Otsikosta saa sellaisen kuvan, että olisin hurjakin lautailija. Vaan en, omistan vaan maailman kauneimman lonkkarin. Kauppaan ja kouluun käy laudalla tieni mukavasti, ja nautin rullailusta ilman kunnianhimoisia uratoiveita seuraavana longboard-tähtenä. Nyt alkavat kuitenkin tiet olla aamuisin niin märkiä, mutaisia ja lehtiä täynnä, että lonkkari pääsee kanahäkkiin viettämään joulua ja sen jälkeistä pitkää hiihtolomaa. Kiitos tästä kaudesta.
Heinäkuun puolella lonkkarini sai täällä blogin puolella ensiesiintymisensä. Kaiken takanahan on yritys nimeltä Lavia, joka tekee longboardeja ekologisesti. Kannattaa lukaisista ensimmäinen juttuni täältä, jossa kerron Laviasta ja siitä, kuinka Tansaniasta ostamani kangas päätyi lautani pohjaan.
Pelkällä laudalla ei pitkälle pötkitä, joten suuntasin Helsingin Boardsporttiin, jossa kiskan miehet laittoivat lautani alle oranssit pyörät. Kerrankin paikka, johon saa tulla nuijana, eikä tarvitse hävetä sitä ettei ole pro. Mikä näissä tämänhenkisissä kaupoissa usein onkin, että nolottaa jos ei tiedä kaikesta kaikkea? Sehän on ihan älytötäntä. Boardsportille täydet pisteet ja suositukset.
Jatkan rullausta taas toukokuussa.
Jääkäähän seuraamaan Laviaa ja toivokaa vaikka uniikkia lautaa joulupukilta.
Mutta ei sitten mitään pelleilyä ilman kypärää.
Se olisi sitten syysloma, Kouvola ja koko perhe. I-ha-naa.
-Henriikka
Tosi kivoja kuveja! :)
No mutta kiitos. Aika vaikea on löytää uskottavuutta rullaajana haha.
Minä hommasin poikakaverille synttärilahjaksi lavian :) Ensi kesäksi jos saisi itsellekin :)
OIKEIN. Nyt kuule painostat vähä poikakaveria, niin kyllä se sulle laudan vielä hankkii.
Upeet kuvat – näytät ihan katu-uskottavalta! :D
Hihi, ai näytän? Itselläni kun oli täysin päinvastaiset fiilikset. Mutta hyvä kuulla ja kiitos.
Hih, Lavian linkki vie Lavia maalaiskunnan nettisivuille :D
Repesin ihan totaalisesti. :DDD:D Virhe korjattu!
siis mua nolottaa aina jos asioin ponkesissa, etenkin jos siellä on mies myyjä, en tiedä miks :D ja meen vaan ostaa sieltä aina vansseja.. :D
No niinpä! Just toi. Mä en tiedä onko se oman pään sisällä vai traumoja jostain teinivuosista, kun halusi ostaa hienon skedehupparin ja sai superhuonoa asiakaspalvelua.
Toi viides kuva. Oh. Tallensin sen mun kauniitten kuvien salaiseen arkkuun <3
OH. Hämmentynyt naamani kansiossasi. Kiitos.