Ystävänpäivä on ihan mahtava päivä, mutta ignoraan sen joka vuosi kaikesta innokkuudesta huolimatta. Unohdan, skippaan kiireeltä, en piittaa riittävästi. Yritän keksiä spesiaalia, vannon lähettäväni lahjoja ja sitten vain istun kotona ja kaivan nenää. Tai teen ehkä jotain pientä ja sievää, mutten koskaan mitään mielikuvitusteni yllätysten ja ystävänpäiväideoiden kaltaista.

Toissavuonna lähetin postikortteja, viime vuonna taisin unohtaa. Toissavuonna pidimme ystävänpäiväpiknikkiä Kauppatorilla, oli jäätävä pakkanen ja jokainen ihosolu jään peitossa, mutta olipa sentään jotain järjestetty ystävyyden kunniaksi. Viime vuonna oli mainiot ystävät aamupalalla, mutta ilta muistaakseni kulahti kaiken riemun jälkeen.

Mitä tänä vuonna? En tiedä. Olisi ystävänpäivä-klubi, joka kiinnostaa, mutta muuta ei ole mielessä. Voi voisinpa kerätä kaikki kaiffarit kainaloon, juhlia ja riekkua yömyöhään. Mutta ei ole helppo koota kasaan porukkaa, joka levittäytyy Ouluun, Turkuun ja Malesiaan, ja on jopa osittain perheellinen tai raskaana.

Postikortteja haluaisin ainakin lähettää. Minulla on ainakin Nukkumatti, spagettipariskunta ja ransiksilla koristeltu pisamanaama valmiina ystävänpäivämatkalle. Pitäisi kai lähettää sydämiä ja tuoksuvia kirjepapereita, mutta uskon näiden kertovan ystävilleni syvimmästä suhteemme olemuksesta paremmin kuin kerubit ja satakielet.

Vinkkejä ystävänpäiväksi? Missä meinaatte viilettää, miten ajattelitte juhlistaa?

– Henriikka

Ps. Salainen viesti kanssaeläjälle: Ota onkeesi ja ymmärrä, että tämä kirjoitus on vinkki siitä, että sinun tulee suunnitella koko päivä. Kokonaisvaltaisesti, virheettömästi, timanttisesti.