Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Meillä on matalan kynnyksen koti. Emme hätkähdä, jos joku tulee käymään, vaikkemme ole puunanneet. Siskoni saattaa pikemminkin hätkähtää, jos olemme.
Meille saa miltei aina tulla – keitän kahvit ja yritän keksiä jotain syötävää kaapinantimista: pakastinmarjoista, parsakaalista ja kananmunista. En halua, että yhteiset hetket läheisten kanssa harvenevat epäolennaisempien asioiden vuoksi.
Esimerkiksi tänä maanantaina, kun minulla on jääkaappi täynnä kakkua, ei tullut kuuloonkaan että olisin skipannut kakkuiltamat, vaikka olin väsynyt ja koti hujan hajan.
Ylijäämäruoka on ihanaa. Se on nimittäin erinomainen tekosyy kutsua ystävä kylään. Yhdessä syöminen on yksi arjen suurimmista iloista, mutta se luo yleensä parhaat hetket myös juhlaan. Voi, miten paljon köyhempää elämä olisikaan ilman hartaudella, yhdessä nautittuja ruokahetkiä?
Niin kuin kerroin, maanantaina tajusin viikonlopun kuvaushetkistä jääneen monta, monta palaa raakakakkua jääkaappiin. Laitoin viestin ystävälleni Bealle:
”Mitä teet illalla? Mulla olis niin paljon kakkua, joka pitäisi syödä pois. Voitais puhua salaisuuksia ja suunnitella tulevaa vuotta.”
Sain Bean kylään, ja juttelimme monta tuntia salaisuuksista ja niiden vierestä. Mutta katsokaapa tarkasti mistä astioista: siellä on sekaisin Arabian valkoista Arcticaa ja pastellinväristä KoKoa. Kakkulautanen on lisäksi 24h-sarjaa.
Nyt saan vihdoin kertoa: olen toinen Arabian yhteistyöbloggaajista tänä vuonna. Miten iloinen, iloinen, niin iloinen olenkaan asiasta.
Toinen bloggaajista on Mari, jonka kanssa olemmekin jo suunnitelleen yhteistä ruokahetkeä.
Tämän vuoden aikana blogissani tullaankin Arabian innoittamana näkemään paljon yhdessä syömistä. Arabia on mukana Elo-säätiön Syödään yhdessä -teemavuodessa, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Vuoden aikana järjestetään lukuisia erilaisia tapahtumia, joissa ihmiset naapurustoissa, yhteisöissä, kylissä ja kaupungeissa syövät yhdessä.
Aion itsekin ryhdistäytyä ja saada ystävät (ja miksei tuntemattomatkin) yhdessä ruoan ääreen. Joskus se voi olla tällaista spontaania, kakkuiltamien kaltaista, ja joskus pitkään harkittua ja valmisteltua.
Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä vähemmän minulla on ystäviä, mutta sitä parempia he ovat. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän minulla on astioita ja sitä parempia ne ovat.
Se on kuitenkin ehdottoman samaa niin ystävissä kuin astioissakin, että laatu korvaa määrän.
-Henriikka
Voi, miten ihanaa. Voi, kun olisi ystäviä, joiden kanssa voisi syödä kakkua ja kertoa salaisuuksia. Kaipaan niin paljon ystäviä elämääni että sattuu. Tällaiset pienet kauniit hetket tuntuu niin saavuttamattomilta. Mutta ihanaa, että saan edes täältä ruudun takaa siitä pienen häivähdyksen, kiitos siitä.
Tosi surulliseksi teki kommenttisi, vaikka tietenkin ihana kuulla, että edes häivähdys lohduttaa. Voisinko laittaa sulle postikortin? Laita mulle maililla osoite. Tiedän tietenkin, että postikortti on pientä sun tunteen rinnalla. Tarkoitus ei ole ajatella, että postitan itselleni hyvän omatunnon. Mutta jos se voisi olla edes toinen häivähdys?
Ootko muuten ajatellut jotain ystävätoimintaa? Samankaltaisessa tilanteessa on ihan tosi, tosi moni. Esim. SPR:n ystävätoiminta on ihan huikea.
Voiii, miten ihanalta näyttää. Niin kaunis Arabia. Odotan jo sitä, kun tuut kylään ja syödään iltapalaa mun Tuokioista <3!
Arabia on timanttinen kuin myös sinäkin. Pian kahvitellaan yhdessä sen astioista.
Miten ootkin niin suloinen. Tää on todella hyvänmielen blogi. En ollut juurikaan lukenut blogeja ennen viimekeväisiä Hillan synttäreitä, mutta sieltä sain innon seurata huipputyyppejä. Olen juuri sellainen joka puunaa kämppäänsä kaksi päivää ennen kuin tulee vieraita ja miehen kanssa äyskitään toisillemme kun kaikki hommat tekemättä. Hahaa! Ilmanko harvoin kukaan käykään kylässä kun pitää tehdä megalomaanisia valmisteluja eikä yleensä ehdi. Miksi me suomalaiset muutenkin aina selitellään – sori kun olen niin kauhean näköinen tänään, sori kun kämppä on niin sotkuinen (vaikka on siivonnut sen kaksi päivää). :D
Miten ihana kommentti. Voi että, oon aivan otettu, että saan olla yksi sun seuraamista huipputyypeistä. Kiitos tästä kunniasta.
Ja hei, kaverit vaan kylään ja sassiin, vaikka paikat ei oliskaan ihan tiptop. Mä uskaltaisin arvata, että ne on sun ystäviä senkin vierailun jälkeen. Vaikka joo, kyllä mäkin ymmärrän, että on kivempi pyytää ihmisiä kylään sillon, kun paikat on siistinä.
Luin sun päivitystä Peijaksen sairaalan labrajonossa. Inhoan sairaaloiden ilmapiiriä, se jotenkin ahdistaa ja samaan aikaan tekee surulliseksi. Ainoastaan raskaana olevat naiset saavat hymyn huulille näissä paikoissa. Sun teksti sai mulle kuitenkin hyvän, lämpöisten olon.
Kiitos.
<3!
Kiitos itsellesi, kun ilahdutit mua kommentillasi. Oot vastedeskin tervetullut lukemaan mun juttuja sekä sairaalan labrajonossa että muualla.
[…] Vakaa päätös. Kirjoitin tammikuussa päätöksestäni syödä tänä vuonna enemmän yhdessä ja niin olen tehnyt. Ja se on kyllä jotain, minkä haluan […]