Asioihin havahtuu aina vähän myöhässä. Viime viikon lopussa tajusin, että olen käyttänyt melkein kaksi kolmesta lomaviikostani liian tasaisissa vaatteissa. Minähän rakastan Mikki Hiiri –collegeja, farkkuhaalareita, NHL-paitoja ja muita hullutuksia. Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt pukeutua työpäivinä siistimmin ja asiallisemmin, vaikka pukukoodeja ei olekaan. Itselläänkin on varmempi olo, kun on palaverissa kauniissa kauluspaidassa reikäisen Turhapuro-hihattoman sijaan.

Mutta mutta, lomaviikothan on käytettävä hyväkseen ja kaivettava esiin nämä työhön kelpaamattomat riepuset. Chigago Blackhawks –paita ehkä menisi vielä siistien farkkujen tai hameen kanssa, mutta turkoosi Mikki-lötjäke on selkeää vapaa-ajan kamaa. Ovat erittäin rakkaita vaatekappaleita minulle molemmat, ihan pelkästään pinnallisista syistä. Myös kukkakuvioiset lappuhaalarisortsit, överibomberit ja mahtailevan oversize-malliset värikkäät takit kuuluvat vaatekaapin lomaversioon.

Lomaversio tietysti otetaan käyttöön myös iltaisin ja viikonloppuisin, mitään varastossa odottanutta pahvilaatikkoa en asuntoon loman alkaessa kanna.

Sitten on tietysti vielä ne mökkivaatteet. Vanhat, retrot Intersport-sandaalit, lökäpöksyt ja mummin vanha pyjama. Vaikka yritän ottaa mökille aina mukaan myös kivoja vaatteita. Muuten menee helposti löllöilyksi tietoisen rauhoittumisen, lepäämisen ja inspiroitumisen sijasta. Pari vetoa ripsiväriä mökkiviikon keskellä voi tehdä ihmeitä.

Mökistä puheen ollen olen turvallisesti isän kyydissä matkaamassa kohti Kainuuta ja Kuhmon mökkiä.
Vihdoin, oi vihdoin mökille.
Jos ehtisi nyt nukkua nuo silmäpussit vaikka pois.

– Henriikka