arkisto:

huhtikuu 2012

500 lukijaa -> Nostalgian pöllyissä

146
–
kilpailut ja arvonnat, tempaukset
Rumpujenpärinää, rämpäpämpämpäm ja 500 tuli täyteen! Jos nämä tasasataset kuulostavat hämmentäviltä, niin kerrottakoon, että olen juhlistanut jokaista julkista uuden tasasadan lukijajoukkoa jonkinmoisella tempauksella. 200 kohdalla järkkäsin arvonnan, 300 jälkeen korttitempauksen, 400 täyttyessä lahjapakettimeiningit. Tänään täyttyi tasan 500 ja meni jo muutaman ylikin (vau, olen otettu). Olen pohdiskellut mitäpä tällä kertaa ja päädyin, että ehkäpä arvonta olisi taas monen kuukauden jälkeen mukava tsydeemi. En velvoita teitä tällä kertaa postijuttuihin, enkä muuhun aktiivisuuteen, saatte vaan lölliä lööbailla ja osallistua, mikäli palkinto kiehtoo.
Toinen mietintätuokioni menikin siihen, että mitähän sitä tällä kertaa laittaisi jakoon: jotain kotimaista, laadukasta, mainitsemisen arvoista, piristävää, keväistä, käytännöllistä, sellaista mihin rahani riittävät ja mistä voisi voittajalle tulla hyvä mieli. Päädyin Patalaukun retroon putkikassiin. Nämä kaikenväriset ihanat ilmestykset nostavat hymyn huulille ja nostalgian tunnelman pintaan! Patalaukku on yli 30 vuotta toiminut lapualainen perheyritys, ja verkkokauppakin avattiin viime joulukuussa. Tälläistä kassia olen havitellut omaan laukkuperheeseeni jo useamman hetken.
Arvon siis yhden putkikassin. Voittaja saa valita itse tulevan kassinsa värin (värejä 8) ja koon (kokoja 3), jonka sitten toimitan postitse perille. Arvonnan yhteydessä on mahdollista antaa taas palautetta. Rehellisesti. Antaa tulla kivet ja kukkaset sydämeltä.  Ja juttuvinkkejäkin, jos niitä on mielessä. Arvostaisin kovasti.
Seuraavaksi arvonnan selkeät säännöt:
 
1. Käy sisäinen kamppailu osallistumisestasi arvontaan.
2. Kirjoita kommenttipoksiin risut ja ruusut aamukahvilla-meiningeistä.
3. Lisää sähköpostiosoitteesi.
4. Aikaa osallistumiselle on viikon päivät, arvonta päättyy 16.4. klo 00:00.
5. Voittaja julkaistaan sen jälkeen mitä pikimmiten, onnea kaikille nyt sitten tasapuolisesti!
Hyvää yötä, te kotimaiset ja ulkomaiset, laadukkaat ja esteettiset.
 Henriikka
Ps. Ne tyypit, jotka eivät ole vielä saaneet viimeisen lahjapaketti-tempauksen pakettia, niin laittakaa minulle mailia, niin pistän muistutus-viestiä lähettäjille menemään!

Kuvat: kauppa.patalaukku.fi

Näitähän voisi vaikka pikkuisen matkia

18
–
muoti

Viimeinen lomapäivä! Ihanaa ja kamalaa.  Sen kunniaksi muutama asu, joita fiilailin muutama päivä sitten ihan tosissani, pääsiäistunnelmia näätte myöhemmin. Mulla on koneella sellainen kansio, johon tallentelen kuvia, joista nousee kunnon tunnelmat pintaan: sisustusjuttuja, vaatejuttuja, hienoja valokuvia ylipäänsä ja vaikka mitä muuta. Ja nämä asukokonaisuudet pääsivät ehdottomasti kansion lisäksi. Enjoy!

Nää on musta kaikki ihan mielettömiä. Toki joskus hitusen vaikea samaistua tälläisenä alle 160 senttisenä, eikä niin kovin tikkuisena noihin mallinmittoihin. Aika moni vaatekappale näyttäisi päälläni suhteellisen erilaiselta. Mutta näistä kuitenkin voi ammentaa ja sitten tietenkin muokata omannäköiseksi. Eihän minulla ole muotilehdistäkään varaa kopioida niitä merkkikledjuja.
Tämä maanantai on hyvä.
Henriikka
Kuvat: the Electric -blogi

Mellunmäen aurinko

24
–
oma tyyli
Herkkä taidehistorian opiskelija, niin kuin rakas luokkakaverini Aino kuvaili tyyliäni. Onneksi olen päässyt hetkeksi opiskeluista eroon pääsiäislomalle. Vaikkei taidehistorian opintoja oikeasti olekaan. Kassialma-look tämä taisi pikemminkin olla, kun Mellunmäessä odottelin kimppakyytiäni.
Aurinko oli lämmin, ja oi mitä tanssia! Janne osti mulle kaupasta Ninsessa-munan (”Prinsessa”) ja musta paita imi hyvin aurinkoa itseensä. Otin kevään ensimmäisiä tanssiaskelia mummohameessani ja elämä tuntui helpolta. Kynnetkin oli pääsiäisen väreissä.
Tänään meillä on äidin mukaan ”herkkujen yö”. Uskon sen tarkoittavan kasapäin Kindereitä.
Ja toivon myös.
Henriikka
takki/Zara, kengät&hame&vyönaru/kirppis, lasit/H&M, paita/Gina Tricot

Lahje se vaan lyhenee

24
–
juhlapyhät, oma tyyli
Pitkäperjantai – lapsena se päivä tuntui ikuisuudelta. Taisin olla helposti hämättävissä, mutta päivä oli noin vuodenmittainen. Makasin sohvalla ja mietin, että tuleeko tälle päivälle koskaan loppua. Tänä vuonna on kuitenkin mennyt jo vähän nopeammin. 11 tunnin yöunet ja niiden päälle parin tunnin päiväunet, kyllä kelpaa.

Tässä kuitenkin asu viime viikolta, kun leikkaamani Levikset pääsivät ensikävelylleen. Etenkin äitiluonteiset aikuisopiskelijat koulussa kauhistelivat, että palellun varmasti pihalla, kun hiihtelen minisortseissa. Mutta hyvin pärjäsin. Pikku Myy -kengät kelpaavat kesät talvet ja pitsinen pitkähihainen sopi sortsien kaveriksi. Joskus Kouvolan Fidasta löytynyt tummanruskea nahkatakki sopii jo näille keleille, sillä se pitää hyvin tuulen, vaikkei niin lämmin olekaan.

Ja mites tuo epämääräinen hiuskuontalo? Kävin hiukset märkinä nukkumaan ja tälläinen harja aamulla odotti. Ehkä voisin myöhemminkin hyödyntää luonnontaipuisia hiuksiani.
Noniiin, vähän vähemmän pitkää perjantaita kaikille!
Nukkukaa pitkästi ja ottakaa elämä letkeesti.
Henriikka

kengät, huivi, nahkatakki, sortsit/kirpputori, pitsipaita/Carlings, korvikset/Glitter

Suojele silmiäsi

17
–
asusteet
Aurinkolasikausi avattu, hurrraa! Tämän asian suhteen olen ollut aina vähän laiska. Aurinkolaseja ei nähdä kevään ensisäteiden aikaan, vaan sitten joskus myöhemmin, kun muistan niiden olemassaolon. Mahdollisesti vasta kesäkuussa. Aurinkolasi-kokoelmani on nyt pölyyntynyt talven ylitse, ja eilen niitä sitten päähäni sommittelin. Kaikkipa nuo ovat vieläkin aivan kelpokamaa. 
Taaimpana näkyvät pyörylät ovat luultavasti ne tulevan kesän suosikkini. Ne ovat perinteisesti H&M:ltä. Toisiksi takimmaiset löysini mummin ja vaarin mökiltä pölyyntymästä ja nappasin käyttööni. Kolmannet ovat Ninjasta, toiset H&M:n miesten osaston alejäämistöä ja etummaisetkin taas sieltä samaisesta puljusta. Kovin hohdokkaisiin merkkeihin eivät kokoelmani yksilöt ole siis vielä nousseet, mutta mitään merkkihohtoa en toisaalta ole kaivannutkaan.
Aijon olla juppihippipunkkari, inkkari runotyttö seilori. Mummo räppäri matami, tavallinen taapertaja ja ritari. Onhan noita. Toivon oppivani paremmin aurinkolasien käytön. Toivon, etten unohda niitä kotiin tai sitten vaihtoehtoisesti bussin penkille. Ja toivon, etten murskaa niitä repun pohjalle. Yritys on kova.
Pääsiäinen, jalkasiäinen, käsisiäinen, peppusiäinen, korvasiäinen. Hyvää sellaista.
Henriikka

Hillitysti hallitusti kukkia

5
–
asusteet
Intiaanipäähine-villitykseni rinnalle on tullut toinen: kukkaseppeleet. Ensi kesään on kuuluva niin monta päivää kukkia ja ruohoa ja kaikenmoista kasvia hiusten seassa. Toivon mahdollisimman monta hääkutsua, jotta asuste voi olla hillitty kukkaseppele. Ja mahdollisimman monta illanistujais-kutsua, jotta asuste voi olla hervoton kukkaketo pään päällä. Seuraavissa kuvissa tätä toteutetaan tyylillä -vaikka olenkin tekokukkiin hieman pettynyt.
Hyvää päivää ruudun sille puolelle, toivoopi Henriikka.

Kuvat: Nasty Gal April 2012 lookbook.

Takatalvi -tarkoittaa

14
–
oma tyyli
Mitä tarkoittaa takatalvi? Tietenkin sitä, että vaatteiden kangasmäärä kasvaa taas telttamittoihin. Että vaatteiden koko lähenee taas isojen miesten mittoja, että on paikka johon kääriytyä karkuun. Että vaatevalinnat saattavat olla siipan vaatekaapista ja ripsivärin on lumisateessa oltava vedenkestävää. Sitä, että aamulla avaa verhot ja karjaisee: ”mitä ihmettä!?” Sitä, että bussikuskit (jos bussit yleensäkään kulkevat) näyttävät tavallistakin enemmän hapannaamoilta.
Pysytään sitkeinä siskot! Ja veljetkin. Vielä ehtii pakastaa lumipalloja juhannuksen lumisotaa varten.
Pakko vielä sanoa, että ootte niin mainiot. Tämä koko blogitouhu on kaikessa typeryydessään niin mainion mukavaa puuhaa. Ja kyllähän tuo aurinko on tänään jo ollut aika armelias.
Henriikka
Kengät, paita, takki/kirppis, farkut/Levis

Oli kavereilla kaikilla Jamekset, niinpä minäkin ostin sellaiset

20
–
DIY
Kuinka moni on jo känyt kirppikselle hamstraamassa vanhoja jameksia, leviksiä ja muita farmareita kesäkauden pätkäisyä varten? Minä olen. Kerrankin joku asia, jossa olen ollut pikkuisen pitkäkatseisempi. Kun hyvät ovat tulleet eteen halvalla, niin muutama euro on kilahtanut kassasta mielellään. Tänään kävin sitten sohimaan saksilla. Aloitin rauhassa, leikata kannattaa ensin mieluummin liian pitkäksi, kuin lyhyeksi. Siitä sitten voi pikkuhiljaa saksia sopivammaksi.
On suunnitteilla näille vielä vähän lisämodauksia. Palatkaamme niihin, jos toteutukset ylittävät julkisuustason. Mutta mitäs noille jämäpaloille? Olisko ideoita? Niistähän voisi kekata jotakin riemukasta pääsiäispuuhaa.
Henriikka
Ps. Ne nilkit, jotka eivät ole vielä lahjatempaus-pakettejaan lähettäneet, niin hopihop! Ihania viestejä oon asian tiimoilta saanut ja tänään myös superpaketin itse. Palatkaamme siihenkin.

Pakoon Brooklyniin

25
–
elämä, kahvilla, kaverit, oma tyyli
Lunta tuli tupa täyteen. Karseeta. Kaunishan tuo pihatie on ja puutkin, mutta minne katosi päivät? Mutta tätä turhautuneisuuden tunnettahan voi käyttää hyväksi. Voi märehtiä sielunsa kyllyydestä,  kera kunnon herkut ja hetket. Tätä ajatellen minulla onkin teille vinkki: Brooklyn Café. Tätä Helsingin pientä kuppilaa pitää mielettömän herttainen jenkkikaksikko, aivan ihanat tytöt. Tilaaminen tehdään englanniksi ja koko tunnelma muuttuu, kuin olisi oikeasti ulkomailla. Fredirikinkatu 19, sinne siis jos käy liiaksi painamaan lumen paino harteilla.
Siellä sitä sitten istutaan, juodaan kahvia miten sattuu. Haaveillaan tulevaisuudesta ja tästä päivästä. Käydään läpi millainen on se yritys, joka yhdessä perustetaan viiden vuoden päästä. Eikä haittaa, jos huulipuna välillä vähän lipeää ja suu siirtyy sentin sivummalle. Ja tietenkin muistellaan niitä viime viikon päiviä, jolloin pyöräkausi sai avajaisensa ja kadunlakaisija pöllytti asvalttiteitä.
Rakkautta näille viimeisille kuville ja hetkille. Kivoja ihmisiä on tämä maailma pullollaan, pitää vaan osata valkata ne parhaimmat. Ja sitten käyttää niitä assareina, kun asukuvia otetaan.
Goodnight, toivoopi Henriikka.
kengät, korvikset/kirppis, farkut ja liivi/H&M, silkkipaita/Cubus

Ysärikukkia

14
–
oma tyyli
Ostin Jyväskylän Silinteri-kirppikseltä päälleni takin, joka toi ensimmäiset elinvuoteni mieleen. Niin ysäriä, niin ysäriä. Haaleaa kukkakuviota ja olkatoppaukset. Toppauksista luovuin, silläkin riskillä, että takki roikkuisi olkapäiltä. Eihän minäkään sentään ihaile kasariysäri-tyyliä ehdoitta. 
Yhdistin takin pitsimekkoon. Kuosit ja kuviot sekoittuivat mukavasti ja väljä takki sai vastapainokseen istuvan mekkosen. Mustat sukkahousut, as always, ja tukka tiukasti ponnarille. Ponnarikampaus unohtuu niin helposti. Ja sitten kun se palautuu muistiin ja sen toteuttaa, niin olo on usein kuin ala-asteen liikuntatunnilla. Mutta aijon totutella. 

Tänään heräsin ja olohuoneen ikkunasta avautui valkoinen näky. Anteeksi mitä?
Takatalvi tulee jokaikinen vuosi. Miksi se silti yllättää?
Henriikka
1 2