Toinen kuvasarja, jonka halusin eilen jakamani lisäksi irrottaa omaksi kokonaisuudekseen, on tämä. Ihanat naiset rantasaunalla, avantoon menossa.

Kun lopulta pääsimme laiturin päähän, tajusimme ettei avantoa oltu edes hakattu. Mutta tässä vaiheessa vielä olemme täynnä rohkeutta ja väkevyyttä ennen hyisenkylmää koetusta. Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen.

Polttarisaunassa on aina jotain taianomaista. Ei ehkä niinkään sen hää- tai polttarihomman vuoksi (vaikka siis tietysti senkin), vaan jotenkin sen naisenergian, joka ympärillä velloo. Kaikki ovat saunassa jotenkin niin omia itsejään, jotenkin enemmän läsnä. Ja vaikka niitä taikoja ei tehtäisikään, niin tilanteen taika kantaa itsessään. Usein joukossa on mukana myös toisilleen tuntemattomampia tyyppejä, jotka sitten kuitenkin istuvat niillä samoilla lauteilla, läimivät samalla vastalla.

Voi olla, ettei Långvikin siivoja ollut niin ihastuksissaan siitä, että otimme kuivavitsan mukaamme. Lehtiä oli lopulta koko sauna täynnä. No, ainakin tuoksui kesältä.

-Henriikka