Reissua on takana nyt kolme viikkoa. Loppu häämöttää: palaamme keskiviikkona Suomeen. On ollut upeaa, ihanaa, ajatuksia herättävää, koskettavaa ja vielä on onneksi muutama päivä edessä.

Ajoimme perjantaina aamuyöllä Michiganiin, Traverse Cityyn, erään paikallisen perheen luokse ja olemme täällä vielä huomiseen saakka. Tapasimme perheen äidin ja yhden tyttäristä marraskuussa ja otimme tosissamme kutsun tulla käymään. On ollut ihanaa pysyä samassa paikassa muutama päivä kaikean roadtrippailun jälkeen. Huomenna ajamme vielä yhdeksi yöksi Chigagoon.

Eilen vietimme poikkeuksellisen illan perheen kesämökillä. Tämä oli se hetki, kun kesken reissun iski tajuntaan, että tunnen olevani aivan kotonani.

The Great Lakes ja Michigan tuntuvat yllättävän paljon Suomelta. Kaikki on jälleen kerran vähän suurempaa (en lakkaa kutsumasta noita valtavia järviä mereksi), mutta päivien yllä on ollut sellainen tuttuuden verho.

Olemme viettäneet eniten aikaa perheen äidin kanssa ja jaamme paljon samoja ajatuksia ja ajatusmaailmaa. Illalliset on syöty yhdessä. Eilen veneilimme koko 5-henkisen perheen ja 6 kaverin kanssa aurinkolaskun aikaan. Veneen perään muodostuvissa aalloissa surffattiin, ja kauittimista kuului Bon Iver ja Beatles.

Olisin hyvin voinut kuvitella siirtäväni tilanteen Suomeen. Unohdin puhuvani englantia ja paistoin niin monta vaahtokarkkia, että vähempikin olisi hyvin riittänyt.

Heräilen juuri vierashuoneessaamme, kun Janne vielä nukkuu viekussa.  Meillä on tänään hääpäivä, kuusi vuotta yhteensä. En nyt viitsi hehkuttaa, ettei juuri itkemäni 10-vuotistapaamispäivä jäisi aivan varjoon. Mutta sentään sokerihäät, kaikista häänimistä ihanin.

Minulla on täällä ja elämässä hyvä olla. Kotona vähän missä vain ja nukun hyvin niin lentokoneessa, teltassa, vierashuoneessa kuin kotonakin. Kiitollisena uuteen päivään ja kohti reissun rippeitä.

-Henriikka

Huom! Reissu on osa momondo ambassador -vuosikumppanuutta, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.