Ihanaa pääsiäistä. Toivon mukaan se on rentouttava, lempeä ja virtaa antava. Vähän niin kuin yllä oleva keväinen leikkihetkemme 90-luvulta. Näytämme nauttivan veljieni kanssa. Olen saanut selkeästi parhaan paikan keskeltä ruskeaa lammikkoa.

Pääsiäinen katkaisee talven, oli mikä keli tahansa. Kun ajatukset siirtyvät kirkkaankeltaisiin, oranssiin ja vihreisiin tipuihin ja höyheniin, värikkäisiin pääsiäismuniin ja urheasti mullan keskeltä kasvavaan ohraan ja rairuohoon, ei yksinkertaisesti voi kuin antautua keväälle. Olen tänä vuonna ollut aivan liian vähän ympäröitynä narsisseilla, keltaisilla tulppaaneilla ja pääsiäisasioilla, vaan tunnen kevään silti.

Meinasin tänään jo alkaa pakata vimmatusti talvivaatteita ja -kenkiä laatikoihinsa, vaan maltoin vielä. Paksuimmat makuupussit sentään siunailin kesänlepoon, vaikka luulenpa, että todellisuudessa tarvitsen niitä vielä toukokuussakin. Heinäkuussakin.

On hullua, että kun talvimittari alkaa tulla täyteen, niin sitä ei pysäytetä. Yhtäkkiä alkaa muistaa, miltä festariruoka maistuu, kuinka hyvin voi nukkua, vaikka aina on valoisaa ja millainen on soraton ja kuiva asvaltti kevyiden kenkien alla.

Mutta eieeieiei! Ei vielä. Edessä on kolme päivää Lapin lumoa ennen kuin jätän talviaivoni lumilautakypärän sisään.

-Henriikka