
Vaikka pois muuttaisin,
Kotimaan jättäisin,
Niin mä luoksensa varmasti viel palaisin.
Vaikka muualla kultaa mä vuolisinkin,
Koti-ikävään siel’ kuihtuisin.
Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään.

Vaikka vieraisihin
Maihin eksyisinkin,
Silti koivun ja tähden mä viel löytäisin.
Vaikka rikkaudet muualla mua houkuttaa,
Täällä rauhan vain sieluni saa.
Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään.

Siksi päivin ja öin
Sitä nyt ikävöin.
Muistan kesät ja talviset yöt tähtivöin,
Ja sen hohtavat hanget ja pellot ja haat.
Muistan keväät mä sen kuulakkaat.
Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään.
(Juuret Suomessa)
—
Hyvää 100-vuotissyntymäpäivää rakas Suomi. Vaikka usein lähden, niin aina palaan.
-Henriikka
Kuvat: Eeva Mäkinen / Suomen Luonnonpäivät
Ihana postaus. Nää kuvat on niin mielettömän kauniita ja tunnelmallisia!
Voi kiitos kovasti. Ihanasti kirjoitettu.
Upeita kuvia! <3
Kiiitos. Eeva on aivan älyttömän taitava kuvaaja :-)
Mä palaan tähän postaukseen jo kolmatta kertaa (ja nyt vasta kommentoin….). NIIN MIE-LE-TÖN! EN KESTÄ!!
Eikä, aivan huippu. Kommentti ja tyyppi molemmat.