejä keuhkoihinsa. Toisaalta tekee mieli hinata itsensä kippuraan, rullata kippura kolmen viltin sisään ja ottaa mukaan kuumavesipulloja ja pitsaa.
Mutta mikä parasta, ruska on vielä edessä päin. Odotan innolla, kuinka vaahterat leimahtavat, ja kuinka lopulta kaikki karisee.
Olen ajatellut juoda tänä syksynä vähän enemmän teetä. Rauhoittuakseni. Sen lisäksi ikkunalaudalla liekkiään odottaa vihreän teen tuoksuinen kynttilä.
Aion käyttää alati villasukkia, leipoa valtavia määriä omenapiirakoita ja Tarte Tatinia, opetella tekemään uppomunia ja laulaa täysillä Egotrippiä ja Juustopäitä, kun illat pimenevät.
Syyskuu, tervetuloa.
-Henriikka
ps. Pahoittelut, että taas OMIA KUVIA. Huh, huh, rupee riittää. Onneksi pääsen huomenna kuvaamaan metsää.
takki/Peak Performance (saatu), paita/& Other Stories, kengät/Converse, fleecelegginsit/Kanadan tuliainen
Ihanan tunnelmallisesti kirjoitettu postaus!
Ennen elokuu oli minulle syksyä aloitteleva kuukausi: ilmassa oli ensimmäisiä syksyn merkkejä ja muutenkin tunnelma oli syksyinen. Koulujen ja opiskelujen alku ja joskus syksyn kirpsakka ilma aamuisin.
Nyt Italiassa asuessani elokuu on lomakauden huipentuma ja lämpöä piisaa. Olen juuri saapunut vierailulle Suomeen. Eilen kotona Italiassa oli yli 30 astetta lämmintä (yölläkin vielä 25 astetta) ja täysi kesä – nyt istun junassa Suomessa ja katselen harmaata syysilmaa, sataa vettä ja on kylmä. Mihin minä olen joutunut?
Hassua miten kuukausien merkitykset vaihtelevat maasta toiseen. Ihan loogista toki, mutta jotenkin oma oleminen heittää häränpyllyä, kun vuoden kiertokulkukaan ei pidä paikkaansa. Tulipas pitkä kommentti – taitaa jo vähän väsyttää koko päivän kestänyt matkustaminen. :)
Kiitos kovasti Katariina. Sun on kyllä täytynyt muuttaa sun elokuuhun asennoitumista aivan täysin, kun oot muuttanut Italiaan. Mutta ei se varmaan huonoakaan tee rikkoa välillä omia tottumuksiaan. Toivottavasti ehdit Suomen visiitillä näkemään myös kirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä.
Itseä on jo monena vuonna tässä kohtaa alkanut tuleva pimeys ahdistaa, tämä antoi ihanasti uutta näkökulmaa syksyyn :)
Voi, miten ihanasti sanottu. Kiitos paljon.
Mä olen parin lyhyen hetken täällä kaivannut syksyä. Juuri tuota aikaa, mitä nyt elätte. Alkusyksy on ihana, ruska ihana, ajatus villasukista ja kippuroista ihana. Sitä en tiedä, miten aina syksyisin onnistun ohittamaan sen, että lyhyen tunnelmallisen ajan jälkeen alkaa alamäki, joka ei meinaa päättyä milloinkaan :D Mutta nyt, nauti syyskuusta!
Syyskuusta nauttiminen – check! Alkusyksy on niin ihmeellistä aikaa, mutta tuskin teilläkään siellä on aivan huonot oltavat. Pusuja.