Sitä oltiin taas eilen vähän sivistämässä itseään kulttuurin parissa. Ihana Bea käsikynkässäni pääsin haistelemaan ja maistelemaan Laboratory-gallerian tunnelmia Helsingin Keskustassa. Paulig järjesti tilaisuuden, jossa pääsi pikkuisen etukäteen maistamaan tämän vuoden juhlakahvia ja samalla sai nauttia 60-luvun jazzista, kun DJ Otto Talvio laittoi parastaan. Gallerian tämänhetkinen näyttely oli Perttu Saksa ”Echo”. Mykistyin lasisten teosten edessä: valokuvat on otettu ympäri maailmaa täytetyistä apinoista. Taiteilijaa oli kiehtonut se, kuinka ennen maailman totaalista pienentymistä varsinaista mallia eläimestä ei ollut. Täyttäminen tapahtui omin ehdoin, ilman sääntöjä, ja näin ollen eläimiin saatettiin laittaa näkyviin tunnetiloja, vaikka pelkoa tai toivoa. Näissä täytetyissä apinoissa olikin hyvin paljon inhimillistä, melkein kuin olisi tuijottanut ihmisiä.
Taulua en kuitenkaan kotiini ostanut vaikuttumisesta huolimatta. Tuollaisen Bean vinyylistä tehdyn piippu-riipuksen (hauska sana) lisäsin sen sijaan heti ostoslistalle. Ainakin aineettomalle sellaiselle.
Varsinainen illan huippuhetki oli kuitenkin KAHVI. Kyllä kyllä, juurikin niin ihanan arkinen ja juhlava asia samaan aikaan! Pauligin ammattilaiset kertoilivat hitusen vuoden juhlakahvista. Sato oli Etiopiasta (rakkautta Etiopiaan) ja paahto vaalea. Ja arvatkaas, kahviaalloilla mennään kuulemma sellaisissa trendeissä tänä päivänä, että vaalea paahto on pop, kuin myös suodatinkahvi! Emme siis suomalaisina vaaleapaahto-lälläreinä olekaan niin noloja, vaan oikeastaan ihan trendien huipulla.
Miksi tulomatkalla bussissa kukaan ei uskaltanut istua viereeni? Ne taisivat olla nuo niitit. Olenkin odottanut sitä päivää, milloin saan vetäistä sortsit jalkaani. Kahvi-iltamat olivat niittien arvoiset. Kirppikseltä ostetun leopardimekkosen sulloin housuihini, jotta se ajaisi paidan asemaa ja kynnet olivat mustat.
Minähän en kahveista mitään tiedä verrattuna ammattilaiskansaan, mutta sen huomasin, että tämä käsinsuodatettu kahvi kauniista valkoisista mukeista oli parasta pitkään aikaan. Puheessaan Pauligin edustaja oli myös kertonut viinissä olevan noin 500 aromia, mutta kahvista aromeja on tunnistettu noin 1000! Hullua. Haistelin ja maistelin kahviani makuparinaan mustikkapiirakka.. löysin ehkä kolme aromia. Parempi sekin kuin yksi. Kyllä minä vielä mestariksi nousen.
Mutta, mutta.. maailma on kiusauksia täynnä. Niistä pahin on ehkä kuitenkin ”museokaupat”. Gallerioiden ja museoiden kyljessä majailevat pikkuputiikit, jotka ovat pullollaan kaikkea, jota et tarvitse, mutta jota sinun on pakko saada. Tästä voitte nyt selailla alaspäin ja pohtia, mitä lähti minun matkaani juuri saapuneilla opintotuilla?
EH. Kyllä se oli se sniikkeri-värityskirja. Ei voinut mitään, että sydämeni tipahti taas paikaltaan, meni littanaksi ja sujahti kirjan keskiaukeaman väliin. Pitihän se sitten kantaa sievästi kotiin, ettei vain mitään pahaa tapahtuisi. Ja ettei keltakantisella kirjalla olisi yksinäistä, niin se sai ystäväkseen vaaleanpunaista. Niin pitkään harkinnassa ollut ”My wonderful world of Fashion” -kirja on jo saanut toisen osansa, ja se on viimeistään pätevä selitys sille, miksi minun piti saada tämä ykkönen. Sitä voi taas sitten kärsivällisin mielin odotella ensi kuun neljättä.
Myöntäkää pois, että olette yhtä lailla hurahtaneet museokauppoihin? Olen siitä varma. Kuin myös siitä, että nälkä on kasvanut sietämättömäksi tässä sepittelyn aikana. Keittiössäni odottelee Fitness&Yoghurt -murojen näytepaketti, jonka isoveikka toi eilen tuliaiseksi Rautatientorilta tullessaan viikonloppuvieraaksi. Kohta se on poissa. Siis näytepaketti. Ja huomenna veikkakin.
Henriikka
voi kun olet kaunis! :)
Minä kiitän ja kumarran!
Luinkin Hesarista tuosta Saksan näyttelystä, se olis kiva nähä itekkin.
Ja siis museokaupat, silkkaa rakkautta! voisin lähtä Lontooseen pelkästään Taten ja sen museokaupan takia. Korvikkeena käyn silloin tällöin Oulun taidemuseon kaupassa, josta en tosin ole vielä kertaakaan ostanut mitään, mutta silti pusken ovesta aina yhtä innokkaana sisään :)
Silkkaa, siis todella. Jotenkin ne on vaan aivan hulluja, niissä menee vaan ihan sekaisin- Kiasmankin kauppa saa vatsan perhosille, ni entäs sitten joku Lontoo. woh.
Oi että mitä kahvifiilistelyä ja ah tuollaisen taustalla vilahtaneen Chemexin kun saisi omaan kahvihyllyyn <3_<3
featherandflock.blogspot.com
Minullekkin sellainen! jos ostettais puoliks, niin tulis halvemmaksi. Voitais käyttää ain vuoroviikoin.
Museokaupat on yksinkertaisesti parhaita. Pienenä mun lempikauppa oli Tiimari, nyt taitaa tittelin ansaita nuo museokaupat!
Pienenä kaikkien lempikauppa oli Tiimari, silloin kun ei ollut vielä niin kaiken maailman erikoiskauppoja. nettikaupoista puhumattakaan. Khih.
Aaaa, mitä ihanaa tavaraa! Varsinkin noi värityskirjat :)
Ja minä olen niiden onnellinen omistaja! JEE.
voi mulle tommonen stop the water while using me -saippuapurtilo! noi värityskirjat on kans ihania. ja nyt tekee mieli kahvia, mut en kyllä taida keittää sitä näin puolenyön jälkeen… :D
(ps putkikassi muuten saapui tosi nopsaan ja se on aah ihana, se on varmaan tän kesän jälkeen jo ihan kulunut :D)
Sitä vaan sitten vierailemaan Laboratory Galleriassa. Sieltä nappaat saippuat mukaasi ja muut.
Ja hei jes, putkikassi! Kiva kun ilmoitit. Tsep.
Hei kuinka voisikaan vastustaa värityskirjojen mahtia! Mulla on myös toi My wonderful world of Fashion! niin, ja oot kaunokainen!
Hei kiitos sinä ihana. Ootko värittänyt kirjaasi paljon?
En tarpeeksi! Pitää tarkkaan valita mitä värittää ja millä värillä, se on osa sitä iloa. : ) Vaan eipä tuosta ainakaan heti lopu väritettävä kesken.
Museokaupat<3
.
Sun blogi<3
Ja sinäkin pus!
Hey sweetie! You have a very beautiful blog with a lot of inspiring posts! I’d like to invite you to be my friend and follow each other:)
Thank you Laura :-) I will check it out.
Haha, arvasin että se oli se sniikkeri-kirja! Tosi jännältä vaikuttaa toi näyttely, kulttuuri on kivaa. :D
jos asut hollilla, niin käy ihmeessä katsomassa. Kulttuuri on iha tositosi JEEs.
Hui täytetty apinateema kuulostaa aika hullulta :)
Se oli aika hullu! Mutta kiinnostava.
Voiih, miten ihana tapahtuma. :) kahvia musiikkia ja ostoksia! Kivassa asussa kuljit, ja luulenpa että nappasit mukaan kaikenmoisia elukoita kotiin! ^^
Satu
Indie by heart
Enpä napannutkaan elukoita, vaan sniikkerikirjan. Sniikkerit ovat silkkaa rakkautta, museokauppojen rinnalla. Ja kiitos kovasti!
Voi kyllä, museokaupat rules. Niiden takia kannattaa käydä tylsissäkin museoissa.
Todella. Monien museokierrosten huippu on se kauppa, sokerina pohjalla.
Arvasin, että se on tuo värityskirja!:D Museokaupat<3
<3 miljoona sydäntä museokaupoille.
noi apinat… <3 lapsena apina oli mun lempieläin:–D
xoxo
tia
Haha ja halusit varmaan sellaisen miniapinan olkapäälle elelemään?