arkisto:

kesäkuu 2012

Kouvola ain mielessä

17
–
elämä, kirpputori, sisko

Viime viikonloppu ja tämän viikon ensimmäiset päivät menivät letkeästi Kouvolassa. Teimme Roosaliinan kanssa suunnattomat suunnitelmat siitä, mitä nämä muutamat päivät pitäisivät sisällään: vaarilla käynti, kynsien lakkaus, sauna, leffailta, leivontaa, hedelmäsalaattia, shopbailukierros, erikoiskahveille keskustaan.. ja tietenkin myös kirpputorikierros. Kylähullu, Femma ja Fida, ette petä koskaan. Paitsi Femma joskus. Niin kuin tällä kertaa. Tsemppaa vähän.
Kouvolassa tekee mieli aina rentoilla. Ei mitään puristavaa tai korkeita koroja (voin kuvitella kuinka moni mietti juuri, että käytänkö muka koskaan sellaisia), vaan boogie-releitä. Sukkahousut ja tummansiniset farkut sopivat tähän muottiin, kuin myös harmaa lötköneule. Epämääräisen hiuspäivän pelastus on hiusten harjaaminen toiselle puolelle. Olen kyllä iloinen, että vaikka välillä kaipaankin skarppia polkkaa, niin voin viettää kesääni leijonanharjassa. Huulten maalaaminen oransseiksi vei tietenkin huomion siitä, mikä ei ole aivan viimeisen päälle laitettu. Eikö ole toimiva taktiikka?
Roosaliinan kuljeskeli maanantaipäivän vaaleansinisessä kauluspaidassaan, joka on itse asiassa haalittu miesten osastolta pari kesää sitten. Aikamoinen väriero oli nähtävissä, kun kuljin tuollaisen papunaaman vieressä: Kreikan aurinko teki tehtävänsä muutama viikko sitten. Sieltä tuliaisena tulivat myös korkkikorvikset. Pakko vielä lisätä loppuun muutama hiuskuva. Mielestäni siskoni hiukset ovat nyt vallan täydelliset. Suosittelen tulostamaan kuvan malliksi ja menemään saman tien kampaajalle, jos täydellistä kesäväriä halajaa.
Kylähullusta (Kylähullu =Kylähullu kirpputori Kouvolan kävelykadun päässä) löysin itselleni kahdelle eurolla puna-valkoraitaisen repun, pyöreän tarjottimen kahdella, ja Roosaliina kakkosella myöskin käsittämättömän siistin Karhun villiksen. Tein ehkä elämäni jaloimman teon, kun en käynyt taistelemaan siitä. Olin yllättynyt itsekin, kuinka ihastuttavan jalomielinen olin. Katkeruus on tietenkin se karvainen jälkimaku, mutta siinä kirpputorin käytävällä sopu ja luovuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Fidalta nappasin matkaani kaksi juttua: löysät, vaaleat sortsit kahdella ja puolella eukilla, sekä armeijan vanhan takin kolmella. Ehkä pätkäisen sortsit polvihousuista mineiksi, ehkä jätän tuollaisiksi. Roosaliina jäi tyhjin käsin, mutta minun tulkintani mukaan hänen autuaan hymynsä taakse kätkeytyi se, että Karhun villis oli täyttänyt kaikki hänen materialistiset tarpeensa. 
Miksi, oi miksi olin jalo?
Henriikka

Sopivasti naarmuilla

17
–
hiukset, kirpputori
Kerron teille nyt salaisuuden. Vanhanmallisten nahkatakkien arvoa ei ole vielä kaikkialla ymmärretty. Niitä saattaapi löytää kirpputoreilta muutamalla hassulla eurolla. Ylläolevani punaruskea rotsi on ostettu Kuusankosken kirppikseltä kolmella eurolla. Pääkapunkiseudun hinnat ovat alkaneet nousta, etenkin vintagepuljuissa, mutta aarreaittoja ovat pienempien kaupunkien kirppikset. Ja tietysti kannattaa aina ensin kysäistä isovanhemmilta, etenkin jos he ovat sellaista hamstraajatyyppiä (niinkuin oma mummini oli).
Minusta on mukava, ettei kesä ole sännännyt tänne niin kovin vauhdilla. Keväinen takkikausi on aina niin lyhykäinen. Ehtii vielä käyttää takkejaan, tätäkin palttoota. Pidän kovasti kauluksesta ja muualtakin takista löytyvistä naarmuista ja kulumista. Takki on muokkautunut entisen käyttäjänsä mukaisesti. Minun onneni, että sujahdan siihen muottiin aika hyvin.
Öitä sinne, tämä taitaa nyt nukahtaa.
-Henriikka
nahkatakki/kirppis, kauluspaita/H&M, farkut/Levis

Hopeakaulukset

12
–
asusteet, korut
Vihdoin ne ovat minun -hopeakaulukset. Olen väijynyt joulun jälkeen hyllyillä, jossa helmikaulukset ovat hohtaneet. Kokeilin ja kokeilin, mutta jostain syystä ne aina myös jäivät hyllyyn. Liian tyttömäiset, liian halvannäköiset, liian suuria helmiä, liian massiivinen kokonaisuus… En vain ollut ymmärtänyt, etten ollutkaan helmien tarpeessa, vaan sydämessäni oli hopeakaulusten mentävä kolo. Gina Tricotin koruhyllyn yksinkertainen malli on minun mieleeni. 

 Tervetuloa kotiin, my darling.
 Lupaan pitää sinusta hyvää huolta, 
vaikket aivan aitoa hopeaa olekaan.
Henriikka

Valkolakkisten juhlaa!

18
–
elämä, juhlat, perhe, sisko

Minä rakastan hautausmaita
mullantuoksuista hämärää
sadepäiviä joutilaita
heinäsirkkojen sirinää
Minä rakastan tätä elämää
elämää kaikkineen
pimeitä polkuja, aurinkoteitä
raakoja omppuja, rinkeleitä
iloa, surua, ikävää
minä rakastan elämää
– Johanna Kurkela

Kun siskoni oli tekosyy hankkia uusi mekko

25
–
elämä, juhlat, oma tyyli
Lauantaina juhlittiin myös minun perheessäni, kun siskoni sai hassun hatun päähänsä. Niin kovin paljon onnea uusille ylioppilaille ja muillekin valmistuneille. Mutta nämä oppisaavutuksethan ovat pientä kaikkien juhlarientojen rinnalla! Juhlien pääpointtinahan on ostaa uusia hienoja vaatteita, tai kerätä mielikuvituksensa ja muokata tai asustaa vanhoista uudenlaisia. Tämä päivä tuntui sopivan merkitykselliseltä uudelle mekolle ja kengille. 
Vappuna Kouvolan reissullani kiertelin siskoni ja ystäväni kanssa kauppoja. Haalean vaaleanpunaisten kukkien peittämä maksimekko kiinnitti huomioni mallinuken päällä. Jätin ennakkoluuloni omasta kropastani tähän mekkoon yhdistettynä ja painelin sovituskoppiin. Jouduin varvistelemaan mekon pitkän helman kanssa, mutta olin myyty. Muka-järkevänä ihmisenä kuitenkin jätin mekon vielä varaukseen, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Ja tämä muka-harkinta-aika osoittautuikin onnenajaksi, kun muutaman tunnin poissaoloni aikana myyjät olivat huomanneet valitsemani mekon olevan entistä sesonkia: 50 euron hinta tipahtikin 15 euroon! Eräs myyjäkin varasi sitten omansa mekkojen joukosta.
Olin suunnitellut juhlakampaukseksi rentoa etulettiä ja lopuille hiuksille suurta nutturaa sivuniskassa. Toisin kuitenkin kävi, kun kaikesta väännöstä huolimatta hiuksenlatvat eivät taipuneet minkäänlaiselle nutturalle, edes pienelle säälittävälle. Päätin sitten jättää hiukset poninhännälle, valkoisen ponnarin piilotin kuitenkin hiusosiolla peittäen. Vielä on harjoiteltavaa kampausten kanssa, mutta paljon on tultu eteenpäin siitä, kun ensi kerran puolitoista vuotta sitten treenasin hiuksiini lettiä.
Ja kengät. Niin kuin pari juttua sitten julkaistussa haastattelussa kerroinkin, niin kenkiin olen alkanut panostamaan pikkuisen entistä enemmän. Yliliikkuvat nivelet ovat tehneet temppujaan polville ja muulle jalalle, ja tarkoitus olisi kuitenkin pitää jaloista hyvää huolta. Niinpä parahinta on kai lohkaista budjetista vähän enemmän kengille ja sitä kautta myös jaloilleni. Samalla olen myös hoksannut lankkaamisen ja suojaamisen idean. Toivon, että mahdollisimman monet nykyiset kenkäni ovat käytössäni vielä viiden vuoden päästäkin.
Juhlakenkäni löysin Nilson Shoesista, Forumista. Puupohjaiset kengät ovat kutkutelleet jo kauan mielessä ja nämä Bronxit pistivät heti silmään hyllyltä. Korkoa on riittävästi, muttei kuitenkaan liikaa. Voisin kuvitella sipsuttelevani näissä ihan normaalinakin kesäpäivänä, ilman juhlatunnelmia. Ja niin varmasti teenkin. 

Vaaleasta puusta tehtyjä koruja metsästin ympäri Helsinkiä viikon alussa, vaan eipä löytynyt kelpuutettavia. Tummapuisia kyllä löytyi, mutta minne ovat karanneet kaikki kenkieni sävyiset? Aloin myös kaivata nahkaisia koruja, mistähän sellaisia löytyisi? Helmiäiskorut ovat kuitenkin aina toimivia, ja  kynnetkin lakkasin mekon kukkien värisiksi. Mitä luultavimmin minut nähdään tässä mekossa vielä kesän muissakin juhlissa.
Ensi juttuun yritän kerätä parhaimpia kuvia lauantailta, oi ihanat juhlat oi!
Henriikka

Kuvan Kevät 2012

2
–
random
Minulla on erittäin hyvä menovinkki niille, jotka pyörivät viikonloppunsa pääkaupunkiseudulla. Kerroinkin joskus duunistani Kuvataideakatemialla: hääräilin tuottajaharjoittelijana Kuvan Kevät -näyttelyn parissa koko kevään. Näyttely sai avajaisensa toukokuun puolessa välissä ja päättyy huomenna, sunnuntaina 3.6. Vielä ehtisi käydä katsomassa laajan ja mielenkiintoisen näyttelyn, tai ainakin jonkun kolmesta näyttelypaikasta.

”Kuvan Kevät – Kuvataideakatemian lopputyönäyttely vuonna 2012: 36 opiskelijaa, 4 koulutusohjelmaa, 2 suuntautumisvaihtoehtoa. Osallistujista 10 esittelee maalauksia, 9 installoi videoteoksen, 2 näyttää puupiirroksen, 1 tekee performanssin, 5 ilmaisee itseään installaation keinoin,2 suuntautuu valokuvaan, 3 sijoittaa näyttelytilaan veistoksen, 1 laittaa esille lyijykynäpii- rustuksia, 1 tekee yhteisötaidetta, 1 laittaa esille serigrafiaa ja 1 valmistaa näyttelyyn nuken, jonka tavanomaista suuremmasta lapsenomaisesta päästä lähtee lankoja, joihin on kietoutunut lintuja. Teoksissa tarkastellaan kolmiulotteista tilaa, elokuvallisia hetkiä ja visualisoidaan neuvottelujen julkilausumia. Joissakin teoksissa oleellista on ihmisten välinen läsnäolo tai kohtaaminen ihmisen ja eläimen välillä. Joillekin keskeisintä on näkyvän ja näkymättömän ero, junan ja elokuvan jaettu historia tai esimerkiksi sanonta ”hauki on kala”. 

taiteilija: Anastasia Lobkovski
taiteilija: Elina Rantasuo
taiteilijat: Elina Autio, Satu Nenonen
taiteilijat: Antti Eskelinen, Filippo Zambon

taiteilijat: Mari Hallapuro, Pauliina Kaasalainen
taiteilija: Sara Basta
Näyttely sijaitsee kolmessa näyttelypaikassa:
Kuvataideakatemia ja Kaiku-galleria, Kaikukatu 4, 00530 Helsinki (Hakaniemen ja Sörnäisten välissä)
Kuvataideakatemian galleria, Kasarmikatu 44, 00130 Helsinki 
Galleria FAFA, Lönnrotinkatu 35, 00180 Helsinki 
Avoinna vielä sekä tänään, että huomenna klo 11-18.

taiteilija: Pia Männikkö

Oma lempparini on Elina Rantasuon teos, jossa hän käyttää unissapuhumisnahoituksiaan:
”Where are you jolie jolie? -Kysyit kerran, ja samaa ihmettelin itsekin.”
-Henriikka

Elämäni ensimmäinen haastattelu

23
–
pressi

Huomenta kesäkuu. Minulla oli kunnia antaa elämäni ensimmäinen haastattelu Indiedaysille. Se löytyy täältä, mutta ajattelin kopioida sen tänne sellaisenaan:

ESITTELYSSÄ LOOKBOOK-BLOGGAAJA AAMUKAHVILLA

 Esittelemme tässä juttusarjassa Indiedays Lookbookiin kuuluvia bloggaajia ja suunnittelijoita. Tällä kertaa esittelyvuorossa on aamukahvilla-blogin Henriikka.
Miten kuvailisit blogiasi? 
Aamukahvilla on blogi tyylistä ja letkeästä elämästä ylipäänsä. Suurin osa jutuista käsittelee vaatteita, mutta siinä sivussa puidaan muun muassa sisutusta, taidetta, pitkiä kahvihetkiä ja sitä, millaista musiikkia kaiuttimista soi.
Mitä positiivista bloggaaminen on tuonut elämääsi? 
Bloggaaminen on antanut minulle paljon. Lempiharrastuksen lisäksi blogi on motivoiva ja aikaansaava voima kaikelle luovalle, esimerkiksi tuunaukselle, kirjoittamiselle, valokuvaamiselle ja ompelemiselle. Blogin kautta olen päässyt erilaisiin tapahtumiin ja ennen kaikkea tavannut uusia ihmisiä. Blogini avulla olen myös kartoittanut sitä, mitä itse haluan elämässäni tehdä ja mihin käyttää aikaani.
Onko sinulla muotiin tai media-alaan liittyviä tavoitteita?
On, useampiakin. Opiskelen kulttuuritapahtumien ja -hankkeiden tuottamista ja organisointia ja olisi hienoa päästä tekemään muoti- ja muotoilutapahtumia. Tavoitteena olisi myös blogin kautta pysyä mukana median ja muodin myllyssä. Vapaan toimittajan työ on ollut mielessäni pitkään, mutta katsotaan mihin elämä kuljettaa.
Mistä ammennat inspiraatiota pukeutumiseesi?
Suurimmaksi osaksi löydän inspiraatiota katukuvasta. Rakastan matkustaa ja myös jokaiselta matkalta tarttuu mukaan ideoita. Tykkään kokeilla kaikenlaista, enkä ota pukeutumista erityisen vakavasti: joskus inspiraation puuska saattaa ilmestyä vaikka ruokaostoksilla tai mökkireissulla. Pysyvänä elementtinä tyylissäni on kuitenkin menneet vuosikymmenet, etenkin kultainen 80-luku.
Mistä hankit vaatteesi?
Suurin osa vaatteistani on kirpputoreilta hankittuja. Helsingin Valtterin kirpputori ja Hakaniemen Fida ovat lähellä sydäntäni, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tekee usein ne huokeimmat löydöt. Panostan nykyään farkkujen ja kenkien laatuun ja niille olen valmis lohkaisemaan suuremman palan budjetistani.
Oletko tehnyt noloja heräteostoksia?
Oivoi, vaikka kuinka paljon! Kirpputoreilta tulee ostettua usein tarkoituksellisesti humoristista ja huvittavaa. Todelliset mokat ovat olleet niitä, kun olen ostanut vaatteita, joita olen ihastellut jonkun toisen päällä.  Sama silkkimekko, joka näyttää upealta vastaantulijan yllä, saattaa olla ylläni kuin järkyttävä kangaskasa.
Löytyykö kaapistasi luottoasua ”pahan pukeutumispäivän” varalle?
Luottoasuni muodostuu porkkanalahkeisista farkuista, rennosta collegesta ja herrainkengistä. Mutta suoraan sanottuna minulla on huonoja pukeutumispäiviä todella harvoin. On kivaa kokeilla monenmoista ja miettiä jälkeenpäin, menikö nappiin.
Mikä on rakkain vaatteesi?
Isäni vanha 80-luvun college. Turkoosi riepu oli koko lapsuuteni ajan ”se isän remonttipaita”, jota inhosin ja haukuin kovaan ääneen. Yhtäkkiä 16-vuotiaana huomasin, että oikeastaan se korni jumpperi onkin aika hieno. Tämän paidan sisään mahdun kokonaan ja se tuo turvaa itkuhetkiin.
Mitkä ovat sinun vaatetärppisi kesälle 2012?
Etsi kirppikseltä vanhat Levikset ja pätkäise lahkeet pois: farkkusortsit ovat ajattomat. Vaikka liukuvärjäys-buumi innostaisi, niin jätä kaappiin edes yhdet ihan tavalliset sortsit. Kesän hittejä ovat pyöreät aurinkolasit, suolasuihkeella laitettu huoleton kesätukka ja olkihattu. Kesällä kannattaa myös suunnitella vaatekokonaisuuksia, joilla pärjää pitkiä päiviä pihalla: huppari reppuun viileämpiä iltoja varten ja ohuilla vaatteilla rakennetut kerrokselliset asut.
Nimi: Henriikka
Ikä: 21 vuotta
Asuinpaikka: Helsinki
Koulutus: Opiskelen kulttuurituotantoa Metropolia AMK:ssa
Ihailen: Perhettäni ja ihmisiä, jotka nauttivat elämästä valittamatta turhista
Minusta tulee isona: Kulttuurin parissa hääräilevä urbaani kuljeskelija
Näitä blogeja seuraan:  Seuraan monia, enimmäkseen kuitenkin tyyli-, sisustus- ja valokuvablogeja, esimerkiksi  Fashion Hegemony, Her morning elegance, Angelica Blick ja Vintage Virgin
1 2