Pikkusisko maailman tuuliin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain rakkaan pikkusiskoni Helsinkiin kolme vuotta sitten syksyllä. Niin kuin koko kevään pääsykoeruljanssin, myös ensimmäisen Helsinki-viikon hän asui meidän luonamme. Kun oikea muutto oli tehty, omaan ensimmäiseen asuntoonsa jäi pieni, eksynyt tyllerö. Tyllerö ja Janne kävivät vielä yhdessä kaupassa, jotta kaappiin saataisiin ruokaa ja perustarvikkeita, eikä ensimmäinen ilta tuntuisi niin yksinäiseltä.

Kolmessa vuodessa pienestä siskosta on kasvanut aikuinen. Minä huitelen yhä väärissä paikoissa väärään aikaan, niin kuin silloinkin, kun olisi pitänyt olla Jannen kanssa pitämässä kädestä kiinni ensimmäisen muuton jälkeen.

Mutta niin kuin silloinkin, niin pyrin kyllä aina pitämään huolta. Huolenpitoni ja hellimiseni tulevat vain tuulenpuuskissa, niin kuin tänä viikonloppuna onnekkaasti sattui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roosaliina muuttaa maanantaina pois Helsingistä. Jyväskylä saa hänet vähintään vuodeksi, ehkä pidemmäksi aikaa, sivuaineopintojen takia. Jyväskylä tuntuu onneksi hyvältä vaihtoehdolta. Se on tuttu ja turvallinen, olenhan itsekin asunut siellä vuoden päivät. Mutta samassa kaupungissa jo useamman vuoden asuneena on hankala tottua ajatukseen, ettei voi soittaa toista sunnuntaikahveille (tai siivoamaan).

Viimeisen yhteisen Helsinki-viikon kunniaksi järjestin yllätyksen. Olin varannut meille yön Hotel F6:sta. Roosaliina luuli tulevansa meille tekemään ruokaa ja yökyläilemään, mutta pääsikin puhtaisiin, valkoisiin lakanoihin ja uudenuutukaisen hotellin suojiin.

Olisitte nähnyt sen järkytyksen, kun kävelimme ruokakaupan oven ohi:

”Hei, meidän piti mennä tästä! Miksi sulla on muuten noin paljon kamaa mukana? Mitä tää oikein on?”
”Ei hätää. En ole järjestänyt sulle mitään etukäteispolttareita.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäpihan huoneemme oli valloittava: oma sisäänkäynti, valtava sänky, kylpytakit ja kaunis, valkoinen kylppäri.

Aloitimme illan pitkillä, lämpimillä suihkuilla ja maailman suurimmalla (ja niin ihanalla) tyttöjenilta-kliseellä: yhteisellä kynsien lakkaamisella! Kuulumisten vaihto oli yhtä hölinää, sillä emme olleet nähneet pariin viikkoon. Sisko oli Italian reissun jäljiltä ruskea kuin grillimakkara, enkä lakannut ihmettelemästä tummia kinttuja.

Illallispöytä oli varattuna Pastorista, jota ennen kävimme juomassa drinkit F6:sen omassa baarissa, Runarissa. Jos löydät joskus itsesi sieltä, niin kokeile rapaperperinen, sitruunainen Lande-drinkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka pikkusisko on aina pikkusisko, on mukava huomata roolien murtuneen lähivuosina. Myös Roosaliina ojentaa, ohjaa ja neuvoo. Pastorissa hän jopa yllätti uskomattomalla läpänheitolla tarjoilijan kanssa. Minä kun luulin, että se homma on minun tehtävälistallani!

Pahin komennus tuli kuitenkin siitä, kun sisko löysi minut hampaita harjaamasta. Olimmehan sopineet, että jälkiruoaksi nautitaan keskiyön kahvit! Mitä petturuutta. Ei auttanut kuin vakuutella unohtaneensa, laittaa hammasharja sivuun ja ruveta kahvinkeittoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heräsin kesken unien tajuten, ettei nukkumisesta tullut hotellin valtavan tyynyn kanssa enää mitään. Koska kello ei ollut vielä herättänyt, enkä tiennyt oliko yö vai aamu, aloin unenpöpperössä kasata raivokkaasti itselleni päiväpeitosta matalampaa tyynyä.

Vajaa minuutin päästä soi kello ja pikkusisko heräsi ähertämiseeni. Olikin jo kirkas aamu.

”Mitä ihmettä sä teet?”
”Mä rakennan tässä itselleni uutta tyynyä.”

Voitte kuvitella, miten raikuvasti hän nauroi ja miten usein tulen tästä vielä kuulemaan.

Kymmenen tunnin yöunien jälkeen nautimme aamiaisesta niin pitkään, että ähky uhkasi. Kuka voi vastustaa lähiruokaaamiaista, luonnonjugurttia ja kuivattuja marjoja, Marimekon astioita tai luomukananmunia? Viereisessä pöydässä käytiin kiihkeää bisnesmiesten myyntikeskustelua, ja baaritiskillä nuokkui julkkiskokki, johon olisi ehkä pitänyt uteliaana keskittyä. Mutta me vain hörpimme kahviamme, puhuimme tulevaisuudesta ja arvioimme aamiaista joka kantilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koko lauantai meni Siivouspäivän ja syysperinteeksi muodostuneen back to school -shoppailun parissa. Neljä vuotta sitten alkaneen perinteen tarkoituksena on löytää tarvittavat, ehot koulutarvikkeet kouluun ja töihin: kalenterit, vihkot, kansiot, viivottimet ja harpit – Toisin sanoen päivä on tekosyy ostaa kauniita paperitarvikkeita.

Summattuna: viimeinen yhteinen yökylä Helsingissä tältä erää oli mieleenpainuva. Pidän siskostani huolta kyllä yli kaupungin rajojenkin.

-Henriikka

Huom! F6 oli kutsunut minut tutustumaan hotelliin, emmekä vastanneet majoituskustannuksista itse.

15 kommenttia

  1. Tuija Rajala 28.8.2016

    Teillä oli mahtava tapahtuma. Kivoja pikku ylläreitä mukana.

    Vastaa
    • Henriikka 27.10.2016

      Sanos muuta. Aivan ihana tapa viettää viimeiset yhteiset Helsinki-hetket.

      Vastaa
  2. ida 30.8.2016

    Ihana ihana ihana postaus! Miten kauniisti kirjotettu :) Ootte onnekkaita sisaruksia kun teillä on toisenne.

    Vastaa
    • Henriikka 27.10.2016

      :-’)

      Kiitos sulle Ida. Ollaan kieltämättä onnekkaita, kun meillä on toisemme.

      Vastaa
  3. sofia 31.8.2016

    miten ihana <3 tuntui niin tutulta tuo teksti, tuli mieleen omat siskot. ja järjetön ikävä heitä, erityisesti häntä jota ei välimatkan vuoksi näe kovin usein.. kiitos että kirjoitit tämän <3

    Vastaa
    • Henriikka 27.10.2016

      Kiitos paljon Sofia. Ilo oli minun puolella.

      Onneksi nykyään voi olla yhteydessä, vaikka ei näkisikään.

      Vastaa
  4. Herrasmies 27.10.2016

    Sinulla on erittäin kaunis sisko! Onko hän varattu?

    Vastaa
    • Henriikka 27.10.2016

      Hei herrasmies! Hän on kyllä erittäin kaunis. Ja kyllä vain, vapaalla jalalla.

      Vastaa
    • lätiseekölätty 27.10.2016

      Herrasmies, nyt tarkkana! Kaunis on sisko mutta näkisitpä velipojan hauiksen..

      Vastaa
      • Henriikka 27.10.2016

        HAHAHAHAA nyt loppuu huutelu, rakas veliseni.

        Vastaa
  5. Herrasmies 6.11.2016

    Veli, meidän täytyy lähteä selvästi kalareissulle, jotta ymmärrät ettei hauksillasi tarvitse pelotella. Olen kunnon mies.

    Vastaa
    • Henriikka 6.11.2016

      Hahahaha. Tämä keskustelu on paras pitkään aikaan! Ei siinä sitten Herrasmies muuta kuin matoa koukkuun vaan! Lähetä vaikka kimppu ruusuja tai pyydä kahville. Ps. Kahvi kuumennetulla maidolla tai parhaassa tapauksessa kermalla.

      Vastaa
    • lätiseekölätty 6.11.2016

      nop nop! first things first! pikkusiskojen kahvittelukutsut hoidetaan mun kautta. eli pistä kuva ja perustiedot tulemaan ni katotaa sitte mahdollista jatkokäsittelyä.

      Vastaa
      • Henriikka 6.11.2016

        Ei mun suojelu oo vaan koskaan kiinnostanut näin paljon…. T. ikuinen kakkonen

        Vastaa
        • lätiseekölätty 7.11.2016

          pääsit lipsahtamaan sormien välistä.. :( en tee samaa virhettä toiste..

          Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.