Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen?
Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä ajatuksiani vuodesta 2015. Ja siksi minulla oli tänä vuonna koko ajan vähän sellainen olo kuin riippuisin vielä väkisin kiinni edellisessä.
On tunneihmisiä, on järki-ihmisiä. On menneisyys-orientoituneita ja tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä. Suurin osa ihmisistä sijoittuu turvallisesti näille kahdella janalle jonnekin ääripäiden väliin.
En ole tehnyt virallista tutkimusta asiasta, mutta oletan kuuluvani tunne- ja tulevaisuusihmisiin. Riittäväksi todisteeksi riittänee se, että testin tehnyt äitini oli saanut samat vastaukset. Vaikka kauhoisin täysillä eteenpäin, huomaan yleensä vastavirran tuovan minut äitini luokse.
Saimme joululahjaksi Viitasen Piian levyn – Kyllä, meillä on vielä levysoitin, sillä siinä missä minulla on katse tulevaisuuteen, elämänystävälläni on toinen jalka vielä historiassa.
Olen kuunnellut levyä ja katsonut Miksi pelkäisin -biisin musiikkivideota. Luulen, että saan istutettua lyriikoihin paljon tuntojani vuoden vaihteesta. Tänä vuonna ei tarvitse muuttaa, eikä tarvitse lähteä. Saa vain pysyä, saa vain jäädä. Juuri niin kuin kesällä, kun olin saapunut perille kesämökille. Sauna oli kuuma ja soutuvene soutuvalmis.
Minä kuuntelen
hiljaisuutta
kuuntelen
Minä kuulen sen
syksy tekee tuloaan
Miksi pelkäisin
lumi sataa pian
ja antaa valonsa
Minä kuuntelen
hiljaisuuttasi kuuntelen
Minä suutelen
surun poskiltas suutelen
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa armonsa
Miksi pelkoa
kannat mukana
matkalla
Miksi murhetta
pieni lintuni kannat mukana
Miksi pelkäisin
kevät tekee taas tuloaan
Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa
—
Kuka tietää, jos aloittaisin tänä vuonna sellaisen paperisen päiväkirjan, johon kirjoitan salaisuuksia, joita ei sovi koko maailmalle kuiskutella.
-Henriikka
ihana teksti ♥
Voi kiitos. Miksi joulukuun loppua onkin aina tällaista syvällistä aikaa?
Upeita kuvia, hieno valo niissä! Hyvä valokuvaaja napannut. Hyvää uutta vuotta!
Kiitos! Puolet on minun ottamiani, puolet siskon. Tuolla ei tosin huonoja kuvia ei olisi saanutkaan, niin upea oli hetki. Samoin sinne ihanaa vuotta.
Niin kauniita kuvia.
Thanks :) Kesän upein auringonlasku.
Lempeää uutta vuotta, sopivasti salaisuuksia ja valoa. Ja kiitos kaikista teksteistä tänä vuonna, ovat olleet ilo.
Kiitos Helmi ja samoja juttuja toivon myös sun vuoteen. On ollut ilo kirjoittaa tänä vuonna ja on varmasti vähintään yhtä ilo kirjoittaa myös vuonna 2017.
Ihana teksti, ihania kuvia ja tuo valo <3 Valoa uuteenkin vuoteen!
Kiitos kiitos kiitos Saila. Ja valoa myös sinun vuoteesi.
Ihanaa, että jonkun muunkin välipäiviin kuuluu menneiden muistelu ja tulevasta haaveilu. Mulla on ollut jo monena vuonna tapana tehdä uuden vuoden tienoilla katsaus menneeseen vuoteen ja haaveilla vähän seuraavasta. Niihin on kiva palata aina loppuvuodesta, että mitäs mä silloin tammikuussa tältä vuodelta odotinkaan.
Ja voi minkä kesän kaipuun nuo kuvat herättikään! Viitasen Piian uutuus täytynee myös laittaa kuunteluun :)
Sulla on superhyvä tapa! Keep going. Mäkin aina loppuvuodesta (tai viimeistään alkuvuodesta) tahdon käydä kunnolla läpi kuluneen vuoden ja summata tärkeitä asioita siitä. Jotenkin laittaa pakettiin sen. Sitten on kiva aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet.
Viitasen Piiaa voin suositella lämmöllä. Juuri hyvää 2017-musiikkia.
Aivan ihana teksti ja ihanat kuvat! <3
Voi kiitos <3 arvostan kommenttia, vaikka vastakommenttini onkin näköjään auttamattomasti myöhässä.
[…] On tunne- ja järki-ihmisiä. Ihmiset jakautuvat tähän ristikkoon kukin tavallaan. Kirjoitin tästä jo joulukuussa, mutta edelleen karkea jako […]