Merinovillaiset joululahjatoiveet läheisiltä (+North Outdoor -alekoodi ja arvonta)

5
–
arvonta, oma tyyli, outdoor, yhteistyöTags: , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Minulta kysyttiin eilen, olenko hankkinut jo läheisilleni joululahjoja. Vastasin myöntävästi. Seuraavaksi kysyttiin toiveikkaana, voinko kertoa jonkun esimerkin. Mietin hetken ja tajusin, että tänä vuonna olen hankkinut pelkästään pehmeitä pakettaja – aikuistuvan itseni unelmalahjoja.

Vainkeskiluokkajutut-Instagram-tilillä oli muutama viikkoja sitten meemi, jonka keskusteluun pystyin samaistumaan noin tuhat prosenttisesti:

Kun joku kehaisee kerrastoasi lämpimän ja mukavan näköiseksi.
”Kiitos, se on merinoa.”

Jos vaikkapa joku perheenjäseneni lukee tätä, niin joudun tässä vaiheessa hihkumaan spoiler alerttia (paljastuksia tulossa)! Mutta tuskinpa kauhean moni tulee olemaan yllättynyt, että hankin heille merinovillaa. Etenkään siksi, että päätin tänä vuonna aivan suoraan kysyä aivan tarkat tuotetoiveet North Outdoorilta, jotta menee varmasti suoraan käyttöön ja tarpeeseen.

Lupaan, etten valitse läheisiäni sen mukaan, käyttävätkö he merinovillaa vai eivät. Jostain syystä elämän meret ovat vain huuhtoneet luokseni lämpimiä ja mukavia kerrastoihmisiä.

Vanhempiamme sai vähän suostutella hylkäämään ikivanhoja teknisiä alusasuja ja vaihtamaan villaisiin, mutta nyt on koko perheväki saatu kaidalle polulle. Näin jälkikäteen ajateltuna 90- ja 2000-lukulaiset perhelomamme eri hiihtokeskusten pohjoisissa kelomökeissä olisivat saattaneet tuoksua paremmilta, jos olisimme jo silloin ymmärtäneet luonnonkuidut. Mutta ihania ja ikimuistoisia reissuja ne olivat silti. Todellakin.

Täältä tulisi suoria paljastuksia läheisteni joululahjapakettien sisällöistä. Perheenjäseniltäni kysyin suoraan heidän toivelahjansa, kummilasten ja ystävän lahjan sisällöstä päätin itse. Tietysti kirjoitin mukaani myös omat suosikkilahjani.

Puoliso

ARCTIC pitkät bokserit, sävy oliivi
ALL DAY 260 paita, sävy oliivi (minulla kuvissa koko miesten L)

Aloitan joululahjaideasta, josta ennustan tämän vuoden suurinta hittiä. Voi olla, että veikkaukseni menee mönkään, mutta itse seison vahvasti tämän uskon takana. North Outdoorin uudet Arctic-sarjan pitkät bokserit ovat niin erinomainen tuote, että tällaiset pitäisi olla aivan kaikilla joskus kotoaan pakkaseen lähtevillä ihmissieluilla. Näitä tehdään sekä miesten että naisten mallia, muutamassa eri sävyssä. Ainakin oma pyllyni on sellainen pakkaspalelija, että laitoin heti yhdet tilaukseen. Sääret ja pohkeethan harvoin palelevat, toisin kuin pylly ja reidet. Myös puoliso toivoi paria itselleen. Nämä kalsongit lämmittävät päällihousujen tai kerrastohousujen kaverina.

Toisena toiveena oli ALL DAY -malliston pitkähihainen paita. Nämä ovat löytäneet puolison vaatehuoneesta sijansa ensin, kun hän lainasi minun paitojani ja sitten myöhemmin ihan omina hankintoina. Vapaa-ajan käyttöön suunnittelun ALL DAY -malliston vaatteet ovat siitä käteviä, että samassa paidassa lähtee helposti ystävien kanssa syömään tai ulkoilemaan.

Sisko

ARCTIC 260 pitkät bokserit, sävy musta
INTENSE PRO 320 hupparitakki, sävy karpalo (minulla kuvissa koko naisten M)

Myös sisko linkkasi heti nuo reiden peittävät merinokalsarit, kun kyselin lahjatoiveita. Hän liikkuu ja lumilautailee paljon Lapin pakkasissa, ja housut tulevat varmasti todella kovaan käyttöön.

Toisena tuotteena pikkusisko mietti merinovillaista hupparia, joka mahtuisi hyvin lautailutakin alle, mutta lämmittäisi reilusti. Hupullinen, suht korkeakauluksinen villahuppari on tosi napakka päällä, mutta pitää kylmyyden loitolla. INTENSE PRO -malliston kamppeet ovat aktiivisen liikkujan parhaita ystäviä, ja tässäkin hupparissa on paljon mietittyjä yksityiskohtia. Vaikka itselleni valitsisinkin koon isomman hupparin, tuli jo tuosta sellainen olo, että ehkä pidänkin tämän itse.

Veljet

MERINO 90 sukat, sävy tummanharmaa
MERINO 60 sukat basic, sävy musta
ALL DAY 150 t-paita, sävy tumma navysininen
ALL DAY 150 t-paita, sävy musta

Isoveljien toiveet olivat simppeleitä ja käytännöllisiä: sukkia ja t-paitoja. Ei voi mennä pieleen. Olin itse asiassa varmaan 13-vuotiaasta lähtien se pikkusisko, joka osti aina isoveikoille joululahjaksi parit kalsarit. Olisin tietysti itse halunnut ostaa jotain ihan muuta, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännöllisyys palkitaan kiitoksella. Silloin sain sentään valita kuosit itse, nyt saan valita materiaalin.

North Outdoorilla on monia eripaksuisia sukkia. Paksuuden tunnistaa numerokoodista niin sukissa kuin muissa vaatteissa: mitä isompi numero, sitä tuhdimpi neulos.

Myös T-paidoissa on monia eri tarkoitukseen sopivaa vaihtoehtoja. Nyt molemmat valitsivat ohuet ALL DAY 150 -paidat. Vaikka ALL DAY -mallisto on suunniteltu vapaa-ajan käyttöön, tuotteet sopii hyvin myös ulkoiluun ja liikuntaan. Itsellänikin on pari tällaista ohuempaa merinopaitaa ja käytän niitä kesät talvet.

Äiti

KASKI-neule, sävy puolukka (minulla kuvissa koko M)
VALO-pipo, sävy taupe

Äiti itse asiassa hyödynsi viimekertaisen alennuksen ja hankki vaatekaappiinsa useita merinovaatteita, joita onkin käyttänyt superahkerasti sen jälkeen. Häneltä en saanutkaan minkäänlaisia joulutoiveita. Viimeksi ostetut vaatteet olivat kuitenkin selkeästi urheiluun ja ulkoiluun, joten ajattelin että rinnalla olisi kiva olla villaa ihan vapaa-ajalle.

Siksi valitsin puolukanpunaisen KASKI-villapaidan. Ja onhan tuo punainen villapaita muutenkin niin jouluinen! Tuon heittää helposti jonkun juhlavammankin mekon päälle illan pimettyä tai pyjaman kaveriksi joulun välipäivinä (ikään kuin äitini koskaan viettäisi välipäiviä pyjamassa… No, ajatus on herttainen.)

Punaisen neuleen kaveriksi valitsin VALO-pipon, koska se on napakka ja monikäyttöinen, eikä sen kanssa mene metsään, vaikka vapaa-ajan käyttö lipsahtaisikin sporttailuun.

Isä

ACTIVE 210 aluskerrastopaita, sävy musta
ACTIVE 210 aluskerrastohousut, sävy musta

Isän lahjan kanssa mennään ihan perinteisesti, aluskerrastolla. Istuva kerrasto sopii niin vapaa-ajalle, urheiluun kuin vaikka ulkotöihinkin. Luulen, että isälläni kerrasto tulee olemaan käytössä pitkälti laskettelu- ja hiihtohommissa. Paidan pidennetty takahelma on mukava käytössä, ja sekä paidan että housujen taso-ommelsaumat ovat litteät ja hiertämättömät.

Antibakteerisen ominaisuuden ansiosta merinovillaisen vaatteen raikastamiseen riittää usein pelkkä tuuletus, mikä onkin merinon parhaita puolia. Tietysti kovan hikoilun seurauksena erityisesti paitaa voi toisinaan pestäkin. Silloin käyttöön ehdottomasti villanpesuaine! Itse käytän aina pesukoneen käsinpesuohjelmaa, mutta monien koneiden villanpesuohjelma toimii myös hyvin. Vaate kannattaa laittaa vielä pesupussiin, jos haluaa merinovaatteelleen mahdollisimman pitkän iän. Tästä voisinkin tehdä tulevaisuudessa ihan oman juttunsa.

Ystävä

KULO-pipo, sävy kissankello
KOTA-neule, sävy vaaleanharmaa (minulla kuvissa koko M)

Ystävälle halusin ehdottomasti tuossa laventelin eli kissankellon sävyssä KULO-pipon. Se on niin veikeä ja raikas. Omia vanhempia KULO-pipoja on näissä kuvissa myös kiven- ja kahvipavunruskeana, sillä viikko sitten sunnuntaina kuvatessa oli niin kova pakkaspäivä, ettei paljain päin paljon kannattanut hyppiä. Pipot valmistetaan Suomessa.

Villapaidaksi valitsin kotimaisen KOTA-neuleen, jonka mallia itse rakastan. Pitkä, muhkea, mutta laskeutuva neule on lämmin mutta ei kuuma, ja hengittää mukavasti. Tätä ei tee mieli riisua sisällä kahvilassakaan, vaikka sisälämpötila olisikin ihan tavanlämmin. Tämä on rehellisesti sanottuna tällainen ”muuta paitaa en enää käytäkään” -neule.

Kummilapset

ALL DAY 260 -huppari, sävy lila
SENSITIVE -vetoketjupaita, sävy harmaa/sininen
Merino 60 -lastensukat
Merino 80 -lastensukat

Kolmesta kummilapsestani yksi on vasta parin kuukauden ikäinen, joten hänelle keksin vielä jotain muuta, koska koot lähtevät koosta 74 (meidän vauvallemme siis jo löytyy, jee!) Mutta 7-vuotiaan aktiivimimmin ja 3-vuotiaan seikkailijan lahjat löytyi helposti North Outdoorin valikoimasta.

Juuri syksyllä koulun aloittanut kummityttöni pitää kovasti vaaleanpunaisesta ja lilasta, ja nuorten ALL DAY -huppari näytti ihan häneltä. Viime vuonna annoin hänelle kerraston ja toisin kuin ehkä ennakkoon mietin, hän ihastui siihen kovasti. Ehkä itse vain olin sellainen lapsi, joka ei niin innostunut käytännöllisistä pehmeistä paketeista, ja uudet sukupolvet ovat tästä kasvaneet ja kehittyneet. Hupparin rinnalla merinosukat tuovat lahjapaketissa helppoutta partiolikan elämään. Sukkien nimissä näkyvä luku kertoo merinoprosentista (60, 70, 80 ja 90) ja samalla toki sukkien vahvuudestakin.

Myös vasta 3 vuotta täyttänyt kummipoika saa pehmeän merinovillapaidan. SENSITIVE-malliston vaatteissa ihoa vasten oleva puoli on vieläkin pehmeämpää bambua, joten kutinaa ei pitäisi tuntea sitäkään vähää. Tiedän, että tämä jäbä on kova menemään ja innokas ulkoilemaan, joten hyvät varusteet ovat varmasti tervetulleita. Tässä vaiheessa niiden päälle taitaa ymmärtää ehkä paremmin vanhemmat, mutta ainakaan lapsi pysyy visusti lämpimänä.

Myös pienempi kummilapsi saa matkaan merinosukkia. Ylipäänsä suosittelen kyllä merinovillaisia sukkia lapsille ihan vauvasta saakka. Meillä käytetään päivästä toiseen muutamaa paria merinosukkia, eikä kyllä vaihdettaisi niitä mihinkään.

Minä

METSO-neule, sävy aavikonkeltainen (minulla kuvissa koko L)
INTENSE PRO 180 t-paita, sävy musta

Meinasin ensin aloittaa omista toiveistani, mutta siirsin ne nyt kuitenkin tänne jonon hännille. Kirsikaksi kakun päälle, pisteeksi iin päälle.

Tuo aavikonkeltainen METSO-neule on ihan mielettömän kaunis. Se tulee itselleni nimenomaan ulkoilukäyttöön, ei siis varsinaiseksi päällipaidaksi, vaan lämmikkeeksi ja ilahduttamaan kuorikerroksen alle. Varsinkin Lapin pakkasissa ei ohuilla kerrastonpaidoilla pärjää, vaan tarvitaan järeämmät kerrokset apuun.

Toisena on spesifi t-paita, INTENSE PRO -sarjasta. Paita on ohuesta premium-neuloksesta tehty ja siksi hyvin kutittamaton. Ajattelin tätä sekä sporttihommiin että aluspaidaksi erilaisten paksumpien mekkojen ja paitojen alle.

Siinäpä olisi listaa! Aika ihania joulujuttuja. Juuri tänään totesin, että vanhenemisen huomaa myös siinä, että on kivempi antaa kuin saada lahjoja (ja niin voi kaiken lisäksi todeta ihan rehellisesti).

Tässäpä teillekin pieni joululahja keventämään kustannuksia mahdollisissa joululahjahankinnoissa:

Alekoodi

Koodilla ”henriikka15” saa North Outdoor -verkkokaupasta 19.12.2021 saakka -15-%-alennuksen kaikista tuotteista.

Käynnissä on myös jouluneulekampanja Suomessa valmistetuille tuotteille eli kotimaisille villapaidoille joulutarjous -20% ja koodillani sitten kaikki muut joululahjat -15%-alennuksella.

Tiedän jo entuudestaan, että menekki on ollut tuotteille kova näiden yhteistöiden yhteydessä, joten jos on tietty sävy ja koko, jota kaipaat, niin ei kannata jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa.

Arvonta

Kaikkien seuraajieni kesken arvotaan vapaavalintainen North Outdoor -tuote. Eli mikäli tällainen kutkuttaa, osallistu arvontaan 19.12. mennessä tästä arvontalinkistä. Voittaja saa valita yhden tuotteen verkkokaupan myynnissä olevasta valikoimasta, ja häneen ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Viimeisiä viikkoja viedään ennen joulua. Itsellänikin loma lähenee, aloitan sen ensi viikon jälkeen. Mutta hiljalleen tahti hiipuu muutenkin. Tuntuu, että Suomessa onneksi muutkin hidastavat jo ennen joulua. Asioita saatetaan valmiiksi ja odottamaan tulevaa vuotta. Elämä laitetaan sellaiseen sievään jouluboksiin, jonka voi sitten uutena vuonna avata, kun on pyhien jälkeen intoa ja energiaa.

Lämpimiä ajatuksia ja osuvia lahjahankintoja kaikille!

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen

From Porvoo to Äkäslompolo with Love

3
–
porvoo, sisko, yhteistyöTags: , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Timma

Pikkusiskoni asuu satojen kilometrin päästä minusta. Tarkistin juuri karttapalvelusta, että meneekö tuhat kilometria rikki, mutta ei aivan – Porvoon ja Äkäslompolon välillä on suorinta reittiä 939 kilometria.

On sanomattakin selvää, että on usein ikävä. On ikävä sellaista tavanomaista oloa yhdessä. Istumista vierekkäin sohvalla kirjoja lukien. Päiväkävelyjä. Pitkiä iltapäiväkahveja ja -kakkuja. Vaatteiden lainailua. Että on joku, jota voi pyytää ihan minne tahansa: pelaamaan sulkapalloa, pulahtamaan avantoon, valitsemaan uusia kenkiä, eväsretkelle metsään, olemaan ihan hiljaa tekemättä mitään.

Halusin yllättää paljon mielessä, vähän silmissä olleen siskoni pikkujoululahjalla. Koska kohtaamme jouluna kasvokkain, niin annoin joululahjan jo muutaman viikon etukäteen.

Olemme molemmat lahjaihmisiä. Rakastamme sekä antaa että saada lahjoja. Muiden perheenjäsenten lahjoilla ei koskaan ole ollut niin väliä (sori muut, hah), mutta siskon lahjaan olen aina panostanut kääreitä myöden. Ja hän minun.

Siskoni on puurtanut tiiviin syksyn uuden työn parissa ja halusin antaa hänelle rentoutumishetken. Mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä useammin valitsemme aineettoman lahjan. Tiedän, että jos hän antaisin hänelle setelin käteen, hän ei käyttäisi sitä itsensä hoivaamiseen. Siksi annoinkin hänelle lahjakortin, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.

Timma on varauspalvelu, joka kerää yhteen hius-, kauneus-, hieronta- ja muut hyvinvointipalvelut, ja usein vielä normaalihintoja edullisemmin.

Minulla oli kaksi Timman lahjakorttia: toinen lahjaksi itselleni, toinen siskolle. Ajatus lahjassa oli, että vaikkemme pääse mihinkään ihanaan parihoitohuoneeseen vieretysten pötköttämään, niin sentään voimme nauttia kumpikin tahoillamme.

Tarkistin Timmasta, että sieltä löytyy palveluntarjoajia myös Ylläksen alueelta, kunnes laitoin lahjakortin matkaan. Käytännössä lähetin siis lahjaksi aikaa!

Roosaliina varasi lahjakortillaan ajan ruhtinaallisen pitkään hierontaan. En meinannut uskoa korviani, kun hän kertoi, ettei ole koskaan elämässään ollut hieronnassa. Ehkäpä saan syyttää omaa, entistä pääkaupunkiseutu-kuplaani siitä, että olin tästä niin kovin ihmeissäni. Oli miten oli, sitä suuremmalla syyllä oli ihana saada sisko rentoutumaan ajan kanssa.

Sain kuvia kaamoksen kynnyksellä keikkuvasta Äkäslompolosta ja viereisestä kylästä, Ylläsjärvestä, jossa itse hieronta oli. Tmi Sonnjar tekee hierontaa tunturissa. Valikoimissa on niin urheiluhierontaa kuin klassista hierontaa, ja niin kuin useat yrittäjät pohjoisessa, myös kotikäynnit onnistuvat. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia kuitenkin ihan paikan päältä.

On hauskaa, että kun näkee hierontapöydästä kuvan, tulee ihan sellainen olo, että ”Aaaaaaah, olisinpa itse tuolla makaamassa.”

Hauskaa oli, että aurinko ei ollut vielä noussut, kun Roosaliina suuntasi kohti rentoutumishetkeään, mutta se oli jo miltei laskenut hieronnan loputtua. Sellaista se on, elämä tuolla tuhannen kilometrin päässä.

Sain puhelimeeni todistusaineistoa onnellisesta naamasta hieronnan jälkeen.

Onneksi pääsen Ylläksen itsekin taas tammikuussa kokemaan. Kuka tietää vaikka varaisin ajan samalta hierojaltakin. Näin pikkuvauvan äitinä voin todeta, että sekä ainaisesta kantelusta että imetyksestä ovat ottaneet osansa niin hartiat, niska kuin yläselkäkin.

Tällä hetkellä tuntuu kyllä, että käytän Timman lahjakorttini mieluiten johonkin epärationaalisempaan. Vaikka pikkujoulumeikkiin! Tai jalkahoitoon. Tai vaikka kuumakivihierontaan. Tai käsihoitoon ja kynsienlakkaukseen. Johonkin sellaiseen, jota en muuten varaisi. Vaihtoehtoja näköjään olisi, hah.

Lahjaksi omaa aikaa

Uudet Timma-lahjakortit ovat mielestäni erinomainen lahjaidea. Timmasta voi varata kaikkea parturipalveluista hierontaan ja erilaisiin kauneudenhoitopalveluihin. Lahjakortilla voidaan maksaa mikä tahansa palvelu Timman mobiilisovelluksessa tai osoitteessa www.timma.fi.

Timma-sovellus on supersimppeli ja visuaalisesti miellyttävä. Olen käyttänyt sitä jo vuosia. Hinnat ovat usein tavallista alhaisemmat ja sovelluksesta näkee kätevästi tulevien päivien vapaat-ajat eri palveluntarjoajilla. Olen itse juuri se tyyppi, joka tajuaa, että ”wuups, huomenna olisikin hyvä päivä, löytyisiköhän vapaata aikaa?”.

Lahjakortit on saatavilla digitaalisessa ja fyysisessä muodossa. Fyysisen lahjakortin ehtii saada jouluksi postitse, jos sen tilaa 14.12.2021 mennessä. Digitaalisen lahjakortin voi ostaa vaikka vasta jouluaattona!

Lahjakortti on voimassa 12 kuukautta sen ostopäivästä.

Timma-rahaa joululahjaksi Aamukahvilla-seuraajille

Jos teistä löytyy Timman palveluista kiinnostuneita, ottakaa ylös koodi ”AAMUKAHVILLA10”. Koodilla uudet asiakkaat saavat 10€-alennuksen varauksestaan. Koodilla ei ole päättymispäivää.

—

Muutaman viikon päästä näen taas siskoni ja muun perheeni pitkästä aikaa.

Pidän niin tästä joulunalusajasta ja sen taianomaisesta tunnelmasta. Itselleni jouluun ei ole koskaan kuulunut minkäänlaista stressiä, päinvastoin: yritän aina saada työt tehtyä hyvissä ajoin, että pystyn keskittymään juhlatunnelmaan.

Lisäksi tuntuu, että tuntosarvet ovat pystyssä toisten ilahduttamiselle enemmän kuin muina vuodenaikoina. Aion ottaa siitä ilon irti.

Ihanaa joulukuuta.

-Henriikka

Monipuolista lähimatkailua: Kotka – Hamina – Kouvola

1
–
matkustus, yhteistyöTags: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina & Visit Kouvola

Teimme viime viikolla näillä näkymin vuoden viimeisen reissun. Suuntasimme ensin päiväksi Kotkaan ja sieltä toiseksi päiväksi Haminaan, Miehikkälään ja Virolahdelle. Viikonlopun vietimme Kouvolassa.

Kun on liikkeellä marraskuussa, ei osaa odottaa auringonpaistetta, mutta niin vain lähimatkailu näytti parhaita puoliaan, ja nautiskelimme silmät kiinni silmäluomien läpi kajastavasta valosta.

Kouvola on lapsuuden- ja nuoruudenkaupunkini, joten luonnollisesti hyvin tuttu. Muutosta on kuitenkin 15 vuodessa tapahtunut melkoisesti. Kotka ja Hamina olivat taas itselleni täysin vieraita ja iloitsinkin, että pääsin vihdoin niissä käymään, sillä kumpikin yllättivät täysin.

Suosittelen kyllä, että välillä lännen sijasta suuntaakin itää ihmettelemään. Kaakko ja koko Kymenlaakso on vielä monelta kokematta, ja täältä löytyy vaikka mitä nähtävää, ja esimerkiksi Helsingistä ajaa Kotkaan vain puolitoista tuntia.

Reissun fiilikseen pääsee parhaiten katsomalla Instagram-profiilini kohokohdista löytyvät matkakertomukset, mutta tässä tulee tällainen karvalakkimalli reissuohjelmastamme ilman kaikkia poikkeamisia sivuteille ja ikkunaostoksille. Riittihän sitä juttua tässäkin.

torstai: Kotka

Ravintola Tori

Kotkassa paistoi täydeltä terältä, kun saimme auton toriparkkiin. Ravintola Tori oli ensimmäinen etappimme. Vasta myöhemmin paikkaa googlatessani tajusin, että sehän on aivan vastikään avattu. Hinta-laatusuhde oli ainakin näin lounasaikaan aivan priima, ja tunnelma tosi mukava: moderni, mutta lämmin. Puoliso otti poronmaksaa, minä vuohenjuustosalaattia, ja kahvit ja jälkkäritkin kuuluivat lounasdiiliin.

Samalla tuijottelimme ikkunasta, kuinka valtavaa joulukuusta nostettiin paikoilleen torille. Melkoinen jännitysnäytelmä!

Merikeskus Vellamo 

Merikeskus Vellamossa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän. Tämä paikka yllätti täysillä! Tiedän, että moni tuntee tämän paikan vähintään nimeltä, mutta minä sivistymätön taulapää en tiennyt edes koko paikan olemassaolosta. Wellamon rakennus on aallon muotoon suunniteltu, ja sisällä on merenkulkuun ja paikallishistoriaan keskittyviä näyttelyitä, sekä useita vaihtuvia näyttelyitä. Kuulostaa helposti kuivalta, mutta kaikkea muuta. Tämä on aivan aarre niille, jotka rakastavat merta!

Itseäni kiehtoo meri kovasti, ja vaikken olekaan mikään suuri venefiilistelijä, niin nimenomaan merenkäyntiin, hylkyihin ja ylipäänsä merenpinnan alaiseen elämään sukeltaminen saavat aikaan kylmiä väreitä ja suuria tunteita.

Meidän pikkuinen löysi suosikkipaikkansa merihirviö-näyttelystä, verimerimakkaran vatsasta, ja olisi varmaan pötköttänyt siellä koko päivän. Emme valitettavasti tällä kertaa voineet suostua toiveeseen.

Myös Vellamon ympäristö on kaunis merineen ja laivoineen, ja kuulemma kattoterassin auki ollessa sieltä saa kaupungin hienoimmat kuvat.

Laituri Marina Café

Iltakaakaot ja -kahvit sekä juustokakut ja lohileivät kävimme hakemassa pienestä Laituri kahvilasta, jota sekä Kaisa että Janni (viralliset Kotka-oppaani) olivat suositelleet. Illan hämyssä paikka oli todella tunnelmallinen, ja oven avatessa sisältä paljastui lämminhenkinen, autenttinen meno ja mainioita herkkuja. Täällä olisi muuten kylmävesiuintia ja saunaakin tarjolla!

Maretarium

Kotkan vanhat rakennukset, merellinen tunnelma ja romanttinen kaakaokävely veivät niin mennessään, että meinasimme missata Maretariumin. Onneksi ennätimme vielä paikan päälle kaloja ja lisää meri- ja järvitunnelmaa ihailemaan.

Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Suomessa on 187 888 järveä, 25 000 km jokia ja Itämeren ja sen saarten rantaviivaa 46 000 km. Suomen vesistöissä elää noin 60 alkuperäistä ja vakinaista kalalajia. Maretariumissa pääsee tsekkaamaan, erottaako sorvan särjestä, pasurin sulkavasta, pienen siian muikusta tai taimenen lohesta. Täällä pääsee myös näkemään, millaisia kaloja ovat törö, turpa, mutu, vimpa ja suutari.

Ravintola Vausti 

Tämä meinasi jännittää etukäteen: illallinen hienossa ravintolassa puolivuotiaan kanssa. Ravintola Vausti otti meidän kolmikon kuitenkin lämpimästi vastaan, eikä ilta olisi voinut mennä paremmin. Kiitos leveän ikkunalaudan, sai vauva touhuta omiaan parituntisen, ja me nautimme samalla superhyvästä ruoasta.

Vausti on nostalginen ja henkii vanhan ajan tunnelmaa, mutta ruoka ja esimerkiksi astioiden design on nykypäivää, mikä luo kivan kontrastin. Palvelu oli ensiluokkaista, ruoka samoin. Kolmen ruokalajin yllätysmenuun kuului muun muassa kuhaa sekä punajuurikeittoa kampasimpukka-cevichellä. Tulisimme tänne kovin mielellämme uudestaan.

Sokos Hotel Seurahuone

Kotka-Hamina-akselilla reissaillessamme vietimme molemmat yöt Sokos Hotel Seurahuone:ella. Hotelli sijaitsee aivan Kotkan keskustassa, ja huone oli valoisa ja viihtyisä, ja mukavan korkealla kattojen yllä.

Täällä saimme kyllä nauttia niin rennoista hetkistä, kun päätimme ottaa taktiikaksi sen, että toinen on aina Tikun kanssa, kun toinen vaihtaa vapaalle. Näin molempien aamujen aamiaiset päivän lehtien kanssa sekä maisemasaunat hotellin yläkerrassa tuntuivat äärettömältä luksukselta. Varsinkin kello seitsemän aamusaunahetki oli ylellinen, kun aivan ylhäisessä yksinäisyydessä heitin löylyä kiukaalle päivän noustessa taas meren ylle.

 

perjantai: Hamina, Miehikkälä, Virolahti

Haminan Vanha Keskusta, Pikkuympyräkatu

Yksi reissun kohokohdista ja myös totaalinen yllättäjä oli Haminan vanha keskusta. 

Meren äärelle, venereittien leikkauskohtaan suuren rantatien varteen, syntyi keskiajalla vilkas kauppapaikka, joka mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1336. Tähdenmuotoisen linnoituksen vallimuurien ulospäin työntyvät kulmat muodostavat kuusi Suomen sen ajan linnoitettujen kaupunkien mukaan nimettyä bastionia, jotka sulkevat sisäänsä Haminan historiallisen ympyräkaupungin keskustan. Jo Google Mapsista katsoessa olimme aivan ihmeissämme, että minne me oikein tulemme – niin hienolta ja erikoiselta vanha keskustakaava näytti.

Vanhan keskusta muodostuu keltaisen raatihuoneen ympärille. Kaduilla on suloisia putiikkeja, esimerkiksi joulu-, käsityö-, antiikki- ja kirjakauppoja, ja pääsimmepä myös vaaleansiniseen Johannekseen kirkkoon kyläilemään. Sen takahuoneesta löytyi soma lähetyspuoti. Eräästä vanhasta antiikkiliikkeestä ostin kolme ryijymattoa kotiin lattioiden suojiksi ja silmille iloksi, ja ne valtasivat auton etupenkin tyystin.

Nämä kadut ja kadunkulmaukset ovat sellaisia, että parituntinen hujahtaa helposti. Jos rakastaa vanhoja rakennuksia, niin kuin me, saa jo niille henkäiltyä pitkän tovin. En ollut tiennyt, miten upeaa vanhaa arkkitehtuuria täällä, ja myös Kotkassa, on.

Kahvila ja konditoria Huovila

”Joka hetki on juhlahetki”, kuuluu Kahvila ja Konditoria Huovilan slogan. Arvostan. Tätä paikkaa suositteli tosi moni seuraajakin, joten otimme päiväkahvit tiiliseinäisessä takahuoneessa. 1966 perustettu konditoria-kahvila kunnioittaa perinteitä ja täältä löytyy klassikkoherkkuja moneen makuun. Sekä suolaista että makeaa on runsaasti, niin paikan päällä syötäväksi kuin mukaan otettavaksi. Itse valitsin kahvin kaveriksi kakkupalan, tottakai, Partasuu taas suolaisen kasvispiiraan.

Kahvila oli mukavan täynnä paikallisia, lähinnä eläkeläisiä, jotka luovat aina jotenkin lämminhenkisen tunnelman tällaisiin nostalgisiin paikkoihin kuten Huovila.

Taverna Tervanaru

Lounaaksi kävimme syömässä erään seuraajan suosituksesta ehtaa grillihenkistä sapuskaa Taverna Tervanarussa, Tervasaaressa. Listalta löytyi onneksi kasvisvaihtoehtokin, ”Hippibugeri”, jotka pitivät vatsamme täynnä pitkälle iltaan. Ruoka oli hyvää, ja sijainti ravintolalle todella kaunis ja merellinen. Ravintolaan lappasi mukavan eri-ikäistä ja -oloista vierasta, ja naapuripöydän eläkeläisrouvat vilkuttelivatkin Tikulle niin innoissaan, ettei meidän tarvinnut juuri viihdyttää häntä koko ruokailun aikana.

Oolannin puisto

Heinäkuussa yleisölle avattu Oolannin puisto sattui reitin varrelle matkalla takaisin keskustaan, joten otimme siinä merellisen leikkitauon. En kertakaikkiaan voi vastustaa, jos puistoon on tehty noita upotettuja trampoliineja. Parhaita!

Tervasaaren keskuspuisto on aluetta yhdistävä vehreä sydän, joka palvelee kaupunkilaisia harrastus- ja virkistysmahdollisuuksineen. Osana Oolannin puistoon kuuluu vuonna 2017 perustettu Itsenäisyydenpuupuisto, jonne on istutettu sata suomalaista puuta, kymmentä eri lajia. Polkuverkosto johtaa keskustan suunnasta hiekkarannalle, jota pitkin olikin mukava palata kaupunkiin auringon samalla laskiessa.

Kahvila-Olohuone Jaspis

Suuntasimme aluksi nostalgiseen Kahvila Varvaraan iltapäiväkahveille, mutta sen ollessa poikkeuksellisesti kiinni, valitsimme toisen kehuja saaneen paikan, Kahvila-Olohuone Jaspiksen. Jaspis on historiallisessa raittiustalossa ja siellä kahvitellessa tai syödessä tulee samalla tukeneeksi paikallista nuorisotyötä. Jaspiksessa on ovet auki nuorisolle ja lisäksi voidaan tarjota työtä ja työharjoittelua useille nuorille ja nuorille aikuisille.

Olin kuullut kehuja vohveleista, mutta koska olimme juuri syöneet, nautimme erikoiskahveista kofeiinittomana, niin kuin kunnon keski-ikää lähestyvä pariskunta konsanaan.

Seppälän lammastila

Illan pimettyä käänsimme auton kohti Miehikkälää. Hurja kohtaaminen tapahtui juuri ennen isoa tietä, kun auton eteen juoksi valtava hirvi. Onneksi se ennätti auton alta pois.

Miehikkälässä meitä odotti vierailu Seppälän lammastilalla. Olisittepa kuulleet lampolan äänimaailman ruoka-aikaan. Määtä ja bäätä tuli niin paljon eri saundeilla ja taajuuksilla, että aivoissa soi. Tikku nauroi ja itki vuoronperään, eikä tiennyt miten päin olisi. Uskomattoman söpöjä ovat kyllä nuo lammasystävät.

Lammastilan yhteydessä toimii myös puoti, jossa myydään väärjämättömästä lampaanvillasta tehtyjä tuotteita. Itse ostimme kummatkin lampaanvillaiset pohjalliset – niin hengittävät, mutta lämpimät, ja vain about kympillä pari.

Seppälässär järjestetään myös tapahtumia, sekä ryhmille juhlia ja kokouksia. Ravintolassa on alettu myös pitää myös kaikille avoimia illallisia.

 

Ravintola Olkihattu

Miehikkälästä jatkoimme vielä matkaamme vartin verran Virolahdelle, seudun uusimpaan ravintolaan. Jos pitäisi nimetä koko neljän päivän reissultamme yksi kohde, johon suosittelisin teitä menemään, olisi se Ravintola Olkihattu.

Söimme niin mielettömän illallisen täällä, että oksat pois. Mocktaileja, juustoja, suolattua hirveä, kuhaa, syksyistä keittoa, sorsaa ja päärynää, paahtovanukasta… ruokataivas! Kokki-toimari ja paikan uuden sukupolven edustaja Teemu Suomalainen loihti melkoiset setit pöytään, ja myös muu palvelu oli huipputasoista. Joskus kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan.

Uudistunut Olkihattu avasi ovensa monen sukupolven latorakennukseen marraskuun alusta eteenpäin viikonloppuravintolana ja on jatkossa avoinna marras-joulukuun perjantait ja lauantait kaikille asiakkaille.

lauantai: Kouvola

Papulaari

Ensimmäisenä Kouvolaan saapuessamme kävimme tiputtamassa jälkikasvun armaiden vanhempieni hellään hoivaan. Mikä ilo oli jatkaa päivää kaksin vaihteeksi.

Päivä potkaistiin käyntiin Kahvi- ja teeputiikki ja kahvila Papulaarissa. Tämä on juuri sellainen paikka, jollaisen olisin kaivannut Kouvolaan silloin teini-aikoinani. Voi tosin olla, että silloiset kahvinjuontitapani (puolet kermaa, puolet maitoa) ei olisi aivan soveltunut näin laadukkaaseen kahviympäristöön.

Tällä kertaa söimme Papulaarissa pitkälti vegaanisen herkkubrunssin. Täällä suositaan paikallista ja tuodaan esille laadukkaita pienpaahtimokahveja niiden oikeita valmistustapoja unohtamatta. Suosittelen lämmöllä.

Taideruukki

Taideruukki oli iso, myönteinen yllätys! Olin tästä hatarasti jotain kuullut, mutta en osannut silti ajatella, mitä kaikkea vanha ruukkirakennus pitää sisällään. Täällä on taidenäyttelytila, käsityöläisten puoteja, vintagepuoti ja kahvilakin. Oli aivan sellainen olo, kun olisi Tallinnan trendikkäillä tehdasalueilla kiertelemässä.

Alue sijaitsee Kuusankoskella, vajaa 10 kilometria Kouvolan keskustasta. Alueelle on vastikään maalattu myös todella näyttävä Kymin Ruukin muraali, joka on myös pysähtymisen arvoinen nähtävä. Erityisesti jäi mieleen Littlebit Designin kauniit korvikset sekä Vintage Frilla -vintagekauppa, josta löysin itselleni lämpimän talvilakin sekä kukkamekon (mukavan kontrastinen duo).

Vanhaa tehdasrakennusta kierrellessä oli myös kiva huomata, kuinka kotiseutuylpeitä täällä ollaan, vaikka jätinkin tällä kertaa kaikki Kouvola- ja Kuusaa -tuotteet hankkimatta.

Kouvolan Museokortteli 

Ruukilla meni niin pitkään, että palasimme vasta illan kantturoissa. Päätimme käydä pyörähtämässä vielä pienellä ja tunnelmallisella Kouvolan Museokorttelilla. Kouvolan Kaunisnurmella sijaitseva Museokortteli on idyllinen puutalokortteli ja osanen Kouvolan historiaa. Kuljettajien kauppalanosana tunnetulla alueella voi tutustua alueen historiaan talojen seinissä olevista kylteistä.

Korttelissa on myös hirsitalo, jossa toimii puoti ja kahvila Onnenkukko. Myös Kouvolan Koti- ja Radiomuseo toimivat tällä alueella. Itse löysin vuoden joulukortit Onnenkukosta, ja istuimme hirsitalon somassa tunnelmassa kuin joulu olisi.

Kortteli on varmasti parhaimmillaan silloin, kun siellä on jokin tapahtuma, esimerkiksi Kevättapahtuma, Taiteiden yö ja Wanhan ajan markkinat syksyllä tai Joulutapahtuma marras-joulukuun vaihteessa.

Sokos Hotel Vaakuna

Yöksi pääsimme legendaariseen, vaaleanpunaiseen Sokos Hotel Vaakunaan, Kouvolan keskustan tuntumaan. Täällä järjestettiin muuten taannoin vanhojen päivän ateriamme, voi niitä muistoja! Jatkot olivat kyllä valitettavasti silloin jossain paljon kömösemmässä paikassa.

En tiennytkään, että täällä annetaan kotiseutuylpeinä Anu Pentikille kunniaa Pentik-teemahuoneilla, joista yhdessä mekin majoituimme. Hotellissa on myös Repovesi- ja Tykkimäki-huoneita, jotka ainakin kuvista päätellen näyttivät hienoilta myös.

Täällä pääsimme heräilemään myös Partasuun ensimmäiseen isänpäiväviikonloppuun. Onpa onnekasta, että lapsellamme on tuollainen isä.

Frans & Rosalie

Kiitos äidin, pääsimme myös illalliselle ihan kahden kesken, kun äiti tuli vahtimaan pienen unta huoneeseen. Hotelli Vaakunan yhteydessä toimiva Frans & Rosalie on rento ranskalaishenkinen bistro, jonne voi tulla fiinimmin tai myös helposti ilman kravattia.

Valkosipuli tuoksui varmaan vielä parinkin päivän päästä, kun nautimme jaettua etanapannua alkuruoaksi. Pääruoaksi valkkasimme mereneläviä ja salaattia. Jaksoinpa vielä vaniljajäätelöä kinuskikastikkeella kaiken kruunuksi.

Kahdenkeskeiset hetket ovat tässä elämäntilanteessa yllättävän kortilla, joten iloitsimme toistemme jakamattomasta huomiosta.

sunnuntai: Kouvola

Kirpputori- ja markkinatunntelmaa ja sulkapalloa

Isänpäivän aamuun herättiin raukeina ja hitaasti. Pitkä löhöilyhetki sängyssä, pitkä aamiainen, santsikuppia kahvia ja kaikkea muuta ihanaa. Yhdentoista maissa keräsimme kuitenkin omaisuutemme kauniista huoneestamme, pakkasimme ne autoon ja jatkoimme vaunulenkitellen kohti Kouvolan keskustaa.

Ilahduimme kovasti, kun kävelykatu Manski kuhisi porukkaa ja elämää: markkinapäivä! Olisi varmasti pitänyt ostaa tyrniglögiä, mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Sen sijaan sain eräältä myyjältä lahjaksi omenan, kun kysyin hintaa vain yhdelle ompulle. Oli mukava käyskennellä, kun ympärillä virisi iloinen markkinatunnelma.

Iloksemme myös eräs keskustan kirpputoreista oli auki sunnuntaina, ja kävimme löytämässä Tikulle villatakin ja -sukat, sekä minulle tuon kuvissa näkyvän, pörröisen jääkarhutakin.

Päivällä keräsin perheväkeni mukaan, ja lähdimme isoveljen ja äidin kanssa pelaamaan sulkapalloa Kuusaan sulka ja tennis -hallille. En ollut pelannut sitten alkuraskauden ja miten huumavan mukavalta se tuntuikaan. Hikeä ja endorfiiniä! Urheilua jossa ei muista urheilevansa (paitsi vähän silloin, kun huomaa kuntonsa hiipuvan, kun tunti on kulunut).

Nipan Grilli

Voiko Kouvolassa käydä ilman, että käy Nipan Grillillä? Ehkä voi, mutta kannattaako? Täytyy kyllä myöntää, etten ole monesti tilannut grillin puolelta mitään, vaan yleensä menen voittamattomilla pehmiksillä. Nyt korjasin vahingon oikein kunnolla, ja tilasin itselleni sekä kunnon ranskalaiset että gluteenittoman kasvisburgerin ananaksella ja aurajuustolla.

Melkein 50-vuotiaan Nipan olivat noteeranneet muutkin turistit. Kaupungissa oli käynnissä suuri juniori-koripalloturnaus, ja huoltojoukot olivat tulleet grillille paikallisten tuttujen suosituksesta. Nipan Grilli maailman- tai vähintään Suomen kartalle!

Tykkimäen Sauna

Reissun viimeinen etappi oli paikka, jossa olin halunnut käydä jo sen perustamisesta saakka. Vuodesta 2017 toiminnassa ollut Tykkimäen Sauna on kaikille avoin yleinen sauna. Ison kaasulämmitteisen kiukaan lisäksi terassissa kiinni killuu myös kaksi puulämmitteistä saunalauttaa, joista vähintään toinen lämpenee aina tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Sauna sijaitsee Kouvolan Käyrälammen rannalla, joten uimaan pääsee ympäri vuoden, kun talvella tarjolla on iso avanto.

Tämä paikka olisi varmasti tunnelmallinen kesälläkin, kun terassilla pystyisi viettämään rennommin aikaa. Silloin myös tilaisin ehkä kuohuvaa, nyt valintani oli höyryävä glögi. Alkoholittomien juomien kanssa sai mennä vapaasti saunaankin – eipä ole ennen tullut saunassa juotua kuumaa juomaa. Vakkarikävijät osasivat opastaa meitä saunojen ja löylyjen saloihin kussakin saunassa.

Tähän oli hyvä päättää reissu. Paikka oli vieläkin kauniimpi pimeän tullen, kun valot jäivät hohtamaan tyyntä järveä vasten, ja kuutamo loisti kirkkaana.

Sellainen oli meidän marraskuinen reissumme. Aikamoinen kuvapläjäys! Sekä Kotkasta, Haminasta että Kouvolasta jäi kyllä sellainen olo, että tännehän on palattava. Enkä sano niin kaikista paikoista, vaikka helposti lähes aina viihdynkin.

Kotka-Haminan alueelle on muuten perustettu verkkokauppa, josta saa yhdestä paikasta kätevästi varattua majoitukset, ruoat ja muut aktiviteetit. Siellä on tarjolla myös erilaisia valmiiksi paketoituja matkapaketteja, kuten viikonlopun mittainen joulumarkkina-reissu tai luonto- ja aktiviteettiviikonloppu.

Tämä taisi olla vuoden viimeinen reissu. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Nyt on kuitenkin aika levähtää, laittaa kotia kuntoon ja ottaa joulu vastaan rauhassa.

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen

1 2 3 4 … 815