Onks hän maailman söpöin? Hän varmasti on. Tiedättekö, tuo ystäväni Bea on sellainen nainen ettei toista löydy. Juuri sellainen nainen, kenen kanssa aloitetaan elämäntaparemontti (vaikka ei edes olla kovin pohjalla), ja kuitenkin lipitetään vaaleanpunaista pommacia yhteistuumin. Kenen kanssa aloitetaan katsomaan perjantai-illan elokuvaksi jotain uskottavaa draamaa tai palkittua dokumenttia ja kuitenkin 10 minuutin jälkeen vaihdetaan roskaleffaan nimeltä ”Polttarittaret”.

Syksy tuntuu hyvältä, kun on nauravia ihmisiä ympärillä. Ja kun on oransseja marjoja ja sataprosenttiset silkkihousut (intiaanikuviolla intiaanikesän kunniaksi).

Viikonloppu tuntui hyvältä. Näissä tunnelmissa suuntasimme lauantai-aamupäivällä Design Marketiin Kaapelitehtaalle. Hyväntuulisina ja kahvista kikatellen. Ostin kuin ostinkin sen huivin, pehmeän pinkin ja täyttä kashmiria. Bea löysi kid-mohairia, intuitiolla ihanin sävy: haalea persikka.

Ja sitten ostin muutaman muunkin pienen jutun, mutta en menettänyt järkeäni. Malttini tosin menetin, sillä paikka oli niin tupaten täynnä hikisiä designhulluja, ettei happi meinannut kiertää. Ensi vuonna siirryn taas suosiolla sunnuntai-vaeltajiin.

Syksy syksy syksy ja muutama palannut kesäpäivä. Yritän esittää, että olen täynnä puhtia. Oikeasti olen vain aika väsynyt. Mutta syksystä saa imettyä voimaa, tapanani ei ole ollut kaatua kaamosmasennuksen tainnuttamana sohvalle rötköttämään.

Sain tänään jopa hulluimman idean aikoihin. Luin naisten urheilulehteä ja mietin sen tilaamista. Nyt menee jo överiksi. Kakkua tänne ja heti. Vaikka sitten sellainen kahvilan erillisen kuvun alla odottava, nuhjuinen ja gluteeniton.

– Henriikka

Ps. Olen lukenut keliakia-kirjoituksen kommentteja ja miettinyt kerta toisensa jälkeen, että tuen saaminen on kyllä mieletön asia. Kiitos, kiitos, kiitos ystävät. Opettelen vielä leipomaan uskomattomia G-luomuksia. Stay strong.