Hyvää iltaa arvoisat. Eilen mun piti jo tänne kirjoittaa ahkerasti tämä juttu, mutta toisin kävi. Lähdin kotoa kiireessä ovet paukkuen ja kuinkas ollakaan, avaimet unohtuivat sisään. Janne on ollut viikon Lappia kiertämässä, joten hänen avaimestaan ei paljon hyötyä ollut. Kiinteistöhuolto ilmoitti iltahinnakseen ovenavaukselle 50 euroa, joten päätin odottaa päivähintoja ja punkkasin ystävällä. Ostin tietenkin morkkikseen irtokarkkia seitsemällä eurolla. Äsken pääsin kotiin ja sain vielä 15 euron hinnasta 3 euroa alennusta, sillä käteiseni loppuivat siihen pisteeseen.
Mutta päivän käsiteltävä aihe on eräs mielenkiintoinen Nepalin matka, jonka kautta myös ainutlaatuinen nettikauppa. Kaikkihan alkoi siitä, kun heinäkuussa sain facebookin kautta kuulla eräästä mielenkiintoisesta
hyväntekeväisyys-projektista: Pakettiauto matkaa Suomesta Nepaliin ja takaisin tehden samalla konkreettista hyvää. Projektilla on facebookissa jo yli 11000 fania, joten luultavasti osa teistäkin seurailee jo matkan kulkua.
Matka tiivistetysti:
Elokuun 2. päivänä 2012 kolme nuorta miestä aloitti ajomatkansa Tampereelta kohti Nepalin Kathmandua. Matka taittuu vanhalla postipakulla, sillä Nepalista takaisin tullessa mukana on 5000 käsintehtyä korua.
Määränpäähän saapumiseksi on autopoikien löydettävä tiensä Venäjän suurkaupunkien läpi, halki Kazakstanin lakeuksien ja Kirgisian vuoristosolien toivoen, että auto kestää Pakistanin ja Kiinan välisen Karakoram highwayn 4693 metrin korkeuden.
Autoa molempiin suuntiin ajavat Juho Leppänen, 23-vuotias valokuvaaja Tampereelta, sekä Rico Pircklen, 22-vuotias opiskelija Helsingistä. Menomatkalla mukana on myös Mikael Hautala, 22-vuotias video- ja valokuvaaja, sekä tulomatkalla Misa Jokisalo, 21-vuotias opettajaopiskelija. Pojat päivittävät nettiin huippulaatuista kuva- ja videomateriaalia mm. Twitterin ja Facebookin kautta koko matkan ajan.
Matkaan pojat käyttävät yli kaksi kuukautta ja tuottavat materiaalia ilman palkkaa, haluten omalla ajallaan ja tietotaidollaan saada maailmasta ehkä hiukan paremman ja tasa-arvoisemman paikan. Matkasta aiheutuvat kustannukset (polttoaineet, majoitukset yms) ovat muutaman ennaltasovitun yrityssponsorin (Dream.do, Kameratori.fi, Kuvastin.fi) ja kuskien varassa, mikä mahdollistaa korujen ja mainosmyynnin koko tuoton lahjoittamisen hyväntekeväisyyteen.
Matkahan alkoi jo elokuussa ja jo kaksi kuukautta kestänyt reissu jatkuu yhä vaan. 1.10 avattiin kuitenkin nettikauppa “Store of Hope” ja olin jo kovasti odottanut, että pääsen kurkkimaan mahdollisia joululahjaideoita. Nepalin matkan korut siis myydään Suomessa tämän nettikaupan avulla ja tuotto lahjoitetaan Fida Internationalin kautta Nepalin kehitysyhteistyöhön. Suureksi, iloiseksi yllätykseksi Store of Hope oli ehkä huomannut intensiivisen seurantani projektin suhteen (ja ymmärtänyt, että voin jakaa täällä hyviä uutisia), ja sain postissa näytteen turkoosista kivi-luukaulakorusta. Aion kieputtaa sen ranteeni ympärille heti sopivaan asukokonaisuuteen. Koru tuli vielä tuollaisessa söpössä silkkipussukassa, jollainen tulee avajaistarjouksena kaupan päälle.
Store of Hopen tuotteet on valmistettu eettisin periaattein kehitysmaissa ja korujen valmistajat saavat reilun korvauksen tekemästään työstä. Materiaaleina ovat esimerkiksi luu, lasi, kivi ja siemen, ja koruvalikoimassa on kaula-, korva- ja rannekoruja. Princess Beads -nimeä kantavien korujen tekijät ovat naisia, jotka asuvat ja työskentelevät nepalilaisessa turvakodissa. Naisten koruista saama palkka riippuu heidän työmäärästään ja tehtävistä koruista sekä siitä, saavatko he täyden ylläpidon turvakodissa vai käyvätkö he siellä vain töissä. Palkkojen ja materiaalihankintojen jälkeen jäljelle jäävä tuotto käytetään tänä vuonna n. 20 entisen katulapsen ruoka-, asumis- ja koulunkäyntikustannuksiin. Pitempiaikaisena tavoitteena on rakentaa uusi katulapsikoti sekä avata Princess Beadsille oma myymälätila Kathmandun keskustaan.
Minä senkun höpötän ja höpötän, olen tästä vaan niin vaikuttunut. Vaikka oonkin pohtinut kulttuurituottajana tulevaisuuden työkenttänäni muotoilu- ja kuvataide-projekteja, niin jotenkin tällaiset jutut saa mun sydämen kyllä sykkimään tosi kovasti: kuka tietää vaikka löydänkin itseni organisoimasta jotain tällaista?
Henriikka
Lisätietoja:
