Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Vietin eilen niin salaisen lounastapaamisen, että aion jo tänään julkistaa sen koko maailmalle. Pidin kuitenkin salaisuuden tähän saakka visusti!

Tapasimme kaasojen kesken, minä ja Tia. Olemme tulevana kesänä onnellisia kaasoja vieläkin onnellisemmalle morsiamelle, Bealle. Kyllä te hänet muistatte.

(Voi veljet! Palasin taas ajatuksissani faktaan, että on se absurdia ja absurdin ihanaa, kun ystävä löytää sielunkumppaninsa)

Eilen oli ensimmäinen kerta, kun istuimme Tian kanssa saman pöydän ääreen juonimaan häistä. Ja polttareista, jos sellaisia nyt edes järjestetään… kröhöm.

Olin kattanut lounaspöydän meille valmiiksi, ja Janne tuli ottamaan muutaman kuvan ennen paluuta töihin. Artica-astioista tarjoiltiin vietnamilaisia kesärullia ja punajuuri-fenkoli-inkivääri-linssikeittoa. Jälkiruoaksi Finlandia-marmeladeja, joita yritän rakastaa vähän vähemmän.

Tajusin vasta nyt, että taisi todella olla ylipäänsä ensimmäinen kerta, kun näemme Tian kanssa kaksin. Olemme kyllä tehneet vaikka mitä yhdessä; matkustaneet Botswanassa, pomppineet trampoliinipuistossa, suunnitelleet noin 10 vuotta kirjakerhoa ja jakaneet iloja, murheita sekä vankkumattomia feministipalopuheita. Vaan emme ole koskaan tavanneet kahdestaan! Oli korkea aikakin.

Ensitreffit siis. Iik! Unohdin jännittää.

Bea soitti jossain vaiheessa ja minä muka hihitellen vastasin ja sanoin tekeväni töitä. Ikään kuin olisi jotenkin suuri ongelma, että hän tietää meidän näkevän. Ehkä tämä onkin testi hänelle, jotta tiedän lukeeko hän edes juttujani: Bea, kommentoi sydämiä, jos näet tämän!

Kattaus oli suosikkini pitkään aikaan. Rakastan Arctica-sarjaa ja olin yhdistänyt nyt valkoista ja graniittia Arcticaa. Pähkinä- ja kalakastikkeen kaadoin kirpputorilta joskus löydettyihin Arabian vanhoihin kahviasetteihin, sillä olin myynyt kirppisvimmassani kaikki pienet maustekuppini pois. Wuups.

Ruoka ei todellakaan ollut omatekemääni, vaan ihan rehellisesti parin korttelin päästä kipaistua. Hiki laiskan syödessä, sanoisi vanha kansa, vaan heidän juttunsa menevät muutenkin välillä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Helpossa vara parempi, kuuluu uudistamani sanonta.

  Tästä eteenpäin emme kerrokaan Bealle enää mitään. Nyt hän tietää, että olemme lämpimissä väleissä ja prosessi on vierähtänyt käyntiin. Sen verran vielä paljastan, että benji-hyppy on nyt varattu! Sitä hän eniten toivoi.

No ei vaan. Mutta voi veljet. Että naimisiin! Kuka ihme nyt sellaista.

-Henriikka