Jostain kumman syystä päädyin keskiviikkona nuotion ääressä kertomaan lapsuudenleikistäni nimeltä ”Yllytyshullut”. Koska leikki herätti hilpeyttä kuulijoissa, ajattelin jakaa tänään muutaman mieleen muistuneen lapsuudenleikin.

Yllytyshullut

Yllytyshullut oli samannimisen TV-sarjan inspiroima leikki, jota leikimme siskoni kanssa saunoessamme. Toinen meistä oli legendaarinen juontaja Arttu Harkki, joka valmisteli koitosta suihkuhuoneessa, ja toinen oli saunan lämmössä jännityksellä odottava kilpailija. Harkki laski hanasta eri kokoisiin kuppeihin ja kulhoihin vettä. Jokainen vesiannos oli erilämpöinen, jääkylmästä ihanan lämpimään. Kun kilpailija sitten saapui saunasta, hän lämpötiloista tietämättömänä valitsi vuorotellen vesikulhoja, jotka Harkki sitten kaatoi kilpailijan päälle. Muistan jääkylmän jättiämpärin jälkeisen hyytävän olon, mutta erityisesti muistan ihanan ihanan lämmöntunteen, kun onnekseen valitsin lämpimän annoksen.

Pakarat patterissa

Hyvin yksinkertainen leikki, jota suosittelen kokeilemaan! Tämä oli sisarussarjamme klassikko ollessamme muutaman vuoden ikäisiä. Vähän kulahtaneet 90-luvun värikkäät pyjamahousut kinttuihin ja peput vasten kuumaa patteria. Voittaja oli se, joka pystyi pitämään peppuaan kauiten kiinni patterissa. Muistan hyvin myös kihisevän kuumuuden peppukannikoissa kilvan viime hetkillä, vaikka turvalliseksi tätä tuskin voi kutsua.

Vesi-ilmapallot kotieläiminä

Muut haaveilivat marsuista, koirista ja gerbiileistä, minulle ja siskolleni riittivät vesi-ilmapallot. Täytimme erivärisiä ja -kokoisia palloja ja piirsimme niille tussilla suut, silmät, nenät, sekä viikset, hatut ja huivit ynnä muut. Jokaisella oli oma nimensä ”selkään” kirjoitettuna (muistan ainakin Mörön, Piivin ja Polarin) ja esimerkiksi siskoni huolehti niistä samoista palloista kuukausitolkulla kylpyhuoneessa.

Yhdet lapsuuteni pahimmista huudoista olen saanut, kun kävin kerran kiusallani laittamassa tussilla kaikki pallot uuteen uskoon. Piirsin silmälaseja ja kalapuikkoviiksiä ja väänsin nimistä vähän uudenlaisia muutamilla lisäviivoilla: Akista tuli Kakki ja Epusta Peppu. Siskoni itki lohduttomasti tragediaa.

Koira ja hoitaja

Aina karkkipäivän tullen, kun omat karkit oli jo syöty, muutuin ihmisestä koiraksi ja anelin pikkusiskoani hoitajaksi. Hoitaja hoiti koiraa uskollisesti ja koira saattoi muutaman valitun kerran anella söpöillä silmillään karkkia palkkioksi hienosta käytöksestä tai tempusta.

Vahinko kiertämään! Pari vuotta aiemmin olin itse ollut isoveljien uskollinen koirahoitaja.

Paini

Olohuoneemme oli milloin salibandykenttänä, milloin syvänmerensukeltajien valtameri, mutta piharakennuksen lämmitettyyn huoneeseen tehtiin painikehä naapurintyttöjen kanssa. Yökylän vuoksi mukaan raahatut tyynyt ja peitoit kasattiin kehänlaidoiksi ja sitten alkoi painiturnaus. Jälkikäteen ajateltuna meno oli melkoisen väkivaltaista. Heittelin siskoani, ystävääni ja hänen pikkusiskoaan ja he runnoivat minua takaisin. Meillä oli käytössä ammattimaisesti lattianhakkaus luovuttamisen merkiksi, ja tuomari laski vieressä täysillä yy-kaa-koo ja voittaja on…!

Petra Ollin vuoksi näkisin mielelläni tämän nostettavan taas nykypäivän lasten leikkikavalkadiin.

—

Siis lapset ovat kyllä mahtavia! Juuri luin Hesarin lasten tiedekysymyksen (parhaita joka ikinen kerta), jossa ihmeteltiin, miksi toiset kakkakikkareet kelluvat ja toiset uppoavat. Kaikki lapset ovat neroja, kunnes he sitten kasvavat aikuisiksi. Booooring.

Näissä kuvissa naurattaa ensimmäisen kuvan poseeraukset ja lentokoneet, vanhimmalla isoveljellä tietysti suurin ja hienoin, mutta minulla värikkäin. Toinen tilanne on surullinen muisto Aapiskukon huoltoasemapysähdykseltä: omissa kuvitelmissani olin aina veljieni leikeissä mukana, mutta he muistavat minun olleen melkoine pyrkyri, joka yritti parhaansa mukaan pysyä mukana vauhdissa.

Hei sauna on lämmin! Pakko lopettaa. Arttu Harkki siellä jo odottaakin.

-Henriikka