On lauantai-ilta. Kaiuttumista kaikuu Pete Yornin ja Scarlett Johanssonin yhteistuotantoa, joka saa suupielet hymyyn ja mielen keveäksi. Tekisi mieli tanssia. Tänään oli työpäivä ja huomennakin on, mutta ei lannista. Let it snow, let it snow. Sitä paitsi isä saapui tänään gallerialle kylään ja toi Dumle-donitseja. Olen isän tyttö.
Vaikka jäähallin kirpputori ei vedä vertoja Valtterille, niin löytöjä sieltäkin voi tehdä: se legendaarinen camel-coat on vihdoin saavuttanut vaatekaappini ja aikoo pysyä siellä ikuisuuden. 100 prosenttia villaa suoraan Italiasta. Olen valmis luopumaan tästä ainoastaan silloin, jos samanlainen suomalainen kävelee vastaan. Tai jos joku lupaa pelastaa maailman siitä syystä, ja vielä pelastaakin. Vielä en ole keksinyt takille sopivaa nimeä. Ehkä sopivan keskittyäni järjestänkin sen kunniaksi juhlat. Ja silloin tanssin, jos tanssittaa.
Loskasateessa on monta hyvää puolta. Sisällä tuntuu entistä lämpöisemmältä, kodikkaammalta ja tunnelmalliselta. Siinähän oli jo kolme.
Mitä parhainta lauantaita, kivat tyypit. Nyt on pakko lopettaa, sillä tanssittaa liikaa. Ja tajusin, että voihan sitä yksinkin tanssia. Ilman sen kummempia juhlia. Ja voinhan nimetä takkini vaikka heti.
-Henriikka
takki, pilkkupaita, turkoosi liehupaita, lapaset/second hand, huivi ja korvis/Gina Tricot, kengät/vagabond, housut/Mango