arkisto:

maaliskuu 2013

Elämäni julkkiksena vol. 2.

Elämä on täynnä mukavia, pieniä yllätyksiä. Tänään sellainen saapui uuden Trendin sivulla oman naamani muodossa, haha (joku nopea olikin jo bongannut!). Jennin palstalla puitiin tyylikkäitä pokia, ja pääsin ”sama tyyli blogissa” -kuvaan omien egolasieni kanssa. Tämä taitaa olla suurin virstanpylväs siinä, että vihdoin voin tehottomia rillejä pilkanneille isoveljilleni näyttää närhen munat.
Eihän tämä ole tietenkään mitään verratunna viimekesäiseen julkimo-hetkeeni, silloin kuvastani kuitenkin maksettiin sata euroa. Mutta ehkä tämä on sitten lempeä kakkonen. Ehkä pitäs antaa näiden suurennuslasi-kuvien nousta ihan kunnolla hattuun ja perustaa sellainen oma palkki tuonne sivuun: ”aamukahvilla mediassa”. Vai olisko kuitenkin parempi sellainen lyhyt ja ytimekäs ”PRESS”.
Saanen toivottaa hyvää tiistaita. Nyt juon chai laten kauniista oliivinvihreästä kupistani. Pakkasessa odottaa minttu-puffet.
Henriikka, kera keltaisen otsalohkon

EDIT: kyllä kyllä, kyllä minulta kysyttiin lupa kuvan käyttöön. En vain yhtään muistanut, että lehti tulee tänään. Ja yllätys oli aikoinaan jo tuo lupa-kysymyskin. Trendi kyllä hoiti homman hyvin.

Tiedän vielä jaksan kevääseen.

Mulla on ollut tänään niin kiire. Niin kiire, että nyt keskiyön jälkeisinä minuutteina tajuankin kirjoittavana eilisestä päivästä. Siis eilen minulla oli niin kiire. Olen aloittanut taas työt Kuvataideakatemialla Kuvan Kevät -näyttelyn järjestämisen parissa ja miltei joka viikonloppu päivystän Galleria Gjutarsilla, jonka galleria-assistenttina minulla on ilo olla. Sitten on kulttuurituotannon opiskelut ja kesätyöhaut ja vaikka mitkä. Kaiken päälle vielä tämä rakas blogi, niin tämä elämähän on yhtä kulttuuri- ja taidemylläkkää. En pane pahakseni, vaikka nyt silmäluomet valuvatkin väkisin kiinni. 
Onko kenelläkään muulla jokakeväinen kiire helmikuusta toukokuuhun? Tuntuu, että se on jokavuotinen traditio, jota ei voi ohittaa millään keinoin. Sain joulukuussa ystäviltäni lahjaksi lahjakortin brunssille ja kirpputori -kierrokselle, jonka he täysin kustantavat. Olemme merkinneet päiväksi 4.5., sillä ennen sitä ei vain yksinkertaisesti ole yhtäkään vapaata viikonlopunpäivää. Tai sellaista täysin vapaata. 
Mutta se siitä kiireestä, siitä puhutaan yhteiskunnassamme muutenkin aivan liikaa, joten lopetan oman osuuteni nyt tähän. Ensimmäisen kuvan ärtynyt katse ei johdu arjen epämieluisuudesta, vaan yrittää olla uskottava poseeraus. Kokopitkä raitamekko on ollut muutamaan otteeseen lähiviikkoina päälläni, kun vihdoin saatiin viettää pari päivää sukkahousukelejä. Suuret sulkakorvikset, nilkkurit ja mekko toivat kevättunnelmaa, ja astelin kevään ensimmäistä kertaa kuivalla asvaltilla. Nyt on taas asvaltti peitossa, kiitos lähipäivien hyytävän lumituiverruksen. Ehkä sitä on hyvä pikkuisen vielä kituutella.
”Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
Kun pysyn luonas, tiedän vielä jaksan kevääseen.”
– Anna Puu
Kauniita unia,
Henriikka

mekko, kengät, sukkahousut/second hand, sulkakorvikset/Rewind and Play Again -blogi

Kirkkaankeltainen Carolina

Inspiraatiokenttäni ylettyy koko elämän levyiseksi: tuijotan kaikkea sellaisten visuaalisten silmälasien läpi. Kun jotain kiinnostavaa ilmenee esimerkiksi kadulla, elokuvassa, telkkarissa tai oikeastaan ihan missä vain, niin suoristan selkäni ja keskityn tarkemmin. Perjantai-iltani on viime viikkoina kulunut Voice of Finlandin parissa ja sitäkin ohjelmaa tuijotin visuaalisella syynällä. Maailman sympaattisin Carolina Storrank pysäytti sydämeni. Kirkkaankeltainen bleiseri, turkoosi kauluspaita ja pinkit huulet. Mikä nainen.

Toisista ihmisistä tulee samantien sellainen olo, että he ovat varmasti tosielämässäkin valloittavia ja sydämellisiä. Carolina teki ruudun kautta minuun lähtemättömästi sellaisen tunteen. Ja jos ruuminosia voisi vaihdella, niin kuin leikkisästi aina sanotaan, niin ottaisin samantien nuo silmät.

Ei päässyt harmikseni Carolina jatkoon, vaan kaksintaistelut vei hämmentävässä haalarissa esiintynyt Regina. Olisin valinnut toisin, mutta eihän tuosta Michaelista muutenkaan ota selvää. Olen usein enemmän Elastisen, tuon jättivauvan, kanssa samaa mieltä. Ostoslistalleni kirjautui joka tapauksessa suurikokoisin kirjaimin: TIPUNKELTAINEN BLEISERI.

Carolinan karsintabiisin voi katsoa täältä.
Kaksintaistelun voi katsoa täältä.

Letkeetä lauantaita. Meillä on täällä viikonloppureissulla Jannen pikkuveikka, 10 vuotta. Illalliseksi purkkihernekeittoa hänen toiveestaan.

-Henriikka

PS. Lumoanin Pop Up -kauppa vielä sunnuntaihin klo 16 asti Lasipalatsilla.