On nolottanut käydä omassa blogissa

6
–
elämä

Olen ollut niin lukossa. Sumussa.

Kirjoitin viime vuonna blogia ennätysvähän. Työt olen saanut tehtyä, mutta muuten ei ole ollut kehumista. Viimeinen ei-kaupallinen kirjoitukseni oli toukokuussa. Se oli kyllä mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkijuttuni, mutta silti. Ei se nyt sentään niin hyvä ole, että itseään ”bloggaajaksi” kutsuva ihminen voisi sen harjalla surffailla kirkkaaseen tulevaisuuteen.

On kirjoittamista ja on kirjoittamista.

Ensimmäinen on sellaista, että tekee kirjoittamista sisältävän työnsä valmiiksi. Laatii matkaraportit, kirjoittaa arvostelun uudesta kahvilasta tai referoi itselleen muistiin uutta uutisartikkelia. Tekee muistiinpanoja etäluennosta tai kirjoittaa ylös, mitä kaikkea tulevalla viikolla tulee tehdä. Tällaista kirjoittamista kyllä harjoitin viime vuonna. Kirjoitin, koska se kuului elämään. Koska niin kuului tehdä, jotta saa hommansa hoidetuksi ja elämän kulkemaan suht koht mallillaan.

Sitten on kirjoittamista. Niissä hetkissä sanat laskettelevat omille paikoilleen ja teksti virtaa omaa tahtiaa. Ja vaikka välillä (usein) kosahtaa ja tökkii, niin silti tuntuu, että kannattaa jatkaa. Sellaisen kirjoittamisen rinnalle tekee mieli keittää kauracappucino. Sanat näppäimistöllä tai paperilla kulkee usein ajatusta vikkelämmin ja kirjottaessaan saattaa samalla ymmärtää asioita. Tällaisten tekstien äärellä tuntee merkityksellisyyttä itsekin. Tuntuu siltä, että kannattaa jatkaa lauseiden muodostamista ja viedä ajatuksia pidemmälle. Tuntuu siltä, että minähän kirjoitan.

Kirjoittamista ei ole juuri näkynyt sen jälkeen, kun lapsemme syntyi. Suoraan sanoen kerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Olen kaivannut sitä. Voi, miten paljon olenkaan. Olen kaivannut työni luovaa puolta, ajatusteni luovaa lohkoa. Mutta minusta ei vain ole irronnut kirkasta ajatuksenvirtaa, ehtaa mielikuvitusta – ei oikein mitään, mikä sytyttäisi mitään kunnollista lentoon.

Tämä on kyllä harmittanut. Jopa syönyt. Minä oikein huutelin äitiysloman alkaessa polleana, että nyt saa heittää juttuideoita. Että nyt minä kirjoitan! Että lapsen nukkuessa päiväunia, minä aion panostaa kirjoittamiseen. Minullahan oli kirjoitusmentorikin koko kevään.

Voi tavaton, miten surkea mentoroitava olin. En kirjoittanut yhtään.

Miksi? Ajatukseni on ollut sumea. Olen ollut väsynyt. En sillä tavalla, etten olisi nukkunut riittävästi yöunia. Meitä on siunattu lapsella, joka nukkuu yönsä hyvin. Olen vain ollut ihmisenä jotenkin samea, sumuinen. Minusta ei ole irronnut mitään kirkasta, mitään luovaa, mitään jakamisen arvoista.

Ei ole tehnyt mieli kirjoittaa mistään, mitä mielessä on. Ei ei ei! Tuota en tarkoita. On nimittäin tehnyt mieli kirjoittaa vaikka mistä. Kaikki on ollut vain mielessä sellaisena valtavana ajatuskönttinä. Kuin isona valkohomejuustomöhkäleenä, josta ei saa viipaloitua järkevänkokoisia paloja ollenkaan, tai kaikki valuu hallitsemattomana kokonaisuutena pitkin pöytiä.

Se nolottaa. On nolottanut käydä omassa blogissa. On nolottanut, että useammissa lähiaikoina julkaistuissa lehtijutuissa minua on tituleerattua bloggaajaksi, vaikka bloggaajana olen ollut melko mitätön. Ajattelen aina surkeana, että nyt joku menee blogiini ja ihmettelee päätään pyöritellen, että johan on hommaa. Olen kyllä ylpeä omista kaupallisista kirjoituksistani, eikä niissä ole mielestäni mitään vikaa. Mutta kaikki se ilma, jota kuvittelin pystyväni puhaltamaan kaiken väliin, on huutanut poissaolollaan. Kaikki se, joka muodostaa blogini pohjan. Pitsalta on puuttunut pohja, täytteet ovat pötkötelleet hujan hajan (Kyllä, tämä oli viimeinen ruokavertaus).

On erikoista, että olen tuntenut nimenomaan häpeää. Varmaan siksi, että kuvittelin olevani jotain muuta kuin olen. Kuvittelin, etteivät sellaiset ”väsynyt äiti” -jutut koske minua, koska olen melkoinen sinnipussi. Ajattelin, että tietysti painotan lapsiarkea nimenomaan antamalla sanojen löytää paikkansa rakentaen kauniita kokonaisuuksia. Tietenkin jaksan vaikka väsymyksen keskellä innostua uudesta, analysoida maailmaa ja pohdiskella syviä. Sitten olinkin se sumea mutsi vain. Teksteistä viis, olen ollut itselleni pettymys.

Ja sitten kun ei kirjoita, niin kirjoittaminen ei myöskään ruoki itse itseään. Se päinvastoin kuroo itseään sumppuun, tukkoon. Tiedättekö, kun lettiä pitää tarpeeksi pitkään päässä, niin se ikään kuin vetäytyy sellaiseksi rastaksi, jota on lopulta aika vaikea saada auki? Niin minun kirjoittamiselleni ja sitä myötä ajattelemiselleni on käynyt. On vaikea löytää alkua tai loppua, vaikea aloittaa yhtään mistään.

Ehkä tiedätte mistä puhun. Kirjoittaminen voi yhtä lailla kuvastaa vaikka liikuntaa tai ruoanlaittoa. Mitä tahansa tavanomaista, jopa rutiinillista, josta on yhtäkkiä tullut epämiellyttävän vaikeaa. Vaikeaa ylipäänsä! Se säikäyttää, jos ennen itselleen helppo ja luonnollinen asia kurtistaa yhtäkkiä kulmat ja tuntuu haastavalta.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, aloittamassa jälleen. Korjaan: jatkamassa. Ei ole ollut mitään loppua, joten ei ole alkuakaan. On ollut vain uudenlainen vaihe elämässä, jossa aivoni ovat olleet kiinni jälkikasvuni henkiin jäämisessä. Nyt kun hän on säilynyt elossa jo 10 kuukautta, pystyn hiljalleen irrottamaan kapasiteettiani asioihin, joihin niitä olen toivonut.

Niin kuin vaikka kirjoittamiseen.

-Henriikka

Kuvat: Sam Jämsén

Merinovillaiset joululahjatoiveet läheisiltä (+North Outdoor -alekoodi ja arvonta)

5
–
arvonta, oma tyyli, outdoor, yhteistyöTags: , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Minulta kysyttiin eilen, olenko hankkinut jo läheisilleni joululahjoja. Vastasin myöntävästi. Seuraavaksi kysyttiin toiveikkaana, voinko kertoa jonkun esimerkin. Mietin hetken ja tajusin, että tänä vuonna olen hankkinut pelkästään pehmeitä pakettaja – aikuistuvan itseni unelmalahjoja.

Vainkeskiluokkajutut-Instagram-tilillä oli muutama viikkoja sitten meemi, jonka keskusteluun pystyin samaistumaan noin tuhat prosenttisesti:

Kun joku kehaisee kerrastoasi lämpimän ja mukavan näköiseksi.
”Kiitos, se on merinoa.”

Jos vaikkapa joku perheenjäseneni lukee tätä, niin joudun tässä vaiheessa hihkumaan spoiler alerttia (paljastuksia tulossa)! Mutta tuskinpa kauhean moni tulee olemaan yllättynyt, että hankin heille merinovillaa. Etenkään siksi, että päätin tänä vuonna aivan suoraan kysyä aivan tarkat tuotetoiveet North Outdoorilta, jotta menee varmasti suoraan käyttöön ja tarpeeseen.

Lupaan, etten valitse läheisiäni sen mukaan, käyttävätkö he merinovillaa vai eivät. Jostain syystä elämän meret ovat vain huuhtoneet luokseni lämpimiä ja mukavia kerrastoihmisiä.

Vanhempiamme sai vähän suostutella hylkäämään ikivanhoja teknisiä alusasuja ja vaihtamaan villaisiin, mutta nyt on koko perheväki saatu kaidalle polulle. Näin jälkikäteen ajateltuna 90- ja 2000-lukulaiset perhelomamme eri hiihtokeskusten pohjoisissa kelomökeissä olisivat saattaneet tuoksua paremmilta, jos olisimme jo silloin ymmärtäneet luonnonkuidut. Mutta ihania ja ikimuistoisia reissuja ne olivat silti. Todellakin.

Täältä tulisi suoria paljastuksia läheisteni joululahjapakettien sisällöistä. Perheenjäseniltäni kysyin suoraan heidän toivelahjansa, kummilasten ja ystävän lahjan sisällöstä päätin itse. Tietysti kirjoitin mukaani myös omat suosikkilahjani.

Puoliso

ARCTIC pitkät bokserit, sävy oliivi
ALL DAY 260 paita, sävy oliivi (minulla kuvissa koko miesten L)

Aloitan joululahjaideasta, josta ennustan tämän vuoden suurinta hittiä. Voi olla, että veikkaukseni menee mönkään, mutta itse seison vahvasti tämän uskon takana. North Outdoorin uudet Arctic-sarjan pitkät bokserit ovat niin erinomainen tuote, että tällaiset pitäisi olla aivan kaikilla joskus kotoaan pakkaseen lähtevillä ihmissieluilla. Näitä tehdään sekä miesten että naisten mallia, muutamassa eri sävyssä. Ainakin oma pyllyni on sellainen pakkaspalelija, että laitoin heti yhdet tilaukseen. Sääret ja pohkeethan harvoin palelevat, toisin kuin pylly ja reidet. Myös puoliso toivoi paria itselleen. Nämä kalsongit lämmittävät päällihousujen tai kerrastohousujen kaverina.

Toisena toiveena oli ALL DAY -malliston pitkähihainen paita. Nämä ovat löytäneet puolison vaatehuoneesta sijansa ensin, kun hän lainasi minun paitojani ja sitten myöhemmin ihan omina hankintoina. Vapaa-ajan käyttöön suunnittelun ALL DAY -malliston vaatteet ovat siitä käteviä, että samassa paidassa lähtee helposti ystävien kanssa syömään tai ulkoilemaan.

Sisko

ARCTIC 260 pitkät bokserit, sävy musta
INTENSE PRO 320 hupparitakki, sävy karpalo (minulla kuvissa koko naisten M)

Myös sisko linkkasi heti nuo reiden peittävät merinokalsarit, kun kyselin lahjatoiveita. Hän liikkuu ja lumilautailee paljon Lapin pakkasissa, ja housut tulevat varmasti todella kovaan käyttöön.

Toisena tuotteena pikkusisko mietti merinovillaista hupparia, joka mahtuisi hyvin lautailutakin alle, mutta lämmittäisi reilusti. Hupullinen, suht korkeakauluksinen villahuppari on tosi napakka päällä, mutta pitää kylmyyden loitolla. INTENSE PRO -malliston kamppeet ovat aktiivisen liikkujan parhaita ystäviä, ja tässäkin hupparissa on paljon mietittyjä yksityiskohtia. Vaikka itselleni valitsisinkin koon isomman hupparin, tuli jo tuosta sellainen olo, että ehkä pidänkin tämän itse.

Veljet

MERINO 90 sukat, sävy tummanharmaa
MERINO 60 sukat basic, sävy musta
ALL DAY 150 t-paita, sävy tumma navysininen
ALL DAY 150 t-paita, sävy musta

Isoveljien toiveet olivat simppeleitä ja käytännöllisiä: sukkia ja t-paitoja. Ei voi mennä pieleen. Olin itse asiassa varmaan 13-vuotiaasta lähtien se pikkusisko, joka osti aina isoveikoille joululahjaksi parit kalsarit. Olisin tietysti itse halunnut ostaa jotain ihan muuta, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännöllisyys palkitaan kiitoksella. Silloin sain sentään valita kuosit itse, nyt saan valita materiaalin.

North Outdoorilla on monia eripaksuisia sukkia. Paksuuden tunnistaa numerokoodista niin sukissa kuin muissa vaatteissa: mitä isompi numero, sitä tuhdimpi neulos.

Myös T-paidoissa on monia eri tarkoitukseen sopivaa vaihtoehtoja. Nyt molemmat valitsivat ohuet ALL DAY 150 -paidat. Vaikka ALL DAY -mallisto on suunniteltu vapaa-ajan käyttöön, tuotteet sopii hyvin myös ulkoiluun ja liikuntaan. Itsellänikin on pari tällaista ohuempaa merinopaitaa ja käytän niitä kesät talvet.

Äiti

KASKI-neule, sävy puolukka (minulla kuvissa koko M)
VALO-pipo, sävy taupe

Äiti itse asiassa hyödynsi viimekertaisen alennuksen ja hankki vaatekaappiinsa useita merinovaatteita, joita onkin käyttänyt superahkerasti sen jälkeen. Häneltä en saanutkaan minkäänlaisia joulutoiveita. Viimeksi ostetut vaatteet olivat kuitenkin selkeästi urheiluun ja ulkoiluun, joten ajattelin että rinnalla olisi kiva olla villaa ihan vapaa-ajalle.

Siksi valitsin puolukanpunaisen KASKI-villapaidan. Ja onhan tuo punainen villapaita muutenkin niin jouluinen! Tuon heittää helposti jonkun juhlavammankin mekon päälle illan pimettyä tai pyjaman kaveriksi joulun välipäivinä (ikään kuin äitini koskaan viettäisi välipäiviä pyjamassa… No, ajatus on herttainen.)

Punaisen neuleen kaveriksi valitsin VALO-pipon, koska se on napakka ja monikäyttöinen, eikä sen kanssa mene metsään, vaikka vapaa-ajan käyttö lipsahtaisikin sporttailuun.

Isä

ACTIVE 210 aluskerrastopaita, sävy musta
ACTIVE 210 aluskerrastohousut, sävy musta

Isän lahjan kanssa mennään ihan perinteisesti, aluskerrastolla. Istuva kerrasto sopii niin vapaa-ajalle, urheiluun kuin vaikka ulkotöihinkin. Luulen, että isälläni kerrasto tulee olemaan käytössä pitkälti laskettelu- ja hiihtohommissa. Paidan pidennetty takahelma on mukava käytössä, ja sekä paidan että housujen taso-ommelsaumat ovat litteät ja hiertämättömät.

Antibakteerisen ominaisuuden ansiosta merinovillaisen vaatteen raikastamiseen riittää usein pelkkä tuuletus, mikä onkin merinon parhaita puolia. Tietysti kovan hikoilun seurauksena erityisesti paitaa voi toisinaan pestäkin. Silloin käyttöön ehdottomasti villanpesuaine! Itse käytän aina pesukoneen käsinpesuohjelmaa, mutta monien koneiden villanpesuohjelma toimii myös hyvin. Vaate kannattaa laittaa vielä pesupussiin, jos haluaa merinovaatteelleen mahdollisimman pitkän iän. Tästä voisinkin tehdä tulevaisuudessa ihan oman juttunsa.

Ystävä

KULO-pipo, sävy kissankello
KOTA-neule, sävy vaaleanharmaa (minulla kuvissa koko M)

Ystävälle halusin ehdottomasti tuossa laventelin eli kissankellon sävyssä KULO-pipon. Se on niin veikeä ja raikas. Omia vanhempia KULO-pipoja on näissä kuvissa myös kiven- ja kahvipavunruskeana, sillä viikko sitten sunnuntaina kuvatessa oli niin kova pakkaspäivä, ettei paljain päin paljon kannattanut hyppiä. Pipot valmistetaan Suomessa.

Villapaidaksi valitsin kotimaisen KOTA-neuleen, jonka mallia itse rakastan. Pitkä, muhkea, mutta laskeutuva neule on lämmin mutta ei kuuma, ja hengittää mukavasti. Tätä ei tee mieli riisua sisällä kahvilassakaan, vaikka sisälämpötila olisikin ihan tavanlämmin. Tämä on rehellisesti sanottuna tällainen ”muuta paitaa en enää käytäkään” -neule.

Kummilapset

ALL DAY 260 -huppari, sävy lila
SENSITIVE -vetoketjupaita, sävy harmaa/sininen
Merino 60 -lastensukat
Merino 80 -lastensukat

Kolmesta kummilapsestani yksi on vasta parin kuukauden ikäinen, joten hänelle keksin vielä jotain muuta, koska koot lähtevät koosta 74 (meidän vauvallemme siis jo löytyy, jee!) Mutta 7-vuotiaan aktiivimimmin ja 3-vuotiaan seikkailijan lahjat löytyi helposti North Outdoorin valikoimasta.

Juuri syksyllä koulun aloittanut kummityttöni pitää kovasti vaaleanpunaisesta ja lilasta, ja nuorten ALL DAY -huppari näytti ihan häneltä. Viime vuonna annoin hänelle kerraston ja toisin kuin ehkä ennakkoon mietin, hän ihastui siihen kovasti. Ehkä itse vain olin sellainen lapsi, joka ei niin innostunut käytännöllisistä pehmeistä paketeista, ja uudet sukupolvet ovat tästä kasvaneet ja kehittyneet. Hupparin rinnalla merinosukat tuovat lahjapaketissa helppoutta partiolikan elämään. Sukkien nimissä näkyvä luku kertoo merinoprosentista (60, 70, 80 ja 90) ja samalla toki sukkien vahvuudestakin.

Myös vasta 3 vuotta täyttänyt kummipoika saa pehmeän merinovillapaidan. SENSITIVE-malliston vaatteissa ihoa vasten oleva puoli on vieläkin pehmeämpää bambua, joten kutinaa ei pitäisi tuntea sitäkään vähää. Tiedän, että tämä jäbä on kova menemään ja innokas ulkoilemaan, joten hyvät varusteet ovat varmasti tervetulleita. Tässä vaiheessa niiden päälle taitaa ymmärtää ehkä paremmin vanhemmat, mutta ainakaan lapsi pysyy visusti lämpimänä.

Myös pienempi kummilapsi saa matkaan merinosukkia. Ylipäänsä suosittelen kyllä merinovillaisia sukkia lapsille ihan vauvasta saakka. Meillä käytetään päivästä toiseen muutamaa paria merinosukkia, eikä kyllä vaihdettaisi niitä mihinkään.

Minä

METSO-neule, sävy aavikonkeltainen (minulla kuvissa koko L)
INTENSE PRO 180 t-paita, sävy musta

Meinasin ensin aloittaa omista toiveistani, mutta siirsin ne nyt kuitenkin tänne jonon hännille. Kirsikaksi kakun päälle, pisteeksi iin päälle.

Tuo aavikonkeltainen METSO-neule on ihan mielettömän kaunis. Se tulee itselleni nimenomaan ulkoilukäyttöön, ei siis varsinaiseksi päällipaidaksi, vaan lämmikkeeksi ja ilahduttamaan kuorikerroksen alle. Varsinkin Lapin pakkasissa ei ohuilla kerrastonpaidoilla pärjää, vaan tarvitaan järeämmät kerrokset apuun.

Toisena on spesifi t-paita, INTENSE PRO -sarjasta. Paita on ohuesta premium-neuloksesta tehty ja siksi hyvin kutittamaton. Ajattelin tätä sekä sporttihommiin että aluspaidaksi erilaisten paksumpien mekkojen ja paitojen alle.

Siinäpä olisi listaa! Aika ihania joulujuttuja. Juuri tänään totesin, että vanhenemisen huomaa myös siinä, että on kivempi antaa kuin saada lahjoja (ja niin voi kaiken lisäksi todeta ihan rehellisesti).

Tässäpä teillekin pieni joululahja keventämään kustannuksia mahdollisissa joululahjahankinnoissa:

Alekoodi

Koodilla ”henriikka15” saa North Outdoor -verkkokaupasta 19.12.2021 saakka -15-%-alennuksen kaikista tuotteista.

Käynnissä on myös jouluneulekampanja Suomessa valmistetuille tuotteille eli kotimaisille villapaidoille joulutarjous -20% ja koodillani sitten kaikki muut joululahjat -15%-alennuksella.

Tiedän jo entuudestaan, että menekki on ollut tuotteille kova näiden yhteistöiden yhteydessä, joten jos on tietty sävy ja koko, jota kaipaat, niin ei kannata jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa.

Arvonta

Kaikkien seuraajieni kesken arvotaan vapaavalintainen North Outdoor -tuote. Eli mikäli tällainen kutkuttaa, osallistu arvontaan 19.12. mennessä tästä arvontalinkistä. Voittaja saa valita yhden tuotteen verkkokaupan myynnissä olevasta valikoimasta, ja häneen ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Viimeisiä viikkoja viedään ennen joulua. Itsellänikin loma lähenee, aloitan sen ensi viikon jälkeen. Mutta hiljalleen tahti hiipuu muutenkin. Tuntuu, että Suomessa onneksi muutkin hidastavat jo ennen joulua. Asioita saatetaan valmiiksi ja odottamaan tulevaa vuotta. Elämä laitetaan sellaiseen sievään jouluboksiin, jonka voi sitten uutena vuonna avata, kun on pyhien jälkeen intoa ja energiaa.

Lämpimiä ajatuksia ja osuvia lahjahankintoja kaikille!

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen

From Porvoo to Äkäslompolo with Love

3
–
porvoo, sisko, yhteistyöTags: , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Timma

Pikkusiskoni asuu satojen kilometrin päästä minusta. Tarkistin juuri karttapalvelusta, että meneekö tuhat kilometria rikki, mutta ei aivan – Porvoon ja Äkäslompolon välillä on suorinta reittiä 939 kilometria.

On sanomattakin selvää, että on usein ikävä. On ikävä sellaista tavanomaista oloa yhdessä. Istumista vierekkäin sohvalla kirjoja lukien. Päiväkävelyjä. Pitkiä iltapäiväkahveja ja -kakkuja. Vaatteiden lainailua. Että on joku, jota voi pyytää ihan minne tahansa: pelaamaan sulkapalloa, pulahtamaan avantoon, valitsemaan uusia kenkiä, eväsretkelle metsään, olemaan ihan hiljaa tekemättä mitään.

Halusin yllättää paljon mielessä, vähän silmissä olleen siskoni pikkujoululahjalla. Koska kohtaamme jouluna kasvokkain, niin annoin joululahjan jo muutaman viikon etukäteen.

Olemme molemmat lahjaihmisiä. Rakastamme sekä antaa että saada lahjoja. Muiden perheenjäsenten lahjoilla ei koskaan ole ollut niin väliä (sori muut, hah), mutta siskon lahjaan olen aina panostanut kääreitä myöden. Ja hän minun.

Siskoni on puurtanut tiiviin syksyn uuden työn parissa ja halusin antaa hänelle rentoutumishetken. Mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä useammin valitsemme aineettoman lahjan. Tiedän, että jos hän antaisin hänelle setelin käteen, hän ei käyttäisi sitä itsensä hoivaamiseen. Siksi annoinkin hänelle lahjakortin, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.

Timma on varauspalvelu, joka kerää yhteen hius-, kauneus-, hieronta- ja muut hyvinvointipalvelut, ja usein vielä normaalihintoja edullisemmin.

Minulla oli kaksi Timman lahjakorttia: toinen lahjaksi itselleni, toinen siskolle. Ajatus lahjassa oli, että vaikkemme pääse mihinkään ihanaan parihoitohuoneeseen vieretysten pötköttämään, niin sentään voimme nauttia kumpikin tahoillamme.

Tarkistin Timmasta, että sieltä löytyy palveluntarjoajia myös Ylläksen alueelta, kunnes laitoin lahjakortin matkaan. Käytännössä lähetin siis lahjaksi aikaa!

Roosaliina varasi lahjakortillaan ajan ruhtinaallisen pitkään hierontaan. En meinannut uskoa korviani, kun hän kertoi, ettei ole koskaan elämässään ollut hieronnassa. Ehkäpä saan syyttää omaa, entistä pääkaupunkiseutu-kuplaani siitä, että olin tästä niin kovin ihmeissäni. Oli miten oli, sitä suuremmalla syyllä oli ihana saada sisko rentoutumaan ajan kanssa.

Sain kuvia kaamoksen kynnyksellä keikkuvasta Äkäslompolosta ja viereisestä kylästä, Ylläsjärvestä, jossa itse hieronta oli. Tmi Sonnjar tekee hierontaa tunturissa. Valikoimissa on niin urheiluhierontaa kuin klassista hierontaa, ja niin kuin useat yrittäjät pohjoisessa, myös kotikäynnit onnistuvat. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia kuitenkin ihan paikan päältä.

On hauskaa, että kun näkee hierontapöydästä kuvan, tulee ihan sellainen olo, että ”Aaaaaaah, olisinpa itse tuolla makaamassa.”

Hauskaa oli, että aurinko ei ollut vielä noussut, kun Roosaliina suuntasi kohti rentoutumishetkeään, mutta se oli jo miltei laskenut hieronnan loputtua. Sellaista se on, elämä tuolla tuhannen kilometrin päässä.

Sain puhelimeeni todistusaineistoa onnellisesta naamasta hieronnan jälkeen.

Onneksi pääsen Ylläksen itsekin taas tammikuussa kokemaan. Kuka tietää vaikka varaisin ajan samalta hierojaltakin. Näin pikkuvauvan äitinä voin todeta, että sekä ainaisesta kantelusta että imetyksestä ovat ottaneet osansa niin hartiat, niska kuin yläselkäkin.

Tällä hetkellä tuntuu kyllä, että käytän Timman lahjakorttini mieluiten johonkin epärationaalisempaan. Vaikka pikkujoulumeikkiin! Tai jalkahoitoon. Tai vaikka kuumakivihierontaan. Tai käsihoitoon ja kynsienlakkaukseen. Johonkin sellaiseen, jota en muuten varaisi. Vaihtoehtoja näköjään olisi, hah.

Lahjaksi omaa aikaa

Uudet Timma-lahjakortit ovat mielestäni erinomainen lahjaidea. Timmasta voi varata kaikkea parturipalveluista hierontaan ja erilaisiin kauneudenhoitopalveluihin. Lahjakortilla voidaan maksaa mikä tahansa palvelu Timman mobiilisovelluksessa tai osoitteessa www.timma.fi.

Timma-sovellus on supersimppeli ja visuaalisesti miellyttävä. Olen käyttänyt sitä jo vuosia. Hinnat ovat usein tavallista alhaisemmat ja sovelluksesta näkee kätevästi tulevien päivien vapaat-ajat eri palveluntarjoajilla. Olen itse juuri se tyyppi, joka tajuaa, että ”wuups, huomenna olisikin hyvä päivä, löytyisiköhän vapaata aikaa?”.

Lahjakortit on saatavilla digitaalisessa ja fyysisessä muodossa. Fyysisen lahjakortin ehtii saada jouluksi postitse, jos sen tilaa 14.12.2021 mennessä. Digitaalisen lahjakortin voi ostaa vaikka vasta jouluaattona!

Lahjakortti on voimassa 12 kuukautta sen ostopäivästä.

Timma-rahaa joululahjaksi Aamukahvilla-seuraajille

Jos teistä löytyy Timman palveluista kiinnostuneita, ottakaa ylös koodi ”AAMUKAHVILLA10”. Koodilla uudet asiakkaat saavat 10€-alennuksen varauksestaan. Koodilla ei ole päättymispäivää.

—

Muutaman viikon päästä näen taas siskoni ja muun perheeni pitkästä aikaa.

Pidän niin tästä joulunalusajasta ja sen taianomaisesta tunnelmasta. Itselleni jouluun ei ole koskaan kuulunut minkäänlaista stressiä, päinvastoin: yritän aina saada työt tehtyä hyvissä ajoin, että pystyn keskittymään juhlatunnelmaan.

Lisäksi tuntuu, että tuntosarvet ovat pystyssä toisten ilahduttamiselle enemmän kuin muina vuodenaikoina. Aion ottaa siitä ilon irti.

Ihanaa joulukuuta.

-Henriikka

1 2 3 4 … 815