Viimeviikonloppuiset nahkasortsit saivat ensikävelynsä (http://aamukahvilla.blogspot.com/2011/09/nahkaa-muttei-ruoskaa-vaan-silmalasit.html). Tuskallisten aurinkohetkien jälkeen huomasin, etteivät uudet housuni todella hengitä yhtään, mutta tämä ei menoa häirinnyt. Olen syksy-pukeutujana muutenkin hieman kehno: Heti syyskuun ensimmäisenä vetäisen villapaidat vaatekaapin pohjilta etummaisiksi, koko naaman peittävät jättihuivit naulakkoon roikkumaan ja villasukat kulkee aina mukana. Päähäni ei mahdu totuus siitä, etteivät elokuun loppupuolen säät muutu radikaalisti syyskuun alkaessa. 

Näin kävi tälläkin kertaa: Nahkapökäni saivat kaverikseen harmaan villapaidan. Se on H&M:n lastenosaston lämmin ja turvallinen löllykkä (H&M:n lastenosasto on aarreaitta). Viime jouluna Jannelta saadut villasukat ylettyivät yli polven, jottei tuuli liikaa pyyhkisi pohkeitakaan. Rakkaan laukkuni Janne hankki minulle joskus Tampereen Yesterday-liikkeestä, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Tampereelle on menossa. (Yesterday on vanhojen vintage- ja retro-kuteiden pulju, jonka myyjä on  puhelias keski-ikäinen nainen, joka kulkee aina pienessä urheilutopissa ja mikrosortseissa.) Lämpöhalvaantumisen varmisti jättikokoinen huivi. Materiaalista en tiedä, mutta koko on kunnianhimoinen. Huivi löytyi Etiopiasta syksyllä 2009, kun majailin pääkaupungissa Addis Abebassa kolmen kuukauden päivät. Juuri sellainen huivi, johon piiloudutaan.

Eilen himottelin jo Gina Tricotilla kirkkaanpunaisia nahkahousuja. En sortunut kiusaukseen, kaikkeahan ei tarvitse saada (vakuuttele, vakuuttele..). Hyvvee päivee ja toivottavasti pöksyjeni yhdisteleminen onnistui ihan kelpoisasti.

Herniikka (kyllä, tämä oli tahallista)