Uskomaton Lapin ruska ja kotimaiset villapaidat (+ North Outdoor -alekoodi ja -arvonta)

Kaupallinen yhteistyö, arvonta ja alekoodi: North Outdoor

Se on vikkelää, ruska-aika. Kun saavuimme maanantaina Äkäslompoloon, maa oli kuin liekeissä. Hehkuvanpunaisena huutava maaruska peitti tunturit alleen, ja keltaisen ja oranssin sävyt loistivat koivupuiden lehdissä. Tapasin juuri eilen tunturipolulla eläkeläisporukan, jotka kertoivat tämän olevan paras ruska kymmeneen vuoteen alueella. Tiedä sitten, pitääkö se oikeasti paikkansa, mutta en ihmettelisi yhtään. Tuntuu siltä, ettei tätä kirkkaammaksi voi enää päästä.

Tänään, viikon kuluttua saapumisesta, kirkkain loisto on jo poissa, mutta jos sitä ei itse olisi kokenut, ei sitä edes huomaisi. Kaikki on vielä väreissään, ja aion tulevanakin viikkona nauttia lempiväristäni, ruskasta. Kunpa tuulet pysyisivät vielä loitolla, niin lehdet pysyisivät puissaan. Yöpakkaset eivät haittaa – ne kai vain kirkastavat sävyjä, tai niin sitä ainakin sanotaan.

Luonto toimi upeimpana ympäristönä, kun kuvasimme North Outdoorin villapaitoja. Nämä Finland | nature -malliston villapaidat ovat suosiossani ja viikottaisessa, jopa päivittäisessä, käytössä. Kaikki malliston villapaidat suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.

Olemme täällä Äkäslompolossa yhteensä kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikoista on jo takana, mikä tuntuu tässä sunnuntain iltapäivään venynyttä aamukahvia hörppiessä vähän haikealtakin. Etsimme täältä koko ajan toista kotia ja olisi kiva viipyä pidempäänkin, vaikka saaristokotiin onkin ihana palata. Mutta kyllä täällä vain tulee aina sellainen olo, että sydän kuuluu tuntureille.

Olemme syöneet aamiaista joka päivä vasta aamupäivän aikaan, retkeilleet ruskassa ja käyneet paikallisissa latukahviloissa ja ravintoloissa nauttimassa lähimakuja. Olemme lötkötelleet pötkötelleet vauvan kanssa yhdessä leikkien ja nousseet tuntureille maisemia ihailemaan. Eilen vauvan nukahdettua lähdin siskon ja ystävän kanssa ulkoilmaelokuvateatteriin, elokuvana tunnelmallinen ja ajatuksia herättävä Nomadland. Meillä oli valtavat untuvatakit ja makuupussitkin, sekä niin roimasti eväitä, ettei kaikkea ennättänyt syödä. Oli ihanaa.

Mutta nyt kuvien villapaidoista!

Ihastuin aivan samantien North Outdoorin uuteen LUNNI-villapaitaan. Olen aina pitänyt muhkeista vaillapaidoista sekä korkeista poolokauluksista, joten tässä yhdistyi molemmat samaan villaiseen pakettiin. Kaikki nämä kuvien villapaidat ovat täyttä, mulesing-vapaata merinovillaa, eli täyttä luonnonmateriaalia.

LUNNI on näissä kuvissa kivenruskeana sekä hiilenmustana. Se on paksu ja pitkänmallinen, mutta ei tunnu yhtään raskaalta päällä. Pujotan usein hiuksenlatvat poolokauluksen sisään ja muutenkin poolokaulus on kuin suoja pahalta maailmalta, jonka suojaan voi piiloutua. (Todellisuudessa en pidä maailmaa niin pahana, mutta piilo on silti hyvä löytyä.)

LUNNI-villapaidassa on tosi paljon samaa henkeä kuin aiemmin hehkuttamassani KOTA-paidassa. Tässä on vain lisänä tuo kaulus. Eli jos poolokaulus on aivan no no, mutta pitää pitkänmallisista villapaidoista, kannattaa kurkata KOTA. Kahvipavunvärinen KOTA on viimeisen vuoden käytetyin vaatteeni.

Kuvissa kahdessa eri sävyssä on myös klassikkojen klassikko, KASKI-merinovillaneule. Sekä hiilenmusta että kermansävyinen villapaita pomppaa niin kivasti esiin punaista maaruskaa vasten. Jotenkin nauratti tuo tilannekuva, jossa popsin marjoja mättäästä. Saattaa olla, että jouduin pari kertaa kuulemaan kesken kuvausten, että nyt pitäisi loppua tuo marjojen syönti, että saadaan kuvat purkkiin. Variksenmarjoja, juolukoita ja puolukoita maa pullollaan, kuka pystyisi olemaan popsimatta vähäsen?

KASKI on sellainen vaatekaapin lämmin tukipilari. Ei pitkä, muttei lyhytkään. Ei tosi paksu, muttei missään tapauksessa ohutkaan. Täyttä merinovillaa ja istuu kivasti päällä. KASKI-paidasta löytyy luullakseni eniten sävyjä koko North Outdoorin valikoimista. Sävyjä on huikeat 12, laventelista ruosteenpunaiseen ja oliivinvihreään. Käytän itse tosi harvoin mustaa, mutta olen huomannut näiden kuvien paitojen kanssa, että musta näyttää oikeastaan tosi kivalta, ja onhan sen helppo yhdistäminen kaikkeen muuhun ihan ylivoimaista.

Kolmantena kuvien paitamallina on VASKI, jonka persoonallinen piippukaulus pienellä sivuhalkiolla erottaa sen muista malleista. Näissä kuvissa VASKI on vain yhdessä sävyssä, kivenruskeassa. Jostain syystä tämä paita on sellainen, jonka näen vähän muita salonkikelpoisempana. Ehkä juuri tuo kaulus ja muutenkin paidan leikkaus on vähän sirompi ja särmämpi kuin muut, mikä luo city-uskottavamman vaikutelman.

Totuushan on tosin omalla kohdallani jo sellainen, että mitä isompi villapaita, sitä mieluummin laitan sen kaupunkibrunssille. Olin niin huojentunut, kun helteet loppuivat ja sain taas heittää mekon päälle villapaidan. Nämä Finland | nature -malliston paidat ovat nykyään ihan tavaramerkkini.

VASKI on näiden muiden paitojen kaltaisesti oversize, tosin kokoa voi toki miettiä sen mukaan, miten väljästä itse tykkää. Minulla on näissä päälläni kokoa L kaikista paitamalleista.

Myös miehille löytyy North Outdoorin valikoimista tyylikkäitä, kotimaisia villapaitoja. Otimme muutaman kuvan myös puolisosta, jolla oli päällään KAARNA-neule hiilenmustana, koossa L. KAARNA on maskuliinisempi versio VASKI-neuleesta, sillä piippukaulus halkiolla on samantyyppinen, ja muutenkin olemus on samaan tapaan skarppi ja tyylikäs.

Luulenpa, että ainakin meillä villapaidat päätyvät kuitenkin myös metsäkäyttöön, ja se näissä villiksissä kai onkin parasta, että sopivat vähän yhteen sun toiseen hetkeen. Villa on kaiken lisäksi helppohoitoista, antibakteerista ja todella lämmintä, mutta hengittävää. Kunhan pakkaset tästä taas nousevat, lisääntyvät villakerrokset entisestään.

Onneksi lomaamme on vielä viikko jäljellä.

Tulevalta viikolta toivon samankaltaisia, värikkäitä ja hidastempoisia päiviä. On vielä monenmonta paikkaa käymättä ja tunturia kiipeämättä, vaikka kaikkialle ei tietenkään tälläkään reissulla ehdi. On ilo, että siskoni asuu nykyään täällä, ja Tikun kummit ja usea ystäväkin on samaan aikaan alueella. Olemme nauraneet, että olemme täällä paljon sosiaalisempia kuin etelässä, vaikka helposti Lappia ajatellaan juuri erakon paratiisina.

Huomenna ajan rakkaan ystävän luokse Muonioon, ja viikolla käymme ehkä kiertelemässä vapaana olevia taloja alueella. Kaikki hyvät tuntuvat kyllä menevän päivässä, mutta onneksi ei ole hoppu. Vuokramökkejä riittää tulevillekin lomille.

           

Loppuun jaan teille tuttuun tapaan alekoodin ja lanseeraan arvonnan teille seuraajilleni.

Alekoodi

Koodilla ”henriikka15” saa North Outdoor -verkkokaupasta 3.10.2021 saakka -15-%-alennuksen kaikista tuotteista. Huom! Alennus koskee myös jo alennettuja tuotteita.

Tiedän jo entuudestaan, että menekki on ollut tuotteille kova näiden yhteistöiden yhteydessä, joten jos on tietty sävy ja koko, jota kaipaat, niin ei kannata jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa.

Arvonta

Kaikkien seuraajieni kesken arvotaan vapaavalintainen North Outdoor -tuote. Eli mikäli tällainen kutkuttaa, osallistu arvontaan 3.10. mennessä tästä arvontalinkistä. Voittaja saa valita yhden tuotteen verkkokaupan myynnissä olevasta valikoimasta, ja häneen ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Kaikkea hyvää kaikkien sunnuntaihin! Tänään minulla on työpäivä, mutta huomenna sukellan taas ulos väriloistoon ja imen itseeni energiaa, jolla pärjään koko talven. Tai ehkä marraskuuhun, mutta vähintään pienen hetken kuitenkin. Onneksi Lapin ruskan jälkeen alkaa etelän ruska, eikä sekään ole lainkaan hassumpi. Kun aloittaa ruskaretket täältä pohjoisesta, pääsee väreistä nauttimaan parhaimmillaan reippaasti yli kuukauden päivät.

Nyt olen kirjoittanut jo sanan ”ruska” niin monesti, että tuo taisi olla viimeinen. Keitän kahvit ja jatkan leppoisaa sunnuntaita. Puss!

-Henriikka

Minulla päällä:
LUNNI-villapaita / KASKI-villapaita / VASKI-villapaita / KULO-pipo

Puolisolla päällä:
KAARNA-villapaita / KULO-pipo

Pääset selaamaan North Outdoorin valikoimaa tästä.

Osa kuvista ja kaikkien käsittely: Toni Eskelinen

Ei ole huonoa keliä ulkoilla

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Tänään on satanut koko päivän.

Meidän piti lähteä eilen yöjunalla Lappiin. Tai siis, piti ja piti…tajusimme eilen junaa odottaessamme Pasilassa, että se lähteekin vasta tänään. Meni sunnuntain ajatukset ja suunnitelmat vähän uusiksi.

Olemme varanneet kahden viikon Lapin loman ja pienen asunnon Äkäslompolosta. Olin suunnitellut, että kuvaamme näitä Partioaitan vaatteita tänään herätessämme napapiirin yläpuolelta, vaan kuinkas kävikään. Täällä sitä vain kökötämme edelleen saariston syleilyssä Porvoossa.

Ruskakuvia saatte siis hetken odotella, mutta oikeastaan tämä sadepäivä sopi tämän blogijutun viestiin paljon paremmin. Siinä missä Kolariin oli luvattu aurinkoa, täällä on satanut, satanut ja satanut. Ja tiedättekö mitä? Se ei ole mikään este ulkoilulle. 

Välillä minua oikein risoo, kun mediassa ja ihmisten keskusteluissa kuulee puhuttavan “huonosta säästä”. Se tarkoittaa yleensä sadetta, kovaa tuulta tai yleistä harmautta. No, sellaista klassista syyskeliä.

Aivan varmasti olen itsekin joskus sortunut väittämään ihan samaa, vaikka se on kyllä juuri niin, ettei huonoa säätä olekaan. On vain erilaisia säätiloja, joihin sopivat erilaiset kuteet, ja eritoten erilaiset mielentilat ja asenteet. 

Tänään on satanut lakkaamatta, mutta on silti ollut oikeastaan vallan erinomainen ulkoilupäivä. Sade tekee väreistä kirkkaampia ja näin ollen ympärillä vallitsee erityinen kauneus. Usva on kierrellyt mereltä pihaamme, ja kesä väistyy vaihtuvan sesongin tieltä. Omenat punertuvat hiljalleen puissa ja rantaan on laskeutunut tunnelmallinen harmaus. Tekee mieli olla hiljaa ja ihailla. Laittaa mato koukkuun ja onkia pari ahventa. Juoda kaakaota omenapuun alla ja ulkoilla ilman sen kummempia suunnitelmia. Kerätä muutama sieni matkalta tai täyttää koura puolukoista.

Kun kauniit kesäilmat ovat ohi, ulkoilua ei tarvitse eikä kannata lopettaa. Kesä ei ole lainkaan ainoa, eikä välttämättä edes paras ja kätevin, sesonki ulkoilulle. Ulkoilma ravitsee vuoden ympäri. Jos et usko lukuisia tutkimuksia luonnon ja ulkoilman terveys- ja hyvinvointivaikutuksista, kokeile vaikka itse.

Elin itse yllättävän monta vuotta niin, etten välttämättä käynyt päivisin pihalla ollenkaan. Harrastin kyllä reilusti, mutta harrastin lähinnä sisällä. Nyt on vaikea uskoa sitä edes omaksi elämäkseni, tavakseni elää, sillä ulkoilmaelämä on kyllä napannut minut otteeseensa pysyvästi. Missään muualla ei ajatus kuljen niin virkeästi, eikä ideat lähde samalla tahdilla lentoon. Ja toisaalta missään muualla ei yhtä lailla rauhoitu, saa sydämensykettä tasaantumaan ja itselleen levollista oloa. Luonnossa on kaikki. Sieltä me tulemme ja sinne palaamme.

Ups, lähtipähän diipiksi. Tarkoitus oli vain toitottaa, että hyvillä varusteilla huonollakin kelillä ulkoilu voi olla hauskaa ja nautinnollista, jopa hyödyllistäkin.

Näissä kuvissa minulla on jälleen kerran Partioaitan tamineita päällä. Partioaitta bongasi vuonna 2015 erään tekemäni videon metsästä ja siitä alkoi pitkään jatkunut yhteistyö, joka ilokseni jatkuu edelleen. Luotan heidän vaatteisiinsa ja varusteisiinsa täysin. Vielä ei ole elämässä sattunut mitään tilannetta eteen, jossa en olisi pärjännyt Partioaitan kamppeissa (jep, jopa hienot juhlat koettu!).

Näihin kuviin valitsin suosikkejani tämänhetken valikoimista. Osa tuotteista minulla oli jo entuudestaan käytössä, ja kaikki brändit lapas-brändiä lukuun ottamatta olivat minulle jo tosi tuttuja.

Tänään porskutimme vain kotipihan ympäristössä, joten en valinnut mitään hc-retkeily-asukokonaisuuksia päälleni, vaan ihan vain tällaisia vaatekappaleita, joissa on mukava viettää sunnuntaita. Mikäli syyssateisiin lähtisi tosissaan retkeilemään, kannattaisi vedenpitävyyteen kiinnittää huomiota vielä paljon enemmän. Mutta sadetta tai ei, mukavuus ennen kaikkea.

Näistä kuvien vaatteista Vaikon Timberjack-pipot ovat kulkeneet matkassa pisimpään. Siitä on jo monta vuotta, kun hankin ekan Timberjackin, eikä paluuta ole ollut. Ensimmäiset ovat jo aika puhkikuluneet, mutta silti käytössä. Timberjack on malliltaan napakka, eikä lörähdä ja sopii niin kaupunkikäyttöön kuin vaativimmillekin retkille. Se pitää tuulen ja kylmän poissa korvilta.

Myös Devoldin villapaidat ovat olleet pitkään käytössä. Näiden kuvien vihreä-valkoinen, muhkea villapaita on itse asiassa puolison, jota aina välillä salaa ja luvalla lainailen. Aika moni muukin vaate kulkee meillä kyllä yhteiskäytössä, niin kuin varmasti tulevaisuudessa myös tuo punainen Patagonian flanellipaita. Värikkääseen Patagonian kierrätys-fleeceen ihastuin niin kovin, että sanoin jo ääneen puolisolle, että se on vain minun käyttööni. Hän nauroi. Tiedä sitten, mitä se tarkoittaa.

Ja hei, mites tuo sininen anorakki? Partioaitta ja Sasta ovat täksi syksyksi tuoneet kauppoihin Kortteli-anorakin, joka on hengeltään ja olemukseltaan tosi lähellä sitä oranssia Sastan anorakkia, jota aina käytän. Tämä on vain hivenen ohuempaa kangasta. Tästä on tuo klassinen malli, sekä vintage-henkinen left-over-versio kolmessa eri sävyssä, joista uskoisin teidän myös syttyvän tosi kovaa. Tsekatkaapa!

Fjällrävenin Keb-housut ovat entuudestaan tutut, mutta minulla ei ole sellaisia vielä itselläni ollut. Nyt asiaan tuli muutos, sillä raskauden muuttama kroppani tarvitsi isommat pöksyt. Jo toissa syksynä päätin, että jos tarvetta uusille housuille tulee, niin nämä voisi olla hyvät.

Haluaisin kannustaa teitä ulos “huonolla kelillä”. Ei tarvitse lähteä pitkälle, eikä yön yli eikä edes koko päiväksi. Sitä voi hyvin vaikka käydä vartin tai tunnin piipahduksen ja tulla sitten takaisin sisälle. Luulenpa, että monille teistä käy niin kuin itsellenikin – vartti venyy tunniksi ja tunti kolmeksi. Pieni pihapiipahdus herkkutateiksi ja postinhakureissu lintujen ihailuksi.

Ulos ei tarvitse aina lähteä tekemään jotain. Voi olla vaikka ihan hiljaa ja kuunnella. Tuntea. Aistia sadetta, tuntea sumun, seistä tuulessa. Meidän vauvan lempijuttuja koko maailmassa ovat tuulessa liikkuvat puiden oksat ja lehdet. Olen hänen kauttaan huomannut, että nehän ovat oikeastaan aika vangitsevia ihan oikeasti, ei vain vauvan silmin.

Aion tulevalla Lapin lomalla nauttia luonnosta ja ulkoilmasta, millainen keli sattuukaan olemaan. Aion seistä hiljaa ruskan keskellä ja imeä siitä voimaa sisääni. Aion haltioutua kaikista pienistä yksityiskohdista ja palata etelään tyytyväisenä odottamaan kaiken alleen peittävää harmautta, joka on ihana juttu sekin.

Arvatkaa muuten, mitä olen myös miettinyt tänään? Sitä, että ihmiset kastuvat aivan liian vähän nykypäivänä. Kuulostaa aivan älyttömältä, mutta niin se on. Sateesta on tullut sellainen asia, jota pitää paeta ja jonka tullessa täytyy mennä sisään. Tänään rankkasateen alkaessa olin pihalla villapipossa ja flanellipaidassa – ei siis mikään unelmien sadekombo. Mutta jäin silti sateeseen, sillä eihän se meitä satuta. Oli ihana kastua ja tulla sitten sisälle lämpöön kuivattelemaan, juomaan kuumaa kaakaota ja toivomaan, että tänään se juna ihan oikeasti lähtisi.

-Henriikka

Nurmeksen Bomba-hotelli ja nykykarjalainen luksus

Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Bomba, Lakeland Bomba & Visit Karelia

Kesän viimeinen reissu suuntautui Pohjois-Karjalaan, Nurmeksen ja Bomban luonnonläheisiin maisemiin ja tunnelmiin. Reissun teemana oli ”nykykarjalainen luksus”, aika ihana sanapari! Olimme olleet pitkän viikonlopun mökillä, josta saimme mukaamme matkaseuraksi (kröhöm ja etenkin lastenhoitajiksi) vanhempani.

Olin jo pari vuotta miettinyt, että haluaisin käydä uudistuneessa Bomba Hotellissa. Olin kuullut siitä tarinoita sekä menneiltä vuosilta, että nyt uudistumisen jälkeen, joten halusin päästä itsekin näkemään, mistä oikein on kyse. Jo nimi ”Bomba” on niin eksoottinen, varsinkin kun tietää sen olevan Pohjois-Karjalassa, että onhan se itse koettava.

On hauskaa, että omien vanhempien ikäiset tietävät lähes poikkeuksetta, missä Bomba on, kun taas omalle ikäluokalle paikka ei ole ollut yhtä legendaarinen. Tässä sitä nostetaan sitä takaisin maailmankartalle.

Nurmes ja Porokylä

Matkasimme Pielisen rannalle, karjalaiskylän vierelle, kolmen kansallispuiston tuntumaan maanantaina puolenpäivän aikaa. Itse Bomba hotelli sijaitsee aivan Pielisen rannalla, mutta piipahdimme ensin Nurmeksen keskustassa kirpputoreilla ja toritapahtumassa, jonka jälkeen kävimme Porokylän keskustassa lounaalla. Nurmes on siitä hauska paikka, että sillä on kaksi aktiivista keskustaa: itse Nurmes ja sitten ihan lyhyen ajon päässä sijaitseva Porokylä.

Nurmeksessa kannattaa ainakin kiertää kirpputoreja ja aistia torin tunnelmaa. Torillahan on aina autenttista paikallismenoa, eikö totta? Itse fiilistelin, kun torilla oli myynnissä paljon paikallisia tuotteita ja jopa Pohjois-Karjalan vaakunasta tehty ryijy! Jos olisin Pohjois-Karjalsta kotoisin, olisin ehdottomasti ostanut sen seinälleni.

Porokylässä kannattaa ainakin käydä Nurmeksesta kotoisin olevan Sastan outlet-myymälässä. Seuraajat antoivat kiitosta myös Pielispakarista ja muista alueen leipomoista. Mökille mentäessä söimme erinomaiset särkipitsat Mammastiina-ravintolassa ja aivan huippupalvelua saimme keskustan jäätelökojulla sekä Haikki Burger -ruokavaunulla.

Lempi-ravintola

Tällä kertaa söimme lounasta Lempi-ravintolassa, joka oli ollut kiinni menomatkalla mökille. Muuten ravintola toimii ala cartena tarjoillen pitsaa, pastaa ynnä muuta, mutta lounasbuffetissa oli paikallisia makuja ja mukava kotiruokapaikan tuntu. Ylipäänsä koko Nurmeksen matkaa leimasi sellainen kotiruoka-fiilistely, sillä ihkaoikeaa mummola-ruokaa oli kerrankin useasti saatavilla.

Pohjois-Karjalassa ruoalla on pitkä historia ja merkityksellinen paikka perinteissä, minkä arvostus oli mukava huomata. Tekee mieli aina yskähdellä merkitsevästi, kun joku väittää, ettei Suomessa ole ruokakulttuuria. Täällähän on niitä useita! Esimerkiksi idän ja lännen erot ovat niin suuret, että nimenomaan aluekohtaiset ruokaperinteet ovat mielestäni kiinnostavimpia.

Break Sokos Hotel Bomba

Lounaan jälkeen suuntasimme itse Hotel Bombaan, aivan lyhyen ajomatkan päähän. Break Sokos Hotel Bomba on kylpylähotelli, jonka keskiössä on rentoutuminen ja luonnonläheisyys. Pielisen selkä avautuu mahtipontisena suoraan hotellin viekusta, mikä on kauneinta koko paikassa. Myös uudistettu hotelli on todella hieno, vaikka täytyy myöntää että jännitin vähän, olisiko paikka kuitenkin vähän nuhjuinen, vanha kun on. Ei ollut, vaan raikas ja viihtyisä, tyylikkäästi uudistettu.

Meidän rymysakillamme oli hotellista perhehuone, jotta saimme oman huoneen Tikun kanssa, ja vanhemmat omansa, ja lisäksi huoneiden väliin jäi pieni oleskelutila, jossa puoliso pystyi aamuvarhaiselle kukkumaan Tikun kanssa, joka herää yleensä aamuviideltä. Ikkunasta avautui näkymät järvelle ja huone toimi hyvänä tukikohtana reissullamme.

Villi Pohjola ja sähkö-fatbike -retki

Vanhemmat olivat mukanamme Bomballa ensimmäisen yön kahdesta, jolloin Tikku eli melkoisia kissanpäiviä, kun oli koko ajan jakamattoman huomion keskipisteenä. Sen lisäksi minä ja Partasuu pääsimme omille, lapsivapaille seikkailuillemme, mikä tuntui kyllä suurimmalta luksukselta koko reissussa.

Ihan ensiksi suuntasimme parinsadan metrin päähän hotellista, Villi Pohjola -yrityksen vuokraamolle, josta vuokrasimme sähköistetyt fatbiket käyttöömme. Villi Pohjolan välinevuokraus palvelee kesäaikaan päivittäin, ja pyörien lisäksi sieltä voisi vuokrata myös SUP-laudan tai soutuveneen, mikäli Pielinen on suotuisalla tuulella.

Suoraan sanoen emme olisi tuolle lenkille sähköä tarvinneet, mutta se toi aikamoista lisäpontta hommaan. Normaalin fatbiken ja sähköistetyn kanssa pelaaminen ovat kaksi ihan eri lajia. Siinä missä normaalin kanssa meno on kunnon sporttia, pääsee sähköllä pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Nytkin noin tunnissa teimme 16 kilometrin reissun ja pidimme vielä maisemien katselu tauonkin XX-laavulla. En ollut viime kesän jälkeen pyöräillyt kunnolla, ja olin aivan hurmiossa, kun alamäissä ei tarvinnut jännittää sisuksissa majailevan vauvan kohtaloa mahdollisten kaatumisten kohdalla.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukava ostaa hotellin respasta eväät ja klapit reppuun ja tulistella kukkulan päällä.

Bomba Spa

Pyöräilyn jälkeen oli kiva löhöillä hetki vauvelin kanssa huoneessa, ja päästää vanhemmat kylpylään. Sitten teimme vuoronvaihdon ja kipittelimme vuorostamme Bomba Spa:han. Kun aloimme olla Partasuun kanssa yhdessä, sanoin, etten oikein välitä kylpylöistä. Sen jälkeen olen kääntynyt kelkkaani jo useasti, ja nyt tuntuu, että ehkä olen sittenkin kylpylä ihminen.

Bomba Spa oli rentouttava ja ihana kylpylä. Me vietimme ehdottomasti suurimman osan ajasta vaihtaen kylmä- ja kuumavesialtaan välillä. Miten koukuttavaa! Myös ulkoporeallas oli ihana, samoin saunaosaston elämyssuihku, vaikka yllätyksekseni sainkin erään kuumaan elämyssuihkun päätteeksi kylmää vettä niskaani (”Wild Bomba experience” -suihku tai jotain sellaista). Jännitin ennakkoon, olisiko kylpylä tupaten täynnä ja täten koronan suhteen turvaton, mutta onneksi turvavälit pysyivät hyvin ja vastuullinen kylpeminen onnistui hyvin. Kylpylä on myös esteetön.

Trattoria Pielinen

Meidän spa-hetkemme aikana Tikku oli elänyt jälleen elämän onnellisia hetkiä, kun oli päässyt omaan spa:han, huoneen kylpyammeeseen. Kylpyhetkien jälkeen olikin jo hänen nukkumaanmenoaikansa, ja hän sammui onnellisesti matkasänkyynsä, minkä jälkeen me lähdimme viettämään treffi-iltaa alakerran ravintolaan.

Trattoria Pielinen oli poikkeus reissun ruokailuissa, sillä pohjois-karjalaisten makujen sijaan saimme maistaa palan Italiaa. Söimme kolme ruokalajia onnessamme ja hurvittelimme jopa kuplilla alkuun (miten se maistuukin aina niin juhlalta?) Otimme alkuun antipasteja, ja pääruoaksi pastaa ja risottoa. Pääruoan jälkeen jo melkein nukahdimme penkeillemme, mutta sinnikkäästi jatkoimme vielä suklaakakkuun, päärynasorbettiin ja kofeiinittomiin kahveihin, kun kerrankin sai olla rauhassa kaksin.

Vanhemmat saivat illallisensa suoraan huoneeseen, joten olimme kaikki aivan yöpuulle valmiit saapuessamme treffeiltämme takaisin.

Aamulla kävimme taas vuoronperään vanhempien kanssa aamiaisella. Laitoinkin jo Instagramiin aiemmin kiitosta hotellin aamiaisesta. Yleensä hotellien aamiaiset ovat suht samanlaisia keskenään, mutta täällä oli otettu kivasti huomioon paikallisuus ja tarjolla oli mukavia yksityiskohtia. Keliaakikkona jäin kaipaamaan vähän monipuolisempaa gluteenitonta valikoimaa (karjalanpiirakoita!), mutta muuten aamiainen oli tosi hyvä. Samaa kehuivat muutkin.

Pielisen Retki -kalastusretki

Aamiaisen jälkeen oli viimeinen mahdollisuus hyödyntää meidän huippua isovanhempi-palvelua, minkä todellakin teimme. Paikallinen Pielisen Retki -niminen yritys järjestää Nurmeksessa ja Kolilla erilaisia, räätälöityjä kalastusretkiä, jollaiselle pääsimme puolison kanssa osallistumaan. Tykkäämme molemmat kovasti kalastaa ja oli tosi kivaa päästä kokemaan kalastusta ammattilaisen opastamana, ammattilaisvälinein.

Oppaamme Toni otti meidät satamassa vastaan hymyillen. Koska järvi oli tuulinen, otimme suunnaksi saaren, jonka edustalla oli sopiva tyven. Kävimme läpi jigausta ja pääsimme heti perusohjeiden jälkeen hommiin. Oli mukava testata ja oppia uuutta, sillä olen vähän sellainen sunnuntaikalastelija. Vertikaalijigausta en ollut koskaan ennen kokeillut, enkä myöskään kuullut tarkemmin erilaisista jigeistä (ne on niitä löllöjä, värikkäitä ja glitter-koristeisia matoja ja kaloja, joita esimerkiksi Ida aina ihailee rautakaupoissa, hah).

Oma kalansaaliini jäi pyöreään nollaan, mutta onneksi Toni ja Partasuu nostivat veneeseen kuhan, pari ahventa ja hauenkin. Retkestä jäi tosi hyvä fiilis ja haave siitä, että voisimme joskus lähteä järjestetylle kalastusreissulle vaikka perheeni kanssa. Pielisen Retki on erikoistunut myös ruokaan, joten joku herkullinen outdoor-lounas kalastusretken keskellä olisi aika huippu idea.

Karjalaiskylä ja Bomban talo

Hotelli Bombaan majoittuvan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa alueen historiaan ja vieressä sijaitsevaan karjalaiseen kylään. Myös karjalaiskylässä voi yöpyä. Kylä henkii karjalaista rakennusarkkitehtuuria ja kulttuuria jokaista hirttään ja aittaansa myöten. Alueen kruuna toimii upean kaunis Bomban talo, jonka arkkitehtuuri kertoo alueen kirjavasta historiasta lännen ja idän välisenä kohtaamispisteenä. Talo on kunnioitus karjalaiselle rakennusarkkitehtuurille: rakenteissa on muun muassa hyödynnetty pitkiä, pyöreitä hirsipuita.

Myös Bomban talon ravintolassa karjalainen ruokakulttuuri elää vahvana. Tiistaina söimmekin perinteistä karjalaisruokaa talon pitopöydästä. Ja täällä sain niitä karjalanpiirakoitakin! Namm.

Herkkuruoan lisäksi Bomban talossa on käsityöläisputiikkeja ja näyttelyitä. Erityisesti yläkerran karjalaisputiikki on näkemisen ja kokemisen arvoinen, vaikka ei mitään tahtoisi ostaakaan. Ainakin meidän kohdalle osunut myyjä osasi kertoa tarinoita ja tuotteiden juurista valtavasti, ja perinteikkäät tuohituotteet, kankaat, korut ja muut käsityöt heräsivät henkiin ihan eri tavalla. Joku seuraaja osasi vinkata, että samainen myyjä taitaa myös laulun karjalan kielelle. Vau.

Puukarin pysäkki

Lounaan jälkeen sanoimme heipat vanhemmille, jotka lähtivät taittamaan kotimatkaa. Me otimme päivälepoa hotellilla, ihailimme jälleen järvimaisemia ja otimme ettosia ennen illan ohjelmaa.

Alkuillasta suuntasimme puolen tunnin päähän, Puukarin Pysäkille. Puukarin Pysäkki tarjoaa maatilamajoitusta, saunan ja ravintola-palveluita ja onnistuu tekemään sen kyllä isolla ammattitaidolla viimeistellen ja karjalaisuutta kunnioittaen.

Ensin suuntasimme tunnelmallisen ja valtavista hirsistä rakennetun saunan löylyihin. Uitimme jalkojamme pihan antimista tehdyissä jalkakylvyissä ja jo toistamiseen reissulla hurjastelimme: joimme kerrankin riittävän kuivan omenasiiderin puoliksi. Olo pääsi kyllä autuaan rennoksi, kun otti kunnolla löylyjä ja hipsi välillä pihamaalla pellavaisessa saunatakissa. Mikään rauhan tyyssija tämä ei ole, kun XX tie on aivan vieressä, mutta kauniit puitteet ja saunan luoma rauha antavat sen anteeksi.

Saunan jälkeen kokemamme illallinen oli yksi elämämme aterioista. Ihan oikeasti! Olimme hetkeä aiemmin saunan lauteilla miettineet Partasuun kanssa, että mikä on ollut paras tai mieleenjäänein yhdessä syömämme ateria. Hetkiä on paljon, mutta eilen mieleen nousi erityisesti kaksi erilaista muistoa: 30-vuotissynttäriviikollani alkuruokasimpukat Ravintola Faro:ssa sulkapallopelin jälkeen ja maatilalounas valkeakoskella, Ilolan maatilalla viime kesän fillariretkellä. Mietimme, että parasta on kyllä sellainen aito mummola-ruoka – tietämättä, että pian huokailisimme juuri sellaisen äärellä. Puukarin Pysäkin Anni teki meille nykykarjalaisen illallisen (salaatti kasvimaan kukista, nokkospestoa, itsetehtyjä leipiä, kaali- ja sienisalaattia, ahvenia, uusia perunoita, punajuurijäätelöä…), ja makumuistot olivat niin syviä, että aivan nousi kyyneleet silmiin.

En tiedä, millainen munkki meille oikein kävi, mutta Tikku nukkui parin minuutin heräämistä lukuun ottamatta koko kolmetuntisen vierailumme. Tällaista ei ole kyllä käynyt koskaan ennen yöunia, ja loppuillasta teki mieli mennä ihan vaunukopalle tarkistamaan, että onhan kaikki kunnossa. Aivan superluksus! Lopulta hän heräsi kikatellen ja hassutellen, kun olimme lähdössä ajamaan takaisin hotellille. Yöunirytmi meni siis hetkeksi vähän päälaelleen, mutta emme olleet siitä huolissamme, vaan nautimme omasta ajastamme. Kerrankos sitä!

Tiistai-illasta tulikin reissulle sellainen kirsikka kakun päälle, vaikka emme olleet osanneet odottaa näin tunnerikasta kokemusta. Voin kertoa, että hotellille palatessamme uni saapui herkästi. Onneksi myös pienimmälle meistä.

Puu-Nurmes

Keskiviikolle olimme jättäneet vielä yhden kohteen, jossa halusimme vielä käydä reissullamme. Olin kuullut paljon hyvää Puu-Nurmeksesta, mutta en silti osannut odottaa, miten kaunis ja vaikuttava se oli. Ylipäänsä Nurmeksesta tuli kyllä reissun aikana sellainen olo, että miksi en tiennyt, että täällähän on vaikka mitä.

Puu-Nurmes on idyllinen asuinalue Nurmeksen sydämessä. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneistä puutaloalueista. Pääosa rakennuskannasta on 1880-1930 väliseltä ajalta.
Jyrkkärinteisessä harjumaisemassa on vierekkäin toinen toistaan ihanampia, vanhoja puutaloja, joihin kuvittelimme itsemme asumassa. Osassa taloista toimii pieniä puoteja, ja harjulta avautuu näkymä alas Pieliselle.

Parhaiten tuosta alueesta saa otteen, kun jättää auton tiensivuun, ja kulkee jalkaisin tunnelmallisten talojen välissä. Elokuisin Puu-Nurmeksessa järjestetään myös avoimien ovien päivä, jolloin sisäpihoille ja taloihin pääsee ihan luvan kanssa kurkistamaan.

Puutalojen katveessa tepastelun jälkeen pakkasimme perheemme autoon ja suuntasimme kohti kotia. Kuuden tunnin ajomatka taittui 9 ja puolessa tunnissa, kun tuon nappulan kanssa pitää aina vähän pysähdellä ja ottaa enemmän lepotaukoja, mutta perille päästiin kunnialla.

Nurmeksesta ja Bombasta jäi tosi hyvä olo. Sellainen levännyt ja ilahtunut, että jaksoi hyvin järjestellä seuraavat päivät viikonlopun ristiäisiä. Tänne palaan mielelläni uudestaankin. Nykykarjalainen luksus on selkeästi makuuni.

-Henriikka