Minäkö muka hyväntekijä? Näin ajattelin, kun sain puhelun Glorian ruoka & viini -lehdestä viime kuussa. Halusivat tehdä jouluisen ruokajutun lehteensä, jossa ruokavinkkien antajat olivat tavalla tai toisella laittaneet tikun ristiin maailman parantamisen äärellä. Lehdessä oltiin huomattu hyväntekeväisyys-huutokauppani, jonka varat menivät Nenäpäivän kautta maailman vähävaraisille lapsille.
Kyselin, keitä muita on tulossa ja kynnys nousi yli lähipuiston mäntyjen: Katja Tukiainen Amnestyn edustajana, Vallila Interiorin perustaja Anne Berner Lastensairaala 2017 -kampanjan vetäjänä ja Helsinki Mission tukijana Folk-mainostoimiston toimitusjohtaja Tommi Laiho. Ja sitten minä, lifestyle-bloggaaja.
Ajattelin lopulta kuitenkin, että jos he minut tosiaan tahtovat, niin miksi sitten ei?
(Eikö ole uskomatonta, kuinka tuon ylemmän kuvan kakku on kuin 3D!
Ihan kun kakku olisi laskettu oikeasti lehden päälle.)
Jaan jutussa nostalgisen Karhukakun-ohjeen. Se on ensimmäinen resepti, jonka olen elämässä oppinut. Olin ekaluokkalainen leipuri ja rakastin tummaa, tuoretta kakkua (ja sen taikinaa). Se vasta oli herkkua, kun kakku tuli uunista, ja oli keskeltä sopivan raakaa ja lämmintä. Ei mitään kömöstä kuivakakkua, vaan sellaista joka valtaa koko suun ja mielen.
Arvatkaa mikä oli oma ensimmäinen ajatukseni, kun sain eilen lehden käsiini? Katsoin kuvaa ja mietin, että meidän isä kyllä nappaisi minua kiinni poskipäistä tuossa tilanteessa. Aina se tekee niin ja minua naurattaa. Muut katsovat kuvissaan kameraan ja minä hymyilen cappucino-kuppiini poskipäät sojottaen kohti taivasta.
Hyvään seuraan olen päässyt, ei voi muuta sanoa.
-Henriikka
Herkullisen näköinen (suklaa?)kakku ja kauniin näköinen bloggari. :)
Joo, herkullinen kaakaokakku. Kiitos paljon Hosuli. Oli kyllä kunnia päästä juttuun.
Voi itku miten siisti noteeraus! Pitääpä selata lehti kotikotona, mamalta löytyy varmasti!
Tää oli kyllä älyttömän kiva juttu, ihan vieläkin hymyilyttää. Koklaa ihmeessä kakkukin. Superhelppo ja ihana lapsuudenmuisto.
Ooh, vähänkö hienoa! Psst, hävettää myöntää, että minulla meni suorastaan ikuisuus älytä oikeasti kakun olevan pelkkä kuva..
HAHA! Tuo näyttää niin paljon 3d:ltä. Kiitos Kiia ja kiitos siinä, kun aina jaksat kommentoida.
Hei onnittelut! Ihan mahtava juttu. Oot sä kyllä uskomaton nainen.
Kiitos kaunis. Mä oon tämmönen hassu nainen, joka on kai löytänyt oman juttunsa tän blogin myötä.
Karhukakku testattu, tuli aivan miälettömän hyvää :) kiitos loistavasta (ja helposta) ohjeesta!
HEI HUIPPUA! En olisi uskonut, että joku näin nopeasti kokeilee. Ihan tosi kiva juttu, tulin tästä niin hyvälle mielelle.
Minäkin tahdon kiittää reseptistä! Oli tosi helppo ja hirveän hyvää. Varmaan pakko pakastaa tosta puolet, tai muuten syön koko kakun yksin…
Bloggasin myös kakustani täällä:
http://www.ikomiblog.com/2013/11/karhuja-kirjoja-ja-kakkua-bears-books.html
Voi kiitos Inari. Aina kun mä leivon tuota kakkua, saatan vetää sitä helposti puoli kakkua. Se on parhainta, kun se keskusta jää vähän raa’aksi. Ja kivan jutunkin olet kirjoittanut, kiitos siitä.