Aina välillä löydän itseni ahdistumasta aivan älyttömistä asioista. Saatan porautua omaan mieleeni niin syvälle, että alkaa ahdistaa, vaikka tällainen syvyyteen uppoaminen ei olisi ollut mitenkään välttämätöntä eikä edes tarpeellista.
Lähiaikoina olen onnistunut aiheuttamaan itselleni mielensolmuja aiheella, haluaisinko muuttaa maaseudulle. Olen mietiskellyt, pohtinut ja aprikoinut kaupungin ja maaseudun eroavaisuuksia, yhtäläisyyksiä ja kehnoja sekä plussapuolia, laatinut listoja ja puntaroinut vähän lisää. Tulematta kirkkaisiin johtopäätelmiin.
Kaupungin hyviä puolia
Vakkarikahvilat, jonka omistajat tunnen ja jotka tarjoavat kahvit lounaan päälle ja joiden naurusta ilahdun. Ruokaa saa haettua kotiin ja oikeastaan mikä tahansa on käden ulottuvilla. Katuvalot huolehtivat, ettei koskaan ole pilkkopimeää ja naapureista saa outoa turvaa, vaikkei niiden kanssa melkein edes tervehdi. Ympärillä on sympaattisia kahviloita, muitakin läppärityöläisiä, joiden kanssa voi sosialisoida lounailla ja aamiaisilla, jos työnteko itsekseen alkaa tuntua yksinäiseltä. Kerrostalokoti on helppo ja vaivaton. Kaikki on helppoa ja vaivatonta. Autoa ei tarvitse.
Kaupungin huonoja puolia
Luonto on yllättävän kaukana ja sinne lähteminen ottaa aina aikansa ja vaivansa. Asuntolainalyhennykset ovat valtavat. Ympärillä viriävä kaupunkikulttuuri muuttuu omassa päässä aika ajoin hektisyydeksi, joka meinaa tarttua. Virikkeitä tuntuu olevan liikaakin, ja rauhaa liian vähän. Kaikilla tuntuu olevan kiire, epäolennaiset asiat ottavat liiaksi valtaa mielessä ja arjessa. Pihalle ei voi lähteä aamutakissa hortoilemaan ja nauttimaan aamukahvia, ellei halua hullun leimaa. Pakkaspäivänä petivaatteet ja matot pitää änkeä tuuletusparvekkeelle raikastumaan. Retkikamppeet, pyörät ja muu luontoliikuntasälä ei mahdu minnekään.
Maaseudun hyviä puolia
Rauhaa, rauhaa ja tilaa! Onnellista elämää ja autuutta. Luonto ja liikuntamahdollisuudet ovat ihan lähellä ja niiden kumpaisenkin äärellä aivot asettuvat helpommin uomiinsa ja priorisointi helpottuu. Omalle pihalle voi kattaa aamiaisen, lounaan ja päivällisenkin säiden salliessa ja kesällä ulos voi nostaa valkokankaan leffailtoja varten. Retkikamppeille on tilaa, elämä huomattavasti edullisempaa ja olennaiset asiat nousevat suurempaan arvoon. Kroppa saa ihanaa hyötyliikuntaa ja mieli terapiaa lumitöistä ja siitä, että takkaan saa pilkkoa puita.
Maaseudun huonoja puolia
Pelkään, että olisin yksinäinen. Pelkään, että tila ympärilläni ei olisikaan enää autuasta, vaan ahdistavaa. Auto on melkeinpä välttämätön. En tiedä, olisiko minusta ihkaoikeasti hoitamaan talopahasta tai tekemään ylipäänsä mitään kummoisia kodinhoitotöitä silloin, kun ei huvittaisi, mutta olisi silti pakko. Loskakelilläkin, hirmupakkasillakin, silloin kun haluaisi vaan karata seikkailuun ihan muualle. Asuntojen arvojen pysyvyys on vaakalaudalla.
Ja sitten perään on todettava, että enhän minä tiedä maaseudun hyvistä tai huonoista puolista ihan oikeasti juuri mitään. Ihan oikeasti yhtään mitään. Että arvailuahan koko homma lopulta on.
Luulen kaipaavani maaseutuelämää, mutta todellisuudessa en tiedä. Todellisuudessa minun ei tarvitsekaan juuri nyt tietää. Nämä ovat juuri sellaisia keloja, joita pyöritän päässäni loputtomasti, vaikkei mitään deadlineja päätökselle edes ole.
Sitä paitsi työnihän on tällä hetkellä liikkuvaa. Minulla on kaupunkikoti, mutta viimekin vuonna olin melkein enemmän reissun päällä kuin siellä, miksen voisi jatkaa nomadielämääni tänäkin vuonna? Odotella, että tiedän paremmin, mitä haluan tai vaikka vähän testaillakin, mikä tuntuisi omalta.
Voisiko sitä paitsi olla, että tällainen kahden tulen välissä kykkiminen sopisi minulle jopa pidempiaikaisena ratkaisuna aika hyvin? Jos voin (ja minulla on mahdollisuudet) elämässäni päättää, että haluan molemmat, niin miksi en tarttuisi tilaisuuteen? Onhan se uusi trendikin, citymaalaiset. Muutenkaan en niin välitä tällaisesta karkeasta kahtiajaosta kaupunkilaisiin ja maalaisiin – moni kaupungissa asuva on sielultaan hyvin maalainen ja toisinpäin.
Citymaalainen ei ehkä omaan korvaani kuulosta kovin kivalta tai kuvaavaltakaan. En osaa yhdistää itseäni city-sanaan. Mutta miten olisi vaikka tunturinomadi, urbaani maaseutuhybridi tai uudenajan kyläläinen? Tai sitten vaikka kaupunkimaalainen, ihan suomalaisittain.
No, oli termi mikä tahansa, tarkoitus olisi varmaan löytää tasapaino ääripäiden väliin ja todeta, että juuri näin on hyvä. Ainakin nyt.
-Henriikka
Kuvat: Dorit Salutskij
takki & kengät / second hand, pipo / Myssyfarmi, housut / Tallinnan tuliainen, lapaset / North Outdoor, huivi / Balmuir
Ihana kirjoitus :-)
Juu maalla olisi ihanaa ja rauhaisaa asua. Luonto olisi lähellä mutta ei siellä kyllä ilman autoa pärjää. Kaupungissa on kahvilat ja kauppahalli sekä leffateatteri ja terveydenhuolto mitä ei ihan pienimmistä kaupungeista tai kylistä löydy. Citymaalainen kyllä kuulostaa vähän oudolta. Ainahan voit vuokrata mökin ja nauttia siellä luonnon rauhasta viikonlopun tai viikon tai kaksi. Näin minä teen ;-)
Heippa,
Olen asunut sekä maalla ettö kaupungissa ja tiedän molempien hyvät puolet, niitä on molemmissa varmaan yhtä paljon. Mutta miksi sinun olisi tarve olla noin radikaalisti maalainen, että muuttaisit keskelle korpea johonkin torppaan yksinäsi? Ihana ääripääkuvailu kyllä, mutta maaseudun rauhan ja luonnossaliikkumisen riemut voi yhdistää vallan hyvin myös pieneen kerrostalo-osakkeeseen riittävän tuntemattomilla tai mukavasti tutuilla naapureilla jossain ”maalaiskaupungissa” ja niitä Suomessa riittää pilvin pimein. Rohkeasti vaan kokeilemaan, vaikka vaan viikoksi lomalle ensin :D
Olisipa tosiaan hauska lukea sun blogia, kun kirjottelet navetan ylisiltä kesken lehmien heinänpuoton ;D
Ei maallakaan ole pakko elää ihan äärirajoilla. Esim täällä Kouvolan Jaalan keskustassa on rivitaloasuntoja ja kauppa ja kaksi lounaskahvilaa vieressä. Autotta pärjää jos ei ole kovin usein asiaa kaupunkiin.
Me taas asumme vielä 10km metsämmässä jossa tosiaan on pakko olla auto. Täältä ei extempore tule juuri lähdettyä, tosin lapset vaikuttaa siihen ehkä enemmän. Rauhaa on, mutta ainakin meillä myös naapureita joista osa vielä hyvin samanhenkisiä. Ennemmin mä maalla koen saavani naapureista turvaa kuin kaupungissa, jossa heihin ei tullut tutustuttua kunnolla. Täällä on hyvä yhteishenki, mutta sanoisin että maalla eläminen sopii parhaiten yksin viihtyvälle. Mä teen töitäkin kotoa käsin, joten itsekseen on pakko osata olla ja viihtyä.
Maalla tai kaupungissa on ehkä liian laaja käsite, kun niistä löytyy sisältä niin monia vaihtoehtoja. Mieti esim Lähiömutsin perhettä joka asuu Herttoniemessä metsän reunalla mutta silti urbaanisti ?
Osta mökki pohjoisesta. Näin voit olla molempia? :D
Maalle tietenkin<3
Moi! Tiedän tunteen- tein ratkaisuni ja löysin asuinpaikan, joka tuntuu maaseutumaiselta, – vanha omakotialue ja paljon luontoa heti vieressä. Palvelut ovat lähellä- ja iso kaupunki meininki 20min bussimatkan päässä. En tarvitse autoa, naapurit lähellä mutta kaikki on rennompaa :)
Hyvää pohdintaa ja välitila maaseudun ja kaupungin välillä asumisessa on erittäin ok. Itse asun tällä hetkellä kaupungissa, mutta olen kotoisin maalta ja tulen varmasti palaamaan vielä maalle jossain vaiheessa.
Minusta maalla ei ole lainkaan yksinäistä. Ihmiset ovat välittäviä ja aidosti kiinnostuneita toisistaan. Elämä on kaikin puolin rennompaa ja kiireettömämpää. Asioiden hoitoon vaatii yleensä sen auton, mutta kaikki tarvittavat palvelut ovatkin sitten pienellä alueella ja ns. ”käden ulottuvilla”. Minusta kaupungissa joutuu kulkemaan välillä pitkiä ja hankalia matkoja, varsinkin jos tarvitsee jotain erikoisempaa esim. remonttitarvikkeita.
Nautin maalla myös pimeydestä, kun valosaaste ei pilaa tähtitaivaan ja revontulien katselua tai yöunia. Paikkakunnasta riippuen maalla on myös mukavia palveluita; olen saanut myös vakioasiakkaan tittelin toiseen pienen kotipaikkakuntani kahviloista ja kohtelu on aina lämmintä ja sydämellistä. Muutenkin joka paikassa törmää tuttuihin ja jutustelu on helppo aloittaa myös vieraiden ihmisten kanssa.
Toki puhun nyt seudusta, mistä olen kotoisin ja sen vuoksi juurtunut tapoihin ja kerännyt tuttavia yli parin vuosikymmenen ajalta. Ei ole siis kokemusta vieraalle maaseutupaikkakunnalle muuttamisesta. Mutta ainakin mitä olen sivusta seurannut, niin myös muualta muuttaneet on otettu ilolla vastaan. Uudet kasvot on yleensä tervetulleita :)
Molemmissa on hyvät ja huonot puolet aina. Mutta just toi citymaalaisuus vois olla just semmonen hyvä väli :D
Jep! Välimaastosta voisi löytyä sopiva hybridimalli.
Maalle muuttanut stadilainen täälä hei! Oman talon huolehtimisesta ei kannata stressata, kunhan muuttovaiheess tarkistaa että ei osta ihan korjauskunnossa olevaa tönöä! Ilmoitin kumppanille tänne muuttaessa että minä en sitten lumitöitä tee enkä lehtiä haravoi, ja ihan hyvin pärjättiin parin viime vuoden superlumitalvet muodostaen luonnollinen käytävä autolta ovelle, postilaatikolle ja roskikselle. Ja joo – tää meidän lande on sellainen että auto on välttämättömyys, mutta monessa vähän vähemmän eristäytyneessä paikassa varmasti pärjäisi ilmankin.
Landen huonoksi puoleksi lasken sen, että useimpiin käsityöharrastuksiin täytyy itse hankkia kaikki välineet, kun työväenopistot ym on kaukana. Saviuunista haaveillen tässä näin…
Hauskaa oli lukea sun lähtökohtia, kun itselleni suuria muutonsyitä olisi nimenomaan se, että saan tehdä lumitöitä ja haravoida :-D Onneksi meitä on moneksi. Harrastukset luulen kyllä olevan tosi monelle yllättävän isokin juttu: kun ei oo välttämättä lähellä kuntosaleja, työväenopistoja yms. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi.. ehkä sitä ei tarvitsisi itsekään niin kauhean kovasti miettiä.