arkisto:

helmikuu 2013

LET IT SNOW.

On lauantai-ilta. Kaiuttumista kaikuu Pete Yornin ja Scarlett Johanssonin yhteistuotantoa, joka saa suupielet hymyyn ja mielen keveäksi. Tekisi mieli tanssia. Tänään oli työpäivä ja huomennakin on, mutta ei lannista. Let it snow, let it snow. Sitä paitsi isä saapui tänään gallerialle kylään ja toi Dumle-donitseja. Olen isän tyttö. 
Vaikka jäähallin kirpputori ei vedä vertoja Valtterille, niin löytöjä sieltäkin voi tehdä: se legendaarinen camel-coat on vihdoin saavuttanut vaatekaappini ja aikoo pysyä siellä ikuisuuden. 100 prosenttia villaa suoraan Italiasta. Olen valmis luopumaan tästä ainoastaan silloin, jos samanlainen suomalainen kävelee vastaan. Tai jos joku lupaa pelastaa maailman siitä syystä, ja vielä pelastaakin. Vielä en ole keksinyt takille sopivaa nimeä. Ehkä sopivan keskittyäni järjestänkin sen kunniaksi juhlat. Ja silloin tanssin, jos tanssittaa. 
Loskasateessa on monta hyvää puolta. Sisällä tuntuu entistä lämpöisemmältä, kodikkaammalta ja tunnelmalliselta. Siinähän oli jo kolme.
Mitä parhainta lauantaita, kivat tyypit. Nyt on pakko lopettaa, sillä tanssittaa liikaa. Ja tajusin, että voihan sitä yksinkin tanssia. Ilman sen kummempia juhlia. Ja voinhan nimetä takkini vaikka heti.
-Henriikka

takki, pilkkupaita, turkoosi liehupaita, lapaset/second hand, huivi ja korvis/Gina Tricot, kengät/vagabond, housut/Mango

Hieno rouva

Kyllä. Olen rouva. Minusta voisi käyttää tätä hämäräperäisen kaukaisenkuuloista nimitystä. Ulkoinen habitukseni on usein kuitenkin hyvin vähän rouva. Jos en omistaisi kausilippua bussiin, niin saisin varmaan usein kuulla varmistusta kuskilta, tuleeko lasten- vai aikuistenlippu. Ajattelin kesän loputtua aloittaa rouvastumisen klassisin keinoin: jakkupuvulla.

Kiertelin ja kaartelin aikani kaupoissa ja viimein marraskuun lopulla löytyi ’juuri se oikea’. Tummansininen, liituraitainen villasta valmistettu jakku vei ajatukset pilviin ja tuntui täysin omalta. Halusin puvun, jossa voisin hengailla yhtä lailla arjessa kuin duunikuvioissakin. Jätin housut ja takin kuitenkin vielä yön yli harkintaan Aleksanterinkadun H&M:ään. Illalla kiitin harkintakykyäni, kun huomasin takin olevan puoleen hintaan nettikaupassa.

Ja kyllä se tuntuu omalta! Sympaattiselta, skarpilta, pehmoiselta. Ilman korkoja voisin tuntea itseni jakkupuvussa hoopoksi, mutta muutamakin lisäsentti kantapohjien alle tuo paljon. Tässä asussa tunnen itseni viralliseksi ja auktoriteettivaltaiseksi ja kuitenkin myös leikkisäksi, esimerkiksi kuvissa olevien runsaiden kultakorujen kanssa.
Juuri tällaista kaksiosaista pukua olin etsinyt, mutta toki aion käyttää housuja ja takkia myös erikseen. Virallisuus kaikkoaa, kun takin parina onkin pappafarkut ja olkihattu tai vanhat kunnon viisnollaykköset.

 Meneekö hieno rouva -look läpi? 
Hymyä irtoaa ainakin täältä päin, 
vaikka lastenlipulla ei tässä asussa matkustetakaan.
-Henriikka
liituraita-jakku/H&M trend, musta toppi/Monki, kengät/Vagabond, kaulaketju/second hand

Kuvat: Eino Manner