Sisustusta kaipaa kotini. Sisustusta kaipaa mieleni. Ja kahviakin, mutta keskitytään nyt siihen ensimmäiseen. Puhuimme ystäväni Leenan kanssa eräs kaunis ilta sisustuksesta. Hän sanoi, että sisustustuotteiden ollessa kyseessä, ostokynnys on huomattavasti korkeampi. Paidan saattaa ostaa 40 eurolla vähemmälläkin harkinnalla, eikä käyttämättömyys aiheuta niin suuria tuskia, kuin jos ostaisi samalla hinnalla maton ja kätkisi sen kaapin pohjalle. Tunnistan saman itsessäni, ainakin jos tuote on kokonsa puolesta vaikea piilottaa tai hinnaltaan enemmän kuin muutaman euron. Olisiko tässä kyseessä se, että sisustustuotteet on tarkoitus olla näkyvillä, kun taas vaatteet ovat kovan käyttöputken aikanakin usein kaapissa piilossa? Kun näkyville tarkoitetun sisustustuotteen joutuu piilottamaan, nousee tunnontuskat pintaan.
Toisaalta sisustustuotteisiin kiintyy myös keskimääräisesti vaatteita enemmän. Tai tämä oli ainakin minun ja ystäväni mielipide. Kirpputorilla myy usein kasapäin vaatteita, mutta kovin montaa hankkimaani sisustustuotetta en ole laittanut vielä jakoon. Hyvä näin ja harkinta kunniaan. Suurta kiintymystä on ollut huomattavissa myös kuvien tuotteiden kohdalla, jotka kesän aikana hankin kotiimme.
Päiväpeitto on ollut pitkään harkintalistalla. Tähän asti asemaa ovat ajaneet sattumanvaraiset viltit ja peitot, mutta koko ajan on ollut ajatuksissa hankkia uusi, kun sopiva kävelee vastaan. Kävellessäni eräs sunnuntai Valtterin kirpputorilla, roikkui rekissä epämääräinen intiaanikuosinen viltti. Paksua kangasta oleva viltti osoittautui leveydeltään noin puolitoistametriseksi, ja näin ollen juuri sopivaksi päiväpeitteeksi. Hintaa inkkariviltillä oli 4 euroa.
Suuresta arabialaisesta matosta olen haaveillut jo varhaisista teinivuosista asti. Näitähän on kirpputorit pullollaan, mutta eri asia on, että mitä niistä on valmis maksamaan. Sörnäisten Fidan liinavaatteet ja matot olivat kuitenkin hetkellisesti -50 prosentin alessa muutama viikko takaperin. Kävin nappaamassa vaatekaappini eteen suorakaiteen muotoisen, punasävyisen maton. 15 euron lähtöhinnasta lähti kassalla mukavasti puolet pois.
Pakko lopuksi mainita, että kylläpä oli viihteellistä seurata eilen, kuinka punaisten nahkatakkien esilletuonti aiheutti kuhinaa ja kuumia tunteita! En olisi arvannut, että kyseinen aihe on kuluneen vuoden puhuttelevin. Tulin tulokseen, että yritän kuvata vielä molemmat yhdisteltyinä niille luontaisiin asukokonaisuuksiin, ja tehdä päätöksiä vasta sitten.
Lopuksi vielä informoin, että blogissani tulee muutaman vuorokauden sisään näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. Kysely näkyy kullakin vain kerran ja on kestoltaan noin viikon mittainen. Olisin erittäin kiitollinen vastauksistanne, sillä sen avulla pystyn varmasti pohdiskelemaan aamukahvilla-saitin suuntaa ja parannusmahdollisuuksia.
You mean the world to me. NOT. Mutta paljon kyllä.
Henriikka
Mun isotätini on hirvittävä hamstraaja ja on aina lavan kanssa tarkastamassa mitä muut on heittämässä pois ja mun ollessa skidi se toi meille aivan ihanan luonnonläheisissä sävyissä olevan ”arabialais” maton, joka on aitoa villaa. Nyt oon asunu kuukauden omassa asunnossa ja äiti päätti yllättää, niin nyt se lämmittää mun varpaita <3 Joku 500€ hinta tälläsestä kirpais vuosia: — D
IHAN MAHTAVA isoäiti! Sun pitää olla ylpeä, että oot tuollaisen saanut. Joskus hamstraavat mummot ja etenkin heidän lapsenlapsensa palkitaan, vaikka yleisesti hamstraus taitaapi olla hivenen paheksuttavaa.
Moikka! Jos vaan kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa mun blogista miten sun mulle myymä pipo muuttui käsittelyssäni kahdeksi pipoksi :) mymlansdotter.blogspot.fi
Hei olipa huippu juttu! Itse en olekaan ihan noin etevä, mutta vau mitä sä sait aikaan.