Joskus joku kanssaeläjä saattaa laittaa toiveeni ja haaveeni vieläkin tiukemmin korvan taakse kuin minä itse. Taas kerran se todistettiin, että on onni, että mies on asunut pari ensimmäistä vuosikymmentään kahden siskon kanssa: lahjojen ostamisen jalo taito on kehittynyt huippuunsa. Arjen yllätysten välttämättömyyteen hän on ehkä törmännyt vasta minun kanssani. Mutta neljässä vuodessa on opittu, että elän yllätyksistä. Rakastan niitä joka solullani.
Sain viime viikolla, kesken arkisen viikon, suuren mustan laatikon työpäiväni päätteeksi. Enkä mitä tahansa laatikkoa, vaan ylellisen, mustan, mattapahvisen poksin, jonka ympärillä oli vihreä nauha. Kantta koristi teksti: ”Hanna Saren”.
Ja sieltä ne löytyivät, harmaat collegehousut, joista olin kirjoittanut ylistäviä lauseita viime syyskuussa.
Niin hän oli mittatilaustyönä tilannut minulle unelmien kollarit. Mitannut muista housuista mittoja ja tsekkailut kokolappuja salaa. Kertonut, etten mikään pitkänhuiskea leidi ole, mutta takapuoli kuitenkin löytyy.
Sivu- ja takataskujen mustat tyllit ovat ihanat, ja lievä porkkanamalli on se itselleni sopivin. Kaikkein eniten rakastan kuitenkin päättelemättömiä pillilahkeita.
Voi Janne, minkä teit. Voi Hanna, minkä teit.
-Henriikka
Ohhoh, näitä ei vissiin saa lökäreiksi enää haukkua? :D
Hahaha kyllä saa! Anna mennä vain, lökäpökäthän noi juuri on.
! Oi miten ihana yllätys! Olet kyllä aikamoisen miehen löytänyt, pitäkää toisistanne tiukasti kiinni! :-)
Oli kyllä aikamoinen pamaus arjen keskellä. Kiitos, me kyllä tarrataan toisiimme tiukasti.
Nyt tarvitsemme vain kuvan sinusta nuo housut ylläsi!
samaa mieltä!
ps. olen aina ollu sitä mieltä, että mulla täytyy olla maailman paras tyttöystävä, mutta miehistä tuo sinun kyllä vie voiton :D
TULOSSA, nou hätä girls! (olettaen että molemmat oli tyttöjä)
JA kyllä, janna vie voiton monessa asiassa. Onnea rakkaudesta!
oi äh miten ihanaa!Tää sai mut tirauttamaan pari kyyneltä ja vielä vaakaammin uskomaan, että tollaisen miehen minäkin tuun sit joku päivä löytämään.
Löysin sun blogiin vasta pari päivää sitten kun selkä krempallaan makailen vanhempien hoivissa ja satuin lukemaan äitin kodin kuvalehteä ja luin susta jutun. Vaikutit jutun perusteella niin ihanalta ja karismaattiselta tyypiltä, että oli pakko etsiä tieni tänne. Voi ja minkä teinkää,oot niin ihanan inspiroiva ja vallaton persoona! Oon itse kans lapsesta asti ravannu kirppiksillä ja ihanaa seurata muiden innostusta samoja aarreaittoja kohtaan. Niin ja sun tekstejä on ihana lukea,ei niiden hienoutta voi lauseeseen tiivistää! Oot aivan ihana ja kesäpäivät menee sisällä selän takia jumittaessa hiukan paremmin kun voi sun blogin vanhoja tekstejä lukea ja ihailla sun tyyliä.
Hitsi vie, miten mukavia tyyppejä maailma onkaan pullollaan. Kiitos kivoista sanoista ja päivän piristyksestä. Miten mukava kuulla, että oon voinut antaa sulle inspiraatiota arkeen. KIITOS!
Hei ihana toi banneri :) muistakko yhtään mil ohjelmal teit ton tekstin… Näyttää tosi kivalta :))
Heippa. Otsikon on tehnyt ystäväni Ville ja hän on sen ihan omin kätösin piirtänyt, ei siis ollut mikään fontti.
Täytyy sanoo et oot kyllä helmen löytäny! Vitsit jos ite sais joskus noin vaivaa nähneen yllärin :)
Samaa täytyy puoltaa itsekin. Kyllä sä vielä ylläreitä tuut näkemään, oon aivan varma.
Moi, kommentoin sun astiakaappi postausta. Vastaatko siihen :)
CHECK!
ootte unelmapari!!teit ku kattoo nii ei voi ku tulla hyvälle tuulelle (ja kateelliseks) :-)
Kateutta ei kannata tuntea, mutta hyvä tuuli olikin se mihin pyrin. Joskus on unelmat kaukana, mutta useimmiten ei. Hyvä niin. Kiitos!
no voi luoja, miten ihana lahja!:–D <3
AGREE! Voiko tuollaista edes tapahtua tässä maailmassa?