arkisto:

syyskuu 2011

Mickey Mouse my love

6
–
oma tyyli
Mulla on maailman fankein takki! Nostalgiset vanhat Mikki Hiiri -elokuvat ja se äärettömän rasittava piipittävä ääni, hohohoh. Kyllä, minulla on mikkitakki. Häiden alusviikolla ramppasimme kodin ja juhlapaikan väliä ja kerran bensaa tankatessa huomasin vieressä olevan kömösen kirpputorin. Pyysin Jannelta lupaa käydä siinä (ei, en joudu kysymään lupaa kaikesta, mutta oli kiirus) ja Janne sanoi, että 3 minuuttia. Syöksyin sisälle (noloa) ja silmiini pisti kyseinen koominen ilmestys. Sieltäpä sen sitten omin ja nyt on vallan mukavaa yhdistellä tyylikkäät mustat kuteet, silkkipaidat ja kaikki, tähän huomiotaherättävään suurehkoon takkiin.

Näin tännöön, katotaan mitä huomenna. Huumori pitää ilosena, luonnollisesti. Olkaa ilosia!
Henriikka

Helppoja hiusjuttuja

2
–
hiukset
Meiksi on niin hyvä hiustenlaitossa. NOT. Tässä aivan mieletön hiusvinkkini kaikille, jotka ette aivan uskalla leikata sellaista puolpääkaljua, mutta jotka kuitenkin kaipaisitte toispuoleista reuhkaa:
– Laittele hiuksiin hieman muotovaahtoa, kun tukka on märkä.
– Kuivaa hiukset toiselta puolelta niin, että jakaus siirtyy mahdollisimman sivulle.
– Harjaa tai kampaa hiukset toiselta puolelta ”pään yli”.
– Kiinnitä reuhka takaa muutamalla pinnillä.
– Lakkaa suihki mielin määrin.
– Möyhi ja pöyhi.
VALMIS. (ah, taidetta)

Maailman kolein potkupuku

12
–
kirpputori, ostokset
Omistan kyllä kotiasu-one-piece-haalarin, mutta nyt täytyy kyllä kertoa, että niiden kuosit eivät ole mitään verrattuna vauvojen potkupukuihin! Eheii, en ole vauvakuumessa, mutta jos kirpputorilla kävelee vastaan maailman kolein, siistein, överein potkupuku.. niin hyvänen aika, kyllähän se nyt täytyy napata mukaan. Myyjä naureskeli kun kävin hypistelemässä tätä miniasua puolen tunnin aikana varmaan kymmenen kertaa. Hän jopa laski hintaa reilusti ja kertaili sen laatu- ja käyttöominaisuuksia. Raja tuli vastaan, kun hän alkoi kertailla, kuinka yksinkertainen toiminto lapsenteko loppujen lopuksi onkaan. Tulin tulokseen, että nyt on oikea hetki tukahduttaa puheentulva ja ojentaa hänelle sovittu summa.
Ja nyt on minulla potkupuku. Mitä ihmettä? Yleensä en ole varasto-ostelija, mutta kai jossain sieluni syövereissä kaipasin aikaa, jolloin sai huutaa kovaa, kun oli nälkä, eikä tarvinnut vaivaantua kävelemään pöntön luokse. Tai ehkä alitajuisesti hamuan omaa vauvaa tai kummilasta. Tai sitten vain yksinkertaisesti pidän maatuskoista. Onko kukaan muu sortunut varastovauvanvaatteisiin?
Älkää pelätkö, aijon vastedeskin pitäytyä omassa tyylissäni. En kuitenkaan aijo yrittää tähän asuun sujahtamista. ”Joku border”, sanoisi sisareni.
Henriikka

Päiväkahvilla

13
–
elämä, kahvilla
Mustat farkkuni eivät ole enää mustat, onneksi nuhjuinen on mielikin.
Paidan alareuna on tuollaista kiristysneuletta. Minusta kiva.
Ihanista ihanin Bea ja mustikkasmoothie.
Unelmien vessankaakelit? Oma baaritiski kyllä kelpais.
Miksi ammattikorkeakoululaisille ei jaettu ilmaisia kalentereita? 
Jäälatte. En ole varma, pidänkö siitä vai en?
Selected Femme ja mikä takki! Rakastan hyviä mainoksia.
Espresso Edgen tunnelmaa huokuvat tilat. Ruotsissa tämä olisi: ”mysigt”!

Joskus on niin kiva olla ihan perusvaatteissa

3
–
elämä, kirpputori, oma tyyli

Tiedättekö ne päivät, kun on ihana laittaa päälle aivan tuikitavalliset kuteet? Tai ettei vaivaannu pohtimaan niin kovasti, kuinka eksoottisia väriyhdistelmiä sitä keksisi ja huomiotaherättävimmät releet jäävät vaatekaappiin. Tämä oli sellainen. Rakkaan sisareni kanssa porhallettiin viime viikonloppuna Helsingin ja Tampereen katuja, naurettiin Valtterin kirpputorin kiskuri-myyjille (jotka pyytävät antiikkialusvaatteistaan 300 euroa) ja meinattiin myöhästyä junasta. Siskoni on paras. 

Myös uudet ukkimaiset egolasini pääsivät koeajalle. Joskus minusta tuntuu kuitenkin, että myös egolasit saavat silmäni särkemään. Voiko olla mahdollista, jos kuitenkin tuijottelen ikään kuin ikkunaruudun lävitse? 
Tuon Harmaan pipsan (=pipon) löysin vähän vähemmän kiskurimyyjiltä Valtsusta. Päälläni Jannen löysä neulepaita, joka on H&M:n alennuksista, kaulassa putkihuivi muistaakseni Vilasta tai Vero Modasta. Kaulassa Gina Tricotin kello, joka oikeasti pysyy ajassaan. Ja Ah mitä Roosaliinan siniseen takkiin tulee, aijon joskus vielä napata tuon Carlingsin miestenosaston helmen itselleni.

-H!!

Katutaidetta kappelin kupeessa

kommentoi
–
taide
Helsingin keskustaan Kampin Narikkatorille rakennetaan kappelia rauhoittumista varten kaiken kiireen keskelle. Itse kappeli-hankkeesta en paljonkaan tiedä, mutta koska Espoossa oleville tanssitunneille lähden Kampin kauppakeskuksesta, kävelen paikan ohi useasti. 
Mikä on kuitenkin poikkeuksellista työmaa-alueille, täällä silmä todella lepää. Rakennuspaikkaa ympäröivät aidat ovat koristettu rauhaa kuvaavilla maalauksilla: koivuja, keinuja, lintuja, saippuakuplia.. Juuri tälläinen saa suupielet hymyyn. Asialla ovat olleet Multicoloured Dreams -ryhmän taitelijat ja tyylejä on yhdistelty rikkaasti ja lahjakkaasti. Teemana on siis rauha ja sen rakentaminen, mikä sopii ryhmän mukaan myönteiseen hankkeeseen. 
Maalauksia on valikoitunut monen kymmenen taitelijan teoksista kahdeksan ja katutaideteoksista järjestettiin jopa kilpailu, jonka voittaja palkittiin stipendillä. Tässä nyt kuitenkin muutama mahtava maalaus kyseiseltä paikalta, piipahtakaahan ihmeessä kurkkaamassa (ohikulku- tai elämysmatkalla). Oma lempparini on viimeinen, jossa tyttö ja linnut valtavaat alaa ja ilo virtaa.

Good night, you princes of Maine, you kings of New England.
Henriikka

Maksia yllä

11
–
kirpputori, oma tyyli, ostokset

”Olen 158,5 senttimetriä pitkä. Eli lyhyt. Lyhyille ei oikein maksimekot sovi. Ainakaan, jos vartalo ei ole kuten keijuilla.” Nämä ovat jo pitkään olleet pohdintojani, vaikka ihailen usein täysmittaisia mekkoja muiden päällä. Olen jopa valkkaillut mekkoja, jotka hankkisin, jos pituutta olisi kymmenen senttiä lisää.

Samalla olen kuitenkin toitottanut: ”Kaikki sopii kaikille, jos vaan vaatteita osaa kantaa oikein. Ei ole väriä mikä ei sovi, tai vaatekappaletta mitä ei asustamalla saisi vähintään suht koht kivaksi.” (Vaikka saattaa niitäkin muutama olla..) Siispä päätin ottaa rennomman asenteen ja jättää urakat hetkeks vartomaan, maksimekko päälle ja baanalle. Olin ostanut mekkosen joskus mökkikäyttöön Hämeentie 75:n kirpputorilta, josta loput vaatteet sai viedä euron kappalehintaan ja kuluneella viikolla se kohtasi myös kaupunkiolosuhteet.
Musta neuletakki lämmitti pikkuhihaisen mekon kaverina ja askeettisuutta lisäsi kaulassa roikkuva suurikokoinen risti, joka on löytö Taiwanin ostoskadulta. Pötkömäisyyttä estämään lisäsin tavanomaisesti narunpätkän vyötärölle (taitanee minulla olla joku fetissi näihin narunpätkiin) ja jaloissa tepsuttelivat tutut Pikku Myy -popot.
En ole mikään mestari hiustenlaitossa ja huomaan tyytyväni nykyään lähes joka päivä nutturaan pään päällä. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Minisuoristusraudalla väänsin etutukkani nostalgisesti kiehkuralle ja toisen puolen punoin pään taakse muutamalla pinnillä kiinni. Yritinpä ainakin!
HOHOHOh nyt on mekon etuosassa epäilyttävää taitosta.
Fida-kirpputorilla on ollut tällä viikolla kanta-asiakas-viikko, mikä tarkoittaa, että jokaiselle päivälle on riittänyt 50%-tarjouksia. Maanantaina ja tiistaina astiat lähtivät puoleen hintaan, keskiviikkona ja torstaina vaatteet ja perjantai sekä lauantai oli pyhitetty huonekaluille (joissakin liikkeissä, joissa huonekaluja ei ollut, vaate-alet kestivät lauantaihin.) Siis jos joku haluaa hyödyntää tarjouksia, niin huomenna vielä kerkiää. Kanta-asiakas-kortti maksaa kaksi euroa ja sillä saa jatkuvana tarjouksena -20% yli 20 euron kertaostoksista.
Huonekaluja tai astioita ei löytynyt, mutta kaksi kappaletta uusia kuteita. Mokkainen (tai ainakin melkein mokkainen) kevyt takki löysi uuden kodin 1,5 eukilla ja kolmella sain tummansini-valkoisen villapaidan (joka ei ole villaa vaan jotakin halvempaa. Villapaidaksi minä tuota kutsuisin). NÖNIIN kelpaa käpötellä kaatosateissa ja ukkosmyrskyissä.
Loppujen lopuksi maksimekko oli kohtalainen kokemus, melkeinpä jopa niin kohtalainen, että voisin tarttua pitkiin riepuihin myöhemminkin. Kahdelta kaveriltani sain kuulla, että näytän nunnalta ja satunnainen tallaaja bussipysäkillä kommentoi kovaan ääneen kaverilleen, että ”hyvältä näyttää tuo oranssi mekko.” Hymyilin kovaan ääneen. (Tämä oli vitsi) Mitä mieltä ootte, onko täysi katastrofi?
Nyt viikonlopun viettoon vanhempien luo onnenkehtoon. Laatuaikaa sisaren kanssa luvassa ja JES SAUNA. Huomenna 50-vuotiskekkerit 60-luvun teemalla. Eihän tämä elämä oo lainkaan hassumpaa.
Nauttikaa muuserot viikonlopusta.
Henriikka

Kaikki kirpputorit saman saitin alla

8
–
kirpputori

Kirpputorit ja kierrätyskeskukset kaupungissasi

Suosimalla vaatteiden ja erilaisten esineiden kierrätystä voit olla omalta osaltasi vähentämässä luonnon kuormitusta. Kirpputorihaku-sivuston tavoite on tehdä kierrättämisestä helppoa ja tuoda kaikki aiheeseen liittyvä tieto kättesi ulottuville. Älä siis heitä hyvää tavaraa hukkaan, vaan myy, lahjoita, tai kierrätä ne eteenpäin ja tee samalla toinen ihminen onnelliseksi!
Kirpputorihaku on talkoovoimin toteutettu palvelu, joka otti ensiaskeleensa vuoden 2010 keskivaiheella. Mikäli kirpputorit ovat intohimosi, ota yhteyttä meihin ja ryhdy kaupunkisi kirppis-vastaavaksi! Pidetään porukalla tiedot ajan tasalla ja edesautetaan näin kulutustottumuksiamme kohti kestävämpiä valintoja!
Kuinka oon voinut missata tämän sivuston? Miten täydellistä, että kirpputorihaku.comiin on kasattu läjäpäin Suomen kirpputoreja ja asteltu ne vielä nätisti kartallekin. Lisäksi sivuilta löytyvät kirpputorien aukioloajat ja osoitteet, sekä kierrätysohjeita ja infoa esimerkiksi siitä, kuinka omat turhat tavaransa voi laittaa kiertoon. Tälläisiä kokoavia sivustoja kaivattaisiin niin paljon enemmänkin. (Tässä sivusto myös niille, jotka kaipailivat informaatiota Tampereen kirpputoreista. Tosin arvosteluja en tämän perusteella voi antaa) Eikun surffailemaan ja sitten nokat kohti vanhojen aarteiden aittoja.

Nahkasortsit kuvioihin mukaan

5
–
oma tyyli
Viimeviikonloppuiset nahkasortsit saivat ensikävelynsä (http://aamukahvilla.blogspot.com/2011/09/nahkaa-muttei-ruoskaa-vaan-silmalasit.html). Tuskallisten aurinkohetkien jälkeen huomasin, etteivät uudet housuni todella hengitä yhtään, mutta tämä ei menoa häirinnyt. Olen syksy-pukeutujana muutenkin hieman kehno: Heti syyskuun ensimmäisenä vetäisen villapaidat vaatekaapin pohjilta etummaisiksi, koko naaman peittävät jättihuivit naulakkoon roikkumaan ja villasukat kulkee aina mukana. Päähäni ei mahdu totuus siitä, etteivät elokuun loppupuolen säät muutu radikaalisti syyskuun alkaessa. 
Näin kävi tälläkin kertaa: Nahkapökäni saivat kaverikseen harmaan villapaidan. Se on H&M:n lastenosaston lämmin ja turvallinen löllykkä (H&M:n lastenosasto on aarreaitta). Viime jouluna Jannelta saadut villasukat ylettyivät yli polven, jottei tuuli liikaa pyyhkisi pohkeitakaan. Rakkaan laukkuni Janne hankki minulle joskus Tampereen Yesterday-liikkeestä, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Tampereelle on menossa. (Yesterday on vanhojen vintage- ja retro-kuteiden pulju, jonka myyjä on  puhelias keski-ikäinen nainen, joka kulkee aina pienessä urheilutopissa ja mikrosortseissa.) Lämpöhalvaantumisen varmisti jättikokoinen huivi. Materiaalista en tiedä, mutta koko on kunnianhimoinen. Huivi löytyi Etiopiasta syksyllä 2009, kun majailin pääkaupungissa Addis Abebassa kolmen kuukauden päivät. Juuri sellainen huivi, johon piiloudutaan.

Eilen himottelin jo Gina Tricotilla kirkkaanpunaisia nahkahousuja. En sortunut kiusaukseen, kaikkeahan ei tarvitse saada (vakuuttele, vakuuttele..). Hyvvee päivee ja toivottavasti pöksyjeni yhdisteleminen onnistui ihan kelpoisasti.
Herniikka (kyllä, tämä oli tahallista)

Ihanat verkkarit

8
–
nostalgia, oma tyyli
Miltei aina ollessani kirpputorilla katsastan vanhojen verkkatakkien- ja tuulipukujen rivistön. Niin mäheetä löytää joku vanhalla logolla varustettu retro-adidas tai mintunvihreä vanha niken tuulipuku. Näille löydöille parhaimpia ovat kirpputorit, joissa on vaatteet on lajiteltu: verkkatakit tähän, pipot tänne, farkut tuonne… Toisaalta itsepalvelu-kirppiksillä kaikki verkkis-fanit eivät välttämättä ole löytäneet apajille. Puolensa ja puolensa niinkuin aina, omani löysin Valtterin kirppikseltä (kaikki löytöni taitavat olla sieltä..) myyjältä, joka hieman häpeissään katsoi takkiaan, kun kysyin sen hintaa. Kakkosella taisi irrota tämä kyseinen, olisin ollut valmis maksamaan siitä vaikka parikymppiä. Hyvä näin. 
Tänään tahdoin asustella ja yhdistellä asuni mahdollisimman neutraalisti, jotta verkkarihupparin värit pääsisivät oikeuksiinsa. Mustat pillit ja maiharit, olalle nahkainen ja suhteellisen unisex laukku. Korvissa tönöttivät punaiset napit ja tukka roikkui löysästi ponnarilla.
Kauniita unia muuserot ja pahoitteluni siitä, että näytän kuvassa aivan 13-vuotiaalta. Kamera yllättää toisinaan paljastaen sisäisen minäni. Nyt tanssista uuvahtaneena syömään jugurttia ja sit nukkumaan.
Henriikka

Läppäri visusti turvassa

10
–
random

  
Syksyllä 2009 ostin ensimmäisen ihkaoman läppärini tai tietokoneeni ylipäänsä. Olihan se hienoa ja kätevää, kun sai laukussa kantaa ikiomaa konetta, mutta en jaksanut siihen keskittyä niin kovasti, sillä mielenkiintoni vei monenmoiset kauniit läppärilaukut. Koneeni on 13-tuumainen Macbook Pro, mikä on helppo ratkaisu laukun kannalta, sillä juuri tälle koneelle kustomoituja laukkuja kyllä riittää. Mäkkikaupat tarjoilevat omia tuotteitaan, mutta halusin löytää kierrätysbrändien valikoimista suosikkini. 
Loppujen lopuksi lemppariksi nousi Globe Hopen vintage-kankaasta ommeltu lämminsävyinen kukkapussukka. Juuri oikeankokoinen ja piristävä, muttei kuitenkaan liian liian räikeä ja siksi vaikeammin kyllästyttävä. Kukkaroa kyllä nipisti, mutta kun pohtii että laukku on varmasti käytössä vähintään Hyvin on säilynyt koneeni puhtaana ja ehjänä. Kelpaa koneen kökötellä ja minun sen rinnalla.
Kuvat: Globe Hope

Kaikista keltaisin ja pörröisin

2
–
DIY, oma tyyli
Tänään näytin keltaiselta ja kaljulta. Päälläni oli kirpputorilta ostetut H&M:n rikotut farkut, Myy-kengät ja suurensuuri hubari. Oltiin Jannen kanssa viime kesänä reilaamassa kuukauden verran ja Milanosta löytyi täydellinen vintage-henkisten, kirpputorikuteiden ja pikku vaatebrändien katu. Siellä eräässä puljussa katseeni osui heti neonkeltaiseen lötjäkkeeseen, jonka kannoin ilolla ja riemulla kaupasta pihalle.  Hubarissa on taskut ja se on mukavan pussimainen: Ottaa hyvin tuulta purjeisiinsa tuulisina päivinä (huom! niinkuin tänään, katso kuvat). Lisäksi suurta hilpeyttä tuottaa paikat, joissa käytetään uv-valoja (esimerkiksi Linnanmäen Vekkula ja satunnaiset diskot), sillä hubarini hohkaa silloin kaikessa valovoimaisuudessaan. Uusi tuttavuus tälle päivälle oli myös vanha, nahkainen kameralaukku, jonka eräs kuomani kiikutti eilen meille iltamyöhällä. ”Ajattelin, että sulle olis ehkä tälle käyttöä.” Kiitos, varmasti on.
Nappikorvikset saa helposti väsättyä itse:
– Osta kivoja nappeja
– Osta askarteluliikkeestä korviksentaustoja
– Osta liimaa
– Liimaa napit korviksentaustoihin
– Anna kuivua
– Jee
– T.Henriikka

Vanhat takit ja anorakit.

3
–
kirpputori, oma tyyli

Kirpputoreilta kannattaa etsiä anorakkeja. Niitä lähtee monesta paikasta mukaan muutaman euron hintaan ja niitä on tarjolla paljon: Anorakki-aikakauteen kyllästyneet myyvät ja lahjoittavat uniikkikappaleitaan pois vuosien jälkeen. Violetteja, keltaisia, mustia.. Anorakkeja on helppo muokata omannäköisiksi, niihin voi ommella nappeja, hihamerkkejä ynnä muuta, mutta ne ovat mukavia ja mukavannäköisiä ihan sellaisenaankin. Itse löysin kuvissa esiintyvän keltaisen anorakin lauantai-aamuna Valtterin kirpputorilta Vallilasta euron hintaan. Ostin sen itse asiassa Jannelle levynjulkkari-keikan kunniaksi (jee), mutta miksipä sitä ei miehensä vaatteita voisi lainata. Illalla alkaa olla jo melkoisen kylmiä hetkiä ja bussia odotellessa on ihana vetäistä päälleen jotain, minkä alle mahtuu melkein tekemään majan.
Kouluton päivä! Lähden etsimään mikroa. Nauttikaa elämästä ja ei mitään turhia stressejä. Ja anorakeista innostuneiden kannattaa kysäistä myös vanhemmiltaan, josko joku vanha kappale löytyisi vaatevarastoista.
Henriikka

Asfalttisoturin kipaleet ja vimonen hidas.

4
–
musiikki

Silmät kiinni ja kädet siiviksi. Hoilaa hiljasuuteen saakka (omakotitalolaiset voi lopettaa, kun aika on suopea) ja jammaa jammaa jammaa. Sunnuntai on ihana ja meikä diggaa näitä lunkkei hauskoi äijii iha hanaa. Ruudolfilta ja Karri Koiralta voi nappaa parhaat tanssimuuvit ja elämänohjeet, jos mielikuvitus loppuu. Ja tyylikin on sitä aitoo ja oikeeta.

Ekan biisin tunnelma on käsinkosketeltava, toisessa näytetään kuinka tehdään musiikkivideo. Leijonakuningas-laulussa kaatuu suomalainen nöyryys ja se puree meiksiin. Joskus kuunneltiin biisi 18 kertaa putkeen ja tottakai nonverbaalinen viestintä yhdistettynä korkean volyymin järjettömään hoilaukseen. Nyt loppuu teksti, kun silmät sulkeutuu, eli jos kiinnostaa faktat niin katsokaa wikipediasta.

Henriikka

Nahkaa, muttei ruoskaa vaan silmälasit.

3
–
ostokset
Eilinen meni söötisti Tampereella. Aamusta kerkisin Vallilan Valtterin kirpputorille, mutta jo puolen päivän aikoihin olin Tampereen kauppoja kiertelemässä ja nauttimassa keskustorin messuelämästä. Laitan vähän myöhemmin asukuvia tulemaan, sillä nyt on letkee ja laiska sunnuntai-fiilis, mutta avaudun nyt kuitenkin näistä tekstiä ympäröivien kuvien sisällöistä:
Nahkasortseja oon fiilistellyt tässä kesän aikana iha hirveesti, kesällä nahka ja tekonahka on vaan liian kuuma kantaa. Nyt syksyn tullessa oon tarkkaillut kauppojen hyllyjä nahkaa etsien ja katsastellut muun muassa bloggaajien kuvia asian tiimoilta (ah tässä hyvät! http://emmmylou.blogspot.com/2011/08/this-is-big-world-that-was-small-town.html). Mutta nyt Tampereen KappAhl tarjoili kelpuutettavat pöksynpuolikkaat! Lämpöisenruskeat, tekonahkaiset, napilliset ja KIVAT. Koomista oli ostotilanne, kun rekissä roikkui vain kokoja 40:stä ylöspäin, mutta huomasin eräällä katonrajan hyllyn mallinukella olevan yhdet päällään. Kävin myyjältä kysäisemässä, josko ne olisivat kokoiseni ja pian jo häntä siinä yhteistuumin riisuttiin (MALLINUKKEA, EI MYYJÄÄ). Hetkosen päästä kiikutin sortseja muovikassissa hieman köyhempänä ja tyytyväisenä.
Seppälä on monille se putiikki, josta vieraannutaan lapsuuden jälkeen. Itse kuitenkin tykkään etsiskellä sieltä hauskoja asusteita ja vaatekappaleita, ja asustealet ovatkin ne joihin ensimmäiseksi suunnistan. Rautatieaseman läheisestä Hämeenkadun Seppälästä ostin puolella eurolla egolasit (kuulun ylpeänä siihen joukkioon, jotka laittavat rillit nenilleen ainoastaan tyyliseikkana). Hyvä syy ostaa nämä oli, että näytän ne silmilläni hitusen enemmän ukiltani.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Yritän saada jo heti ensi viikolla kiskaistua nämä päälleni ja sen jälkeen myös asukuvia julkisuuteen. Rauhallista sunnuntaita puput ja kommentoikaa, jos on jotakin mielen päällä. Koen suuresti iloa kommunikoida niiden kanssa, jotka jaksavat sivujani selailla.

Hönriikka

Keraamisia termostaatteja

7
–
random
Tässä aamukahvilla. Eilen join aamukahvini bussissa kauniista keraamisesta termosmukista. Löysin sen kesällä Tallinnasta jostakin sievästä sisustusliikkeestä. Tätä edelsi kuitenkin vuoden mittainen etsiskelyprosessi: Ei niin kovin aktiivinen, mutta pidin kuitenkin silmäni auki. Tavoitteenani oli löytää termosmuki, joka miellyttää riittävästi silmää ja on toimiva. Sagaformin mukit olivat usein ainoita, joita kaupanhyllyt sisälsivät. Niitäkin tutkailin ja pohdiskelin monet kerrat, mutta totesin että kuviot ovat liian selkeitä ja graafisia enkä halunnut värien räiskyvän liikaa. Mainio ajatus oli maalata posliiniväreillä tuo ensimmäisen rivin ensimmäinen, eli tyhjä, termosmuki omannäköiseksi. Miksi tämä idea hiipui? Laiskuus kai. (Huomhuomhuom! Hyvä joululahjaidea)

Tallinnasta mukaan tarttui siis tämä hempeällä kukkakuosilla varustettu yksilö. Pidän siitä, mutta täytynee myöntää etten silti ole aivan täysin ihan täydellisen tyytyväinen kuitenkaan. Helsinki kun koitti, niin bussimatkoista tuli kuitenkin ajankohtaisia ja kahvia oli saatava take away-meiningillä. Kukapa osaa kertoa, mistä löytyy se ihan oikeasti täydellinen?

Keskijakaus! Mitä?

2
–
oma tyyli
Olen pitkään kammonnut keskijakausta. Syy on siinä, että se päässäni huomaan aina peiliin katsoessani näyttävän enemmän veljeltäni kuin itseltäni. Nyt uusien tuulien puhaltaessa nostin kuitenkin kissan pöydälle ja vedin jakauksen kammalla suoraviivasti pään keskikohtaan. En osannut päättää näytinkö Hansonin veljeksiltä, itseltäni alakoulu-aikoina vai edellä mainitulta veljeltäni, mutta urheasti säilytin jakauksen paikan läpi päivän. Ja arvatkaa! Minähän melkein tykästyin siihen. Julkkikset käyttävät usein keskijakausta ehdottoman tyylikkäästi, miten he kykenevät siihen?

Anttilan löyhästi neulottu valkoinen takki pelitti hyvin Taiwanista mukaan matkustaneen ”maalitahraisen” mekon kaverina. Ohutta farkkukangasta oleva mekko on mukava päällä, mutta ilman vyötä aika laatikko. Siksipä turvauduin taas kerran ”narunpätkään”: Vyötin ohuella, punotulla nuoralla mekon vyötärön tiukalle. Sataa sataa ja vesipommit sulautuvat hyvin mekkoni tahroihin.

Lopetan kenkiin. Ne ovat rakkaat ja paljon nähneet. Löysin nämä joskus joltain Kouvolan kirpputorilta, siitä on varmaan neljä vuotta. Silloin minulle naurettiin ja sanottiin, että olen vienyt Pikku Myyn kengät. Mutta enhän minä nyt toisten omaisuutta. Ja kun reilu vuosi sitten opin lankkaamaan kenkiä, niin siitä lähtien nämä kyseiset yksilöt ovat saaneet aivan spesiaali-kohtelua. Kestävät tuulen ja tuiskeen.
-H

1 2