Kirjoitin otsikon sanat eilen kuvatekstiksi Instagram-kuvaani, jossa kaiken keskiössä oli ensimmäistä kertaa minun vauvamahani. Uskomatonta tosiaan, että se on minun mahani. Että minun sisälläni, kohdussani, kasvaa uusi elämä. Täysin sekopäistä. Tekee mieli pyyhkiä silmäkulmia ja toisaalta haukkoa happea, kun tuota asiaa ajattelee.
Mikä onni meidät kohtasikaan.
Olen aina ajatellut, että olisi ihanaa olla äiti. Se on tuntunut luontevalta, hyvältä ja turvalliselta ajatukselta, vaikka kaiken järjen mukaan sehän on kaikkea muuta kuin turvallista. Kasvattaa nyt uusi ihminen maailmaan. Kasvattaa nyt sisuksissaan pientä möllykkää, saattaa se ulkomaailmaan ja sitten yrittää parhaansa mukaan käyttäytyä niin, että se selviäisi elämäntuulista yhtenä kappaleena.
Ei kuulosta turvalliselta. Siltä se kuitenkin tuntuu.
Se minut kuitenkin yllätti, miten luontevalta ajatus heti tuntui nykyisessä parisuhteessani. Luulen, että puhuimme perheestä jo ellei ekoilla, niin toisilla tai kolmansilla treffeillä. Palaset tuntuivat loksahdelleen kohdilleen, ja kun sitten kesällä Lapin reissullamme päätimme, että nyt olisi vauvalle sopiva hetki tulla maailmaan sitten, kun on sen aika, niin olo oli luottavainen. Kaikki tulee muuttumaan, mutta kaikki saakin muuttua.
Katsoimme keskiyön aurinkoa ja totesimme, että kyllä rinkkaan kolmaskin mahtuisi.
Tiedän, ettei lapsen saaminen ole mikään napinpainallus, automaatio, joka aina onnistaa. Olimme valmistautuneet siihen, että asiat ottavat aikansa. Joskus pitkäänkin. Joskus koko elämän.
Meillä kävi hyvin ja kaikki kävi vikkelästi, mistä olemme äärimmäisen onnellisia. Meidänhän piti muuttaa talvikaudeksi Lappiin, vapaalaskea ja rientää lumilla, mutta kun varovaisen haalea viiva sitten piirtyi testiin, totesimme häkeltyneinä, että otamme suunnitelmia vähän uusiksi. Huhtikuussa saapuvaksi arvioitu pikkuinen pisti elämän sopivasti sekaisin ja saikin pistää. Lumilautailla ja riehua ehtii sitten myöhemminkin. Olisi nyt vähän merkityksellisempiä asioita tässä lautasella.
Heinäkuusta lähtien olemme hyörineet ja pyörineet onnellisuuspäissämme ja miettineet tulevaa. Salaisuus on ollut suuri kantaa, tai siis fyysisesti pieni mutta henkisesti suuri, mutta aivan ihana yhtä kaikki. Vatsaa oli helppo piilottaa pitkään, pitää kaikki onni ja hämmennys vielä itsellään, mutta viime viikkoina on olo siitä vahvistunut, että puolestani kaikki voivat jo tietää.
Napa otti sitä paitsi startin jo viikolla 12 ja kääntyi vallattomasti ulospäin, mitä on seurannut vikkelä vatsankasvu. Viimeisten viikkojen pukeutuminenkin on vaatinut jo pientä taiteilua – miten kukaan tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva voi koskaan pitää vauvauutista tiedossa?
Nyt on käynnissä viikko 18. Vajaa kaksi viikkoa raskauden puoliväliin. Pitkään kaukaiselta tuntuva asia alkaakin lähestyä. Nämä viikot tähän asti ovat kyllä tuntuneet ihanasti ikuisuuden pitkiltä, joten luotan siihen, että tulevatkin tuntuvat. On kiva mietiskellä ja hyöriä ja pyöriä vielä vähän lisää.
Toivottavasti kaikki menee hyvin. Toivottavasti pikkuinen pääsee onnellisesti maailmaan. Lopulta aika vähän tällaisen ihmeen kanssa eläessä on omissa käsissäni, onneksi.
Joka päivä pohdimme, millaista elämä tulee sitten olemaan, kun olemmekin 3-henkinen pieni perhe. Toteamme, että varmaankin ihanaa. Keräämme porvoolaistalomme pihalla herukoita, uitamme meressä kaarnalaivaa ja käymme sienessä. Väsymme, itkemme, raivoamme ja turhaudumme, riitelemme ja sitten taas sovimme. Ja sen jälkeen käymme taas laittamassa yhden kaarnalaivan matkaan. Meidän pieni perhe.
Uskomatonta. Tämä kaikki.
Ihme, että sanoja löytyi edes tämän verran.
-Henriikka
Lämpimät onnittelut sinulle Henriikka ja partasuulle!! <3 Ihana uutinen.
Kaikkea hyvää teidän pienelle perheelle ja tulevalle Porvoo-elämälle, kuulostaa aivan ihanalta.
<3
Onnea odotukseen, se on raskasta mutta rakasta. Meille syntyi toinen nyt huhtikuussa. Se on ihan tosi hyvä aika syntyä ? Vaatetus ei ole ongelma ja kesä kolkuttaa nurkan takana ja silloin on vielä mukavampaa!
<3
Lämpöiset onnittelut! <3 Toivottavasti raskausaika sujuu hyvin.
Ihanaa kun kirjoitit että otatte tulevaisuushaaveissanne huomioon myös sen että välillä varmasti väsyttää ja tulee kinaa. Niinhän se menee, mutta ei se haittaa. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
<3
Aivan ihana uutinen. Lämpimät onnittelut teille! <3
Olen itse tällä hetkellä raskausviikolla 10 ja voi kuinka huokailenkaan kun katson tuota vauvamasuasi. Toivottavasti minullakin on pian sellainen ja voin kertoa myös kaikille, että bebe on tulossa. (:
Kaikkea hyvää odotukseenne!
<3
Ah, ihan kylmät väreet menee, kun olen niin iloinen puolestanne! Aivan ihania uutisia, uusi koti ja kasvava perhe. Olen seurannut elämääsi blogin kautta pitkään ja jotenkin se aina ilahduttaa, kun näkee että sinulla on kaikki hyvin. Säteilet elämäniloa ja jotenkin se auttaa luottamaan siihen, että hyviä asioita tapahtuu. Toivon teille jatkossakin hurjan paljon kaikkea hyvää <3
<3
Oi voi, valtavasti onnea! Kesällä tuli sellainen vahva olo, että teidän parisuhteeseen sopisi lapsi, teitä siis ollenkaan tuntematta. Ehkä semmoinen sisäinen ajatus, että jos kaipaisitte lasta niin sydämestäni sitä teille toivoisin. Ei kuitenkaan käynyt mielessäkään tätä ikinä kirjoittaa tai asiasta udella. Jotenkin tämä kirjoituksesi on positiivisesti aavistettu ja innolla luettu. Rakkautta eteenpäin toivottaen <3
<3
Onnea kovasti. Itsellä rv 32 meneillään. Tammikuun alussa eli 2 kuukauden päästä kaverin laskettuaika. Se aika menee kyl oikeesti nopeesti ja itse oon nauttinut ihan hirmuisesti. Tosin se ihan loppu on piinaavaa, näin kuullut. Meillekin esikoinen on hippunen. ?
<3
Hirmuisesti onnea! <3 Mulla on sylissä 7 viikkoinen vauva ja oon nauttinut niin paljon <3 Ihanaa odotusta!!
<3
Paljon onnea!
Sun kirjoituksista tulee aina lämmin, toiveikas olo. Kiitos!
<3
Niin onnellisia uutisia! Ihanaa! Ihania asioita tapahtumassa teidän elämässä! Nauttikaa!
<3
Onnittelut tuleville vanhemmille :-)
<3
Olipa niin ihana teksti!<3 siitä välittyi sellainen vilpitön onni,lämpö,toiveikkuus.Ihan mieletön matka alkamassa teillä.Ihan uusi ajanjakso.Jotain,mitä ei voi tietää etukäteen.Joka kerta,kun kuulen raskausuutisista,kipristelee mahassa.Se on niin uskomatonta,uuden,pienen,elämän alku.En unohda niitä hetkiä koskaan.Kun lapseni syntyivät.Käsittämätön juttu.Kaikkea hyvää odotukseen!<3
<3
Kirjoitat elämän suurimmasta ihmeestä niin kauniisti, että ihan itkettää. Sulla on suuri lahja pukea herkimpiäkin ajatuksia sanoiksi ja luoda upeita tunnelmia. Olen niin onnellinen teidän perheen puolesta ja kaikkea hyvää. Nauti. <3
Ps. Talo Porvoosta! Asuin Porvoossa kaksi vuotta ja mieli haikailee aina takaisin. Onnea myös uuteen kotiin. Kiitos, että jaat teidän tarinaa meille muillekin.
<3
Ooi ihanaa! Onnea kovasti!
<3
Niin ihana tämä uutinen! <3 hurjasti onnea ja Taivaan Isän siunausta teidän perheelle! Ehkä kaunein raskauspostaus, minkä oon ikinä lukenut :') <3
<3
Rohkeaa etenemisvauhtia kyllä! ?
Vähän tulee ikävä ihania seikkailupostauksia, mutta ymmärrettävää että elämäntilanteet muuttuu :)
Hyvää jatkoa sulle!
<3
Paljon onnea! Sain ensimmäisen lapseni elokuussa ja se tuntui etukäteen vähän pelottavaltakin hypyltä tuntemattomaan. Kaikki on kuitenkin osoittautunut paljon ihanammaksi kuin osasin edes kuvitella. Teillä on aivan mahtavia aikoja edessä. ❤️
<3
Kaunis kirjoitus. Kaikkea hyvää tiellenne❤️
<3
Oi, miten ihana uutinen! Paljon onnea koko perheelle ja kaikkea hyvää odotukseen! ❤️
<3
Wau, hurjasti onnea teille!
Ja tervetuloa Porvooseen, hyvä että se kotikin löyty just sopivasti nyt :)
<3
Voi että! Lueskelin tänään työpäivän jälkeisessä horroksessa uutisia ja aattelin että hohhoijaa,pelkkää USA:n presidentin vaaleja ja koronaa. Että olisiko jotain iloisempaa, menenpä Aamukahvilla-blogiin… Ja mitä upeita uutisia täällä olikaan!!! Paljon onnea!!
<3
Onnea ❤️. Hauska sua seurata. Hauska se, että nyt odotat. Me odotamme ensimmäistä jouluna syntyväksi. Se on jotain tuntematonta, hämmentävää, ihanaa.
Jään ilolla lukemaan edelleen. Jospa tämä teema pilkahtelisi blogissa :)
<3
Onnea teidän perheelle! ❤
<3
Apua ihanaa, onnea! <3 Nyt en edes osaa muuta sanoa. mutta wau.
<3
Paljon onnea! <3
<3
Onnea paljon :)!!!
<3
Miks pitää tekohymyillä joka kuvassa?
Mulla on vastakysymys:
Miks pitää jättää ilkeitä kommentteja?
Ja siinä tapauksessa, jos kysymykseksi onkin vilpitön, niin kerron, että kyllä se on aivan aito hymyni :) Ja syvältä sydämestä tuleekin. Mukavaa joulunodotusta!
[…] vauva-uutistista kirjoittamani teksti taisi olla vuoden suosituimpia, ellei […]