Julkaisin pari viikkoa sitten kirjoituksen otsikolla ”En ole koskaan…” Kirjoitus käsitteli seurapeliklassikon lailla asioita, joita en ole koskaan tehnyt, mutta joita oletan muiden joskus tehneen.
Mutta nyt seuraa shokeeraava paljastus: kuvissa oleva pinkkipukuinen hoopo olen minä! Olen siis sittenkin käyttänyt uimalakkia! Toisin kuin kirjoituksessani väitin.
Toimitus pahoittelee asiavirhettä, menee itseensä ja nauraa tyynyyn kuville, joita lapsuudenalbumista löysi. Kuinka uskomattoman pihalla voinkaan olla kuvissa! Johtuu luultavasti nimenomaan tuosta lakista, joten onneksi sen käyttö loppui lapsuuteen.
Pyrin tästä lähtien rehellisyyteen ja pysymään mahdollisimman kaukana pinkeistä kumilakeista ja pinkeistä uima-asuista, joissa on kuviona pieniä, iloisia miehiä.
-Henriikka
Ps. Kuvat ovat Siilinjärven Fontanellasta. Vieläköhän se on olemassa? Uskomattoman nostalginen kylpylä.
Räävittömän rohkeita uimapukuotoksia. Tyylikäs uimalakki meinasi viedä huomion vähintäänkin yhtä upeilta uikkareilta. Tunnistaako joku muu kuosin hahmot? En nimittäin itse saa päähäni, mistä nuo näyttävät niin tutuilta.
Fontanella on olemassa ja siellä on edelleen sama iso liukumäki ja pieni liukumäki, jotka kuvassa näkyvät. Sinne vaan nostalgiamatkalle mäkeä laskemaan! On muuten oikeasti hyvä kylpylä, ei mitenkään ajanhampaan alle jäänyt vaan viihtyisä ja toimiva.
Mahtava juttu! Ja kyllä, fonttanella elää ja voi hyvin. Tuntuipa hyvälle lukea kotipaikan uimahallista täällä ?
Voi ei! Aivan ihana <3_<3
siis kylläpä nuo oranssit kaakelit tuo muistoja! fontanella ja fontanellan vesiliukumäen jännittävä tuikkiva pätkä pimeydessä menee lapsuuden lempiasioiden listalla todella korkealle hah.
Siis mitä tää on nyt jo neljäs kerta kun palaan lukemaan tän postauksen, hahah, tulee niin hyvälle mielelle. En kestä sua ja sun uimalakkeja <3 En myöskään ukkeliuikkaria. Haluan Siilinjärven Fontanellaan, välittömästi!!