Joulupaketista paljastuivat maailman söpöimmät korvikset: Poola Katarynan pupukorut ovat olleet hymyni aihe jo useita kertoja niin arjessa kuin täällä blogin puolella. Tragus-lävistyksenikin sopivat juuri mainiosti pupujen korvien väliin. Olen kuitenkin huomannut, että tämä pieni suomalainen design-paketti on ajanut minut pinnalliseen tienristeykseen. Hamuan nyt myös roikkuvia, puisia lintukorvakoruja.
Puun sävy on siitä hyvä, että se sopii kaikkien värien kanssa. Jotenkin se hehku näihin tuleekin mielestäni juuri siitä luonnollisuudesta. Suomalainen ja skandinaavinen suunnittelu on parhaimmillaan, kun siinä on näkyvissä juuret, mutta kaikkea päällystää ammattitaito. Sellaiset kotitekoiset jäkäläveistokset ja kaarnaankäppyräkorut on sitten asia erikseen. Näissä koruissa on sellaista tuntua, että ne tekisi mieli aina laittaa, kun lähtee ulkomaille. Ikään kuin edustamaan suomalaista huippuosaamista ja kuitenkin maanläheistä tunnelmaa. Materiaalin ja yleisilmeen vaatimattomuuden, ja kuitenkin suuren koon ja muotoilun tuoman ylellisyyden ristiriita on mielenkiintoinen.
Se olis sitten pääsiäisloma. Ja arvatkaa mitä? Huomenna on perheeni perinteinen pilkkikilpailu. Kai muistatte viime vuoden pilkit (ja voittajan!)? Hallitseva mestari käy voitonunilleen ja uskoo omiin kalakykyihinsä huomenissakin. Pysykää kuulolla, niin tiedätte ketkä yltävät mitalisijoille.
Haha, pilkkikilpailupostaus oli kyllä mieletön viimeksi, odotan innolla tuloksia! :D
Voin paljastaa, ettei tällä kertaa kohdallani mennyt aivan yhtä nappiin kuin viimeksi…
Minulta löytyy nuo lintukorvikset ja sit sellaset vaneria+hapsua -korvikset myös, ne on kyllä molemmat ehdottomia lemppareita. Poola Kataryna on ihan mahtava. Ihan mielellään kannattaa suomalaista muotoilua aina kun opiskelijan tuloilla on vaan mahdollista :-)
Todellakin kannattaa. Yhdet tällaiset pieksee vähintään kymmenen paria jotakin massameinkiä. Korkea liputus suomalaiselle designille.
Mä olen kyllä joka päivä vain tyytyväisempi hankkimiini pupuihin. Ja olen saanut useamman ihastelevan kommentin jopa ventovierailta! Viimeksi tänään hotellin hississä eräs täti kehui pupuparia :)
Mä voin kuvitella, että sun pupukorvat saa kyllä ympärilläolevat huokailemaan. Edelleen hymyilen sun pupukorvis-unille ja myönnän, että ainoa oikea ratkaisu oli ostaa ne itselleen.
Hei onkohan muuten ne villasukkameilit jo tulleet? En ole varma, onko sähköpostini heittänyt sen spämmin kautta roskakoriin…
Eilen laitoin, pitäisi siis löytyä mailistasi vasta nyt. Ei hätää.
sun pupujen hankkija osti itselleen nuo lintukorvikset. ehkä puemme ne joskus yhdessä.. :) p.s. toivottavasti oli hyvät muuttojuhlat. t.henus
Oijojoi! Sinä senkin mukavaihana. Mun täytyy mahdollisesti hankkia samanmoiset. Sitten voidaan kulkea jediturkeissa ja linnuissa, mikäs sen parempaa.
[…] puiset lintukorvikset ovat jo melkein läpikulutetut täällä blogin puolella. Sen lisäksi raahustan usein […]