Olen tässä nyt pidemmän tovin pohtinut, että keksisin itselleni sopivat somesäännöt. Marraskuussa kirjoitin ”Entä jos lähtisin somesta?” -kirjoituksessani lievästä (suuresta) sosiaalisen median ähkystä, ja samat kelat ovat jatkuneet senkin jälkeen.
Inhoan sitä, kun istumme perheeni kanssa, ja kaikilla on puhelimet kädessä. Inhoan sitä, kun on joku spesiaali hetki meneillään, ja kaikki kuvaavat niin pitkään, että hetki on ohi. Inhottaa nenä puhelimessa kökkivät ihmiset treffeillä, ystävien illanvietossa ja ihanissa kesähäissä. Inhottaa nenä puhelimessa kökkivät ihmiset julkisessa liikennevälineissä – muistan vielä ne ajat, kun bussissa saattoi sattumalta katsoa jotakuta silmiin.
En haluaisi kuolinvuoteella katua sitä, että tulipa oltua liikaa somessa. Tiedän, se on vähän koomista, sillä olen bloggaaja. Mutta jollain tapaa toivoisin voivani irtaantua somesta enemmän, erottaa sen muusta elämästä selkeämmin.
Olen alkanut ajatella, että some on toinen paikka. Että kun puhelimen ottaa käteen ja alkaa selaamaan, siirtyy toiseen paikkaan. Kuin toiseen tilaan tai huoneeseen. Kun otan puhelimen esiin, kun ystävä on kylässä, en ole silloin siinä hänen kanssaan, vaan muualla. Päätän ikään kuin poistua hänen seurastaan hetkeksi. Tai kun kesken ratikkamatkan jään selaamaan Instagram-feediä, niin en silloin ole siellä ratikassa enää.
Joskus se ei tietenkään haittaa, vaan some on mukava paikka mennä. Mutta vähän niin kuin en halua suunnitelmatta haahuilla menemään kaupungillakaan liian usein, niin en halua mennä someen ikään kuin huomaamatta. Haluaisin tehdä useammin sen valinnan, että käytän nyt somea. Enkä vain jotenkin mystisesti liukuen, puhelimen houkuttaessa pöydällä ajautua sen maailmaan ja jäädä sinne.
Haluisin, että some olisi pitkälti tiedonsaantia ja sen jakamista, sekä sen lisäksi silta ihmissuhteissa – paikka, johon voi mennä sopimaan ystävien kanssa, koska nähdään tai näkemisten välillä kysellä, miten menee. Ajanviettopaikkana se voisi puolestani jäädä elämästäni pois, sillä niin kuin olen kirjoittanut, eihän some nyt ole se paikoista kivoin.
Lisäksi haluaisin miettiä tarkemmin, mitä somessa teen ja miksi. Millaista sisältöä kulutan ja millaisiin asioihin reagoin. Millaisia tunteita some saa minussa aikaan ja mitä se saa minut tekemään (tai olemaan tekemättä)?
—
Ennen kuin laadin sääntöni, haluisin kuitenkin kysellä teiltä, onko teillä somesääntöjä?
Haaveilen puhelinparkista kotona, jolloin some ihan oikeasti olisi oma paikkansa, johon pitäisi kulkea. Mutta ennen näin radikaalia linjanvetoa voisin harkita jotain vähän pienempää: ehkä kellonaikoja, ehkä aikarajoitteita? Jotain muuta, mitä?
Nyt viimeisen Pyhä- ja perhelomaillan lettukestit. Ilman somea.
-Henriikka
Se on kyllä ihan tosi. Järkeä puhut, taas. Olen jopa miettinyt ottaa käyttöön seuraavaksi vanhan näppäinpuhelimen. Ipadin käyttöä jatkaisin, mutta tällöin sen käyttö olisi sen ”vaivan” takana. Tällä hetkellä olen päättänyt pitää puhelimen pois mummulassa ja muutenkin jos nään ihmisiä harvemmin. Vähentänyt olen ja niin aion vast edeskin!
Eräällä saksalaisella seitsemänkymppisellä herrasmiehellä on kotinsa eteisessä, tai kröhöm aulassa, pieni puolipyöreä pöytä ja tuoli. Pöydän päällä on lankapuhelin, ja sen vieressä muistivihko ja kuulakärkikynä.
En ehkä tiedä mitään ihanampaa.
Omia hermojakin aina kutkuttaa, kun joku esim. kaveri on puhelin kädessä kun istutaan ja yritetään keskustella, nauttia toistemme seurasta. Silloin tulee juuri olo ettei nyt kuunnella tai arvosteta niin paljon, että voisi olla kokonaan läsnä. Some kuitenkin juuri ottaa valtaansa niin, että tavallaan poistuu tilasta toiseen huoneeseen, toiseen paikkaan. Kyllä se puhelin itselläkin pysyttelee lähettyvillä, mutta yritän antaa sen oman aikani kuitenkin ihmisille, jotka ovat ympärillä eivätkä juuri siellä puhelimessa. Pitää kyllä itekin pohtia tuollainen sometusnurkka itselle omaan kotiin!
Itse olen radikaalisti vähentänyt somen käyttöä, suosittelen. Instagramissa en ole koskaan ollut, enkä aio liittyä. Muiden instagram-profiilien selailun olen lähestulkoon lopettanut. Blogeja luen harvakseltaan max viittä eri. Facessa muutaman kerran kuussa.
Aikaa jää elämiseen. Lukemiseen, urheiluun, tylsyyden hetkiin, jolloin luovuus alkaa kukkia. Some-aikakaudella tylsiä hetkiä ei ihmisillä enää juuri ole, kun aina voi kaivaa puhelimen esille. Somella on toki hyvätkin puolensa, mutta elämää se ei silti voita.
Todella hyvä teksti ja hienoa pohdintaa. Erityisesti tykkäsin tuosta ajatuksesta, että some on paikka, johon väistämättä ”menemme” somea käyttäessämme. Toi ajatus tuo ihan eri näkökulman koko somenkäyttökeskusteluun. Eihän sitä muutenkaan haluaisi poistua paikalta jos on jonkun kanssa, niin miksi sitten lähtisi someen? Oon itse ollut nyt pari viikkoa somepaastossa ja miettinyt sillä aikaa, että millaiset pelisäännöt teen itselleni paaston loputtua. Ihan täysin en kuitenkaan halua somesta poistua… Kirjoitin aiheesta maanantaina tekstin meidän blogiin, sen voi käydä lukemassa osoitteessa http://www.kaleidoskooppi.net :)
Itse en käytä puhelinta muiden seurassa ja onneksi useimmat perheenjäsenet ja ystävät toimivat samoin. Lisäksi mulla on puhelimessa appi, joka rajoittaa mulla somen käyttöä. Olen asettanut siihen että saan olla somessa 5 minuuttia tunnissa. Sen avulla olen huomannut miten esimerkiksi julkisissa ajautuu someen, kun on tylsää. Ja mikä parasta, olen huomannut miten paljon on taas vapautunut aikaa muulle, kun ei koko ajan roiku somessa.
Olen tietoisesti yrittänyt tarttua kirjaan kännykän sijaan ja olenkin huomannut, että kun hetkeen ei käy somessa, on sen välttely helpompaa ja myöhemmin tajuaa, että on mennyt parikin viikkoa ilman instaa tai facea. Ja siinä vaiheessa, kun sinne menee, huomaa nopeasti miten vähän se koukkuun jääminen tapahtuu. Tulee kunnon someähky ja -ahdistus ja äkkiä haluaakin laittaa kännykän taas sivuun. Liikaa ärsykkeitä. Varsinkin illalla klo 20 jälkeen haluan keskittyä vain siihen, että valmistaudun nukkumiseen, jotta saan tarpeeksi unta aikaisten herätysten vuoksi, joten silloinkaan ei somea minulle kiitos.
Yritän myös tietoisesti olla tarttumatta puhelimeen muiden seurassa, jotta olisin heille läsnä. Olen huomannut mm. töissä, kun olen kollegan kanssa sopinut meneväni lounaalle yhdessä ja hän tarkistaa vähän väliä puhelintaan, miten ikävältä se tuntuu. Enkö minä riitä pitämään sinulle seuraa ja mielenkiintoasi yllä tässä keskustelussa?
Some antaa paljon, mutta välillä tuntuu, että se ottaa vielä enemmän. Kiitos tästä postauksestasi, sillä välillä tuntuu olevani vähemmistössä, kun en koko ajan päivitä ja selaa. Myös kynnys jakaa omia asioita on kasvanut valtavasti vuosien varrella.
Minusta puhelimen selaaminen seurassa on vaan epäkohteliasta enkä sitä siis tee ollenkaan. Laitoin puhelimeen rajoituksen, että somea voi käyttää 1,5 h päivässä, mutta voihan sentään kuinka nopeasti se aika menee täyteen! Yritän kuitenkin pitää siitä kiinni. Osittain työni yrittäjänä on somen päivittäminen, joten kokonaan en voisi luopua Instasta/Facesta.
Paljon samanlaisia ajatuksia pyörinyt päässä täälläkin. Somepaastot ja kännykän taskuun laittamiset ystävien seurassa on kokeiltu ja todettu toimiviks. Näiden lisäks käyn ite säännöllisesti läpi ketä seuraan esimerkiksi instagramissa. Kun seurattavista poistuu ne kenen sisältö ei juurikaan enää itseään kiinnosta, niin se lyhentää somessa vietettyä aikaa. Yksittäisen seurattavan poistaminen ei niin vaikuta, mut sitten kun niitä on 15, niin niiden mystoryjen läpi katsominen jo vie jonkun verran aikaa.
Itselläni on somesääntöjä, joita olen luonut ja noudattanut. Vuosi sitten syksyllä päätin, että käytän somea vain kerran päivässä aamulla. Joko herättyäni tai aamupalalla, mutta muuten en käy koko päivänä (paitsi whatssupp ja satunnaiset poikkeukset, jos itse haluan päivittää jotain). Tää oli super hyvä päätös ja nykyääm voin sanoa, että saan nautintoa somen käytöstä,kun se om hallittua, ei vie aikaa ihmisiltä ja itseltä.
Välillä teen myös paastoja. Lomareissuilla en käytä ollenkaan, suljen jopa netim välillä pois kokonaan. Ja tällä hetkellä elän pääsiäisen suurtapaastoa, jossaen käytä somea enkä whatsuppia.Suosittelen!