Voi miten paljon innostusta herättikään unelma kesäleiristä! Kommentteja tuli pilvin pimein, ja monilla vaikutti ihan oikeasti olevan leirin mentävä aukko sydämessä ja ehkä aikatauluissakin. Mutta hei, ajatus omajärjestämästäni leiristä oli vain heitto ilmoille. En usko, että pystyn teille leiriä tässä elämäntilanteessa järjestämään. Koska jos sen tekisin, niin tekisin sen hyvin. Ja siihenhän tarvittaisiin aika paljon aikaa. Ehkä rahaakin. Kiitos ilmoittautumisista kuitenkin! Idea on nyt heitetty avoimesti tiskiin, voitte toki itse laittaa leiritulet kipinälle tai kunnon roihulle koska vain.

Mutta leiristä astetta pienempi versio, syksyinen vaellusretki, on merkattu kalentereihin. Pakkaamme ystäväni kanssa syyskuussa kimpsut ja kampsut ja lähdemme metsään samoamaan. Ehkä tekemään vähän maukasta trangiaruokaa, ehkä painimaan karhujen kanssa. Mutta metsään kuitenkin, teitä tuntemattomia, katsomaan kun aurinko laskee, eikä katulamppuja näy.

On niin täydellinen idea varata kokonainen viikonloppu metsäilylle. Voisin varata useita viikkojakin, mutta jos nyt ensin hoidetaan pienempi eräily alta pois. Voihan se olla, etten edes pärjää! Sitten helikopterit pörräävät metsien yllä ja minut löydetään lopulta kuusenoksan alta viluisena ja itkuisena.

Onneksi olen samoillut aiemminkin. Nämä kuvat ovat lapsuuden helmiä, veljieni ja minun erämuistoja (on minulla siskokin, mutta hän ilmestyi maailmaan vasta vähän myöhemmin). Takaisin metsään, kuuluu huuto. Voi ihana syyskuu.

– Henriikka