arkisto:

helmikuu 2021

Olispa jo kevät, olispa juhlat!

Kaupallinen yhteistyö: Fiskars & Iittala

Se on vallannut minut, keväthuuma!

Rakastan talvea silmittömästi, mutta aika vikkelästi aina keväisin ymmärrän, miten lujasti olenkaan kaivannut valoa, lämpöä, lintuja ja sitä vapauden tunnetta, jonka vaihtuva vuodenaika saa aikaan. Muutaman viikon voisi olla vielä kunnolla paukkupakkasia, mutta sitten voisi jo alkaa sulaa ja lämmittää. Aurinko saa tehdä tehtävänsä ja tuoda kevään kaikkialle. Sydämeen saakka.

Pandemiatilanne on jälleen huonontunut Suomessa merkittävästi. Tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että aivan samanlaista vapautta ei saada tänä keväänä kokea, tosin ehkä tähän on jo totuttu, kun viime kevätkin oli kerrassaan omituinen. Spesiaaliolot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suosituksia noudattaessaankin saisi haaveilla.

Kuluneen talven aikana oma happy placeni on ollut kesäjuhlat. Vaikka aivan pienet, mutta iloiset ja sympaattiset. Ehkä Tikun ristiäiset, ehkä tuparit tai puolison syntymäpäivä, ehkä jotkut aivan muut. Mutta aina kun on meinannut alkaa liikaa ärsyttää, olen miettinyt, että vielä joskus saan järjestää ihanat juhlat. Näyttää vähän siltä, että vielä kesällä on liian aikaista, mutta aina saa haaveilla. Olisi se sitä paitsi kesä tai vaikka tuleva talvi, unelma elää silti: vielä joskus saan järjestää ne juhlat.

Kun juhlat ja illanvietot ovat toistaiseksi olleet tauolla, olen pyrkinyt tuomaan ilonpilkahduksia talven jäljiltä heräävään kotiimme pienillä asioilla, kuten ihanilla aamiaisilla, kauniilla kattauksilla tai sesonkihedelmillä. Millainen piristysruiske onkaan lusikoida suuhunsa vastakuorittu pomelo tai veriappelsiini jostain kivasta kulhosta tai se, kun appelsiinimehun kaataa johonkin ajatuksella valittuun juomalasiin.

Näissä kuvissa näette astiakaapin uusimmat ilahduttajat, Suomessa kierrätyslasista tehdyt Kastehelmi-jälkiruokakulhot sekä jalalliset lasit Iittala Recycled -sarjasta. Todellisuudessa ne ovat aika harmahtavat, vaikka näissä kuvissa taittavat toisinaan yllättävän siniksi. Nämä ovat sopineet niin hyvin uuden kodin tunnelmaan ja luovat juhlaa ihan tavallisiin päiviin vain olemassaolollaan. Suomessa tehtyyn Recycled-sarjaan kuuluvat myös Fiskarsin kierrätyssakset sekä Kastehelmi-kynttilälyhdyt.

Iittala Recycled jälkiruokakulhot, jalalliset lasit sekä kynttilälyhdyt

Minusta Recycled-malliston idea on huima: Suomessa ja 100-prosenttisesta kierrätysmateriaalista tehty. Kierrätyslasikokoelma valmistetaan syntyvästä hukkalasista Iittalan lasitehtaalla, jossa kaikki syntyvä hukkalasi hyödynnetään uusien esineiden valmistuksessa tai kierrätetään. Hukkalasista hyödynnetään erityisesti kirkasta, vihreää ja sinistä.

Tuotteissa saattaa myös olla pieniä sävyeroja tai epätäydellisyyksiä kierrätysprosessin vuoksi, mikä ei ainakaan itseäni haittaa (ja mitä en myöskään itse huomannut): pieni epätäydellisyys kun tekee kokonaisuudesta usein vain kiinnostavamman. Värivariaatio nähdään myös Iittalalla kierrätyslasituotteen ominaisuutena, eikä sitä katsota virheeksi. Samaan kahden juomalasin pakkaukseen tulee kuitenkin aina samaa sävyä olevat lasit. Verkkokaupasta ostettaessa värisävyä ei voi valita, mutta kivijalkaliikkeessä luonnollisesti tuotteita voi verrata ja mieleisen sävyn valitseminen on mahdollista.

En ole koskaan ennen omistanut klassisia Kastehelmi-astioita, joten onpahan tällainenkin uusi aikakausi nyt aloitettu. Jotenkin olen ennen aina ajatellut, että niitä pitäisi yhdistää vain muiden Kastehelmien tai lasiastioiden kanssa, mutta mitä ihmettä, ei todellakaan! Nämä menevät ihan napisti todella arkisten sarjojen juhlavampina kavereina tai sitten leikkisästi vaikka legendaarisen Paratiisi-sarjan kyljessä. Neutraali siniharmaansävy sopii yllättävän monen rinnalla, ja vaikken oikeastaan välitä monistakaan sinisensävystä, tämä on kyllä mieleeni. Sitä paitsi on ollut kiva ajatus hankkia tänne uuteen kotiin vain kestävämpiä vaihtoehtoja astiakaappiin.

Fiskars Recycled -kierrätyssakset (21 cm)

Sammaleenvihreät Fiskars Recycled -sakset on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja ne ovat täysin kierrätettävät. Yleissakset ovat ensimmäinen lanseerattava tuote Fiskarsin uudesta saksisarjasta, jonka valmistuksessa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja ja kiinnitetty erityishuomiota materiaalihävikin minimointiin. Toivon mukaan vastaavanlaisia tuotteita nähdään tulevaisuudessa vielä paljon lisää.

Saksien kahvat on valmistettu biokomposiitista, joka koostuu kierrätysmuovista ja uusiutuvasta puukuidusta. Saksien terät ovat ruostumatonta kierrätysterästä. Kierrätyssakset valmistetaan Suomessa Fiskarsin Billnäsin tehtaalla.

Kierrätystuotteet ovat kevään 2021 ajan yksinoikeudella myynnissä K-Ryhmän kanavissa.

Millaiset sitten olisivat ne haaveitteni juhlat, jossa voisin asetella pöydälle reilummin jälkkärikulhoja ja kaataa laseihin kuohuvaa?

En aivan vielä tiedä. Ainakin rennot, mutta kuitenkin sellaiset, että saisi pukeutua kauniisti. Voisi laittaa hiukset hienosti ja kuljeskella jossain kauniissa kukkamekossa helmat hulmuten, kuohuvalasi läikkyen. Ehkä tarjoiluna voisi olla vaikka joku suurenmoinen, vaaleanpunainen kakku tai sitten jäätelöbuffet. Tai ehkä sittenkin hattarabuffet! Jos saisin vuokrattua jostain sellaisen hattaralaitteen.

Ja tietenkin juhlien kuuluisi olla uudella pihamaallamme, kun puutarhat on päässyt loistoonsa. Ne voisivat olla vaikka jotkut minifestivaalit, joissa olisi pari tarkkaan valittua esiintyjää. Toinen iltapäivällä ja toinen vasta illan hämyssä. Ehkä jotain akustista tunnelmointia, mutta ei kuitenkaan mitään liian lälleröä. Ehkä iltaesiintyjä voisi kuitenkin olla joku mukaansatempaavampi, että voisi vaikka tanssia. Tai voisihan se olla jotain nostalgistakin, jotta voisi valssata ja ottaa lavatansseja haltuun.

Mutta ainakin ne olisivat sellaiset juhlat, joissa kenelläkään ei olisi hoppu tai kiire ja joissa kaikki voisivat olla vapautuneesti juuri omia itsejään. Kaikki olisi kaunista ja seesteistä, mutta ennen kaikkea onnellista.

Voi juku, että odotankaan niitä juhlia. Ja kevättä.

-Henriikka

Mitä kaikkea alkanut remonttimme sisältää?

Remontti- ja kotijutut ovat elämässäni erittäin ajankohtaisia. Sen lisäksi, että vauva toivon mukaan puskee joidenkin viikkojen päästä maailmaan, koti rakentuu koko ajan näköiseksemme. Ajattelinkin avata teille nyt vähän, mitä kaikkea käynnistynyt pintaremontimme pitää sisällään.

Oikeastaan olen itsekin vähän pöllämystynyt, että edes olen tässä tilanteessa. En koe yhtään olevani minkään tason remontoija, enkä kyllä sisustussuunnittelijakaan, vaikka sellaista välillä olen itsestäni luullut. Pidän siitä turhan-kirppistilpehöörin-ostovaiheesta, mutta en ole mitenkään kala vedessä niissä sitä edeltävissä vaiheissa: maalien valinnassa, valaisimien suunnittelussa yms.

Niinpä olenkin ollut maaaaaailman tyytyväisin, että olemme tehneet tätä projektia etänä sisustusarkkitehtuuritoimisto Aare Visualsin kanssa. Nämä kuvat ovat heidän karkeita luonnoksiaan tulevasta. En suoraan sanoen ymmärtänyt alkuunkaan, miten hullun iso apu ammattilaisotteesta voisi olla. Tuntuu, että aikaa ja vaivaa säästää niin suuresti, kun langan päässä on oikeasti osaava ihminen auttamassa.

Puoliso jätti minulle päätäntävallan sisustuksesta ja pintaremontista, vaikka antaa kyllä mielipiteitään, jos niin tahdon. Näin ollen olen saanut aika omavaltaisesti edistää kaiken suunnittelua. Puoliso toteuttaa koko remontin, lukuun ottamatta porraskaiteentekoa ja -asennusta. Minulla on vahvat visiot ja mielipiteet, mutta ammattilaisapu on ollut tarpeen siinä, että niistä visioista muodostuu myös jossain kohtaa jotain konkreettista. Luikahdan usein kuin koira veräjästä siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa internetin syövereistä etsiä sopivia sävyjä, ovenkahvoja, kiintokalusteita tai vaikka huonekaluja kotiimme.

Kun muutimme tähän kotiin, ajatuksena oli tehdä pientä pintaremonttia. No, visiot muodostuivat tässä parin kuukauden aikana vähän suuremmiksi, joten teemmekin aika paljon enemmän kaikennäköistä:

Maalaus

Emme vaihda kaakeleita ja itse hirren jätämme koko kodista ihan hirrelle, saunaa lukuun ottamatta, jossa aiomme sävyttää hirren tummaksi. Myös olohuone-keittiö-eteisen kaakelilattia jää sellaiseksi. Muuten maalamme kaikki pinnat; lattiat, seinät ja katot kaikista huoneista. Mäntyhirret saavat monia sävyjä rinnalleen (kuva yllä). Katosta tulee sävytetty valkoinen ja lattioista tulee suht vaaleat myös, jotta valo pystyy kiertelemään kodissa vapaasti. Mutta seiniin tulee myös väriä: vihreää, olkea, punertavan sävyjä. Kaikki lämpimään taittavia ja IHANIA.

Porraskaiteen vaihto

“Mökkimäiset”, puiset portaiden kaiteet vaihdetaan mustiin metallisiin ja myös käsijohde vaihdetaan kevyempään, pyöreämpään ja tummapuiseen. Portaat pidämme ennallaan, maalamme ne vain.

Alakerran makuuhuoneiden lattiat

Muuten lattiat jäävät paikoilleen, mutta alakerran makuuhuoneiden tummankiiltelevä laminaatti ei miellyttänyt silmäämme eikä sopinut mielestämme kokonaisuuteen, joten ne vaihdetaan. Varmaankin joku kermainen, vaaleahko sävy ja puinen parkettilattia.

Alakerran makuuhuoneen tapetit

Molemmissa alakerran makuuhuoneissa on neljästä seinästä kaksi tapetilla, kaksi hirrellä. Toisen makuuhuoneen tapetin jätämme sellaiseksi kuin se on (tapetti on sympaattinen Kukot), mutta toisen huoneen tapetit vaihdamme.

Kiintokalusteet

Koska säilytystilaa täällä ei ollut meidän tavaramäärällemme lähellekään riittävästi, aiomme panostaa kodin kiintokalusteisiin: tuulikaappiin ja eteiseen tulee säilytysjärjestelmät, samoin kuin toiseen makuuhuoneeseen, jonne teetämme vaate- ja tavarakaapin. Ainakin alakerran vessaan teetämme sinne sopivan allaskaapin säilytystiloineen ja altaineen. Lisäksi yläkerran vessan allaskaappi altaineen menee myös vaihtoon. Keittiöön lisää säilytys- ja työskentelytasotilaa tuo saareke.

Vaatehuoneen rakentaminen

Ensimmäisiä projektejamme täällä olikin jo-valmistunut vaatehuone. Juuhuu, sain oman vaatehuoneen, ja näin ollen valmiina ollut vaatehuone pyhitettiin puolison vaatteille ja petivaatteille.

Lasitiilet, perhospoordi ja mukulakivikynnykset piiloon

2000-luvulla riitti mielenkiintoisia, yksittäisen yllättäviä sisustusratkaisuja. Täällä ne ovat muun muassa koristekivin koristellut kodinhoitohuoneen ja vessan kynnykset, kylppärin yllätysboordi sekä kirkkaanvaaleansiniset lasitiilet eteisen ja kylpyhuoneen välillä. Aiomme saada nämä kaikki piiloon edullisesti mutta mahdollisimman tyylikkäästi. Yläkerran aulan ja vessan väliset, tummanvihreät lasitiilet saavat jäädä. Oikeastaan niiden korniudesta jopa vähän pidän. Mustapohjaisen perhos- ja kukkakuvioisen, yksittäisen boordin yritämme maalata simppelin mustaksi. Katsotaan onnistuuko lopputulos.

Ikkunalistat

En ole nykyisten ikkunalistojen suurin fani, joten vaihdamme ne vähän kokonaisuuteen sopivimmiksi. Jäävät ovi-, lattia- seinä- ja kattolistat maalataan.

Väliovien vaihto

Yläkerran ovet maalataan ja ne jäävät entiselleen, mutta alakerran väliovet vaihdetaan tyyliin sopivampiin. Kaikki kahvat vaihdetaan.

+ Kaikkea pientä tarpeellista/tarpeetonta

– Keittiön liesituulettimen putken päälle teetetään suojakotelo, jota ei tällä hetkellä ole.
– Kodinhoitohuoneen kaappien nuppivetimet vaihdetaan.
– Keittiön vetimet vaihdetaan toisiin.
– Takka rapataan niin, etteivät tiilet erotu pinnasta ja malaataan hormin kanssa vaalealla, muuhun sävymaailmaan sopivalla.

Sisustus

On suht selvää, että kun itse muuttaa 40-neliöisestä kodista muutama huonekalu mukanaan, ja puolisolla on omaisuutena lähinnä kaikenlaista autotallitavaraa, vaaditaan melko suuria sisustuksellisia muutoksia, jotta talossa voi edes mukavasti asua. Meillä ei ole sänkyä, ei sohvaa tai tänne sopivaa ruokapöytääkään. Eikä meillä ollut muuttaessamme tänne kuin kaksi lamppua. Joten remontin lisäksi kodin yli pyyhältää massiivinen sisustusaalto, johon kuuluvat niin huonekalut, valaisimet kuin tekstiilitkin.

Kesän projekteja: Pihavarasto ja laituri

Kesäkauden häämöttäviä projekteja ovat laiturin rakennus laituripaikallemme sekä reilunkokoinen, lämmin pihavarasto ja verstas. Mutta nämä ovat sitten jo talon ulkopuolisia ja erillisiä juttuja, joihin päästään, kunhan itse koti on saatu valmiiksi (tai ainakin valmiimmaksi).

Siinä oli ainakin kaikki, mitä nyt keksin! Toivon mukaan en ole unohtanut mitään, sillä lista on jo tällaisenaan melkoinen.

Meinasin itse alkuvaiheessa olla aika turhautunut koko hommasta, mutta nyt kun itse suunnittelutyö on melkeinpä tehty (olen nimennyt itseni projektin luovaksi johtajaksi) ja toteutus on käynnistynyt, kaikki vaikuttaa kirkkaammalta. Hitaammalta kuin malttaisin, mutta silti kirkkaalta.

Ja niin kuin oon tuhatmiljoona kertaa todennut: en malta odottaa.

-Henriikka

Kuvat: Titi Reijonen / Aare Visuals

Erilaisia yksinäisyyden tasoja

Ystävänpäivä oli sunnuntaina. Meinasin aivan unohtaa sen. Usein lähetän ystävänpäiväkortteja, mutta en kyllä sellaisina vuosina, jolloin postitan joulukortit. Tänä vuonna panostin jouluun.

Täällä saaressa on aikaa ajatella. Lähiviikkoina olen miettinyt paljon yksinoloa ja yksinäisyyttä. Miltä oloni tuntuu, kaipaanko seuraa, tunnenko oloni yksinäiseksi? Mietin asiaa jo paljon ennen muuttoa – olisinko yksinäinen maaseudulla? Tiedän, että yksinäisyys on vakava ja todella syvältä kalvava tunne. Siksi en tahtonut jättää sitä harkinnoissakaan huomiotta. Nyt ajatukset ovat päässeet kahden kuukauden kokemuksella konkretisoitumaan ja niistä on helpompi tarrata kiinni.

En voi millään tavalla väittää olevani kovin yksinäinen. Sellaisen väittäminen loukkaisi varmasti syvää yksinäisyyttä kokevia, enkä itsekään koe niin. Sen sijaan koen aina toisinaan yksinäisyyden tunnetta. Ja minusta siitäkin puhuminen on tärkeää.

Yksinäisyydestä puhutaan muutenkin liian helposti hyvin yksipuolisesti. Yksinäinen on tummiinpukeutuva, möykyssä kököttävä sotkutukka, jolla ei ole sosiaalisia taitoja tai yhtään ystävää. Tämähän ei pidä lainkaan paikkansa. Yksinäisiä on monenlaisia, mutta myös yksinäisyyttä on monenlaista. Tunteet voivat olla pitkäaikaisia tai ohimeneviä, ja yksinäisyyttä voi yhtä lailla kokea myös esimerkiksi parisuhteissa tai ystäväporukoissa kuin yksin ollessakin.

Myös yksinäisyyden kahden muodon ymmärtäminen on tärkeää:

Sosiaalinen yksinäisyys on sosiaalisen verkoston puutetta ja sitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään kaveriporukkaan tai ryhmään. Emotionaalinen yksinäisyys on sitä, että ei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa asioitaan. (lähde: Mielenterveysseurat.fi)

Liian helposti yksinäisyys nähdäänkin vain sosiaalisena yksinäisyytenä, vaikka emotionaalinen yksinäisyys voi olla aivan yhtä olennaista ja rankkaa, tai vielä rankempaakin.

Mieheni on ollut tämänhetkisen työtilanteensa vuoksi paljon kotona, minkä vuoksi olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Minulla olisi varmasti todella erilaiset ajatukset, mikäli olisin ollut kaikki päivät yksin tämän pimeän kauden. Siltikin olen ollut yllättänyt, miten hyvin olen sujahtanut melko eristäytyneeseen elämään ja tottunut paljoon yksinoloon. Olen aina tiennyt nauttivani yksinolemisesta, mutta silti oletin jonkunlaisen shokkivaiheen saapuvan. No, sitä ei ole tullut. Olen ollut tosi tyytyväinen olooni.

Sen sijaan olen huomannut aivan uudenlaisia huomioita yksinäisyydestä ja toisaalta yksinolon kaipuusta:

Huomaan kaipaavani ystäviäni, mutta en ole ollenkaan tottunut siihen, että heidän kanssaan viettäisi aikaa niin pitkään ja intensiivisesti. Vaatii totuttelua ja toisaalta enemmän omia voimavaroja, kun ystävä tulee luokseni kylään saareen, sillä on hyvin oletettavaa, ettei hän pyrähdä vain lounaan ajaksi, vaan tulee moneksi tunniksi, ehkäpä yöksi ja ottaa ehkä perheensäkin matkaan. Ja siis sehän on myös samalla aivan parasta! Mutta vaikka rakastan ystäviäni aivan valtavasti, en ole mikään sosiaalisten voimavarojen ylijumala ja oikeastaan väsyn ihmisiin aika helposti. Niihinkin, keitä rakastan eniten.

Vaikka nyt korona-aikana ei ihmisiä näe juuri ollenkaan, vaatii tulevaisuudessa varmasti vähän uudenlaista järjestelyä, että ihmissuhteet asettuvat mukaan uuteen elämäntapaan. Huomaan nimittäin usein ikävöiväni ystäviäni ja tuntevani hetkittäistä yksinäisyyttä, mutta en kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin monia kyläilijöitä esimerkiksi saman viikon sisällä. Ikävöin kahvihetkiä, aamiaisia, lounaita… lyhyitä keidashetkiä arjessa, pienten hetkien jakamista ystävien kanssa, ja sellaiset ovat ja tulevat varmasti olemaan vähän kortilla tulevaisuudessakin. Huomaan kokevani yksinäisyyttä, kun tällaiset hetket uupuvat.

Ja edelliseen kohtaan liittyen olen alkanut pohtia, että olisi varmaan hyvä tutustua Porvooseen ja porvoolaisiin. Kohta meillä on vauva-arki toivon mukaan rullaamassa, ja luulenpa, että aivoni kaipaisivat aikuista seuraa kaiken sirkuksen keskellä. En usko, että jaksan ajaa aina tunnin tai parin päähän ystävien tai vanhempien luokse, vaan olisi hyvä olla jokunen tuttu tässä lähelläkin. Joku, kenen kanssa vaihtaa muutama aikuinen sana. Joku, kenen kanssa käydä kahvilla tai kenen kanssa vähän meuhkata elämästä. No onneksi myös puoliso pystyy olemaan paljon kotona vauvan tultua, sillä muuten tämä huolettaisi varmasti enemmän.

Ilman korona-aikaa kaupungilla ja jopa kyläyhteisössämme olisi perhekahvilaa, seurakunnan toimintaa ja muuta yksinäisyyttä estävää sosialisoimista, mutta saapa nähdä, koska ne lähtevät taas rullaamaan. Toivon mukaan pian!

Luiskahtipa tekstini jotenkin alakuloiseksi. Ensin hehkutan, kuinka en ole ollut lainkaan yksinäinen ja sitten lopuksi kerronkin, kuinka kaikenlaiset yksinäisyyden tunteet vaeltavat mielessä. Perus.

Kai kirjoituksen ja ajatusteni ytimessä yrittää olla, että uusi elämänvaihe ei ole onneksi ollut yksinäinen, mutta on tuonut mukanaan ohimeneviä yksinäisyydentunteita uusissa muodoissa. Tai vähintään ajatuksia niistä.

Sen sijaan tunnen esimerkiksi naapurini ensi kertaa pitkästä, pitkästä aikaa. Tiedän, ketä ympärillä olevissa taloissa asuu ja keneltä voisin pyytää apua tai kenen pihalle uskaltaisin mennä päiväkahville. Lisäksi tämä elämäntyyli tuo niin paljon kaikkea hyvää mukanaan (eilen pihallamme oli vuokrapalju), että on helppo sanoa, että eläisin kaikista mieluiten juuri näin juuri nyt.

-Henriikka

Ps. Puhuimme yksinäisyydestä eräässä Aamukahvilla-podi jaksossa (jakso 7: “Lähes kaikki kokevat yksinäisyyttä”), jos aiheen syvempi ruotiminen kiinnostaa.

Kaksi viikkoa yrittäjän äitiyslomaan

Aivan absurdia. Aloitan kahden viikon päästä äitiysloman.

Olimme päättäneet puolison kanssa, että jatkan äitiyslomasta suoraan vanhempainvapaaseen, jonka voisi käyttää meistä kumpi tahansa. Tuntui aivan päättömän hullulta, että hakemuksessa luki, että haen lomaa tammikuuhun 2022 saakka. Mitä ihmettä?

Myöhemmin saadussa päätöksessä luki sama päivämäärä. Ihan kohta sitten lomaillaan. Tai no, lomaillaan ja lomaillaan, mutta ei ainakaan tehdä yhtä lailla töitä. Niitä samoja töitä.

Teen töitä päätoimisena yrittäjänä, minkä vuoksi moni onkin kysellyt, onko palkallisen loman pitäminen minulle ylipäänsä mahdollista. On se, vaikka homma ei olekaan aivan yhtä simppeli kuin perinteisillä palkansaajilla.

Yrittäjän äitiys- ja vanhempainraha määräytyy ansiosidonnaisesti pakollisen yrittäjän eläkevakuutuksen eli YEL-vakuutuksen mukaan. YEL on yrittäjän henkilökohtainen eläketurva, mutta sen mukaan määräytyy myös muun sosiaaliturvan perusta.

Vaikka YEL on yrittäjälle pakollinen, mikäli hän tienaa yli 8000 euroa vuodessa (muutamia muitakin poikkeuksia on, mutta tämä on olennaisinta), ei YEL-maksua tarvitse maksaa välttämättä sillä summalla kuin todellisuudessa tienaa. Moni yrittäjä on päättänytkin maksaa YEL-maksua huomattavasti pienemmällä summalla ja säästää eläkkeeseen ja mahdollisiin muihin erikoistilanteisiin (esimerkiksi juuri äitiysloma) jollain muulla tavalla. Sen vuoksi kuulee usein myös yrittäjien kertovan, etteivät he juuri saa äitiyslomakorvausta.

Itse olen tehnyt päätöksen maksaa YEL-maksuja aina aika reippaasti ja saadessani tietää raskaudesta, nostin summan vielä realistiselle tasolle. Näin ollen pystyn saamaan KELA:lta hyvän korvauksen lomailustani.

Ennen äitiys- ja vanhempainrahan määrä määräytyivät yrittäjällä loman alkamiskuukautta edeltäneiden 6 kuukauden ajalta, jolloin yrittäjä pystyi vielä raskausuutisista kuullessaan nostamaan summan oikealle tasolle. Vuoden 2020 alusta määräytyminen on kuitenkin tapahtunut 12 kuukauden ajalta ennen lomanalkamiskuukautta edeltävää kuukautta: eli minun tapauksessani esimerkiksi YEL-maksujen keskiarvo ajalta tammi-joulukuu 2020, kun lomani alkaa helmikuussa 2021. Näin YEL-tasoa pitää ylläpitää jo jonkun aikaa suht realistisella tasolla, mikäli tahtoo myös kelvollisen korvauksen lomastaan.

Osasinkohan olla riittävän selkeä? Toivon mukaan.

Kuinka aion käytännössä pitää lomani?

Eihän tämä nimittäin ole mikään ihan perinteisin työ, johon voi hankkia sijaisen ja olla 10 kuukautta tekemättä mitään. Tai siis, niin varmasti voisi tehdä, mutta voi olla, ettei minulla olisi sitten työtä johon palata.

En aio lopettaa blogin kirjoittamista tai Instagramin päivittämistä. Aion vaan tehdä sitä vapaalla tahdilla, täysin aikataulu-paineetta. Podcastit ovat tauolla, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä, koska jatkan Aamukahvilla-podin tekemistä. Luulen, että vasta alkuvuonna 2022, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tarttuisin mikkiin jo syyslukukaudella.

Suurin muutos itselleni on, etten ainakaan kolmeen kuukauteen aio tehdä kaupallisia yhteistöitä. Maalis-toukokuun olen päättänyt pyhittää vauvan odottelulle ja vauva-ajalle kokonaan. Jotain teen varmasti jo ennakkoon valmiiksi ja julkaisen loman aikana, mutta käytännössä kaupallinen lippuluukkuni sulkeutuu, jotta vältän deadlinet ja suurimmat työprosessit. Jotta vältän käytännössä kaikki työajatukset niin halutessani.

Tämän lisäksi aion vastata sähköposteihin ja edistää muitakin työasioitani vain kerran viikossa, jos silloinkaan. Yrittäjän äitiys- ja vanhempainpäivärahaan ei vaikuta lainkaan sunnuntai- tai pyhätyöt, joten luultavasti jatkan tuon kolmen kuukauden jälkeen yhden päivän työviikkoa sinne tammikuulle asti. Onhan se vähän hupsu ajatus, että teen sunnuntaisin töitä, mutta toisaalta voi olla, että sopii perheellemme oikein hyvin. Muina päivinä voin sitten vapaasti kirjoittaa ja jakaa juttuja, jotka eivät tuo leipää pöytään ja joissa ei ole kaupallisia kytköksiä. Sunnuntait ovat pyhitetty tarvittaessa työlle. En siltikään usko, että tulen työskentelemään läheskään jokaisena sunnuntaina. Aika näyttää, miten kaikki menee.

Ja jos sitten päädynkin tekemään joitain arki- tai lauantai-työpäiviä, pystyn vain ilmoittamaan niistä Kelalle. Sitten ne vain vaikuttavat tukiini, mikä ei ole maailmanloppu sekään, jos tulee sellainen olo, että jokunen työpäivä olisikin hyvä tehdä. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi yhteistyökumppanit eivät luultavasti ole aktiivisimmillaan juuri sunnuntaisin, joten on oletettavaa, että joudun välillä joustamaan, jos ylipäänsä tahdon tehdä töitä.

Ennen kaikkea aion kyllä irrottautua töitä ja keskittyä uuteen perheenjäseneen. Jos alkaa näyttää siltä, että alan uppoutua syvälle vauvakuplaan, niin sittenpähän uppoudun. Aion kyllä ottaa kaikesta niin paljon irti, kuin vain suinkin saatan. Hullaantua ja seota, jos niin on käydäkseen. Ja toisaalta en aio ottaa siitäkään painetta tai syyllisyyttä, mikäli työt houkuttelevat jo ennakkoon. Rakastanhan minä tätä työtä. Löydämme varmasti sellaiset tavat ja aikataulut, jotka palvelevat pikkuista mutta myös meitä aikuisia.

Mutta tällä hetkellä tunnen todella suurta kiitollisuutta suomalaisesta järjestelmästä, joka mahdollistaa tällaisen lomailun. En edes harkinnut, ettenkö olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, kun sellainen nyt kerran sallitaan.

Siltikään itse äitiysloma ja työstä irrottautuminen eivät herätä minussa pelkästään ihania ajatuksia. Olen välillä aika paniikissa siitä, millaista on elämä ilman työtäni. Kuulostaa varmasti monen korvaan hullulta, mutta olen saanut tehdä tätä intohimo-työtäni Aamukahvilla-juttujen parissa tänä vuonna 10 vuotta, ja tasankovaihe vuoristoradan kyydissä jännittää kyllä. Voin tietysti jatkaa juttujani ilman kaupallisia kytköksiä, ja aionkin niin tehdä, mutta välillä mieleen hiipii pelottavia ajatuksia: Entä jos minulla ei ole enää yhteistyökumppaneita, kun haluan taas tehdä täysillä? Entä jos sisältöni muuttuu mauttomaksi ja hajuttomaksi äiti-sisällöksi? Mitä päivisin tehdään, jos ei tehdä töitä? Entä jos ammatillinen kehittymiseni tyssää ja minusta tulee tyhmä? Entä jos olen jo tyhmä? Olisiko pitänyt vain jatkaa töitä normaalisti, niin kuin monet kollegat?

Näistäkin aivokeloista huolimatta huomaan, että mieleni ja kehoni toivoo näiden parin viikon livahtavan ohi vauhdilla. Sen jälkeen keskitytään hetki kodinlaittamiseen ja remontointiin sekä vauvan odottamiseen, minkä jälkeen alkaakin elämässä ihan uusi vaihe.

Se on vieläkin kreisimpää kuin itse äitiysloma.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Eniten koronasta kärsivät ne, jotka kärsivät valmiiksi

Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Täällä saaristossa on helppo unohtaa maailmanmurheet. Täällä lumen keskellä voi viettää päiviä tapaamatta yhtäkään ihmistä, uutisvirran voi sivuuttaa ilman huomiota ja omaan onneensa voi käpertyä ulkomaailman huolia muistamatta. Täällä ei tarvitse pitää maskia poistuessaan kotiovesta, ja koronakin tuntuu useasti kaukaiselta ajatukselta, jos ei käväise kaupungissa. Vauva kasvaa vatsassa, ja olo on onnellinen.

Tässä on tietysti myös hyvät puolensa. Vaikeissakin ajoissa on hyvä säilyttää henkinen hyvinvointi ja mielenrauha. Siltikin, kääntöpuolena kaikessa on totuus: maailma on edelleen hyvin vaikeassa jamassa koronan takia. Valitettavasti suurimmin kärsivät ne, jotka kärsivät jo ennen pandemiaa.

Vaikka omaa mielenrauhaa kannattaakin vaalia, on suurin osa suomalaisista kuitenkin niitä, jotka voisivat pikemminkin valjastaa omat resurssinsa auttamaan avuntarvitsijoita. Se ei tarkoita sitä, että tässä tarvitsisi nyt uhrata koko elämänsä Äiti Teresana tai Robin Hoodina olemiseen, vaan sitä, että pysyisi valppaana sille, kuinka omista varoistaan voisi jakaa apua muille.

Olen puhunut vuosia silpomisen vastaisesta työstä. Ylihuomenna, lauantaina 6.2. on Silpomisen vastainen päivä, minkä vuoksi nostan taas aiheen esille.

En tiedä miksi juuri tästä tuli itselleni niin tärkeä sydämenasia. Lapset ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja, mutta tietysti nyt, kun sisälläni kasvaa ihan pieni, viaton lapsi, asia tulee niin paljon konkreettisemmaksi.

Näitäkin kuvia katsoessa tuntuu aivan ihmeelliseltä, että noin puolitoista kiloinen pötkylä elää tuolla sisuksissani ja saapuu toivon mukaan maailmaan parin kuukauden päästä. Samalla se nostaa kaikki vaistot suojelemaan häntä, mutta suojelemaan myös kaikkia maailman pikkuisia.

On täyttä hulluutta, että tyttöjä silvotaan.

Miten korona vaikuttaa silpomisen vastaiseen työhön?

Lähes vuoden kestänyt koronapandemia on iskenyt kovaa myös silpomisen vastaiseen työhön.

Miksi? Koulujen sulkemiset, kokoontumiskiellot ja liikkumisrajoitukset ovat estäneet kohtaamisen. Lähitapaamisia viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ei pystytä toteuttamaan suunnitellusti ja ruohonjuuritason koulutukset silpomisen haitoista ovat osittain peruuntuneet.

Kauheinta on, että seuraukset näkyvät lisääntyneinä silpomismäärinä, esimerkiksi Suomen World Visionin ohjelma-alueilla Kenian Sookissa ja Somalian Puntmaassa.

Koronarajoitukset ovat myös heikentäneet perheiden taloudellista tilannetta. Jos perheellä ei ole rahaa ruokaan, paine tyttöjen silpomiseen kasvaa. Tämä on vähän sellainen pakollinen tapahtumasarja monessa perheessä taloudellisten resurssien ollessa tiukilla: Tyttöjen koulutus on valitettavasti ensimmäisiä asioita, joista moni perhe säästää. Ja kun tyttö menee naimisiin, perhe saa siitä taloudellista hyötyä. Naimisiinmeno on edelleen huomattavasti helpompaa, mikäli tyttö on silvottu.

Näin ollen korona on vaikuttanut silpomisen määrien kasvun lisäksi myös lapsiavioliittojen määrään, minkä kuuleminen ja ymmärtäminen tekee vähintään yhtä vihaiseksi ja surulliseksi.

Uusia keinoja silpomisen vastustamiseksi

Ettei kaikki vaikuttaisi vain lannistavalta, on totta kai kerrottava, että monet tahot ovat valjastaneet uusia toimintatapoja käyttöönsä tilanteen estämiseksi.

Suomen World Vision on pitänyt säännöllisesti etäyhteydettä kyläpäälliköihin ja muihin vaikuttajiin toiminta-alueilla. Kohdemaissa on aina paikallisista työntekijöistä koostuva kyseisen maan toimisto, joka suunnittelee hankkeet yhdessä paikallisen yhteisön kanssa ja toteuttaa kaikki konkreettiset avustustyöt ja kehityshankkeet. Maaseudun kylissä on tiedotettu jopa autojen katoilta kovaäänisten avulla. Radiokanaviin, muuhun paikallismediaan sekä sosiaaliseen mediaan on tuotettu tietoiskuja. Työtä on tehty laajassa yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa siten, että isot kyläkokoontumiset ovat vaihtuneet pienryhmien tapaamisiin.

Korona-aikaan on jaettu myös ruoka-apua ja rahallista tukea köyhimmille perheille, joissa asuu silpomisuhan alla olevia tyttöjä. Tällaisilla toimilla on suora vaikutus tyttöjen turvallisuuteen.

Useita silpomissuunnitelmia on saatu myös onneksi pysäytettyä näiden toimien avulla. Keniassa järjestettiin viime vuonna pienryhmäkeskusteluja 25 kylässä, joissa silpomista vielä esiintyy. Näihin koulutuksiin osallistui noin 1000 lasta, tyttöjä ja poikia.

Vaikka isot kyläkokoontumiset esimerkiksi terveysasemilla ovat koronarajoitusten takia kiellettyjä, World Vision kokosi Kenian Sookiin tehokkaasti toimivan pienryhmän, joka jalkautuu kouluttamaan silpomisen haitoista sekä antamaan lääkinnällistä ja psykologista tukea silpomisen kokeneille ja siitä pelastuneille tytöille. Somalian Puntmaassa 415 tyttöä on pelastunut vuonna 2020 silpomiselta intensiivisen vaikuttamistyön ansiosta.

Tuntuu hyvältä lukea tuollaista konkretiaa. Noin monta tyttöä on pelastunut.

Mitä voin tehdä auttaakseni?

Palataanpa jälleen idylliseen saaristoon, tähän ja moneen muuhun tilanteeseen nähden hyväosaiseen kuplaan, jossa resurssit tuntuvat riittävän yli oman onnen ylläpidon. Meidän kaltaisia tarvitaan!

Apua voi viedä perille ja tarjota monella tavalla, mutta yksi yksinkertaisimmista on taloudellinen apu.

Kuukausilahjoitus

Olen itse ollut viime syksystä lähtien Suomen World Visionin kuukausilahjoittaja. Kuukausilahjoittajien varoilla suojellaan kehitysmaiden lapsia joka päivä siellä, missä hätä on suurin. Rahat käytetään muun muassa tyttöjen silpomisen vastaisen työhön, mutta myös auttamaan kriisien, sotien ja luonnonkatastrofien keskellä eläviä lapsia kohti hyvää ja turvallista elämää. Jo kympillä kuussa saadaan merkityksellistä työtä aikaiseksi ja vieläpä siellä, missä apua eniten tarvitaan.

Jos haluat olla mukana auttamassa, voit liittyä Suomen World Vision -kuukausilahjoittaksi täällä.

Lupaan taas lahjoittaa extra vitosen jokaisesta kuukausilahjoittaneeksi ryhtyneeksi. Jätä siis tieto kommenttiboksiin tai minulle vaikka Instagramin kautta, mikäli tahdot. Tietenkin tämän voi tehdä ihan hissukseen ja omineen vain.

Kertalahjoitus

Jos aihe resonoi ja haluat olla auttamassa, kuukausilahjoituksen lisäksi myös kertalahjoitus on mahdollinen. Kertalahjoittajana tuet silpomisen vastaista työtä Keniassa ja Somaliassa. Kannustan jakamaan omastaan varojen mukaan, mutta muistatan taas, että kympilläkin on iso merkitys.

Jos haluat tehdä kertalahjoituksen, voit tehdä sen täällä.

YK:n väestörahaston UNFPA:n mukaan koronapandemialla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia tyttöjen sukuelinten silpomiseen. Pahimmillaan se voi lisätä silpomisten määrää jopa kahdella miljoonalla seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Tämä tarkoittaa itse brutaalin väkivaltaisen ja vaarallisen toimenpiteen lisäksi sitä, että myös vaikutukset seuraavat: tyttöjen koulutus pysyy matalampana, lapsiavioliittojen määrää ei saada laskuun, sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu… Tämä tarkoittaa sitä, että silpomisen vastaista työtä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Apua tarvitaan yhä enemmän.

Aion vastaisuudessakin seistä näissä tukijoukoissa, vaikka tulevaisuudessa en ehkä aivan näin pyöreämahaisena. Haluan suojella pikkuista ihmettämme, mutta yhtä lailla kaikkia maailman lapsia. Erityisesti niitä jotka ovat joutuneet kokemaan jo aivan liikaa muutenkin.

Autetaanhan?

-Henriikka

DIY: Vaatehuoneen rakennus harjakattotaloon

Sain oman vaatehuoneen uuteen kotiimme! Vaikka vaatteet ovatkin vasta melko vikkelästi ripusteltu ja pinottu huoneeseen, niin silti ne ovat siellä sisällä nyt. Jee!

Totesimme uuteen kotiin muuttaessamme, että kiinteästä säilytystilasta on huutava pula. Luultavasti tulemme teettämään jonkun verran kiintokalusteita, mutta niiden lisäksi halusimme halkaista palan makuuhuoneestamme toiseksi vaatehuoneeksi. Projekti toteutettiin heti alkuun, jotta pahvilaattipinoista päästäisiin eroon ja vaatteet saataisiin hyllyille hyvään jemmaan.

Vaatehuoneesta tuli aivan upea ja kaiken lisäksi käytännöllinen.

Lähtötilanne

Hirsikotimme on hyvin, hyvin mäntyinen. Käytännössä muutamaa tapettiseinää lukuun ottamatta kaikki on joko mäntyhirrellä, hirsipaneelilla tai mäntypaneelilla. Tiesimme, että haluamme mökkitunnelmasta eroon, minkä vuoksi aiomme maalata paneeleita runsaasti.

Harjakattotalon laskevat katto-osat ovat usein vähän haastavia sisustuksellisesti, joten päätimme hyödyntää ennen maalausurakkaa makkarin toisen puolen vaatehuoneelle. Selailin Pinterestistä mahdollisia vaatehuoneratkaisuja ja totesimme paikan oikein toimivaksi erityisesti minulle, joka olen vain 158-senttinen. Mahtuisin hyvin seisomaan melko lähellä laskevaa seinääkin.

Seinän koolaukset

Pystykoolaus, eli väliseinän tukirakenne, pystytettiin ensimmäisenä. Samalla siihen mallattiin ja rakennettiin ovelle paikka.

En ole itse mikään rakennusalan ammattilainen, eikä ole puolisokaan. Onneksi hän on kuitenkin sen verran tehnyt näitä hommia, että pystyi toteuttamaan tämän ihan itse.

(Olisi ehkä parempi jättää kertomatta tämä, mutta koolaus tehtiin jo kerran. Sitten huomasin, että haluaisin sen kuitenkin 5–10 senttimetriä vasemmalle, joten seinää sitten siirrettiin. Anteeks, anteeks, anteeks!)

Mitään äänieristyksiä emme vaatehuoneen ja makkarin välille tarvinneet, joten tämän jälkeen koolausrunko vain päällystettiin levytysmateriaalilla, joka meillä oli kipsilevy. Levy paloiteltiin pihalla sopivankokoisiin paloihin, jotta ne saatiin roudattua yläkertaan. Levy laitettiin paikalleen kipsilevyruuveilla. Lopuksi levyvälit saumattiin, ettei seinään jäisi rumia välejä tai epätasaisuuksia.

Vaatehuoneen pintaremontti

Koska vaatehuone ei ole mitenkään valtava, eikä sinne tule mistään valoa, päädyimme käyttämään vanhat, ylimääräiseksi edellisestä projektista jääneen maalin tähän. Koska haluamme hirsitalomme pysyvän hengittävänä, valitsimme hengittävän, vesiohenteisen maalin. Pohjalle maalattiin pohjamaali, jotta oksankohdat eivät puske esiin ajan saatossa, ja itse pintamaalia tuli kaksi kerrosta.

Oveksi löysimme Tori.fi:stä upean, vanhan täyspuuoven, jonka aiomme maalata muun makuuhuoneen remontin yhteydessä. Lopuksi ovi ja karmit listoitettiin siististi. Väliseinään puhkaistiin vielä aukko ilmanvaihtoventtiilille, jotta ilma pääsisi kiertämään edelleen yhtä vapaasti kuin ennen vaatehuonettakin.

Vaatehuoneen säilytysratkaisut

Kävin ajatuksella miettien läpi, millaista säilytystilaa ihan oikeasti vaatteilleni ja asusteilleni tarvitsisin:

– jonkun verran korkeampaa rekkiä
– melko paljon matalampaa rekkiä
– reilusti hyllytilaa
– laatikoita ja/tai koreja

Näiden pohjalta mietimme, mihin minkäkin rekin, hyllyn ja korin saisi kestävästi ja kätevästi asennettua, ja esimerkiksi minkä korkuisia hyllyvälien kannattaa olla. Suunnitteluun kannattaa kyllä panostaa, jos haluaa välttyä turhilta hukkanurkilta ja neliöiltä.

Hyllyt, rekit ja vetolaatikot ostettiin kaikki Puuilosta. Olin ostanut ensin koivupuuta olevat hyllyt, kunnes tajusin, etteivät ne istuneet mäntylattian kanssa lainkaan. Näin ollen päädyin tavallista tavallisimpaan, valkoiseen melamiinilevyyn. Levyjen teräviksi jääneet reunat hiottiin ja reunakohtiin laitettiin valkoista, huomaamatonta melamiinireunanauhaa, ettei mikään terävä kulma vain pääse tekemään vaatteisiin tuhoja ja että olisivat myös ulkonäöltään siistimmät.

Halusin myös kunnon valaistuksen huoneeseen, jotta asiat ja värit erottuisivat selkeästi. Päädyimme ostamaan led-kaapelia ja siihen kotelon ja kuljettamaan sen paneelien välissä koko vaatehuoneen pituudelta. Nyt valokatkaisija on vielä epäkätevästi hyllyjen välissä, mutta lisäjohto on jo tilattu, jolla katkaisimen saa siirrettyä oviaukon viekkuun.

Valmis vaatehuone

Nyt se on valmis! Ja IHANA.

Tällä hetkellä en mahdu raskauden vuoksi juuri yhteenkään vaatteistani, lukuisia villapaitoja lukuun ottamatta, joten en päässyt tekemään kunnon vaateinventaariota samalla. Haluan nimittäin sovitella vaatteita aina ennen luopumispäätöstä. Näin ollen suursiivous saa odottaa kesää. Vaatteet ja asusteet pääsivät kuitenkin jo uusille paikoilleen.

En ollut suunnittelussa tajunnut ottaa huomioon henkarin + rekin korkeutta miettiessäni sopivaa korkeutta pisimmille mekoilleni, mutta onneksi tila siitä huolimatta riitti hyvin. Meinasi hetken jo jännittää, kun aloin ripustaa mekkojani rekkiin.

Muuten kaikki meni aivan niin kuin suunniteltu. Tuolla hyllyllä, jossa nyt on asusteita ja hattuja, pidän tulevaisuudessa varmaan kenkiäkin. Matalaa rekkitilaa on niin paljon, että ostan varmaan housu-/hamehenkareita lisäksi käyttööni ja nostan lisää vaatteita nimenomaan rekille. Lisäksi ostin juuri kirpputoreilta muutamia rasioita ja lautasia, jotta saan kaikki korut vielä esille. Niiden tonkiminen jostain pikkupurkeista on aina niin vaivalloista.

Vaatehuoneen järjestely kaipaa ehdottomasti vielä viilausta, mutta tärkeintä on, että kaikki on nyt sisällä ja pois tieltä käytäviltä.

Tuolla minä tänäkin aamuna aivan hurmoksessa kuljin ja valkkailin noin viidestä edelleen sopivasta vaatteesta sopivimman kaupunkipäivääni varten. Olen tottunut tähänastisen elämäni aikana, että vaatteet on sullottu miljoonaan eri kaappiin ja laatikkoon, joten tuntuu hämmentävän vapauttavalta, että nyt näen kaiken kerralla.

Kiitos puolisolle rakennustyöstä (ja varsinkin siitä seinänsiirrosta).

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin.

-Henriikka