arkisto:

lokakuu 2013

Do it Yourself -kalenteri

Kun minulta viime kesän lopulla kysyttiin, mitä odotan eniten syksyltä, vastasin “askartelua“. Odotin ihan tosi kovasti sitä, että saan sulkeutua kotiimme, ottaa hankkimani vermeet esille ja alkaa kehittämään jotain uutta. En ole sellainen näpertelijä, perinteinen käsityöihminen, jonka seinät ja hyllyt täyttyisivät kaikesta pienestä sipertelystä ja romanttisista räpellyksistä. Tykkään tehdä asioita, joista oikeasti on arjessa hyötyä, ja jotka ovat usein yksinkertaisia mutta oivaltavia.
Kuinka kävikään, aikaa tällaiselle tunaukselle ei ole löytynyt niin paljon kuin olisin kaivannut. Olen ommellut verhoja ja tehnyt jotain pientä siinä sivussa, mutta kunnon projektit odottavat tekijäänsä.
Eilen kuitenkin sain sopivan iltasähellyksen päälle ja toteutin erään projektin loppuun, juuri deadlinen kynnyksellä: itsetehty kalenteri tuli valmiiksi.
Annoin kuvissa näkyvän kalenterin pikkusiskolleni viime jouluna joululahjaksi. Siitä on nyt kymmenen kuukautta. Puuhastelin kalenterin kanssa vielä joulun aluspäivinä, ja kävi niin nolosti, että kalenteripahvit loppuivat ennen marras-joulukuun valmistumista. Annoin kuitenkin kalenterin käyttöön ja lupasin tehdä nämä kaksi kuukautta jälkikäteen, ennen kuin marraskuu alkaa. Ja tosiaan, tein ne eilen. Oikeinkin ajoissa.
Kalenterin toteutus on seuraavanlainen:
– leikkaa pohjapahvit, luonnollisesti 12 kpl.
– leikkaa ja liimaa kuvat jokaiselle kuukaudelle (käytin pyöreän muodon saamiseksi lasinpohjaa).
– Leimaa/kirjoita/maalaa kuukausien nimet ja päivät (itse käytin leimasimia)
– Lisää halutessasi päällimäiseksi vuosilukupahvi (“Kalenteri 2013”).
– Liitä klipsillä yhteen.
Itse tein kalenterin pohjamutien kautta, sillä leimasin jokaisen yksittäisen kirjaimen ja numeron erikseen. Koska minulla on ainoastaan yksi arkki tuota kirjainfonttia (Tiimarista), jokaista kirjaintakin on vain yksi, ja siksi leimaaminen tapahtui askel askeleelta, kohtalaisen hitaasti. Numerotkin naputtelin pienillä puuleimasimilla (Suomalaisesta kirjakaupasta).
Kuvina käytin Marimekon mainoksia. Jos olisin vielä vähän siistimpi taiteilija, kröhöm, olisi Marimekko ostanut ehkä kalenterin heidän tuotantoonsa. (Tähän väliin voisin heittää vitsin siitä, että kyllä he tämänkin ehtivät vielä plagioida, mutta jätän väliin, koska uskoni Marimekkoon ei ole horjunnut tässä kohumyrskyssä) Kuvina voisi käyttää myös esimerkiksi valokuvia tai kankaanpaloja, eikä muodonkaan tarvitse olla pyöreä. Kiinnitysklipsi oli minulla mangneettinen, jotta kalenterin saa helposti vaikkapa jääkaapin oveen.
Kaksi kuukautta jouluun. Olisko aika alkaa väsäämään tällaista lahjaksi?
Yritän kovasti saada toteutettua muitakin diy-ideoita ennen joulua, kuin myös nostettua esille kauniita ja ekologisia ostettuja joululahjoja. Ja sitten niitä paketointivinkkejä, tietysti.
Tulkoon vuodesta 2014 vieläkin parempi. Sitten aikanaan.
-Henriikka

Vastusta kokovartalofacepalmia.

Talviaikaan siirtymisen myötä tuli myös syksy. Ja sateet. Ja pimeys. Ja alakulo. Toimin valon voimalla, mutta energiani laskee mailleen painuvan auringon myötä. Saatan istua hämärässä asunnossamme miettien syvällisiä, juoden kaakaota, mutta toimelias ja aikaansaava Henriikka on silloin jo sikeässä unessa. 
Suomi pyörii virka-aikojen mukaan elävien ihmisten tahtiin. Kellojakin siirretään, että heille riittäisi valoa, mutta unholaan jäävät ne duunarit, jotka saavat sykkeet kohdilleen vasta iltapäivästä. Lukeudun itsekin enemmän aamu-, kuin yöeläjiin, mutta nyt aikaa siirrettäessä kello viiden totaalipimeys saa kyllä murtumaan. Miksei talviaikaa voisi jo hyllyttää?
Sisustan sen mukaan, mikä näyttää parhaalta, kun aurinko paistaa ikkunasta kauniisti sisään. Tyhmä minä. Suomihan on pääosin harmaa. Pitäisi panostaa kohdevalaisimiin ja tunnelmaan, mutta minä asettelen tauluja sen mukaan, kuinka teosten värit pääsevät luonnonvalossa esille.
Kaikki se hämäryys ja pimeys on toisaalta niin ihanaa ja kauniilla tavalla melankolista. Ja sitten kääntöpuoleltaan kuitenkin ankeaa ja lamauttavaa. Ei ole helppoa tämä elämä. Täytyy sytyttää lisää kynttilöitä ja ostaa purkillinen D-vitamiinia.

Tummeneviin iltoihin pitää löytää musiikkia, joka kulkee sopivasti oman mielen yläpuolella, eikä vedä fyysistä olemusta kokovartalofacepalmiin. Sitten vain fokus jouluun, niin kyllä se mieli taas hyppelee eteenpäin kuin gaselli. Aijai.
-Henriikka 

Kun äiti täytti vuosia. Ehkä 50, ehkä ei.

Viikonloppuina kemuiltiin. Meidän perhe handlaa kekkerit, ja siksi tuntui kivalta pyyhältää junalla Kouvolaan ja aloittaa juhlavalmistelut jo keskiviikkona. Lauantain päivänsankari oli äitini, jolle napsahti loppuviikosta mittariin 50 vuotta. Ihana, ihana äiti.
Juhlat oli vanhalla VPK-talolla, joka oli tunnelmallinen ja kaunis ja sopi etenkin tällaiseen syyshämyyn. Kesäjuhlien tylsä puoli on aina se, ettei kynttilät pääse oikeuksiinsa. Nyt otettiin syksystä oikein kunnolla irti, kun laitettiin kynttilöitä palamaan ja lyhtyihin aitoa valoa. 
(Mä tiedän, että äiti näkee tässä ylläolevassa kuvassa vain hänen hauiksensa ja noloilee, vaikka pitäisi keskittyä tilanteeseen, jossa tyttäret painavat syysseppelettä päähän)

Nauratti, kun äiti aamulla mallaili suuria roikkuvia korviksia korviinsa, ja me yritimme Roosaliinan kanssa estellä ja ehdotimme sen sijasta pieniä ja siroja. Olimme edellispäivänä tilanneet yllärinä kukkakaupasta synttäriseppeleen kaikissa syksyn väreissä ja tiesimme siinä olevan korua ja asustetta kerrakseen. Vinkiksi kaikille, jotka tapaavat viedä kukkia tuliaisiksi: seppele on suht edullinen ja superihana vaihtoehto kimpulle. 
Juhlien pukukoodi oli “rento, mutta juhlava” ja oli hauska nähdä miten jokainen tulkitsee sen omalla laillaan (ja se oli siis tarkoituskin). Korttiin oli kuitenkin liitetty toivomus, että rennon meiningin takaamiseksi kaikki voisivat juhlia kenkien sijasta villasukissa. 
Ja vitsit se oli ihana idea! Se adjektiivi puuttuu suomen kielestä, jolla kuvataan lämpöisyyttä, tunnelmallisuutta ja sympaattisuutta samanaikaisesti, mutta ruotsissa se taitaa olla “mysig” ja englanniksi “cosy”. Joka tapauksessa sellainen tunne valtasi ainakin minut johtuen kaikista lämpöisistä sukista, jotka lattiaa tallasivat. Eikä kipeitä päkijöitä, halleluja!
Villasukkien lisäksi pujahdin laatikkomalliseen, hivenen alaspäin kapenevaan mekkoon, jonka ostin viime juhannuksen kunniaksi. Mätsmäts huulipuna, yön yli nukkuneet lettikiharat ja niskaan kieputettu ranskanletti olivat juhlan asusteet.
Paljon onnea äiti! 
Kiitos rakkaudesta, kiitos maailman parhaasta perheestä. 
Kolmasosa elämästä olisi nyt sitten takana.
Voi olla, että jotain tämä tytärkin on äidiltään perinyt. Nimittäin jotain hämmentävän samaa näen viimeisen kuvan hallitsemattomassa ilossa ja hammashymyssä.
– Henriikka

Miesten takissa.

Parisuhteen hyvä puoli on se, että vaatekaappeja on ikään kuin kaksi. Homma lähtee kuitenkin vähän käsistä, jos oma garderooppikin alkaa täyttyä miesten kledjuista. Tässä asussa homman juju oli miesten trenssi, tietysti oversize. Tummansininen takki löytyi joskus kirppikseltä, tietysti. 
Mutta kun hommaan sekoittaa uutta ja vanhaa, ei kokonaisuudesta tule puli. Koko asu lähti oikeastaan tarpeesta kääriä itsensä tuuliseen päivään mahdollisimman suureen määrään kangasta. Takin lisäksi löytyi villapaitaa ja huivia, jotka kaikki rennosti roikkuivat mukana. 
Suuren kangasmäärän kanssa mitäs muutakaan kuin nahkaa. Viime jouluna lahjaksi saadut nahkahousut sopivat matalien nahkakenkien kanssa, mutta parhaan silauksen antoi uusi LUMI:n laukku. Ai että se näyttääkin mainiolta ja yksi parhaista jutuista on se, miten paljon se imeekään tavaraa sisuksiinsa. Voitteko kuvitella, että näiden kuvien ottamisen hetkellä laukussa oli kaiken peruskamppeen lisäksi 120-senttisen sängyn aluslakana?

Näihin tuulisiin tunnelmiin, näihin Kamppi-hetkiin. 
Tuulinen Helsinki on tänäänkin, mutta minä lähdin sitä karkuun. 
Olen sitä piilossa rakkaan perheen luona.
-Henriikka

Tarinoita kengistäni.

Muistan paljon asioita kengistä. En siis muista muistoja kengistä, vaan muistoja kenkien vuoksi. En tiedä, olenko niin usein painanut katseeni varpaisiini jännittävien hetkien äärellä, että popot ovat painuneet mieleeni. Useat kengät kuitenkin herättävät minussa tunteita niissä koettujen tarinoiden vuoksi. Tässä niistä muutama.
Mustat nahkanilkkurit, Jyväskylän Bianco

Nämä ovat ensimmäiset “korkokenkäni”. Ostin ne keväällä 2011 Jyväskylästä. Se tuntui merkittävältä hetkeltä: Myöntää itselleen, että pitää koroista ja tyttöjen jutuista, ja että oikeastaan viihtyy naisena erinomaisesti. Nykyisin kuljen koroilla usein ja on hassua muistella, kuinka ensimmäiset päivät näissä kengissä oli niin kovin jännittäviä. Luulin, että kaikki tuijottavat, vaikka todellisuudessa ei kukaan.
Kultaiset Converset, YO-lahja ystäviltä
Kultaiset kenkäni sain yo-lahjaksi ystäviltäni. Eräs hyvä ystäväni oli heittänyt ilmoille kysymyksen, mitä haluan lahjaksi ylioppilaspäivänä ja olin heittänyt vaan hatusta haaveeni kultaisista Converseista. Olin nähnyt kengät Helsingin reissullani, Kampin yläkerran edesmenneessä Gallery-liikkeessä. Juhlapäivänäni sain yllättyä, kun paketista löytyivät nämä ihanat tossut. Kengät ovat nähneet sen jälkeen maailmaa runsaasti esimerkiksi kahden reilin verran.
Mustat maiharit, Kangasalan kirpputori

Neljällä eurolla kirppikseltä löytyneet kengät ovat vakkarikalustoa. Käytän näitä aivan älyttömästi. Lähes aina reissuun lähtiessä laitan jalkaani nämä kengät. Ne sopivat kaiken kanssa ja sopivat jokaiseen säätilaan. Viime syksyn Lontoon matka sujui pelkästään näissä, kuin myös moni muukin matka.
Satiinikorkkarit, Stilissima
Näissä koroissa sukunimeni vaihtui ja elämäni muuttui. Sain rinnalleni parhaan ystäväni koko loppuelämäksi ja löysin paikkani kylkiluuna. Silloin kengät olivat valkoiset, nyt värjäyksen myötä mustat. Hääpäivä oli täydellinen ja kengät potkittiin jalasta vasta yön pikkutunteina tanssilattialla.
Niken sniikkerit, Gallery
Asuessani vuoden Jyväskylässä 2010-2011 tanssin hip hoppia ja muita streetlajeja ahkerasti. Jyväskylän tanssiopistolla tuli pyörittyä monen monituista tuntia viikossa ja kevään SM-kisoista tuli aikuisen muodostelman hip hop -tanssin hopeaa. Nämä kengät olivat syksyllä aivan uudet ja seuraavan kesän alkaessa jalkaan täydellisesti muotoutuneet ja tanssimuistoja täynnä. Nykyisen arjenjuoksun keskelle eivät hip hop -tunnit sovi, mutta tarvittavan tanssimuudin saan helposti näistä popoista.
Myy-kengät, Kouvolan kirpputorit

Nämä kenkäparit sai sitten 2000-luvun puolivälin tienoilla naurua osakseen. Pikku Myyksi ne haukkuivat, kun raahasin Kouvolan kirppiksiltä suippokärkisiä mummokenkiä kotiin. Myöhemmin Myy-kengistä tuli hittejä ja sain ensi kerran tuulettaa olleeni edellä muotia. Mustissa kengissä tanssin abiristeilyllä discossa tylsistyneenä ja ruskeissa kiirehdin aina junaan, vielä kun Helsinki oli suuri ja tuntematon.
Jeesus-sandaalit, Vagabond

Mitkään kenkäni eivät vedä vertoja näille maailmanmatkaajille. Ruskeat Jeesus-sandaalit olivat jalassani päivittäin asuessani Etiopiassa, kävelin näissä ensimmäisen reilin ja toisenkin. Kuljin näissä kolme viikkoa Taiwanissa, viikon New Yorkissa ja vielä kolme viikkoa Thaimaassakin. Ja näiden kaikkien reissujen välissä olen saanut kulkea näissä vielä kotimaassakin. Vielä ovat kasassa. Rakkautta.

Kulkeeko teillä muistoja kengissä tai kengänpohjissa? 
Tuijottaako joku toinenkin aktiivisesti varpaitaan?
-Henriikka

Lahja joka liikutti.

Sain eilen postissa liikuttavan lahjan. Myönnän, että kaiken suorapuheisuuden ja sarkastisten vitsien takana olen aika herkkis, ja tämän paketin saadessani taisin vähän saada sipulia silmään. Paketti oli Elina Prihalta, jonka uudesta New Slang -mallistosta kirjoitin ylistäviä sanoja muutama viikko sitten.
Kiitokseksi kirjoituksesta Elina oli käärinyt pakettiin mallistossa nähdyn kierrätysfarkusta tehdyn pussukkarepun. Vaaleansininen kolmio toisella puolella, toisella puolella tasku kultaisella vetoketjulla. 
Lisää sipulia, lisää sipulia.

Aina toisinaan, kun tekee tätä blogihommaa useamman tunnin päivässä palkatta, sitä miettii onko tässä mitään järkeä (vaikka tiedänhän minä, ettei järki aina ole se mitä kannattaa ajatella). Tällainen posti nosti taas motivaation kattoon. Kiitos Elina.
Kaunista torstaita kaikille.
-Henriikka

Lonkkarikauden päätös.

Otsikosta saa sellaisen kuvan, että olisin hurjakin lautailija. Vaan en, omistan vaan maailman kauneimman lonkkarin. Kauppaan ja kouluun käy laudalla tieni mukavasti, ja nautin rullailusta ilman kunnianhimoisia uratoiveita seuraavana longboard-tähtenä. Nyt alkavat kuitenkin tiet olla aamuisin niin märkiä, mutaisia ja lehtiä täynnä, että lonkkari pääsee kanahäkkiin viettämään joulua ja sen jälkeistä pitkää hiihtolomaa. Kiitos tästä kaudesta.
Heinäkuun puolella lonkkarini sai täällä blogin puolella ensiesiintymisensä. Kaiken takanahan on yritys nimeltä Lavia, joka tekee longboardeja ekologisesti. Kannattaa lukaisista ensimmäinen juttuni täältä, jossa kerron Laviasta ja siitä, kuinka Tansaniasta ostamani kangas päätyi lautani pohjaan.
Pelkällä laudalla ei pitkälle pötkitä, joten suuntasin Helsingin Boardsporttiin, jossa kiskan miehet laittoivat lautani alle oranssit pyörät. Kerrankin paikka, johon saa tulla nuijana, eikä tarvitse hävetä sitä ettei ole pro. Mikä näissä tämänhenkisissä kaupoissa usein onkin, että nolottaa jos ei tiedä kaikesta kaikkea? Sehän on ihan älytötäntä. Boardsportille täydet pisteet ja suositukset.

Jatkan rullausta taas toukokuussa. 
Jääkäähän seuraamaan Laviaa ja toivokaa vaikka uniikkia lautaa joulupukilta.
Mutta ei sitten mitään pelleilyä ilman kypärää.
Se olisi sitten syysloma, Kouvola ja koko perhe. I-ha-naa.
-Henriikka

Let’s party like it’s 1922.

Life is not a highway strewn with flowers,
Still it holds a goodly share of bliss,
When the sun gives way to April showers,
Here is the point you should never miss.

B.G. DeSylva – April Showers, 1921

Oh, we ain’t got a barrel of money,
Maybe we’re ragged and funny;
But we’ll travel along, 
singin’ a song,Side by side.
Gus Kahn – Side by Side

Blue skies smilin’ at me
Nothin’ but blue skies do I see
Bluebirds singin’ a song
Nothin’ but bluebirds all day long

Irving Berlin – Blue Skies, 1926 

80’s T-shirts

Kuinka todellista on löytää samalla ostosreissulla second hand -putiikista sekä Adidaksen että Leviksen tiilenpunaiset T-paidat? Mielestäni huomattavan epätodennäköistä, etenkin jos kyseessä on kauppahallin sijaan sympaattisen pieni, mutta monipuolinen Hakaniemen Fida. Huomattavan paljon enemmän todennäköisyyttä löytyy sille faktalle, että rakastun molempiin. Ja ostan molemmat. 
Tiilenpunainen, poltetunpunainen, vanhanpunainen? Ihana sävy ja ihanat kasaripaidat. Tämä oli taas niitä kertoja, kun miesten rekki kohteli astetta paremmin kuin omalle sukupuolelle osoitetut vaatekasat. Asetun taas ikuisuuskysymyksen eteen: osaanko käyttää T-paitoja? Jos en muuten, niin kotilööbailussa ainakin. Yöunien laatu on taattu näissä toiselle kierrokselle päässeissä paidoissa.
Uusi viikko, nastaa. 
Tämän viikon lämpimin suositus on käväistä WST:n pop up -storessa.
-Henriikka

Vieraita Turusta.

Varoitus! Sisältää kuvia, joissa on lunta.
Voisin hyvin asua Turussa. Tiesin sen jo, ennen kuin kävin siellä ensi kerran. Turku on sympaattinen ja tunnelmallinen, sopivan suuri ja pieni samaan aikaan. Ja täytyy siellä tosiaan ollakin jotain erityistä, sillä Suomen parhaat fiilisbloggaajat tulevat melkein aina Turusta.
Saimme eilen ystäviä kylään länsirannikolta. Valokuvia ei niiltä hetkiltä ole, sillä jos on vain muutama tunti aikaa nauttia hyvästä seurasta, ei valokuvaus tule mieleenkään. Etenkäänn, jos on nähnyt viimeksi talvella. Muistin kuitenkin, etten koskaan julkaissut kuvia viime helmikuiselta reissultamme, kun olin bloginkin puolella kysellyt vinkkejä Turkuun.
Tein pienen nostalgisen aikamatkan helmikuulle ja kävin hymyssä suin kuvia läpi. Ehkä Länsi-Suomi odottaa minua vielä joskus.
Miten neljä vuodenaikaa unohtuukin niin nopeasti? 
Eilinen ensiräntä oli hämmentävä kokemus, 
vaikka vastahan kahlasimme lumessa. 
Eilen aloitin myös glögikauden, 
ja joululahjalistan visuaalinen suunnittelu on jo tietysti aloitettu. 
Voisi lähteä vielä ennen joulua Turkuun jouluostoksille.
Nauttikaa viikonlopusta, niin kuin taidan kehottaa viikottain.
-Henriikka
Ps. Blogin facebookissa jo kerroinkin, että New Yorkin matkan arvonta ei osunnut kohdallemme. Dääm! Saimme eniten ääniä, mutta arpa osui toiselle videolle. Eikun matkakassaa kerryttämään. Kiitos kaikille äänistä.

Uskomattoman ihana Samuji.

Rakastan kirjoittaa blogia. Rakastan sitä tunnetta, kun näen, koen tai kuulen jotain inspiroivaa ja ajattelen, että tämän pitää jakaa. Heti. Tiedän, että ruudun toisella puolella on paljon väkeä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla. Jos ajatusmaailma ei aina ulotukaan filosofiassa yksiin, niin vähintään samanlainen visuaalinen maailma kiehtoo.
Tällainen hengenpidätyksen jälkeinen jakamisen tunne valtasi minut äsken, kun Samuji julkaisi nettisivuillaan kuvakollaasin. Ulkona sataa vettä vaakatasoon, koko maailma märehtii ja Samujilla keskitytään kauneuteen. Tekisi mieli itkeä näiden kuvien äärellä. Sellaisia syksyisiä, suuri ja suolaisia kyyneleitä, osakseen ilosta, osakseen haikeudesta. Tekisi mieli tanssia valssia tanssiparin jalkaterillä ja antaa sateenvarjon kääntyä rauhassa väärinpäin.

 Folks of October sai inspiraationsa Samujin ystävistä ympäri maailman. Mekin saamme tänään ystäviä kylään, pyöreän pöydän ääreen. Ei ihan maailman laidalta, mutta Turusta kuitenkin.

Haikein terveisin,
Henriikka
Kuvat: Samuji (hih kyllä, kysyin luvan)

Viimeiset Alpro-ajatukset.

 yhteistyössä Alpro
Pari viikkoa sitten yhteistyössä Alpron kanssa toteutettu maidoton viikko oli kiva ja opettava. Otsikko on sinänsä hämäävä, etteivät nämä jää vimeisiksi Alpro-ajatuksikseni, vaan jätän kasviperäiset tutoteet osaksi arkeani: maustamaton jugurtti, ruokakerma, kaakao, vispikerma ja mantelijuoma nousivat lemppareiksi. Tofun jätän suosiolla muille. Ensimmäinen juttuni aiheesta löytyy täältä ja toinen täältä.

Suurin oivallukseni viikon akana oli, ettei Alpron tuotteet ole niin ihmeellisiä. En tarkoita tällä sitä, etteivätkö ne olisi tosi hyviä ja sillä tavalla “ihmeellisiä”. Pointtina oli se, että Alpron tuotteet ovat ihan tavallisia. Tuotteet sopivat ruoanlaittoon, leivontaan ja sellaisenaan kaikkeen, mihin nyt vain ikinä arjessa vastaavanlaisia tarvitsee. Kastikkeesta tulee samanmakuista soijakermallakin, eikä leivonnaisista löydy eroavaisuuksia kermasta huolimatta. Sellaisenaankin syödyt tuotteet vaativat vain makuun totuttelua, niin kuin kaikki uudet ruoat aina.

Soijahan ei ole yksiselitteisen hyvä raaka-aine, siitä on käyty lähikuukausina kovaa vääntöä puolin ja toisin. Olen tästä tietoinen ja on mielenkiintoista lukea artikkeleita aiheesta ja käydä läpi blogimaailman ajatuksia asiasta. Vielä vahvempi totuus on kuitenkin se, että maito on vielä vähemmän yksiselitteisen hyvä.

Puhtaaseen ja parempaan ruokavalioon ei nykyihmisen einesruokavaliosta hypätä kertaheitolla (no ehkä löytyy niitäkin äärihenkilöitä). Avain on se, että ruokavaliota parannetaan askel kerrallaan. Juttu on siinä, että ihmiset ymmärtäisivät, että vaihtoehtoja on oikeasti olemassa ja vieläpä helposti saatavilla. Niin maitotuotteiden kuin muidenkin rinnalle nostetaan vaihtoehtoja ja tällaisten Alpron kaltaisten tuotteiden rima alkaa hiljalleen laskea. Niin kuin on jo laskenutkin.

Kiitos tästä haasteviikosta, joka avasi silmiä ja laski rimaa.
Ehkä joskus Ruohonjuureenkin voi kävellä ilman,
että häpeilee ettei itsellä ole rastoja eikä juutista tehtyä kauppakassia.
-Henriikka

Vastauksia osa 2: Tavat ja mieltymykset


Tykkäätkö delfiineistä?

Tykkään delfiineistä. Ne on kauniita ja lempeitä.

Söpöin eläin?

TIIKERI! Ja pidän myös linnuista. Pienistä ja sievistä. Ja flamingoista, mutta ne nyt ei ole varsinaisesti söpöjä.


Lempinumero?

Hahah kaikki yhtä vähän ja paljon. 8 on visuaalisesti kaunis. Jannen puhelinnumero on myös kiva. Pienenä tykkäsin soitella myös pilapuheluita OMO-infon numeroon.


Kaks ihaninta kirjaa?


Tosi vaikea kysymys. Mutta jos kyse on nimenomaan ihanasta, niin ehkä Pieni Runokirja -150 suomalaista klassikkoa (Petri Vaittinen, Gummerus) ja Tuhat loistavaa aurinkoa.

Paras kesätekeminen?


Katukoris, ympäriämpäri pyöräily, torilta vihannesten ynnä muiden shoppailu, älyttömät överipiknikit, Suomi-matkailu

Paras kirja, jonka olet lukenut?


Siis en kyllä osaa nostaa yhtä yli muiden.

Mitä urheilulajia mieluiten harrastaisit?



Tällä hetkellä aikuisbaletti kuulostaa hyvältä ja kiinnostavalta, vaikka oonkin aina enemmän ollut vauhdikkaiden juttujen perään. Olisi mahtava löytää sellainen isompi porukka, jonka kanssa pelata kaiken mailman pallo- ja joukkuepelejä.

Yksi maa, johon haluaisit ylitse kaikkien muiden maiden matkustaa?


Islanti.


Kadehditko? Jos, niin mitä/minkälaisia asioita?


Toisinaan kadehdin, onneksi nykyisin aika vähän. Kadehdin ihmisiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen heti ja jotka systemaattisesti tavoittelevat haaveitaan (siitäkin huolimatta, etten edes välttämättä haluisi itse olla yhtään enemmän sellainen). Toisaalta kadehdin joskus myös ihmisiä, jotka osavat ottaa elämäntilanteet rauhassa ja ajatuksella vastaan, ja uskaltavat nauttia niistä. Sellaiset ihmiset ovat tyytyväisiä siihen mitä elämä on antanut ja osaavat olla rauhassa.


Teetkö päätökset enemmän tunteella vai järjellä?

Hmmm, olen kyllä tunneihminen, mutta usein tunnemylläköiden jälkeen otan päätökset uudestaan käsittelyyn ja toimin järjellä. Pienissä päätöksissä tunne voi viedä voiton, vrt. Leivos vastaan kaalikääryle?

Mihin kaupunkiin muuttaisit ulkomailla, jos saisit valita?



Tällä hetkellä voisin kuvitella löytäväni itseni Kööpenhaminasta tai New Yorkista.

Kuka on lempi raamatunhenkilösi? Miksi?



Pietari. Se on niin ailahteleva ja inhimillinen, mutta kuitenkin sellainen fiilistelijä.

Mitä sinä pelkäät?

Kauhuelokuvia, turvattomuudentunnetta.

Miten pidät huolta itsestäsi, syötkö terveellisesti, kuntoiletko?

Suoraan sanoen pidän vähän liian vähän itsestäni huolta, mutta pyrin mahdollisimman puhtaan ruokavalion ja herkuttelun sopivaan tasapainoon. Sen lisäksi juoksulenkit kuuluvat arkeen. Toivottavasti saan itseäni niskasta kiinni ja terveellisemmät elämäntavat kunnolla täytäntöön.

Harrastatko jotain liikuntaa vai onko tääkin geeneistä, et hyvä kroppa vaikkei liikkuis paljoo? 

Heinäkuussa juoksin noin 30 juoksulenkkiä, sen jälkeen lenkkejä on ollut kolme. Tällä viikolla olen kuitenkin taas motivoitunut ja tehnyt itselleni syksyn juoksuohjelman. Katsotaan mihin se johtaa.

Lapsuudessani ja nuoruudessani urheilu oli kaikki kaikessa: kävin liikuntaluokat, pelasin koripalloa, telinevoimistelin, tanssin ja juoksin. Tälläinen urheilullinen elämäntapa on siis jäänyt jossain määrin takaraivoon, vaikka se katkoileekin vähän huolestuttavan usein.

Mitä geeneihin tulee, sieltä on kyllä tullut lihasta, mistä voin olla ihan iloinen.


Oon saanu sellasen kuvan, että elätte aika hektistä elämää, mikä auttaa jaksamaan kiireiden keskellä? 

Elämäni on hektistä, mutta suuri osa kaikesta tekemisestä on erittäin mieluista. Se on hyvä lähtökohta jaksamiselle. Sen lisäksi pyrin pitkiin yöuniin ja aloittamaan ja lopettamaan päivän rauhassa.

Pidätkö koirista? Ja jos pidät ja voisit ottaa koiran niin millaisen koiran ottaisit?

Mitenhän tähän nyt vastaisi diplomaattisesti (sillä tiedän ystävieni ja perheeni kikattelevan ruudun takana)? Pidän koirista, mutta en yksinkertaisesti aivan ymmärrä niitä. En osaa lässöttää niille, emmekä oikein puhu aina samaa kieltä. Yritän joskus lähestyä niitä, mutta tunnen oloni typeräksi, kun kaikki muut ovat karvaturrin kanssa jo kolmannessa taivaassa ja minä puhun niille kuin ihmiselle: “Terve Musti. Miten menee? Onks ollu hyvä päivä?” Koirat ovat mukavia ja liputan niiden puolesta, mutta omaa koiraa tuskin hankkisin.


Mikä on sun lemppari elokuva ja tv-ohjelma?

Elokuvista varmaan The Cider House Rules ja tv-ohjelmista jyrää Gilmoren tytöt, kaikessa kliseisyydessään. Elokuvia katson paljonpaljon, mutta tv:tä surkean vähän.

Entä lempikirjailija?

Aivan liian vaikea kysymys, skippaan suosiolla.

Lempiulkomaa?

Olen Afrikan mantereella käynyt Etiopiassa ja Tansaniassa, ja ne ovat kyllä jääneet kaikista matkoista kaikkein tiukimmin mieleen. Tanska ja Ruotsi ovat kestosuosikkeja. Pohjoismaat ylipäänsä on sitä aluetta, josta tuskin haluan pitkäksi aikaa poistua. 


Ootko jo ihan pro lonkkaroinnissa? 

Oon ihan basic, kauppamatkat sujuu rattoisasti. Tavoitteet eivät ole kovin korkealla.

Lempinäyttelijä?



Noo Morgan Freeman vakuuttaa aina, Maryl Streep on ihana, ja Carey Mulligan ja Michelle Williams on uskomattomia.

Mikä on salainen hyveesi?



Oon hyvä ostamaan lahjoja! Ja rakastan sitä aivan kamalasti.

Mitkä kolme paikkaa näyttäisit Helsingistä ummikkoystävällesi?



Arabianrannan merinäkymät ja vanhan kaupungin, Punavuoren pikkukadut ja Johan & Nyströmin kahvilan Katajanokalla.

Suomen Kuvalehti, Seura vai National Geographic?

National Geographic. Mieletön.

Mikä on pahin fobiasi?



Onko minulla fobioita? Ei tietääkseni. Ehkä ne ovat niin syvällä sisimmässäni ja persoonassani, etten pysty erottamaan niitä itsestäni.

Millainen paikka Jyväskylä mielestäsi on?


Leppoisa! Olen aina kuvaillut sitä lämminhenkiseksi keskieurooppalaiseksi kaupungiksi, jossa ihmiset ovat mukavia ja kaduilla tulee aina vastaan tuttuja.

Mitä mieltä olet vanhoillislestadiolaisista?


Apua! Mikä kysymys! Suhtaudun heihin positiivisesti, joskin tarkoitukseni ei ole lajitella heitä mihinkään purkkiin.

Mikä saa sinut suuttumaan?


Valittaminen ja kyynisyys. Lähtökohtaisen pessimistinen asenne. Ja se, jos epäonnistun. Viimeisestä pitäisi päästä eroon, ensimmäisille suutun jatkossakin mielelläni.

Minne piilotat räkäpallosi?

Hyi saasta! Ei tälläisista asioista kuulu puhua ääneen, saati kirjoittaa julkisesti. Maahan? Nenään?

Lempivuodenaika?

Syksy. Oi syksy!

Lempparilehti?

Frankie! Olivia, Trendi, Costume, Vogue, Glorian Koti, Mondo. 

Millaista musiikkia kuuntelet? Mainitse suosikko bändejäsi/artisteja?

Pääosin folkkia ja indietä. Esimerkiksi The Ting Tings, The Do.

Paheesi? Esim. Kynsien pureskelu, liika herkuttelu?

Mennä pienten mielihalujen mukaan toisinaan liikaakin, esimerkiksi isot irtokarkkipussit, leivokset, kakut, hultiton shoppailu ja lenkin jättäminen väliin.


Arki rutinoituu helposti ja sitä tuleekin päivästä toiseen suoritettua samalla tavalla, hampaiden harjaus, aamukahvi/tee jne.

 Mikä on lempihetkesi arjen tiimellyksessä (josta et mielellään luopuisi)?


En luopuisi pitkistä aamuista, en sitten millään. Syödään Jannen kanssa aina yhdessä aamupalaa ja siinä kahvikupposen äärellä on maailma sopivasti pysähtynyt ja elämä hyppysissä.


Minkä värinen tiskiharja sulla on käytössä tällä hetkellä?


Öhmhmh. Mulla ei ole tiskiharjaa käytössä, meillä on tiskikone. Mutta on meillä yksi punainen kaapissa, jos joskus tarvitsee.

Tykkäätkö siivoamisesta?

En voi väittää pitäväni. Järjestelystä pidän kyllä ja siitä, että on siistiä.


Kumpi leffaan vai teatteriin?

Eihän näistä voi valita, ovat molemmat korvaamattomia! Elokuvat ovat hintapolitiikaltaan tähän elämäntilanteeseen sopivampia, mutta teatterikäynnit ovat aina sellaista juhlaa. Väliajalla tietysti kahvia ja pullaa.

Missä seurakunnassa käyt? Käytkö aktiivisesti? Mitä voisit suositella sieltä päin? Tai ootko kokenu jonku noista erityisen mukavaks paikaks nuorelle?

En käy missään seurakunnassa tällä hetkellä, joten en voi mitään suositellakaan. Mieluusti kävisin jossain, mutta en ole vielä löytänyt itselleni sopivaa. Helsingissä ainakin tarjontaa olisi.


Mitä ottaisit autiolle saarelle?

Jannen, tietty. 




Jos saisit kolme toivomusta niin mitkä ne olis?



Maailmanrauhaa, onnellisuutta joka kolkkaan ja tälläistä Fjällrävenin reppua.


Saatko kasvit pysymään hengissä?

Kröhöm. En niin kovin hyvin, koska unohdan aina kastella. Saimme häälahjaksi rahapuun, ja kaikki sanoivat että sitä sä et kyllä voi tappaa. Olin paniikissa asian kanssa, kastelin puuta liikaa ja se homehtui.

Puolustukseksi kuitenkin kerrottakoon, että leikkokukat saan säilymään pitkään.


Paras tapa viettää vapaapäivää?

Ei kannata nukkua liian pitkään, jotta voi velloa tietoisesti sängyssä ja vaatia aamupalaa vuoteeseen ja lukea aikakauslehtiä. Sen jälkeen kahvihetki ystävän kanssa ja jonkun suunnitelman toteuttaminen, mitä on pitkään miettinyt, muttei ole koskaan saanut tehdyksi. Illalla leffailta ja kotitekoinen ruoka.


Parhaat paikat/asiat Helsingissä?


Kahvilat
– Johan & Nyström
– Espresso Edge
– Taikalamppu
– Good life coffee

Näiden lisäksi eri kaupunginosat ovat keskenään niin erilaisia ja ihania. Aktiiviset kaupunginosayhdistykset ovat myös Helsingin helmiä. 

Millaisista ihmisistä et pidä?

Valittavista, kyynisistä, lähtöasetelmiltaan ja –asenteiltaan pessimistisistä. Ihmisistä jotka luulevat toisten menestyksen olevan heiltä itseltään pois.

Mitä pitää tehdä silloin, kun tuntuu siltä että koko maailma kaatuu niskaan ja kaikki ärsyttää?



Luulen, että ainoa oikea tapa on tanssia sekopäisesti. Toinen varma tapa on sikiöasento ja nyyhkytys (tai vaihtoehtoisesti kunnon vollotus). Mulle toimii nämä. 


Lempi lautapelit top3?

– Carcassonne 

– Alias 
– Jatsi 

Kerro kolme asiaa, joita et ole koskaan tehnyt, mutta mitä luulet useiden muiden tehneen? 
1.
2.
3.
En yksinkertaisesti keksinyt viimeiseen vastausta. Mutta mulla on vielä yksi vastausjuttu jäljellä ja palaan tuohon viimeiseen kysymykseen siinä. Ensimmäiset vastaukset löytyy täältä.
Kauniita unia.
-Henriikka
Ensimmäinen kuva: Aleksander Lazarevski
Kuudes kuva: Emmi Tissari

Majakanvartijalta hattu lainassa.

Syksy on tullut, ja trenssi ja huopahattu. Beigen hatun ostin pari vuotta sitten alehyllystä kolmella eurolla. Kukaan muu ei ollut sitä huolinut. Aina kun käytän tätä hattua, saan kuulla näyttäväni majakanvartijalta. Onko se kehu vai ei? Voisi sitä huonomminkin kai asiat olla.
Sitä paitsi syksy on ollut niin armollinen. Tuntuu, etten koskaan ennen ole kuullut yhtä monelta ystävältä tätä lausetta: “Kerrankin olen oikeesti nauttinut syksystä!”

Syksy on tuonut myös selkeää herpaantumista. Sinänsä olen kyllä pysynyt hyvin elämän reunassa kiinni, mutta herpaantuminen on kohdistunut asukuviin ja poseeraamiseen, sekä muuhun ulkoiseen habitukseen. Nauran lakkaamatta. Tanssin, laulan, kiljun ja nauran. Häärin, pyörin ja nauran lisää. Koko olemukseni on tätä nykyä sellaista jatkuvan tasaista hekottelua.
Katsoessani jälkeen päin kuvia, mietin miksi taas olen niin kamalan iloinen? Voisiko ne legot välillä pitää piilossa? Muissa blogeissa vaatimalla vaaditaan hammashymyä uskottavien poseerausten väliin, ja täällä toivotaan pikkuhiljaa rauhoittumista.

Luultavasti kaamos taltuttaa minutkin jossain vaiheessa ja kaadun lamaantuneena sänkyyn, 
kotiloidun ja herään taas keväällä rauhoittuneena ja astetta ihanampana.
 Siihen asti saatte kestää tätä hervottomuutta.
– Henriikka
takki/Filippa K, paita/Samuji, hattu/H&M, farkut/Nudie Jeans, kengät/Bianco

Uusi laukku: Lumi Accessories – Hanna U

Viime viikonloppuna vietettiin I love me -messuja, joista nyt puskeekin kuvia joka tuutista ja mediasta. Messut olivat onnistuneet, mutta yksi yritys iski kyllä kattauksesta yli muiden. Muotipuolen Lumi Accessories sykähdyttää vuosi vuodelta uudestaan laadullaan, ajankohtaisuudellaan, mutta kuitenkin iättömällä suunnittelullaan.
Lumi Accessories perustettiin New Yorkissa vuonna 2000. Suunnittelijaduo Sanna Kantola ja Bruno Beaugrand olivat viettämässä vuosituhannen vaihdetta Euroopassa, kun he löysivät vanhan huopatehtaan Suomesta, joka valmisti tuotteita lumivalkoisesta huovasta. Kaksikko alkoi suunnitella yksinkertaisia hattuja ja laukkuja, joihin he lisäsivät nahkaisia yksityiskohtia. He alkoivat kutsua tuotteitaan nimellä “LUMI”.
Vajaa 15 vuoden aikana ollaan tultu pitkälle, pitkälle eteenpäin. Päämateriaaliksi on valikoitunut nahka ja mallistot koostuvat pääasiassa laukuista, mutta sen lisäksi löytyy muun muassa kukkaroita, vöitä ja lompakkoja. LUMI myy tuotteitaan yli 25 maassa ja pyörittää toimintaansa Helsingistä käsin. Myös Helsingissä heiltä löytyy kaksi myyntiliikettä. Arvostan kovasti kyseisen yrityksen työtä ja etenkin seuraava sitaatti nettisivuilla saa nyökyttämään päätä hyväksyvästi:
“By choosing a product that uses sustainable design and processes, you are not only supporting designer brands like LUMI in the struggle for a sustainable development in the fashion trade, but you’re also choosing a high quality product that you can use for years to come.”
Olen aina omistanut Lumilta ennen vain kaksi pientä suloista kolikkopussia. I love me -messujen puitteissa sain tehdä yhteistyötä LUMI:n kanssa, ja he antoivat minulle laukkuvalikoimastaan vaaleanruskean, nahkaisen Hanna U -laukun
Sain valita laukun muutamasta vaihtoehdosta, ja mitä laukkuihin tulee, olen niiden kanssa klassinen, turvallinen ja melko unisex. En osaa kuvitella satsaavani kirkkaanväriseen, feminiiniseen laukkumalliin, joka on täynnä pieniä yksityiskohtia, jos valittavana on yksinkertaisempia, selkeälinjaisia laukkuja. 

Hanna U on tyylini erittäin osuva. Siinä yhdistyy käytännöllisyys, esteettisyys ja iätön design. Halusin jotenkin tuoda esiin sen, miksi tällaiset laukut ovat itselleni mieleen ja siksi kuvasimme tänään iltapäivästä saman laukun kahden täysin vastakkaisen asun kanssa. 
Ensimmäinen asu on sporttinen, rento arkiasu, kun taas toinen on selkeästi graafisempi, naisellinen ja skarppi. Ja ainakin omasta mielestäni laukku sopii molempien kokonaisuuksien kanssa.

Lumi Accessoriesin satojen laukkujen joukosta pitäisi kyllä kaikille löytyä sopiva laukkumalli. Yksi laadukas laukku viiteen vuoteen vai keskinkertainen laukku kerran vuodessa?
Olen iloinen uudesta laukustani. Olen kulkenut kesästä asti kirkkaankeltainen reppu selässä joka ikinen päivä asusta huolimatta. Tällä saan varmasti arkeeni vaihtelua. Ja pehmeä nahka tuoksuu niin hyvältä.
Kumpi asu näytti teidän silmään paremmalta? Kumpi miellytti enemmän?
Mukavaa viikkoa tyypit. Nautitaan syksystä.
-Henriikka

Kakkubuffet, yksi elämän suurimmista iloista.

Lupaukset on pidettävä, aina. Kun siskoni täytti vuosi sitten 19 vuotta, hän asui Tansaniassa. Laitoin hänelle viestin, että Suomeen palatessaan vien hänet Kakkugallerian kakkubuffettiin syömään niin paljon kakkua, että napa pyörii. Laitoin lupaukseni muistiin.
Viime torstaina Roosaliina täytti 20 vuotta, emmekä olleet vielä löytäneet tietämme kakkubuffettiin. Perjantaina juhlimme synttäreitä ja lupaukset täytettiin vuoden viiveellä. Paljon onnea ja kamalasti kakkua (ihanasti kakkua)!

 Vadelmalakritsi-, mangositruuna-, saksanpähkinäsuklaa-, metsämarjajuusto-, passionvadelma- ja appelsiinisuklaakakkua. Nämä muistan ulkoa, mutta yhteensä söimme kahtatoista kakkua ja muutaman pienen leivoksen. Hyvä suoritus, emmekä edes poistuneet ähkyssä, vaan kakkuiloisina
Fredrikinkadun Kakkugalleria on ehdottomasti paras buffetille. Siellä voi potkaista kengät pois, vuorata puupenkkinsä kauniilla tyynyillä ja tehdä nurkkapöydästä kodin. Lisäksi seinille on ripustettu kuvataidetta. 

“Onko tuo pala kakkua? Se on parasta, kakku.” (kommentti instagramiin)
Nauttikaa viikonlopun rippeistä. Sunnuntai ei ole turha päivä, vaan oikeastaan aika ihana. 
– Henriikka

I love me -messujen vinkit

Tänä viikonloppuna vietetään I love me -messuja Pasilassa, Helsingin Messukeskuksessa. I love me -messut ovat muotiin, kauneuteen, terveyteen sekä koruihin ja kelloihin erikoistuneet messut, jotka ovat myös pohjoismaiden suurimmat kauneus- ja terveysalan messut.

Itse olen messuilla tänä vuonna bloggaajana, mikä käytännössä tarkoittaa, että himmailen blogger’s loungessa huomenna klo 14-18 välillä. Tervetuloa himmailemaan kanssani. Klo 16.30 olemme myös Pauliinan kanssa piinapenkissä, juontajien haastateltavana, aiheena “bloggaajien työpäivä”.

Itseäni kiinnostavin aihealue messuilta on arvatenkin tuo “muoti”, mutta suuria odotuksia on myös muille osastoille. Kosmettikkapuolelta toivon löytäväni lisää ekologisempia meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, sekä terveyspuolelta samanhenkisiä ruokajuttuja, joskin proteiinimömmöt kierrän suosiolla. Ilmaiset messukarkit kiinnostavat aina.

Keräsin näytteilleasettajien joukosta muutamia, joiden luona aion viipyä pidempäänkin.

Hunter

Yli 150 vuotta brittiläistä kenkämuotia tyylillä. Huudan näille popoille hurraahuutoja kovaan ääneen. Mieluusti kantaisin parin mustia Huntereita messuilta kotiin. Mutta yltääkö tämä malli tällaisella lyhykäiselle pikkarinrajaan saakka?

Lumi

Maailman kauneimpia laukkuja ja muita asusteita suomalaisella designilla ja huippulaadulla. Aitoa nahkaa ja klassikkoja. Myynnissä myös tuotteita outlet-henkisesti murto-osahinnoilla.

Korkkari 37

Yksi suosikeistani, naisten jalkineiden malli- ja näyteparien myymälä, jonka kivijalkaliike sijaitsee Helsingin Vallilassa. Olen pahoillani teidän puolesta, joiden jalka ei mene yksiin mallikoon kanssa.

Lumoan

Suomalaista suunnittelua tunikoiden ja korujen muodossa. Lumoanin tunikat ovat persoonallisia, mutta ajattomia.

Parajumpers

Uijuijuijui! Tämä on itselleni ihan uusi merkki, mutta nettisivujen pohjalta kiinnostukseni on taattu. Messuilla nähdään.

Pendleton

Tämäkin löysin vain uutena ilmestyksenä selatessani läpi näytteilleasettajia. Tässä on jotain “Jackpottia”, todella tätiä, mutta kuitenkin klassikkoa, sympatiaa ja superlaatua. Tätimäisyys on usein hyvä, sillä se tietää myös useasti kestävää kehitystä ja vuosien ammattitaitoa. Tässäkin tapauksessa joukkoon mahtuu esimerkiksi uskomattoman hienoja vilttejä ja takkeja.

Vihreä kosmetiikka eli FLOW kosmetiikka

Luonnonmukaiseen kosmetiikkaan erikoistunut hyvinkääläinen yritys, jonka tuotteet ovat myös Hyvinkäällä tuotettu.

Idun Minerals

IDUN Minerals on ruotsalainen sarja hoitavia ja suojaavia mineraalimeikkejä, jotka on kehitetty sopimaan kaikille ihotyypeille kuivasta rasvaiseen. Sarjaan kuuluu meikkivoide, puuteri, peiteväri, poskipuna, maapuuteri, huulikiilto sekä luomi- ja ripsivärejä. Tämäkin täytyy tsekata.

Ontic Minerals

Mineraalimeikkejä Virosta. Luonnonmukaista, luonnollista, eikä edes maailman toiselta laidalta. Pidän.

Monta luonnonkosmetiikka-merkkiä saman saitin alla. Itseäni meinasi nettisivuja selatessa jo vähän ekomeininki pelottaa, kun kuitenkin pyrin vain terveellisyyteen, en rankkaan ekohippeilyyn. Tsekeditsek! Messuilla ekoilu punnitaan.
Tähän on hyvä lopettaa. Terveteen tämä ei taida vahvasti linkittyä, mutta loppujen lopuksi kaikkihan on kiinni vain kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. 
Menen etsimään huomenna Messukeskukseen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mukavia, rentoja hetkiä. Toivottavasti nähdään!
-Henriikka
Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Kauniita unia pellavalakanoissa.

Toisinaan takaraivoon jää kutkuttamaan sellaiset haaveet, etteivät ne meinaa lähteä lipettiin sitten millään. Ja aina palkkapäivänä miettii, että joskos sitä nyt sitten sijoittaisi
Minulla tällainen sitkeä unelma on ollut Balmuirin pellavavuodevaatteet. 
Pellava on kylmällä ilmalla lämmin ja kuitenkin helteillä viileä ja hiostamaton. Se näyttää niin kauniilta ja kotoisalta, ettei toista löydy, eikä pieni ryppyisyys tee kuin lisää tunnelmaa. Mitä Balmuiriin tulee, sehän on suurinta luksusta ja kaiken lisäksi kotimaista, joten hintaa kyllä löytyy. Mutta kaikkien arvioiden ja lukemieni kokemusten mukaan tuote on rahan väärti. Ja Balmuirilla on myös isoja lakanoita. Meidän lakanavalinnoissa tulee usein esteeksi se, että omistamme tuplapeiton, eikä moniakaan lakanoita toteuteta kaksinkertaisina (esimerkiksi näitä, byäh).
Väriksi haluaisin valkoisen. Balmuirin valkoinen ei ole aivan supervalkoinen ja sellaisia uskaltaisi helposti käyttääkin. Tällä hetkellä myös makuuhuoneemme verhot ovat valkoista pellavaa, ja koko huoneesta tulisikin näiden lakanoiden myötä unihuone viimeisen päälle.

 Pellavalakanoita on myynyt myös esimerkiksi H&M home, Villa Stockmann, Anno, Hemtex ja Ikea, mutta tällä hetkellä ainakaan näiden nettikaupoista ei löytynyt pellavalakanoita. 
Lokakuussa Stockmannilla olisi 250 euron tuplapussilakana 50 euroa kanta-asiakasalennuksessa, ja 40 euron tyynyliinoista olisi neljäsosa hinnasta tiputettu pois. Olisiko aika toteuttaa sitkeänä piinannut haave?
Kauniita unia, toivottavasti pellavalakanoissa.
-Henriikka
Kuvat: Balmuir

Kun aamulla ei olekaan sitä tavallista maitoa.

 yhteistyössä Alpro
Ruokabloggaaja täällä moi. Kirjoitin vajaa viikko sitten Alpro-haasteestani, eli viikosta ilman maitotuotteita (yhteistyössä Alpro). Viikko on onnellisesti ohi ja haaste oli yllättävän helppo tällaisellekin maitoparralle. Unohdin tosin muutaman kerran juuston olevan maitotuote ja rikoin näin tahattomasti sääntöjä. Olen kirjannut ylös ajatuksiani kasviperäisten tuotteiden käytöstä maitotuotteiden sijaan ja julkaisen jutut kahdessa osassa.
Ensimmäisenä keskityn aamiaiseen, sillä se tuntui olevan ateria, johon sain eniten uutta Alproon tutustumisen myötä. Ja koska se on ehdottomasti maailman ja päivän paras ateria.
Tavallisesti aamiaiseni koostuu siitä, mitä jääkaappi sattuu sisältämään. Ne ovat aina mahtavia aamuja, kun on jämäkakkua jäljellä, mutta meillä on aina ainakin vihanneksia, hedelmiä, ruisleipää ja kahvia. Näiden lisäksi tykkään kuitenkin mutustella usein marjoja ja jugurttia, sekä muroja maidon kanssa. Ensimmäiset Alpro-kokeilut olivatkin maustamattoman jugurtin vaihtaminen vastaavaan kasviperäiseen, sekä normaalin maidon vaihtaminen soijamaitoon murojen kanssa.
Lempimurojani ovat Kelloggsin All Branit ja suoraan sanottuna pelkäsin soijamaidon pilaavan ne. Mutta mitä vielä, soijamaito toi vain sekaan makeampaa makua, mikä sopi murojen kanssa oikein hyvin. Totta on, että soijan makuun on totuttava, ja esimerkiksi jugurtissa sen huomasi maitoa herkemmin. Soijan maku ei kuitenkaan ole paha, ja näin saivat ennakkoluuloni väistyä vähä enemmän taka-alalle. Tähänhän voisi vaikka tottua. Jos olisin saanut lapsena aina soijamaitoa, vaatisi normaali maito varmasti totuttelua.

Kokeilussa olivat myös purkkijugurtit, jotka ovat varmasti monelle tuttuja ainakin ulkonäöltään. Ensimmäisen kuvan sitrusjugurtti nousi omaksi suosikikseni, mutta liputan näitä enemmän kuitenkin maustamattomalle. Hedelmän tai marjan maun kun saa niin helposti luotua ihan oikeista luonnon antimista, kiitos Suomen luonnon ja pakastimen. Pyrin muutenkin välttämään pieniä erillispakattuja jugurtteja ja ostamaan mieluummin isompia purkkeja. Makujugurtit olisivat oivia valintoja kuitenkin eväs- tai treenikassiin, kun pieni verensokerin nostatus riittää. Näissä on myös soijan maku hyvin piilotettu, jos se jollekin tuottaa ongelmia.

Otan kasviperäiset tuotteet oikeasti tästä lähdin aamupalalleni. En korvaamaan, vaan rinnalle (haluan todellakin pitää juuston!). Ja koska meillä käytetään laktoositonta maitoa, Alprot ovat siitä hyviä, että ne ovat luonnostaan laktoosittomia.
Pitää vielä ottaa enemmän selvää, koko kasviperäisestä touhusta ja kuunnelle, mitä kroppa sanoo. Ensimmäinen askel on ainakin, että kahvi- ja muromaidoksi kasviperäisiä maitoja. Hurraa!
 Onpa uskomaton lupaus mimmille, joka juo kahvinsa mustana.
-Henriikka

Forget the brain, use the hair.

Nämä kuvat ovat jotain todella uutta. Kolmannessa kuvassa taidan näyttää enemmän Sini Sabotagelta kuin itseltäni. Viimeisen kuvan julkaisin jo aiemmin, mutta nyt valokuvaaja laittoi minulle muutaman lisäkuvan, ja tällaiset shokkiotokset pitää tietysti jakaa.
Haaveilen niin kovasti reiveistä tai kreisibileistä, johon joku päivä voin oikeasti toteuttaa
tuon Tähkäpää-letin.

Ei näistä paljon itseäni tunnista. Ehkä ainoat tuntomerkit ovat korvanlehdettömät korvat ja niiden lävistykset. Millaisia fiboja nämä herättävät? Kuvottaa, naurattaa, inspiroi? Tällainen on minusta mielenkiintoisia, sillä tässä tulee hyvin esille se, miten sama ihminen voi tuoda itseään niin monella tavalla ulkoisesti julki. Olen ihan tyytyväinen siihen, että normaalissa arjessa hiukseni ovat vähän vähemmän tötteröllä, ja pakkeliakin on kolme kiloa vähemmän.

Ja tiedoksi vain, että jos joku on kiinnostunut valokuvauksesta niin itselleen, blogiinsa kuin vaikka polttareihin, niin näidenkin kuvien ottajalta, Aleksanderilta saa Henriikka-alennusta. Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta (pssst! Hän puhuu kyllä suomea).

Uusi viikko aloitetaan elokuvilla ystävien kanssa. En muista koska viimeksi olisin ollut leffassa. Elokuvana on “Oli aikakin”. Toivottavasti se pakahduttaa sydämen tainnoksiin.
-Henriikka