Simppelit tuunausideat ovat olleet katkolla. Tässä tulisi äskeinen kolmen minuutin väsäys (automaationa meinasi tulla ”kolmen minuutin muna”, mutta siitä tässä ei ole kyse).

Ostin kesällä kirppikseltä pitkän farkkurötkäleen. Kuvissa kokopitkä farkkuhame näyttää oikeastaan ihan kohtalaiselta, mutta totuus oli toinen. Kangasta oli kilokaupalla, hameenhelmat olivat alati rypyssä ja nilkkoihin asti ulottuva denimhame oli jopa minulle liikaa.

Naps, naps, sakset käteen. Ensin leikkasin polvimittaiseksi, mutta totesin edelleen haluavani keventää. Raskas ja paksu farkkukangas kaipasi kepeämpää mallia. Niinpä leikkasin vielä toisen suikaleen ja jäljelle jäi kiva ja tyttömäinen hame lyhyempine helmoineen.

Kuva ei aivan anna oikeutta, mutta kellohame laskeutuu mukavasti. Paksusta tätihameesta tuli leikkisä. Farkussa kivaa on se, ettei reunaa välttämättä tarvitse päätellä. Ajattelin kuitenkin surauttaa vielä myöhemmin helmaan pienen taitoksen. Se tuo ryhtiä koko vaatekappaleeseen.

Siinä oli tämänkertainen kolmen minuutin muna.
Jatkan nyt lauantain viettoa hymy suupielessä.
Ei mitään tekemistä (ja se oli tavoitteenakin)!
Mikäs sen parempaa.

– Henriikka