En voi väittää, että mieheni tyyli olisi minulle yhdentekevä seikka. En halua kuitenkaan olla yksi niistä naisista, jotka vaatettavat siippansa päästä varpaisiin. Minusta ei kertakaikkiaan ole valitsemaan Jannelle vaatteita aamuisin, saati edellisiltana. Pahinta on nähdä pariskuntia kulkemassa selkeästi huomaten, että mies ei viihdy vaatteissaan, jotka kauniimpi puolisko on hänelle valinnut.
Toki toisen pukeminen on kerrassaan fine, jos molempien mielestä se on hyvä juttu. Minua varten se ei kuitenkaan ole. Siksi arvostan kovasti Jannen tyylitajua ja vaatemakua. Persoonallinen, leikkisiä, rento. Veikeä, eikä missään nimessä liian vakava tai sliipattu. Nyt kun Janne on ollut duunissa second hand -liikkeessä, on tyyliin löytynyt lisää monia helmiä. Otan Jannesta harvoin kuvia, mutta tämä reppulöytö oli tallentamisen arvoinen.
Tuossa repussa on niin paljon hyvää tuulta. Miellyttävä kuosi ja nahkayksityiskohdat ovat juuri eikä melkein. Onpahan lisää lainattavaa naapurivaatekaapista.
Miten teillä? Vaatetatteko kumppanin vai hän teidät? Vai yritättekö vaatettaa tuloksetta? Kuinka paljon toisen tyyliin saa vaikuttaa? Kuinka paljon toisen tyyliin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan?
– Henriikka
Näin kumppanittomana vaikea sanoa miten homma oikeesti menis, mutta voisin kuvitella etten haluis kauheesti toisen tyyliin vaikuttaa. Itse ainakin ahdistuisin jos mies alkaisi minulle sanelemaan mitä pukea päälle, joten en haluaisi tehdä itsekään toiselle tuollaista.
Kai sitä voi vaikuttaa siihen tyyliin sillä että etsii sellaisen miehen jonka tyyli miellyttää?En oo oikee aikaisemmin tällaista miettiny :D
Aika samoilla linjoilla. Kokemuksesta oon oppinu että parempi etsiä sellainen ihminen jonka tyyli heti miellyttää kuin että alkaa muuttamaan toista mieleisekseen. Oon huomannu että ei toimi. Ja se on tosi rasittavaa, jos ei syty toisen tyylistä tippaakaan. Eikä toinen ota kuuloonsakaan omia ehdotuksiani. Tyyli on kuitenkin sellaista joka siinä silmien edessä kattelee päivästä toiseen.
Erittäin hyvä pointti. Toki voi vähän johonkin suuntaan vaikuttaa, ihan olemalla itse jonkun tyylinen, mutta vastaantuleminen on luonnollisista. Täysi muuttaminen on sitten asia erikseen. Kannattaa mieluummin panostaa lähtöpisteeseen kuin muuttumisleikkiin.
Meillä tuo toinen puoli ei tiedä mitä pistää päällensä. Kunnioitan toiveita eikä tyyli saa olla liian huomiota herättävä. Kuitenkin aina saan esittää mielipiteeni ja onhan tuon toisen tyyli muuttunut parempaan suuntaan ja itse tykkää siitä. Eli alitajuntaisesti vaikuttanut. Ja tyyliik voi vaikuttaa myös viikkaamalla ei kivat paidat vaatekaapin perälle/kasan alle ja kehumalla aina kivoja vaatteita :) näin siis tuon maalaisjuntin kanssa :)
Hi hi. Tämä hitusen nauratti.
Etenkin toiseksi viimeisessä lauseessa oli paljon viisautta kätkettynä. Hyviä pointteja.
Hienot poseeraukset! :)
Kiitos! Mutta vaikka pukeutuisinkin oma-aloitteisesti, poseerauksen suhteen sain aika hyvät ohjeet…
Äläs nyt Janne vähättele. Hyvin sä veivasit. Oikeen tunteella.
Tuo reppu on jotain niin täydellistä!
Sanos muuta. Ei ole mahdollista, että tuollaisia aarteita vaan meille kiikutetaan kotiin.
Emme vaateta kumpikaan toisiamme, ja ihan peruskivan tyylin omaavina osaamme pukeutua niin, ettei toisen ole tarvettakaan puuttua asiaan. Poikaystäväni yrittää kuitenkin jatkuvasti kaupitella minulle pilkullisia mekkoja kun niitä tulee vastaan, ja minä puolestaan mainostan neuletakkeja ja sinisiä paitoja (kenties haluamme sitä tiedostamatta tai ainakaan myöntämättä olla ns. mätsäävä pari – minä olen neuleiden ja sinisen suurkuluttaja ja viimeksi tänään poikaystävä hiplasi kaupassa miesten pilkullista paitaa). Näiden hienovarainen markkinointi suoritetaan kuitenkin sen enempää tuputtamatta, ja onhan se kivaa kuulla toisenkin ehdotuksia kauppoja kierrellessä. :)
Tämä oli jotenkin tosi söpösti paketoitu tarina. Luulen, että meilläkin on vähän samanlaista kyllä, vaikka ehkä ei huomatakaan. Ja toisen pukeminen on ihan eri asia kuin toiseen vaikuttaminen. Janne kehuu aina, kun olen pukeutunut vähän poikamaisesti, hiphopisti. Minä taas tykkään hänellä kauniista nahkakengistä. Hupsuja mieltymyksiä, mutta hyvä niistä on sanoa ääneen.
Olen yrittänyt ehdottaa jotain hienouksia, mutta alkuun sain vastaukseksi kohteliasta juueitä. Silti muutama aluevaltaus on ehkäpä minun myötävaikutuksesta vaatekaappiin saatu, joista olen hyvin ylpeä. Ensinnäkin vaarinpaita ja toisekseen raitapaita. Jei elämäntyöni on tehty.
Toivottavasti elämäntyösi on vielä jotain muuta kuin poikaystävän/miehen vaatekaapin valtaukset ahaha. Mutta hei, hyvää duunia! Hiljaa hyvä tulee.
me vaatetetaan toisiamme vain pyynnöstä! joskus ei vaan itse keksi mitä pukisi päälleen ja silloin on kiva kysyä toiselta että mitä sitä laittais päälleen. poikaystävä kyselee muutenkin aika usein mielipidettä vaateyhdistelmistään, mutta en oikein osaa sanoa mitään, kun omaan silmään se näyttää aina yhtä komealta! puolueellinen näkökanta, hah
Mutta tuohan on varsin kivaa puhdetta. Pitäisikin joskus kokeilla. Voi olla, ettei aina menisi ihan nappiin, mutta olisi ihan uutta ja virkistävää.
Meillä mies selkeästi toivoisi enemmän vaatetusapua. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun hän esittää vienon toiveen, mitä mä puen, auttaisitko? Ja minä taas tykästyin alussa mieheni vähän renttuun tyylin ja yritän ehdottaa josko vaan pukeutuisi tyylilleen uskollisesti :D
On sitä ongelmia monenmoisia. Mutta sehän on imarreltavaa, että mies kaipaa sinulta neuvoja. Jos homma toimii niin, että toinen pyytää ja toinen jelppii mielellään, niin no problemos. Vaikka varmasti mieskin on imarreltu, ku kerrot tykkääväsi siitä ihan alkuperäisestä lookista.
Meillä välillä kysytään mielipidettä vaatteiden suhteen ihan puolin ja toisin mutta harvemmin pukemalla puen häntä. Joskus saatan jotain vaatetta/kenkiä ehdottaa jos ollaan jonnekin lähdössä mutta miekkosella on tietysti se viimeinen sana omasta ulkonäöstään. Olen mä kyllä vaivihkaa aivopessyt miehen ostamaan mun mielestä kivempia vaatteita, huppareiden rinnalle on tullut farkku- ja ruutupaitaa yms. :D
Kuulostaa toimivalta ja fiksulta. Tasapaino pysyy ja molemmilla oma tyyli ja tahto.
Ps. Farkku- ja ruutupaidat, i agree.
En todellakaan valitse vaatteita, ellei poikaystävä erikseen pyydä apua. Lähinnä vaan tuen tekemään välillä aika omaperäisiäkin valintoja. Sen sijaan mulla on kyllä inhottava tapa ilmaista aika suoraan jos jokin vaatekappale on mielestäni kamala :D
Sen sijaan musta on ihana antaa pojan joskus valita mulle vaatteet vaikkapa juhliin, se tuntuu ihanalta itsestä kun toinen ensinnäkin tykkää ihan sikana siitä mun päällä olevasta koltusta ja vielä tuntee ylpeyttä siitä miten hyvin on mut pukenut :)
Mutta on mun mielestä myös tyhmää olla sanomatta, jos ei tykkää jostain. Tai ainakin jos vastapuoli tuntuu pitävän jotain inhokki vaatetta aina vaan.
Oi! Toisen kappaleen lauseesi ovat kyllä niin totta. Pitäiskö sitä itsekin joskus siirtää vaatekaapin valtaa…
Meillä hoitaa pukeutumisasiat kumpikin yleensä ominpäin. Tykkään tosi ostaa vaatteita poikaystävälle ja lähes aina ne kelpaavatkin. Kerran lueteltiin huvin vuoksi toistemme vaatekaapin inhokki-vaatteet ja siitä saatiin kyllä hervottomat naurut aikaiseksi. ”Jos mä en saa käyttää sämpyläkenkiä niin sä luovut kyllä jättiläismekosta”
Nauroin makeasti ja ääneen tuolle viimeiselle lauseelle. Ihan samanlaisia kokemuksia meilläkin. ”Mutta mähän rakastan tätä! Se paita näyttää ihan pitkiltä kalsareilta!”
Mies ei yleensä juurikaan kommentoi mitään mitä päälleni laitan. Sama myös toisinpäin. Joskus joudun huomauttamaan, että laittaisi esim. kauluspaidan päälleen, jos ollaan menossa paremmin syömään;)
En tykkäisi jos mies sanelisi mitä laitan päälle. Tuskin mieskään ottaisi kuuleviin korviinsa mun kommentteja. Kerran sanoinkin jopa aika suoraan jostain farkuista, että on ihan kamalat, mutta oli niin rakastunut niihin ja osti silti. Hyvä vaan!:)
Miehen tyyli on sen verran tuttu, että ostelen joskus lahjaksi vaatteita -lähinnä t-paitoja. Olisin makutuomarina enemmänkin, jos tykkäisi shoppailla:)
Onneks on aika peruspukeutuja, ettei tarvitse sentään hävetä:P
No mutta tuo diilihän kuulostaa hyvin toimivalta teidän kohdalla! Kyllä minunkin Janneni on toisinaan ollut kuuntelematta neuvojani – ja se on ollut loppujen lopuksi vaan aika hyvä homma.
Kiitos kommentista.
Missä postauksessa Jannella oli oranssi takki? Muistan nähneeni sellaisen, mutten millään löytänyt enää. Se oli niin tyylikäs! :D
Hmm, nyt ei kyllä heti tule mieleen. Mikähän se voisi olla… Mä yritän pohtia ja kerron sitten, kun muistan. Janne on tyylimiehiä!