From Porvoo to Äkäslompolo with Love

Kaupallinen yhteistyö: Timma

Pikkusiskoni asuu satojen kilometrin päästä minusta. Tarkistin juuri karttapalvelusta, että meneekö tuhat kilometria rikki, mutta ei aivan – Porvoon ja Äkäslompolon välillä on suorinta reittiä 939 kilometria.

On sanomattakin selvää, että on usein ikävä. On ikävä sellaista tavanomaista oloa yhdessä. Istumista vierekkäin sohvalla kirjoja lukien. Päiväkävelyjä. Pitkiä iltapäiväkahveja ja -kakkuja. Vaatteiden lainailua. Että on joku, jota voi pyytää ihan minne tahansa: pelaamaan sulkapalloa, pulahtamaan avantoon, valitsemaan uusia kenkiä, eväsretkelle metsään, olemaan ihan hiljaa tekemättä mitään.

Halusin yllättää paljon mielessä, vähän silmissä olleen siskoni pikkujoululahjalla. Koska kohtaamme jouluna kasvokkain, niin annoin joululahjan jo muutaman viikon etukäteen.

Olemme molemmat lahjaihmisiä. Rakastamme sekä antaa että saada lahjoja. Muiden perheenjäsenten lahjoilla ei koskaan ole ollut niin väliä (sori muut, hah), mutta siskon lahjaan olen aina panostanut kääreitä myöden. Ja hän minun.

Siskoni on puurtanut tiiviin syksyn uuden työn parissa ja halusin antaa hänelle rentoutumishetken. Mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä useammin valitsemme aineettoman lahjan. Tiedän, että jos hän antaisin hänelle setelin käteen, hän ei käyttäisi sitä itsensä hoivaamiseen. Siksi annoinkin hänelle lahjakortin, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.

Timma on varauspalvelu, joka kerää yhteen hius-, kauneus-, hieronta- ja muut hyvinvointipalvelut, ja usein vielä normaalihintoja edullisemmin.

Minulla oli kaksi Timman lahjakorttia: toinen lahjaksi itselleni, toinen siskolle. Ajatus lahjassa oli, että vaikkemme pääse mihinkään ihanaan parihoitohuoneeseen vieretysten pötköttämään, niin sentään voimme nauttia kumpikin tahoillamme.

Tarkistin Timmasta, että sieltä löytyy palveluntarjoajia myös Ylläksen alueelta, kunnes laitoin lahjakortin matkaan. Käytännössä lähetin siis lahjaksi aikaa!

Roosaliina varasi lahjakortillaan ajan ruhtinaallisen pitkään hierontaan. En meinannut uskoa korviani, kun hän kertoi, ettei ole koskaan elämässään ollut hieronnassa. Ehkäpä saan syyttää omaa, entistä pääkaupunkiseutu-kuplaani siitä, että olin tästä niin kovin ihmeissäni. Oli miten oli, sitä suuremmalla syyllä oli ihana saada sisko rentoutumaan ajan kanssa.

Sain kuvia kaamoksen kynnyksellä keikkuvasta Äkäslompolosta ja viereisestä kylästä, Ylläsjärvestä, jossa itse hieronta oli. Tmi Sonnjar tekee hierontaa tunturissa. Valikoimissa on niin urheiluhierontaa kuin klassista hierontaa, ja niin kuin useat yrittäjät pohjoisessa, myös kotikäynnit onnistuvat. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia kuitenkin ihan paikan päältä.

On hauskaa, että kun näkee hierontapöydästä kuvan, tulee ihan sellainen olo, että ”Aaaaaaah, olisinpa itse tuolla makaamassa.”

Hauskaa oli, että aurinko ei ollut vielä noussut, kun Roosaliina suuntasi kohti rentoutumishetkeään, mutta se oli jo miltei laskenut hieronnan loputtua. Sellaista se on, elämä tuolla tuhannen kilometrin päässä.

Sain puhelimeeni todistusaineistoa onnellisesta naamasta hieronnan jälkeen.

Onneksi pääsen Ylläksen itsekin taas tammikuussa kokemaan. Kuka tietää vaikka varaisin ajan samalta hierojaltakin. Näin pikkuvauvan äitinä voin todeta, että sekä ainaisesta kantelusta että imetyksestä ovat ottaneet osansa niin hartiat, niska kuin yläselkäkin.

Tällä hetkellä tuntuu kyllä, että käytän Timman lahjakorttini mieluiten johonkin epärationaalisempaan. Vaikka pikkujoulumeikkiin! Tai jalkahoitoon. Tai vaikka kuumakivihierontaan. Tai käsihoitoon ja kynsienlakkaukseen. Johonkin sellaiseen, jota en muuten varaisi. Vaihtoehtoja näköjään olisi, hah.

Lahjaksi omaa aikaa

Uudet Timma-lahjakortit ovat mielestäni erinomainen lahjaidea. Timmasta voi varata kaikkea parturipalveluista hierontaan ja erilaisiin kauneudenhoitopalveluihin. Lahjakortilla voidaan maksaa mikä tahansa palvelu Timman mobiilisovelluksessa tai osoitteessa www.timma.fi.

Timma-sovellus on supersimppeli ja visuaalisesti miellyttävä. Olen käyttänyt sitä jo vuosia. Hinnat ovat usein tavallista alhaisemmat ja sovelluksesta näkee kätevästi tulevien päivien vapaat-ajat eri palveluntarjoajilla. Olen itse juuri se tyyppi, joka tajuaa, että ”wuups, huomenna olisikin hyvä päivä, löytyisiköhän vapaata aikaa?”.

Lahjakortit on saatavilla digitaalisessa ja fyysisessä muodossa. Fyysisen lahjakortin ehtii saada jouluksi postitse, jos sen tilaa 14.12.2021 mennessä. Digitaalisen lahjakortin voi ostaa vaikka vasta jouluaattona!

Lahjakortti on voimassa 12 kuukautta sen ostopäivästä.

Timma-rahaa joululahjaksi Aamukahvilla-seuraajille

Jos teistä löytyy Timman palveluista kiinnostuneita, ottakaa ylös koodi ”AAMUKAHVILLA10”. Koodilla uudet asiakkaat saavat 10€-alennuksen varauksestaan. Koodilla ei ole päättymispäivää.

Muutaman viikon päästä näen taas siskoni ja muun perheeni pitkästä aikaa.

Pidän niin tästä joulunalusajasta ja sen taianomaisesta tunnelmasta. Itselleni jouluun ei ole koskaan kuulunut minkäänlaista stressiä, päinvastoin: yritän aina saada työt tehtyä hyvissä ajoin, että pystyn keskittymään juhlatunnelmaan.

Lisäksi tuntuu, että tuntosarvet ovat pystyssä toisten ilahduttamiselle enemmän kuin muina vuodenaikoina. Aion ottaa siitä ilon irti.

Ihanaa joulukuuta.

-Henriikka

Monipuolista lähimatkailua: Kotka – Hamina – Kouvola

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina & Visit Kouvola

Teimme viime viikolla näillä näkymin vuoden viimeisen reissun. Suuntasimme ensin päiväksi Kotkaan ja sieltä toiseksi päiväksi Haminaan, Miehikkälään ja Virolahdelle. Viikonlopun vietimme Kouvolassa.

Kun on liikkeellä marraskuussa, ei osaa odottaa auringonpaistetta, mutta niin vain lähimatkailu näytti parhaita puoliaan, ja nautiskelimme silmät kiinni silmäluomien läpi kajastavasta valosta.

Kouvola on lapsuuden- ja nuoruudenkaupunkini, joten luonnollisesti hyvin tuttu. Muutosta on kuitenkin 15 vuodessa tapahtunut melkoisesti. Kotka ja Hamina olivat taas itselleni täysin vieraita ja iloitsinkin, että pääsin vihdoin niissä käymään, sillä kumpikin yllättivät täysin.

Suosittelen kyllä, että välillä lännen sijasta suuntaakin itää ihmettelemään. Kaakko ja koko Kymenlaakso on vielä monelta kokematta, ja täältä löytyy vaikka mitä nähtävää, ja esimerkiksi Helsingistä ajaa Kotkaan vain puolitoista tuntia.

Reissun fiilikseen pääsee parhaiten katsomalla Instagram-profiilini kohokohdista löytyvät matkakertomukset, mutta tässä tulee tällainen karvalakkimalli reissuohjelmastamme ilman kaikkia poikkeamisia sivuteille ja ikkunaostoksille. Riittihän sitä juttua tässäkin.

torstai: Kotka

Ravintola Tori

Kotkassa paistoi täydeltä terältä, kun saimme auton toriparkkiin. Ravintola Tori oli ensimmäinen etappimme. Vasta myöhemmin paikkaa googlatessani tajusin, että sehän on aivan vastikään avattu. Hinta-laatusuhde oli ainakin näin lounasaikaan aivan priima, ja tunnelma tosi mukava: moderni, mutta lämmin. Puoliso otti poronmaksaa, minä vuohenjuustosalaattia, ja kahvit ja jälkkäritkin kuuluivat lounasdiiliin.

Samalla tuijottelimme ikkunasta, kuinka valtavaa joulukuusta nostettiin paikoilleen torille. Melkoinen jännitysnäytelmä!

Merikeskus Vellamo 

Merikeskus Vellamossa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän. Tämä paikka yllätti täysillä! Tiedän, että moni tuntee tämän paikan vähintään nimeltä, mutta minä sivistymätön taulapää en tiennyt edes koko paikan olemassaolosta. Wellamon rakennus on aallon muotoon suunniteltu, ja sisällä on merenkulkuun ja paikallishistoriaan keskittyviä näyttelyitä, sekä useita vaihtuvia näyttelyitä. Kuulostaa helposti kuivalta, mutta kaikkea muuta. Tämä on aivan aarre niille, jotka rakastavat merta!

Itseäni kiehtoo meri kovasti, ja vaikken olekaan mikään suuri venefiilistelijä, niin nimenomaan merenkäyntiin, hylkyihin ja ylipäänsä merenpinnan alaiseen elämään sukeltaminen saavat aikaan kylmiä väreitä ja suuria tunteita.

Meidän pikkuinen löysi suosikkipaikkansa merihirviö-näyttelystä, verimerimakkaran vatsasta, ja olisi varmaan pötköttänyt siellä koko päivän. Emme valitettavasti tällä kertaa voineet suostua toiveeseen.

Myös Vellamon ympäristö on kaunis merineen ja laivoineen, ja kuulemma kattoterassin auki ollessa sieltä saa kaupungin hienoimmat kuvat.

Laituri Marina Café

Iltakaakaot ja -kahvit sekä juustokakut ja lohileivät kävimme hakemassa pienestä Laituri kahvilasta, jota sekä Kaisa että Janni (viralliset Kotka-oppaani) olivat suositelleet. Illan hämyssä paikka oli todella tunnelmallinen, ja oven avatessa sisältä paljastui lämminhenkinen, autenttinen meno ja mainioita herkkuja. Täällä olisi muuten kylmävesiuintia ja saunaakin tarjolla!

Maretarium

Kotkan vanhat rakennukset, merellinen tunnelma ja romanttinen kaakaokävely veivät niin mennessään, että meinasimme missata Maretariumin. Onneksi ennätimme vielä paikan päälle kaloja ja lisää meri- ja järvitunnelmaa ihailemaan.

Maretariumissa pääsee tutustumaan suomalaiseen vesiluontoon. Suomessa on 187 888 järveä, 25 000 km jokia ja Itämeren ja sen saarten rantaviivaa 46 000 km. Suomen vesistöissä elää noin 60 alkuperäistä ja vakinaista kalalajia. Maretariumissa pääsee tsekkaamaan, erottaako sorvan särjestä, pasurin sulkavasta, pienen siian muikusta tai taimenen lohesta. Täällä pääsee myös näkemään, millaisia kaloja ovat törö, turpa, mutu, vimpa ja suutari.

Ravintola Vausti 

Tämä meinasi jännittää etukäteen: illallinen hienossa ravintolassa puolivuotiaan kanssa. Ravintola Vausti otti meidän kolmikon kuitenkin lämpimästi vastaan, eikä ilta olisi voinut mennä paremmin. Kiitos leveän ikkunalaudan, sai vauva touhuta omiaan parituntisen, ja me nautimme samalla superhyvästä ruoasta.

Vausti on nostalginen ja henkii vanhan ajan tunnelmaa, mutta ruoka ja esimerkiksi astioiden design on nykypäivää, mikä luo kivan kontrastin. Palvelu oli ensiluokkaista, ruoka samoin. Kolmen ruokalajin yllätysmenuun kuului muun muassa kuhaa sekä punajuurikeittoa kampasimpukka-cevichellä. Tulisimme tänne kovin mielellämme uudestaan.

Sokos Hotel Seurahuone

Kotka-Hamina-akselilla reissaillessamme vietimme molemmat yöt Sokos Hotel Seurahuone:ella. Hotelli sijaitsee aivan Kotkan keskustassa, ja huone oli valoisa ja viihtyisä, ja mukavan korkealla kattojen yllä.

Täällä saimme kyllä nauttia niin rennoista hetkistä, kun päätimme ottaa taktiikaksi sen, että toinen on aina Tikun kanssa, kun toinen vaihtaa vapaalle. Näin molempien aamujen aamiaiset päivän lehtien kanssa sekä maisemasaunat hotellin yläkerrassa tuntuivat äärettömältä luksukselta. Varsinkin kello seitsemän aamusaunahetki oli ylellinen, kun aivan ylhäisessä yksinäisyydessä heitin löylyä kiukaalle päivän noustessa taas meren ylle.

 

perjantai: Hamina, Miehikkälä, Virolahti

Haminan Vanha Keskusta, Pikkuympyräkatu

Yksi reissun kohokohdista ja myös totaalinen yllättäjä oli Haminan vanha keskusta. 

Meren äärelle, venereittien leikkauskohtaan suuren rantatien varteen, syntyi keskiajalla vilkas kauppapaikka, joka mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1336. Tähdenmuotoisen linnoituksen vallimuurien ulospäin työntyvät kulmat muodostavat kuusi Suomen sen ajan linnoitettujen kaupunkien mukaan nimettyä bastionia, jotka sulkevat sisäänsä Haminan historiallisen ympyräkaupungin keskustan. Jo Google Mapsista katsoessa olimme aivan ihmeissämme, että minne me oikein tulemme – niin hienolta ja erikoiselta vanha keskustakaava näytti.

Vanhan keskusta muodostuu keltaisen raatihuoneen ympärille. Kaduilla on suloisia putiikkeja, esimerkiksi joulu-, käsityö-, antiikki- ja kirjakauppoja, ja pääsimmepä myös vaaleansiniseen Johannekseen kirkkoon kyläilemään. Sen takahuoneesta löytyi soma lähetyspuoti. Eräästä vanhasta antiikkiliikkeestä ostin kolme ryijymattoa kotiin lattioiden suojiksi ja silmille iloksi, ja ne valtasivat auton etupenkin tyystin.

Nämä kadut ja kadunkulmaukset ovat sellaisia, että parituntinen hujahtaa helposti. Jos rakastaa vanhoja rakennuksia, niin kuin me, saa jo niille henkäiltyä pitkän tovin. En ollut tiennyt, miten upeaa vanhaa arkkitehtuuria täällä, ja myös Kotkassa, on.

Kahvila ja konditoria Huovila

”Joka hetki on juhlahetki”, kuuluu Kahvila ja Konditoria Huovilan slogan. Arvostan. Tätä paikkaa suositteli tosi moni seuraajakin, joten otimme päiväkahvit tiiliseinäisessä takahuoneessa. 1966 perustettu konditoria-kahvila kunnioittaa perinteitä ja täältä löytyy klassikkoherkkuja moneen makuun. Sekä suolaista että makeaa on runsaasti, niin paikan päällä syötäväksi kuin mukaan otettavaksi. Itse valitsin kahvin kaveriksi kakkupalan, tottakai, Partasuu taas suolaisen kasvispiiraan.

Kahvila oli mukavan täynnä paikallisia, lähinnä eläkeläisiä, jotka luovat aina jotenkin lämminhenkisen tunnelman tällaisiin nostalgisiin paikkoihin kuten Huovila.

Taverna Tervanaru

Lounaaksi kävimme syömässä erään seuraajan suosituksesta ehtaa grillihenkistä sapuskaa Taverna Tervanarussa, Tervasaaressa. Listalta löytyi onneksi kasvisvaihtoehtokin, ”Hippibugeri”, jotka pitivät vatsamme täynnä pitkälle iltaan. Ruoka oli hyvää, ja sijainti ravintolalle todella kaunis ja merellinen. Ravintolaan lappasi mukavan eri-ikäistä ja -oloista vierasta, ja naapuripöydän eläkeläisrouvat vilkuttelivatkin Tikulle niin innoissaan, ettei meidän tarvinnut juuri viihdyttää häntä koko ruokailun aikana.

Oolannin puisto

Heinäkuussa yleisölle avattu Oolannin puisto sattui reitin varrelle matkalla takaisin keskustaan, joten otimme siinä merellisen leikkitauon. En kertakaikkiaan voi vastustaa, jos puistoon on tehty noita upotettuja trampoliineja. Parhaita!

Tervasaaren keskuspuisto on aluetta yhdistävä vehreä sydän, joka palvelee kaupunkilaisia harrastus- ja virkistysmahdollisuuksineen. Osana Oolannin puistoon kuuluu vuonna 2017 perustettu Itsenäisyydenpuupuisto, jonne on istutettu sata suomalaista puuta, kymmentä eri lajia. Polkuverkosto johtaa keskustan suunnasta hiekkarannalle, jota pitkin olikin mukava palata kaupunkiin auringon samalla laskiessa.

Kahvila-Olohuone Jaspis

Suuntasimme aluksi nostalgiseen Kahvila Varvaraan iltapäiväkahveille, mutta sen ollessa poikkeuksellisesti kiinni, valitsimme toisen kehuja saaneen paikan, Kahvila-Olohuone Jaspiksen. Jaspis on historiallisessa raittiustalossa ja siellä kahvitellessa tai syödessä tulee samalla tukeneeksi paikallista nuorisotyötä. Jaspiksessa on ovet auki nuorisolle ja lisäksi voidaan tarjota työtä ja työharjoittelua useille nuorille ja nuorille aikuisille.

Olin kuullut kehuja vohveleista, mutta koska olimme juuri syöneet, nautimme erikoiskahveista kofeiinittomana, niin kuin kunnon keski-ikää lähestyvä pariskunta konsanaan.

Seppälän lammastila

Illan pimettyä käänsimme auton kohti Miehikkälää. Hurja kohtaaminen tapahtui juuri ennen isoa tietä, kun auton eteen juoksi valtava hirvi. Onneksi se ennätti auton alta pois.

Miehikkälässä meitä odotti vierailu Seppälän lammastilalla. Olisittepa kuulleet lampolan äänimaailman ruoka-aikaan. Määtä ja bäätä tuli niin paljon eri saundeilla ja taajuuksilla, että aivoissa soi. Tikku nauroi ja itki vuoronperään, eikä tiennyt miten päin olisi. Uskomattoman söpöjä ovat kyllä nuo lammasystävät.

Lammastilan yhteydessä toimii myös puoti, jossa myydään väärjämättömästä lampaanvillasta tehtyjä tuotteita. Itse ostimme kummatkin lampaanvillaiset pohjalliset – niin hengittävät, mutta lämpimät, ja vain about kympillä pari.

Seppälässär järjestetään myös tapahtumia, sekä ryhmille juhlia ja kokouksia. Ravintolassa on alettu myös pitää myös kaikille avoimia illallisia.

 

Ravintola Olkihattu

Miehikkälästä jatkoimme vielä matkaamme vartin verran Virolahdelle, seudun uusimpaan ravintolaan. Jos pitäisi nimetä koko neljän päivän reissultamme yksi kohde, johon suosittelisin teitä menemään, olisi se Ravintola Olkihattu.

Söimme niin mielettömän illallisen täällä, että oksat pois. Mocktaileja, juustoja, suolattua hirveä, kuhaa, syksyistä keittoa, sorsaa ja päärynää, paahtovanukasta… ruokataivas! Kokki-toimari ja paikan uuden sukupolven edustaja Teemu Suomalainen loihti melkoiset setit pöytään, ja myös muu palvelu oli huipputasoista. Joskus kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan.

Uudistunut Olkihattu avasi ovensa monen sukupolven latorakennukseen marraskuun alusta eteenpäin viikonloppuravintolana ja on jatkossa avoinna marras-joulukuun perjantait ja lauantait kaikille asiakkaille.

lauantai: Kouvola

Papulaari

Ensimmäisenä Kouvolaan saapuessamme kävimme tiputtamassa jälkikasvun armaiden vanhempieni hellään hoivaan. Mikä ilo oli jatkaa päivää kaksin vaihteeksi.

Päivä potkaistiin käyntiin Kahvi- ja teeputiikki ja kahvila Papulaarissa. Tämä on juuri sellainen paikka, jollaisen olisin kaivannut Kouvolaan silloin teini-aikoinani. Voi tosin olla, että silloiset kahvinjuontitapani (puolet kermaa, puolet maitoa) ei olisi aivan soveltunut näin laadukkaaseen kahviympäristöön.

Tällä kertaa söimme Papulaarissa pitkälti vegaanisen herkkubrunssin. Täällä suositaan paikallista ja tuodaan esille laadukkaita pienpaahtimokahveja niiden oikeita valmistustapoja unohtamatta. Suosittelen lämmöllä.

Taideruukki

Taideruukki oli iso, myönteinen yllätys! Olin tästä hatarasti jotain kuullut, mutta en osannut silti ajatella, mitä kaikkea vanha ruukkirakennus pitää sisällään. Täällä on taidenäyttelytila, käsityöläisten puoteja, vintagepuoti ja kahvilakin. Oli aivan sellainen olo, kun olisi Tallinnan trendikkäillä tehdasalueilla kiertelemässä.

Alue sijaitsee Kuusankoskella, vajaa 10 kilometria Kouvolan keskustasta. Alueelle on vastikään maalattu myös todella näyttävä Kymin Ruukin muraali, joka on myös pysähtymisen arvoinen nähtävä. Erityisesti jäi mieleen Littlebit Designin kauniit korvikset sekä Vintage Frilla -vintagekauppa, josta löysin itselleni lämpimän talvilakin sekä kukkamekon (mukavan kontrastinen duo).

Vanhaa tehdasrakennusta kierrellessä oli myös kiva huomata, kuinka kotiseutuylpeitä täällä ollaan, vaikka jätinkin tällä kertaa kaikki Kouvola- ja Kuusaa -tuotteet hankkimatta.

Kouvolan Museokortteli 

Ruukilla meni niin pitkään, että palasimme vasta illan kantturoissa. Päätimme käydä pyörähtämässä vielä pienellä ja tunnelmallisella Kouvolan Museokorttelilla. Kouvolan Kaunisnurmella sijaitseva Museokortteli on idyllinen puutalokortteli ja osanen Kouvolan historiaa. Kuljettajien kauppalanosana tunnetulla alueella voi tutustua alueen historiaan talojen seinissä olevista kylteistä.

Korttelissa on myös hirsitalo, jossa toimii puoti ja kahvila Onnenkukko. Myös Kouvolan Koti- ja Radiomuseo toimivat tällä alueella. Itse löysin vuoden joulukortit Onnenkukosta, ja istuimme hirsitalon somassa tunnelmassa kuin joulu olisi.

Kortteli on varmasti parhaimmillaan silloin, kun siellä on jokin tapahtuma, esimerkiksi Kevättapahtuma, Taiteiden yö ja Wanhan ajan markkinat syksyllä tai Joulutapahtuma marras-joulukuun vaihteessa.

Sokos Hotel Vaakuna

Yöksi pääsimme legendaariseen, vaaleanpunaiseen Sokos Hotel Vaakunaan, Kouvolan keskustan tuntumaan. Täällä järjestettiin muuten taannoin vanhojen päivän ateriamme, voi niitä muistoja! Jatkot olivat kyllä valitettavasti silloin jossain paljon kömösemmässä paikassa.

En tiennytkään, että täällä annetaan kotiseutuylpeinä Anu Pentikille kunniaa Pentik-teemahuoneilla, joista yhdessä mekin majoituimme. Hotellissa on myös Repovesi- ja Tykkimäki-huoneita, jotka ainakin kuvista päätellen näyttivät hienoilta myös.

Täällä pääsimme heräilemään myös Partasuun ensimmäiseen isänpäiväviikonloppuun. Onpa onnekasta, että lapsellamme on tuollainen isä.

Frans & Rosalie

Kiitos äidin, pääsimme myös illalliselle ihan kahden kesken, kun äiti tuli vahtimaan pienen unta huoneeseen. Hotelli Vaakunan yhteydessä toimiva Frans & Rosalie on rento ranskalaishenkinen bistro, jonne voi tulla fiinimmin tai myös helposti ilman kravattia.

Valkosipuli tuoksui varmaan vielä parinkin päivän päästä, kun nautimme jaettua etanapannua alkuruoaksi. Pääruoaksi valkkasimme mereneläviä ja salaattia. Jaksoinpa vielä vaniljajäätelöä kinuskikastikkeella kaiken kruunuksi.

Kahdenkeskeiset hetket ovat tässä elämäntilanteessa yllättävän kortilla, joten iloitsimme toistemme jakamattomasta huomiosta.

sunnuntai: Kouvola

Kirpputori- ja markkinatunntelmaa ja sulkapalloa

Isänpäivän aamuun herättiin raukeina ja hitaasti. Pitkä löhöilyhetki sängyssä, pitkä aamiainen, santsikuppia kahvia ja kaikkea muuta ihanaa. Yhdentoista maissa keräsimme kuitenkin omaisuutemme kauniista huoneestamme, pakkasimme ne autoon ja jatkoimme vaunulenkitellen kohti Kouvolan keskustaa.

Ilahduimme kovasti, kun kävelykatu Manski kuhisi porukkaa ja elämää: markkinapäivä! Olisi varmasti pitänyt ostaa tyrniglögiä, mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Sen sijaan sain eräältä myyjältä lahjaksi omenan, kun kysyin hintaa vain yhdelle ompulle. Oli mukava käyskennellä, kun ympärillä virisi iloinen markkinatunnelma.

Iloksemme myös eräs keskustan kirpputoreista oli auki sunnuntaina, ja kävimme löytämässä Tikulle villatakin ja -sukat, sekä minulle tuon kuvissa näkyvän, pörröisen jääkarhutakin.

Päivällä keräsin perheväkeni mukaan, ja lähdimme isoveljen ja äidin kanssa pelaamaan sulkapalloa Kuusaan sulka ja tennis -hallille. En ollut pelannut sitten alkuraskauden ja miten huumavan mukavalta se tuntuikaan. Hikeä ja endorfiiniä! Urheilua jossa ei muista urheilevansa (paitsi vähän silloin, kun huomaa kuntonsa hiipuvan, kun tunti on kulunut).

Nipan Grilli

Voiko Kouvolassa käydä ilman, että käy Nipan Grillillä? Ehkä voi, mutta kannattaako? Täytyy kyllä myöntää, etten ole monesti tilannut grillin puolelta mitään, vaan yleensä menen voittamattomilla pehmiksillä. Nyt korjasin vahingon oikein kunnolla, ja tilasin itselleni sekä kunnon ranskalaiset että gluteenittoman kasvisburgerin ananaksella ja aurajuustolla.

Melkein 50-vuotiaan Nipan olivat noteeranneet muutkin turistit. Kaupungissa oli käynnissä suuri juniori-koripalloturnaus, ja huoltojoukot olivat tulleet grillille paikallisten tuttujen suosituksesta. Nipan Grilli maailman- tai vähintään Suomen kartalle!

Tykkimäen Sauna

Reissun viimeinen etappi oli paikka, jossa olin halunnut käydä jo sen perustamisesta saakka. Vuodesta 2017 toiminnassa ollut Tykkimäen Sauna on kaikille avoin yleinen sauna. Ison kaasulämmitteisen kiukaan lisäksi terassissa kiinni killuu myös kaksi puulämmitteistä saunalauttaa, joista vähintään toinen lämpenee aina tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Sauna sijaitsee Kouvolan Käyrälammen rannalla, joten uimaan pääsee ympäri vuoden, kun talvella tarjolla on iso avanto.

Tämä paikka olisi varmasti tunnelmallinen kesälläkin, kun terassilla pystyisi viettämään rennommin aikaa. Silloin myös tilaisin ehkä kuohuvaa, nyt valintani oli höyryävä glögi. Alkoholittomien juomien kanssa sai mennä vapaasti saunaankin – eipä ole ennen tullut saunassa juotua kuumaa juomaa. Vakkarikävijät osasivat opastaa meitä saunojen ja löylyjen saloihin kussakin saunassa.

Tähän oli hyvä päättää reissu. Paikka oli vieläkin kauniimpi pimeän tullen, kun valot jäivät hohtamaan tyyntä järveä vasten, ja kuutamo loisti kirkkaana.

Sellainen oli meidän marraskuinen reissumme. Aikamoinen kuvapläjäys! Sekä Kotkasta, Haminasta että Kouvolasta jäi kyllä sellainen olo, että tännehän on palattava. Enkä sano niin kaikista paikoista, vaikka helposti lähes aina viihdynkin.

Kotka-Haminan alueelle on muuten perustettu verkkokauppa, josta saa yhdestä paikasta kätevästi varattua majoitukset, ruoat ja muut aktiviteetit. Siellä on tarjolla myös erilaisia valmiiksi paketoituja matkapaketteja, kuten viikonlopun mittainen joulumarkkina-reissu tai luonto- ja aktiviteettiviikonloppu.

Tämä taisi olla vuoden viimeinen reissu. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Nyt on kuitenkin aika levähtää, laittaa kotia kuntoon ja ottaa joulu vastaan rauhassa.

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen

Vuoden kuumin päivä

Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Moni valittaa marraskuun harmaudesta, ankeudesta ja kylmyydestä, mutta oikeastihan tämä on keidas. Kylmyyttä ja vesisadetta pitäisi vaalia ja arvostaa, nähdä se suurena aarteena, harvinaisuutena suorastaan.

Täällä Suomessa pääsee aina hetkittäin pakoon tosiasioita. Juuri nyt on vuoden kuumin aika monissa kehittyvissä maissa. Ilmastonmuutos pahentaa ihmisten ruoka- ja vesipulaa ja voi pakottaa tulevaisuudessa miljoonat jättämään kotiseutunsa.

Olisi aika alkaa käyttää todellisempia termejä. Ilmaston lämpenemisen sijaan pitäisi puhua ilmaston kuumenemisesta. Ja ilmaston kuumenemista vastaan ei riitä toimiminen, vaan pitää taistella – taistella todella.

Ilmastoahdistuksesta kohti ratkaisukeskeisyyttä

Minua pidempään somessa seuranneet tietävätkin, että en ole enää lähiaikoina puhunut ilmastoasioista niin paljon kuin vaikka pari vuotta sitten. Se ei johdu siitä, ettenkö olisi ajatellut asiaa yhtä paljon tai ettenkö olisi toiminut vielä enemmän kuin silloin. Ilmastopuhe ja siitä kirjoittaminen veti vain mielenterveyteni ratkaisevasti huonommalle tolalle, minkä vuoksi olen pyrkinyt löytämään uusia tapoja käsitellä asiaa.

Totesin, että menetän ratkaisukykyäni, jos veivaan faktoja ahdistukseen saakka, itselleni sopivampaa on pyrkiä löytämään toivonrippeitä kaiken keskeltä ja roikkua niissä. Ilman toivoa, ei ole toimintaa – tarkoitan, taistelua.

Siksi pyrin pikemminkin keskittymään toimintaan kuin puheeseen, ja nimenomaan isoihin linjoihin enkä pieniin yksityiskohtiin. Tällä tarkoitan, että vaikka ajan nykyisin ajan autoa jonkun verran, en ole lentänyt ollenkaan 3 ja puoleen vuoteen. Tai vaihtoehtoisesti sitä, että vaikka välillä ostan take away -kahvin muovikannella, pyrin keräämään lähimetsästä sienet syötäväksi ja marjat puuron päälle, ja ruokahävikin ihan minimissä. Tai sitä, että pyrin sysäämään painetta muutoksesta nimenomaan yrityksille, päättäjille ja olennaisimmin asiaan vaikuttaville tahoille yksityisihmisten sijaan ja lahjoitan systemaattisesti rahaa ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.

Viilennystä vuoden kuumimpiin päiviin

Nämä kuvat saattavat vähän ihmetyttää – jäätelöä keskellä marraskuuta. Miten ihmeessä tämä liittyy mihinkään?

World Vision jalkautui tänään Helsinkiin jakamaan ilmaiseksi jäätelöä. Ilmastojäätelö on kotimaisen Jymyn hiilinegatiivista Taivas-jäätelöä, jotka kulkevat nimillä Nestehukka, Ruokapula ja Pakomatka. Jätskiä jaettiin Kampin Narinkkatorilla olevalla jäätelökioskilla sekä K-Market Kampissa ja Hertassa.

Kampanjan tarkoituksena on herätellä ihmisiä ajattelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia maailman heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Vaikka meillä on vuoden pimeimmät ja ankeimmat päivät käsillä, on jossain päin maailmaa nytkin vuoden kuumimmat päivät, ja ilmastonmuutoksen seurauksena ne ovat nyt aiempaa kuumempia ja niitä on entistä enemmän.

Jäätelöiden kääreissä on tarkempaa tietoa kampanjasta ja World Visionin ilmastotyöstä.

En tiedä, löytyykö sieltä kaltaisiani helteen inhoajia, mutta itselleni viime kesä oli aivan hirveä sään puolesta. Iltapäivälehdet kirjoittivat seksihelteestä ja ihanista kuumista aalloista, ja minun teki vain mieli huutaa, että tajuatteko, että maailma tuhoutuu?! Sitten jälleen kerran totesin, että parempi toimia, siis taistella, eikä vaipua ahdistuksen alle. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö tosiasioista pitäisi puhua rehellisesti, mutta ehkä välillä uusi tulokulma auttaa.

Esimerkiksi tämä jäätelökampanja on minusta oiva esimerkki siitä, ettei kaikkea tarvitse käsitellä pelottelun ja ahdistuksen kautta. Kysyin kampanjan järjestäjiltä, onko tarkoitus, että jäätelönhakija syyllistyy sitten saadessaan jäätelön kääreineen lopulta käteensä. He vastasivat, että ei ole, vaan että tosiasioita voidaan yhtä lailla käsitellä ilahduttavan asian kautta, kunhan viesti menee perille ja se saa ihmiset toimimaan.

Miksi World Vision kampanjoi ilmastonmuutoksen liittyen?

Olen kertonut jo useaan otteeseen olevani World Visionin kuukausilahjoittaja. Kansainvälisen World Visionin tehtävänä on ollut 70 vuoden ajan suojella maailman heikommassa asemassa olevia lapsia, heidän perheitään ja yhteisöjään.

Tänä päivänä ilmastonmuutoksen vastainen sekä muutokseen sopeutumiseen tehtävä työ on missä suurimmissa määrin nykyisten ja tulevien polvien lasten suojelua.

Ilmastonmuutos ei tarkoita vain ympäristömme tuhoa ja monimuotoisuuden köyhtymistä, vaan pahentaa myös köyhyyttä ja lisää nälkää sekä epätasa-arvoa. Metsät, viljelyala ja karjan laidunmaa heikentyvät, vieden samalla perheiden elintärkeän toimeentulon ja lasten mahdollisuuden monipuoliseen ravintoon ja koulunkäyntiin.

Ilmaston kuumenemisella on lukemattomia sivuvaikutuksia itse ympäristön lisäksi:

– 75 % maailman köyhimmistä ihmisistä asuu maaseudulla ja viljelee maata: heille epäsäännölliset tai puuttuvat sateet merkitsevät nälkää.
– Vuosittain maapallon metsät vähenevät 4,7 miljoonalla hehtaarilla.
– Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat jo yli 50 % maansisäisestä pakolaisuudesta, ja vuonna 2018 yli 16 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa kuivuuden, hirmumyrskyjen ja muiden muuttuneiden sääolosuhteiden takia.
– Ilmastonmuutos saattaa sysätä jopa 100 miljoonaa ihmistä takaisin köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, vuoteen 2050 mennessä maailmassa voi olla jopa 200 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ilmastonmuutoksesta johtuvien syiden takia.

Todella hurjia faktoja, tulevaisuudennäkymiä ja lukuja, joita ei tekisi mieli ajatella, mutta joka on kuitenkin välttämätöntä ja jonka puolesta toimiminen on yksinkertaisesti empatiakykyä muita ihmisiä kohtaa.

Millaista työtä World Vision tekee ilmastonmuutokseen liittyen?

World Vision tekee ilmastotyötä esimerkiksi näin:

– Tekemällä uudelleenmetsitystyötä Afrikassa ja Aasiassa

– Kehittämällä maanviljelyä muun muassa tehokkaampia sadevettä hyödyntäviä kastelujärjestelmiä rakentamalla sekä kouluttamalla viljelijöitä hyödyntämään paremmin kuivuutta kestäviä lajikkeita, jotta ihmisillä olisi riittävästi syötävää

– Kouluttamalla ja tarjoamalla pienlainoja pienyrittäjille, jotta he voivat monipuolistaa toimeentuloaan, ja siten paremmin sopeutua ilmastonmuutokseen

– Auttamalla yhteisöjä valmistautumaan paremmin sään ääri-ilmiöihin, esimerkiksi koulutusten, harjoitusten ja yhteisten hätäsuunnitelmien avulla

– Olemalla paikalla: World Vision antaa humanitaarista apua esimerkiksi myrskyjen uhreille, ja tarjoaa käteisavustuksia kuivuuden riivaamilla alueilla, jotta perheet selviävät pahimman yli myymättä kaikkea omaisuuttaan

Miten sinä voit olla mukana tekemässä hyvää ilmastotaistelussa?

World Visionin säännölliset kuukausilahjoittajat pääsevat mukaan tukemaan ilmastotyötä. Itse olen ollut World Visionin lahjoittaja nyt puolitoista vuotta enkä aio lopettaa.

On mukava, että yhdellä lahjoitussummalla pääsen vaikuttamaan moneen asiaan, sillä kuukausilahjoittajien varoilla tuetaan ilmastontyön lisäksi myös erityisesti silpomisen vastaista työtä sekä katastrofityötä, kuten esimerkiksi tänä syksynä hätäapua Afganistaniin.

Lahjoitussysteemi toimii niin, että varat kerätään yhteen ja käytetään aina siellä missä apua eniten tarvitaan. Lahjoituksilla autetaan vaarallisilla ja epävakailla alueilla projektiluontoisesti.

Kuukausilahjoittajaksi voi osallistua vaikka vain 10 eurolla kuukaudessa. Täällä pääset liittymään kuukausilahjoittajaksi.

Kohti kirkkaampaa tulevaisuutta, kohti kylmempiä päiviä!

-Henriikka