Joskus sitä saa etanapostia juuri ratkaisevalla hetkellä, saa sopivia sanoja hetkeen joihin niistä oikeasti tarvitsee. Sellaisella hetkellä, kun tuntuu ettei itseluottamus hivo taivaita. Tai kun tuntuu, ettei omanarvontunnosta ole hetkellisesti kuin rippeet jäljellä.
Tuntuu hyvältä saada etanapostia henkilöltä, jonka tietää rakastavan vanhaa, kunnon postilaitosta. Ja jonka tietää oikeasti ajatelleen sitä mitä kirjoittaa. Joka oikeasti tuntee ja joka pystyy oikeasti sanomaan suoraan, muttei tarkoita pahaa.
Sellainen kortti pistää itkettämään, vaikka se tuntuukin vähän hassulta.
Pieni rapu huutamassa kallion päällä: ”YOU DID IT”. Ja tiedättekö, pakko yhtyä sanoihin. Tämä oli tsemppikortti uudesta työpaikasta ja siitä, että ylitin itseni. Kortin lähettäjä oli minusta niin ylpeä, että meinasi haljeta pieniksi palasiksi. Niin ylpeä, että meinasi räjähtää tomuna ilmaan.
Ja arvaatteko lähettäjän?
Se olin tietysti minä itse.
Joskus kukaan muu ei osaa sanoa asioita yhtä suoraan.
– Henriikka
Kuinka suloinen kortti.
Tykkään blogistasi!
Kiitos kovasti Julia. Ihana kuulla tällaista palautetta.
Ah, ihan huippu! :)
Tsihihii, taidan olla vähän hassu tyyppi!
Jee – hyvä sä!!!
Jee – hyvä minä hihi.
Miten liikuttavaa :’)
Välillä me tarvitaan vähän kannustusta ja tunnustusta yllättävältä taholta :-)
haha! mietinkin, että kenellä on noin identtinen käsiala sun kanssa!!
hauska juttu kertakaikkiaan. Myös uudet työt on hauska juttu.
Heehee, no meikähän se oli. Uudet työt (nykyään jo vähän vanhemmat….) on superjuttu!
Aikaisemminkin oon aavistellut mutta nyt se on varmaa – sä olet kyllä Henriikka yliveto!
Oh, mikä ilahduttava kommentti! Taidan palata aina tähän sun kommenttiin sillon, kun tuntuu, että en oo ihan niin hyvä tyyppi.
Kiitos<3
[…] olin töissä Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa tuottajana. Tein myös siihen astisen elämäni isoimpia päätöksiä ja päätin hakea töihin viestintämaailmaan. Sain ensimmäisen (ja mahdollisesti viimeisen) […]