arkisto:

elokuu 2012

Blogini kymmenessä kuvassa

Tänä tiistai-aamuna olen aktiivinen. Sain eilen haasteen Iinalta kertoa kymmenellä kuvalla blogini sisällöstä. Ei ollutkaan mikään helppo juttu, mutta näitä kuvia oli mukava selailla ja valita. Tuntuu, että pääsin itsekin vähän kartalle siitä, mikä meno ja meininki tällä saitilla vallitsee ja mihin haluan keskittyä. Mistä blogini on tehty? Sokerista, kanelista, inkivääristä? 
1. Tyyli
2. Kirpputorit
3. Väsäily, tunailu, DIY
4. Hiukset, meikit, kauneudenhoito
5. Sisustus
6. Tapahtumat
7. Taide, kulttuuri (kuvataiteet, kirjat, elokuvat, design…)
8. Ruoka ja juoma
9. Matkustus
10. Elämän pienet ja suuret ilot
Siinä oli napakka paketti. Eräs tärkeä tietenkin on suodatinkahvi ja sen ylistys, mutta oletan sen olevan eteenpäin vievä voima näiden kaikkien pykälien kohdalla. Tuntuiko, että osuin naulankantaan? Näistäkä höpöttelen? Sitä tulee itse kovin sokeaksi koko touhulle ja tiivistää ehkä sisällön siihen, mitä haluaisi sen olevan. Olisi myös kiva kuulla, millaisia juttuja toivoisitte lisää
Haaste 10 kuvan touhuilusta menee Hannalla, Peetalle, LauralleMikolle ja Elinalle. Teidän blogiaineksista kuulisin mielelläni.
Nyt jatkuu aktiivinen tiistai, hurraa. 
-Henriikka

Ps. Muistattehan että sunnuntaina pidän kirppispöytää Valtterin kirpputorilla? Selailin juuri tulevaa antia läpi ja suosittelen etenkin hipsterien ja wannabe-hipsterien saapuvan paikalle. Haha.

Merellisiä karkeloita

”Munkan Residenssin neidit järjestävät iloiset kesäkarkelot, johon olet sydämellisesti tervetullut!

Tule puhaltelemaan kanssamme parvekkeelta saippukuplia ja tähyilemään merelle. Sadonkorjuun aikaan on myös pöydässä kesän kasvattamat herkut ja pikareissa kuplivat juomat.

Löydä itsesi merellisestä munkasta. Illan teemana on meri ja kesä – pukeudu sen mukaan! Kukkamekot on myös sallittuja.” 

Lauantaina vietettiin taas yhtiä loppukesän ihania juhlia kera ihmisten, kakkujen ja pressopannu-kahvien. Lähdin innoissani viettämään iltaa Munkkiniemeen, vaikka takana oli raskaita työtunteja ja kotisohva oli kutsuva. Kesän kekkereistä tulee haalia energiaa varastoon, ja kun tietää juhlien järjestäjien olevan käsittämättömiä kokkeja ja leipureita, niin vatsa lähtee matkaan jo ennen mieltä.
Merellistä ja kesäistä päälle? Onneksi teema on laaja, joten oma vaatekaappi riittää sellaisenaan. Hiukseni letitin toispuoleiselle lettikampaukselle. Onnekseni vallalla ovat sellaiset huolettomat kampaukset, se antaa paljon anteeksi. En osaisi tehdä tiukkaa ja tarkkaa ranskanlettiä. Toiseen korvaan laitoin shampanjapullonkorkista itsetekemäni korviksen kuplivien kesäjuomien kunniaksi, ja kun rullaatte muutaman kuvan alaspäin, niin löydätte spektaakkelimaisen meri-panostukseni vyön muodossa.
Ruokapöydät notkuivat ja ihmiset olivat iloisia, mikäs sen parempaa. Pöytien yllä kulkivat silkkipaperi-ankkurit ja nauru kaikui parvekkeelta kaupunkiin. Täytyy aina nostaa hattua juhlien järjestäjille, ihanaa kun ihmiset jaksaa panostaa. Ylläolevissa kuvissa näette vielä lisää asuani. UFF:in euronpäivästä löydetty vaaleanpunainen vekkihame oli ensi kertaa päälläni. Mielestäni se ei kaivannut kampauksen ja korviksen kanssa paljonkaan rinnalleen, joten musta toppi valikoitui kaapistani. Helppo ja yksinkertainen kesäasu, jossa oli helppo olla ja jonka kanssa ei nappi kiristynyt kakunkaan jälkeen.

Kiitos Munkan residenssi. Rääppiäisruokia saa lähettää kotiosoitteeseeni ilomielin.
Henriikka
suuri osa kuvista: Ville Kukkonen
hame & kirjekuorilaukku/UFF, toppi/Pieces, kengät/Bronx, naruvyö/kirppis, korvis/itse tehty

Valmiina syksyyn?

Kuinka moni on valmis syksyyn? Minä olen. Kun kalenteri kääntyy elokuulle, alkaa vuoden paras vaihe: Loppukesä, alkusyksy, keskisyksy, loppusyksy. Lehdet kellastuvat vähitellen ja tippuvat pois. On aika velloa melankolian myrkyissä ja vuodattaa herkkiä kyyneleitä turhan takia. Tämän vuodenajan parhaimpiin seikkoihin lukeutuu kuitenkin villa. Ihana villa. Villapaidat ja sukat ovat niitä perinteisimpiä, mutta niiden lisäksi villahuovat, villapöksyt, villamyssyt ja muut. Omaa valmiusastettani tulevaan kauteen on kuitenkin vahvistanut eräs vaatekappale.
Rakas lappi-villapaita. Kiitos kun ennalta-arvaamatta saavuit elämääni. Kiitos ystäväni Aapo, kun lahjoitit kirpputorikasastasi minulle helmen. Syksyn pimeistä illoista tulee niin paljon valoisampia, lämpimämpiä, sympaattisempia, romanttisempia, pörröisempiä ja kotoisempia tämän vaatekaappini lisän myötä. Lappimaisema koristaa ruskeaa taustaa ja olettaakseni värit kuvaavat revontulia ja ruskaa. Sopivan perinteistä, kuitenkin suloista.
Tervetuloa syksy! Pää pystyyn kesäfiilistelijät ja ilo irti.
Henriikka

Kesäkynsilakka 2012

Mavala, 128 Acid Yellow. Tämänkesäinen suosikkikynsilakkani. Kesäkuun lopussa tilatessani Lensonilta värillisiä piilolinssejä, huomasin heillä olevan myös meikkitarjontaa. Jo useampana kesänä keltainen on ollut kovassa käytössä, mutta tänä vuonna se lävähti vasten kasvoja entistä pahemmin. Pakko saada keltainen kynsilakka. Valikoimista löytyikin tämä Acid Yellow, joka on ollut tiivissä käytössä postituspäivästä lähtien.

Luulin lakan olevan nettisivun esikatselusta päätellen vähemmän kiiltevää, mutta sävy onkin aika helmiäinen. Pidän siitä ennakko-oletuksista huolimatta paljon. Siitä on kuitenkin annettava miinusta, että lakka ei levittynyt aivan täydellisesti, ja näin ollen Isadoran kynsilakat pitävät edelleen kärkipaikkaa. Paljon puhuttu Mavala on kuitenkin taas kokeiltu ja se on anastanut paikkansa kesälakkana. Syksyllä taas punaista, luultavasti aina vaan punaista.

-Henriikka

Hame korvissa kattojen yllä

Ei tarvitse pelätä mitään siveetöntä otsikosta huolimatta. Se viittaa tuuleen, joka oli mekkoani vastassa Katajanokan kattotasoilla kuvatessamme. Viime viikolla julkaisin sarjan kuvia, joissa poseerasin oranssi military-takki päällä. Toivottavasti iloisena yllätyksenä kuvasimme kuitenkin samana päivänä useamman eri asukokonaisuuden, joista yhden julkaisen nyt.

Kuvien takana on Alexander Lazarevski, kun taas asujen takana olen yllätys yllätys minä. Pyrin valitsemaan kuvaamiimme asuihin mahdollisimman erilaisia edustamiani tyylejä. Lyhtyjuhlissakin nähty mekko on jäänyt niin vähälle huomiolle, että tämä oli hyvä mahdollisuus saada sille vähän julkisuutta. Kyseessä on kuitenkin ehdoton lempparini, rockabillyn, maalaisromantiikan ja glamourin risteymä.

Mekkojen kanssa täytyy toimia yksilöllisesti, erimalliset kropat vaativat erimallisia mekkoja tullakseen immarreluksi puolin ja toisin. Olen itse lopettanut haaveilun kreikkalaisista, ohutkankaisista mekoista ja vielä sitäkin vakaammin merenneitomallisista luomuksista. Kellomekoissa tunnen kuitenkin oloni useimmiten kotoisaksi. Niissäkin on kuitenkin tarkistettava, missä on mekoin kapein kohta ja että se mätsää keskivartalon kapeimpaan kohtaan. Nämä ovat tietenkin vain pykäliä, joita ei välttämättä aina tarvitse noudattaa. Onhan tämä pallomekkokin puolipohje-mittainen ja sellaiset ovat lyhyiltä naisilta ehdottoman kiellettyjä.

Näitä kuvia katsottaessa kaipaan löysiä farkkuja ja olkihattua. 
Katoilla olisi helpompi parkourata kunnon vaatteissa.
Henriikka
mekko & korvikset/kirpputori, kengät/Stilissima